Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloelämän huono puoli on, että naapurit määräävät asumisen laadun
28.04.2019 |
Kyllä minä voisin kerrostalossa viihtyä. Silloin kun on hiljaista, viihdynkin ihan hyvin. Mutta sitten nuo naapurit. Kovasti on meillä erilaiset elämänrytmit seinänaapurin kanssa, aamuyölläkin haluavat parvekkeelle mennä. Ja tupakkaa polttaa, totta kai. Eikä ole mikään vuokrayhtiö tämä. Ja kun heillä käy lapsiperhevieras, niin ovea käytävälle paiskotaan surutta ja lapset huutavat käytävällä kuin olisi heillä liekki pyllyssä. En ymmärrä.
Espoon Tapiolassa olen saanut viettää rauhallista kerrostaloelämää kahdessa eri paikassa. En tiedä, valikoituuko asukkaat paremmin tuollaiselle vähän paremman alueen maineessa olevalle aluelle. Länsi-Vantaalla olen asunut hiljaisessa talossa myös, mutta sitten myös vähemmän hiljaisessa (lapsiperhe naapurina). Tällä hetkellä asun Suomen ulkopuolella. Kerrostaloelämä tuntuu olevan aina kompromissi asumisen helppouden ja elämisen laadun välillä. Jonkun pitäisi luoda konsepti, että myydään HILJAINEN kerrostalo, jossa asukkaat sitoutuvat elämään NORMAALISTI. Eli toisiaan häiritsemättä. Minä olisin valmis sieltä huoneiston ostamaan.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi luoda, muut metelöi ym. Ap vika on sinussa. Voit teettää samat työt myös omakotitaloon, niin asuminen on helppoa.
Miksi on vaikeaa sitoutua elämään NORMAALISTI? Eli häiritsemättä muita. En ymmärrä.
Ap
Tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu, jos kerrostalossa asuu vaikka 50 perhettä, niin on ihan ”normaalia” että joku tekee jotain remonttia ja sitten kuukauden päästä toinen jne. Poraamisen ääntä päivällä.. vuorotyöläistä tuo todellakin häiritsee.
Vuorotyöläinen ei voi valittaa päivällä tapahtuvista porauksista yms. Tilanne on ikävä, kun pitäisi saada nukkua päivällä. Normaalielämän nyt on vaan katsottu tapahtuvaksi klo 7.00-22.00 välisenä aikana (pienin muutoksin).
Vuorotyöläisille olisi hyvä olla oma talo, mutta kun ollaan eri vuoroissa, jopa kolmivuorossa :D ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmistö määrittää normaaliuden. Jos koko talo on täynnä mölyapinoita niin silloinhan se hiljainen häiriintyjä on friikki ja toisinpäin.
Taloyhtiön säännöt määräävät joka ikisen asukkaan elämisen laadun, paitsi vauvat ovat erikseen, saavat huutaa koliikkiaan, milläs hiljennät. Ja kaikki tietävät, ettei jatku kovin pitkään.
Jos ei onnistu, seuraa varoitus, ehkä toinenkin, ja sitten häätö. Valitusrumba voi kestää, mutta lähdettävä on. Häirityllä on myös oikeus mennä vaikka käräjille joissain tapauksissa ja hakea jopa lähestymiskieltoa, jos homma menee tosi likaiseksi. Jos on esim. huumeet kuvioissa, voi tapahtua mitä vain.
Mulla meni hermot naapurin itsekkääseen lapsiperheeseen. Tietävät, että kaikki kuuluu ja että äänieristeet ovat huonot. Eivät tee elettäkään elääkseen niin, että talossa saisi vknloppuna nukkua. Lapsi alkaa kirkua aamulla kuudelta ja vielä illalla ulkoilee ysiltä, jos ylipäätään ulkoilee, ja sitten tietysti alkaa iltavilli kympiltä. Kyseessä siis kolmevuotias (pitäis olla jo nukkumassa kasilta). Lasta ei KOSKAAN kielletä, siis en ole kertaakaan kuullut mitään kieltosanaa pihalla tai seinän läpi. Lapsi on kotihoidossa ja ilmeisesti erakkoperhe kyseessä, kun möhnöttävät viikonloputkin kotonaan.
Unikoulua on kestänyt kaksi vuotta nyt, eli lapsi itkee joka ilta tunteja omassa sängyssään ja yöllä. Eivätkä koskaan mene sitä rauhoittamaan. Niillä on myös piano jota pentu hakkaa. Olen pelastanut mielenterveyteni nukkumalla korvatulpissa ja hankin himaan kunnon bassoakajarit. Aina kun piano kuuluu pistän popit niin kovalle, että piano lakkaa (tiedän sen kuuluvan sinne). Ja musat lähtee mulla päälle heti kun hiljaisuus alkaa ja soitan musaa aina kotona ollessa.
Kerran äiti pimputteli mun ovikelloa ilta ysiltä, ilmeisesti musa häiritsi. En avannut ovea mutta kuulin sen valittamisen seinän läpi. Sammutin musat kympiltä.
Jos ei itse haluta elää naapureita kunnioittaen, hankitaan kerrostaloon piano ja valituksista huolimatta jatketaan mekkalaa ja eletään kun pellossa, niin ei mun tartte kodissani sitä kuunnella. Musan soittamiselle on isännöitsijän hyväksyntä, kerroin naapureista ja antoi siunauksensa. Kuulemma lapsen äänille ei voi mitään mutta musiikin soittaminen hiljaisuuden ulkopuolella on sallittua. Jos lapsi on vilkas ja energinen, se viedään ulos tai sille tarjotaan aktiviteettia, säälittää kun joutuu tömistämään sisällä päivät. Etsin koko ajan uutta asuntoa, mutta muutan vasta kun löytyy samalla hinnalla yhtä hyvä muuten.
Ei niiden lapsiperheitten tyrannialle tarvitse kenenkään alistua, kait tiedätte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas tätä valitusta. Minulla ei ole ollut koskaan, missään minkäänlaisia ongelmia. Ehkä kerrostaloasuminen ei oikein sovi sinulle. Kyse on sinun ominaisuudestasi, ei muiden. Valitse sellainen asumismuoto mikä sinulle sopii. Mahtaakohan sopia mikään, koska kaikessa on puolensa.
No näinhän se tietysti on, että kun sinulla ei ole koskaan missään ollut minkäänlaisia ongelmia, niin se on ihan sula mahdottomuus, että kenelläkään muullakaan olisi.
Kuulut ilmiselvästi siihen porukkaan, joka aiheuttaa ongelmia muille. Kyse on sinun ominaisuudestasi, ei muiden.
Näin. Jos joku on äänekkäämpi kuin muut niin luonnollisestikaan tätä ei silloin haittaa muiden äänet, koska itse ylittää muiden äänet. Sitten vasta jos joku alkaa möykkäämään kovemmin kuin tämä "ei minua ole häirinnyt", niin alkaisi tätäkin häiritä. Esim. ei varmasti nämäkään asuisi missään kasarmin vieressä, missä suoritettaisiin jotain tykistöharjoituksia joka viikko.
Yleensähän mölyapinan mielestä talo on täysin rauhallinen ja valittajat ovat kyyliä. Johtuu siitä, että se muu talo mölyapinaa itseään lukuunottamatta todellakin on rauhallinen, ja mölyapina saa nukkua krapulaansa yön ryyppy- & metelöintiputken jälkeen melkolailla hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni hermot naapurin itsekkääseen lapsiperheeseen. Tietävät, että kaikki kuuluu ja että äänieristeet ovat huonot. Eivät tee elettäkään elääkseen niin, että talossa saisi vknloppuna nukkua. Lapsi alkaa kirkua aamulla kuudelta ja vielä illalla ulkoilee ysiltä, jos ylipäätään ulkoilee, ja sitten tietysti alkaa iltavilli kympiltä. Kyseessä siis kolmevuotias (pitäis olla jo nukkumassa kasilta). Lasta ei KOSKAAN kielletä, siis en ole kertaakaan kuullut mitään kieltosanaa pihalla tai seinän läpi. Lapsi on kotihoidossa ja ilmeisesti erakkoperhe kyseessä, kun möhnöttävät viikonloputkin kotonaan.
Unikoulua on kestänyt kaksi vuotta nyt, eli lapsi itkee joka ilta tunteja omassa sängyssään ja yöllä. Eivätkä koskaan mene sitä rauhoittamaan. Niillä on myös piano jota pentu hakkaa. Olen pelastanut mielenterveyteni nukkumalla korvatulpissa ja hankin himaan kunnon bassoakajarit. Aina kun piano kuuluu pistän popit niin kovalle, että piano lakkaa (tiedän sen kuuluvan sinne). Ja musat lähtee mulla päälle heti kun hiljaisuus alkaa ja soitan musaa aina kotona ollessa.
Kerran äiti pimputteli mun ovikelloa ilta ysiltä, ilmeisesti musa häiritsi. En avannut ovea mutta kuulin sen valittamisen seinän läpi. Sammutin musat kympiltä.
Jos ei itse haluta elää naapureita kunnioittaen, hankitaan kerrostaloon piano ja valituksista huolimatta jatketaan mekkalaa ja eletään kun pellossa, niin ei mun tartte kodissani sitä kuunnella. Musan soittamiselle on isännöitsijän hyväksyntä, kerroin naapureista ja antoi siunauksensa. Kuulemma lapsen äänille ei voi mitään mutta musiikin soittaminen hiljaisuuden ulkopuolella on sallittua. Jos lapsi on vilkas ja energinen, se viedään ulos tai sille tarjotaan aktiviteettia, säälittää kun joutuu tömistämään sisällä päivät. Etsin koko ajan uutta asuntoa, mutta muutan vasta kun löytyy samalla hinnalla yhtä hyvä muuten.
Ei niiden lapsiperheitten tyrannialle tarvitse kenenkään alistua, kait tiedätte?
Tämä on Asiaa, respect!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mekkaloiva ja kolisteleva yläkerran naapuri. Hän on aina kotona jostain syystä, joten en koskaan saa "lomaa" hänestä kun tulen väsyneenä stressaavasta työpaikasta kotiin ja haluaisin levätä myös viikonloppuisin, mutta en voi. Hän mesoaa hiljaisuuden aikanakin, tömistelee, huutaa, kolistelee, paiskoo ovia.. Ei poistu kuin 5 minuutiksi asunnostaan silloin tällöin. Muuten täällä olisi rauhallista jos häntä ei olisi. Edellinen naapuri oli paljon pois. Tälle naiselle olen mekkaloinnista käynyt sanomassa pari kertaa, silloin oli vielä äänekkäämpi ja huudatti täysillä musiikkia keskellä yötä ja sellainen on loppunut mutta muu mekkalointi jatkuu. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Uusissa kerrostaloissa on todella hyvä äänieristys. Välipohjissa käytetään usein rakennetta, jossa betonilaatta on hiekkapatjan päällä. Ei kuulu yläkerrasta mitkään tömistelyt. Ikkunoissa nelinkertaiset lasit, vaimentaa tosi hyvin ulkoa päin tulevia ääniä.
Meillä on myös yhtiökokouksen päätöksellä kielletty parvekkeella tupakointi. Tästä oli vääntöä harvojen tupakoitsijoiden kanssa, mutta hävisivät äänestyksen ja pitkän prosessin jälkeen saatiin tämä jollain viranomaisella hyväksytettyä. Kun kesäisin halutaan viettää aikaa parvekkeella, niin eihän se ole kiva että naapuri siellä sauhuttelee.
Olen asunut kahdessa v 2012 valmistuneessa talossa. Kuulin kaiken alakerrasta. Toisessa asunnossa kuulin kun naapuri tömistelee asunnossaan (yläkerta ja viereinen) ja sulkee vessan oven ja pöntön kannen paiskaamalla. Kolahtaa koko asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mekkaloiva ja kolisteleva yläkerran naapuri. Hän on aina kotona jostain syystä, joten en koskaan saa "lomaa" hänestä kun tulen väsyneenä stressaavasta työpaikasta kotiin ja haluaisin levätä myös viikonloppuisin, mutta en voi. Hän mesoaa hiljaisuuden aikanakin, tömistelee, huutaa, kolistelee, paiskoo ovia.. Ei poistu kuin 5 minuutiksi asunnostaan silloin tällöin. Muuten täällä olisi rauhallista jos häntä ei olisi. Edellinen naapuri oli paljon pois. Tälle naiselle olen mekkaloinnista käynyt sanomassa pari kertaa, silloin oli vielä äänekkäämpi ja huudatti täysillä musiikkia keskellä yötä ja sellainen on loppunut mutta muu mekkalointi jatkuu. Huoh.
Minä tympäännyin juuri tuohon, kun se omassa kämpässä olo alkoi olemaan vaan sitä että toivoi sen yläkerran tyypin joskus häipyvän pidemmäksi aikaa kämpästään. Sitten kun se viikonloppuisin häipyi jonnekin ryypylle yms. päiväksi tai pariksi, ai että sitä taivaallista eloa. Sitten kun se tuli takaisin, tuntui että kaikki romahti taas ja helvetti alkoi. Ei se sellainen ole mitään elämää. Pahimpia oli ne sen illanistujaiset omassa kämpässään, siellähän oli tapana ettei sitä hiljaisuutta niin prikulleen noudateta ja pienet ryyppybileet sillointällöin ihan ookoo ja valittajat on kyyliä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos rakennetaan kerrotaloja paremmilla äänierityksillä?
Mitäpä jos ylipäätään rakennettaisiin paremmin? Maksettaisiin kotimaisille ammatti-ihmisille heille kuuluva palkka sen sijaan, että tuodaan Virosta halpatyövoimaa tekemään sutta ja sekundaa.
Aika turhaa haukkua ulkomaalaisia raksaukkoja huonosta rakentamisesta, johtajat ja rakennusvalvonta määrittää laadun, ja yllätys yllätys, suurinosa niistä on suomalaisia, joten huono rakentaminen johtuu ihan suomalaisista, turha syyttää ulkomaalaisia siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en ole minäkään kerrostalotyyppiä ja arvasin sen jo ensi kertaa kerrostaloon muuttaessa. Se vaan oli siihen elämänvaiheeseen kätevin ratkaisu.
Kyllä se vähän niin on, että jos uutena vuokralaisena huomaa että alakerrassa asuukin omistusasunnossa eläkeläinen ketjupolttaja joka oli asuntonäyttöjen aikaan mökillään, niin ei siinä paljon ole tehtävissä. Menet kerran valittamaan ja sen jälkeen jokainen kulku rappukäytävässä on potentiaalisesti kiusallinen kokemus. Eikä se vanha ihminen tapojaan tietenkään halua muuttaa. Pahempi vielä, jos on sattunut ostamaan sen asunnon. Siinäpä sitten on.
Toisaalta pitkää päivää tekevälle opiskelijalle oli raskasta, kun harvoin ehti kotona olemaan muuten kuin hiljaisuuden aikana. Jäi monesti viikkokausiin imuroimatta, kun ei ehtinyt. Pyykinpesukin omalla koneella piti erikseen ajoittaa kalenteriin ettei linkous häiritse naapureita.
On se ihan toista kun voi laittaa yöksi täyden koneellisen pyörimään ja vaikka puoliltaöin imuroida jos sattuu jauhopaketti leviämään lattialle. Ja soittaa musiikkia samalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni hermot naapurin itsekkääseen lapsiperheeseen. Tietävät, että kaikki kuuluu ja että äänieristeet ovat huonot. Eivät tee elettäkään elääkseen niin, että talossa saisi vknloppuna nukkua. Lapsi alkaa kirkua aamulla kuudelta ja vielä illalla ulkoilee ysiltä, jos ylipäätään ulkoilee, ja sitten tietysti alkaa iltavilli kympiltä. Kyseessä siis kolmevuotias (pitäis olla jo nukkumassa kasilta). Lasta ei KOSKAAN kielletä, siis en ole kertaakaan kuullut mitään kieltosanaa pihalla tai seinän läpi. Lapsi on kotihoidossa ja ilmeisesti erakkoperhe kyseessä, kun möhnöttävät viikonloputkin kotonaan.
Unikoulua on kestänyt kaksi vuotta nyt, eli lapsi itkee joka ilta tunteja omassa sängyssään ja yöllä. Eivätkä koskaan mene sitä rauhoittamaan. Niillä on myös piano jota pentu hakkaa. Olen pelastanut mielenterveyteni nukkumalla korvatulpissa ja hankin himaan kunnon bassoakajarit. Aina kun piano kuuluu pistän popit niin kovalle, että piano lakkaa (tiedän sen kuuluvan sinne). Ja musat lähtee mulla päälle heti kun hiljaisuus alkaa ja soitan musaa aina kotona ollessa.
Kerran äiti pimputteli mun ovikelloa ilta ysiltä, ilmeisesti musa häiritsi. En avannut ovea mutta kuulin sen valittamisen seinän läpi. Sammutin musat kympiltä.
Jos ei itse haluta elää naapureita kunnioittaen, hankitaan kerrostaloon piano ja valituksista huolimatta jatketaan mekkalaa ja eletään kun pellossa, niin ei mun tartte kodissani sitä kuunnella. Musan soittamiselle on isännöitsijän hyväksyntä, kerroin naapureista ja antoi siunauksensa. Kuulemma lapsen äänille ei voi mitään mutta musiikin soittaminen hiljaisuuden ulkopuolella on sallittua. Jos lapsi on vilkas ja energinen, se viedään ulos tai sille tarjotaan aktiviteettia, säälittää kun joutuu tömistämään sisällä päivät. Etsin koko ajan uutta asuntoa, mutta muutan vasta kun löytyy samalla hinnalla yhtä hyvä muuten.
Ei niiden lapsiperheitten tyrannialle tarvitse kenenkään alistua, kait tiedätte?
Ei kumma, jos naapurin lapsi itkee, kun sinä huudatat musiikkia kaiket yöt ja raukka ei saa koskaan nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi luoda, muut metelöi ym. Ap vika on sinussa. Voit teettää samat työt myös omakotitaloon, niin asuminen on helppoa.
Ja taas tämä on "valitusta" ja "valittajassa" on vika ja hän on hullu. Ja muuta muualle ja lopeta valitus ja mene hoitoon ja ja ja ja....
Jo pelkkä öinen parvekkeella ramppaaminen voi tehdä naapurin elämästä helvetin. Ei kai se haittaa, jos ovi suljetaan ja kuljetaan hipihiljaa, eikä kantapää-astuta edestakaisin, eikä jymäytetä ovea heittämällä kiinni.
Ihan normaali nukkujakin herää näihin ääniin, takuuvarmasti, ellei ole sammunut. Ja tupakoiva kun sattuu vetämään tuota myrkyllistä ja haisevaa paskaa keuhkoonsa jopa 10 minuutin välein. Nuku siinä sitten.
(Meillä asui joku virolainen alakerrassa ja koko asuntomme haisi mahorkalle, vai mitä se nyt on, ihan kauhea katku. Kerran paloi pinna niin, että kopistin ison maton partsin kaiteen yli. Ei kuulu tyyliin, mutta joskus se mitta tulee täyteen. Seuraavaksi siellä jo käynnisteltiin jotain konetta (ei mikään keittiön yleiskone äänestä päätellen, vaan reilusti isomoottorinen). Kakarat myös pelasivat jalkapalloa sisätiloissa. Kylläpäs olikin mahtavaa meininkiä.
Onneksi päästiin pois. )
Yleensä tällaiset tyypit sitten itse koisaavat päivät, kun muut käyvät töissä erittäin väsyneinä.
Se musiikin luukuttaminen tai koiran räksytys eivät ole ainoat häiritsevät aspektit, on paljon näitä muitakin, joihin häirikkö voi itse vaikuttaa tapojaan naapuriystävällisemmiksi muuttamalla ja muita kunnioittaen.
Oma valinta on muuttaa kerrostaloon. On se kumma miksi ei muuta sellaiseen paikkaan missä näitä haittoja ei ole. Miten omista valinnoista voi syyttää muiden normaalia elämää? Minä olen asunnossani hiljainen, koska otan muut huomioon, mutta en oleta että muut ovat yhtä hiljaisia. Jos naapurissani on toistuvasti häiriöitä olen valinnut väärän talon. En tykkää asua nuorten, enkä eläkeläisten keskellä, enkä asukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos alkaa tavallaan muita ylivaromaan niin kyllähän siinä oma ja lastenkin viihtyisyys kärsii ja ei siinä onnistu lainkaan. Sekös sitten masentaa ja harmittaa, kun ei onnistu sillä lailla pitämään naapurin mieliksi.
Tuhoon tuomittua. Parempi vaan että jokainen elää täysiä miten elää.
Elämä on tavallaan elämää ja ei elämä pitkään kestä että tästä näin.
Näin meilläkin. Yhden kerran isäntä on joutunut käsirysyyn naapurin kanssa ja painimalla väänti naapurin maihin ja pyöritteli maassa jonkin aikaa. Siinä tuli sitten luovutus ja myönnytys että turhaa tuli valittamaan metelistä, kun ne oli ihan elämän ääniä.
Aika polleena oli mies pitkään. Ja onhan miehellä kamppailutaustaa että sen puoleenkin että tota noin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mekkaloiva ja kolisteleva yläkerran naapuri. Hän on aina kotona jostain syystä, joten en koskaan saa "lomaa" hänestä kun tulen väsyneenä stressaavasta työpaikasta kotiin ja haluaisin levätä myös viikonloppuisin, mutta en voi. Hän mesoaa hiljaisuuden aikanakin, tömistelee, huutaa, kolistelee, paiskoo ovia.. Ei poistu kuin 5 minuutiksi asunnostaan silloin tällöin. Muuten täällä olisi rauhallista jos häntä ei olisi. Edellinen naapuri oli paljon pois. Tälle naiselle olen mekkaloinnista käynyt sanomassa pari kertaa, silloin oli vielä äänekkäämpi ja huudatti täysillä musiikkia keskellä yötä ja sellainen on loppunut mutta muu mekkalointi jatkuu. Huoh.
Minä tympäännyin juuri tuohon, kun se omassa kämpässä olo alkoi olemaan vaan sitä että toivoi sen yläkerran tyypin joskus häipyvän pidemmäksi aikaa kämpästään. Sitten kun se viikonloppuisin häipyi jonnekin ryypylle yms. päiväksi tai pariksi, ai että sitä taivaallista eloa. Sitten kun se tuli takaisin, tuntui että kaikki romahti taas ja helvetti alkoi. Ei se sellainen ole mitään elämää. Pahimpia oli ne sen illanistujaiset omassa kämpässään, siellähän oli tapana ettei sitä hiljaisuutta niin prikulleen noudateta ja pienet ryyppybileet sillointällöin ihan ookoo ja valittajat on kyyliä jne.
Minullakin oli riesana tällainen 24/7 sisätiloissa kökkivä tyyppi, joka piti aivan käsittämätöntä ryminää ja mekkalaa valveillaoloaikanaan. Nuori mieshenkilö kyseessä, ei ilmeisesti opiskellut tai käynyt töissä kun oli tosiaan ihan jatkuvasti kotona. Ulosannista ja puheista päätellen (kuuluivat turhan selvästi ilmanvaihtokanavia pitkin) jantterilla oli jonkinasteisia mt-ongelmia, jotka tietenkin pahenivat alituisen riekkumisen seurauksena. Taloyhtiö ja isännöitsijä joutuivat puuttumaan useamman kerran yölliseen metelöintiin, hemmo mm. tykkäsi potkia ja hakata nyrkillä seiniä ja huutaa keuhkojen täydeltä v*ttua. Onneksi muutti lopulta pois, en olisi jaksanut yhtään pidempään tätä vastentahtoista symbioosia yläkerran random-naapurin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi luoda, muut metelöi ym. Ap vika on sinussa. Voit teettää samat työt myös omakotitaloon, niin asuminen on helppoa.
Ja taas tämä on "valitusta" ja "valittajassa" on vika ja hän on hullu. Ja muuta muualle ja lopeta valitus ja mene hoitoon ja ja ja ja....
Jo pelkkä öinen parvekkeella ramppaaminen voi tehdä naapurin elämästä helvetin. Ei kai se haittaa, jos ovi suljetaan ja kuljetaan hipihiljaa, eikä kantapää-astuta edestakaisin, eikä jymäytetä ovea heittämällä kiinni.
Ihan normaali nukkujakin herää näihin ääniin, takuuvarmasti, ellei ole sammunut. Ja tupakoiva kun sattuu vetämään tuota myrkyllistä ja haisevaa paskaa keuhkoonsa jopa 10 minuutin välein. Nuku siinä sitten.
(Meillä asui joku virolainen alakerrassa ja koko asuntomme haisi mahorkalle, vai mitä se nyt on, ihan kauhea katku. Kerran paloi pinna niin, että kopistin ison maton partsin kaiteen yli. Ei kuulu tyyliin, mutta joskus se mitta tulee täyteen. Seuraavaksi siellä jo käynnisteltiin jotain konetta (ei mikään keittiön yleiskone äänestä päätellen, vaan reilusti isomoottorinen). Kakarat myös pelasivat jalkapalloa sisätiloissa. Kylläpäs olikin mahtavaa meininkiä.
Onneksi päästiin pois. )
Yleensä tällaiset tyypit sitten itse koisaavat päivät, kun muut käyvät töissä erittäin väsyneinä.
Se musiikin luukuttaminen tai koiran räksytys eivät ole ainoat häiritsevät aspektit, on paljon näitä muitakin, joihin häirikkö voi itse vaikuttaa tapojaan naapuriystävällisemmiksi muuttamalla ja muita kunnioittaen.
Oma valinta on muuttaa kerrostaloon. On se kumma miksi ei muuta sellaiseen paikkaan missä näitä haittoja ei ole. Miten omista valinnoista voi syyttää muiden normaalia elämää? Minä olen asunnossani hiljainen, koska otan muut huomioon, mutta en oleta että muut ovat yhtä hiljaisia. Jos naapurissani on toistuvasti häiriöitä olen valinnut väärän talon. En tykkää asua nuorten, enkä eläkeläisten keskellä, enkä asukkaan.
En nyt ymmärrä mikä sun kommentin tarkoitus on. Miten syytän valinnoillani muita näiden normaalielämästä? :o Mikä sun mielestä on normaalia? Ei edellisissä esimerkeissä yhtään mikään!
Eli oliko ihan normaalia tuo alakerran tupakan paksu sauhu ja haju (saattoi olla myös jointtia, niin paha katku oli), jalkapallon peluu ja sirkkelöinti, ja minä väärässä? Vai onko suotavaa juosta parvekkeella öisin tupakalla niin, että se kuuluu naapuriin häiritsevästi?
Oma valinta muuttaa kerrostaloon? No niin onkin, ja oma valinta myös asua ok-talossa, missä kenties joutuu kuuntelemaan naapurien jatkuvaa nikkarointia, ruohonleikkuuta, remppaääniä, trampoliinia, kiljuvia kakaroita uima-altaalla jne jne jne tai rivaríssa, missä kakarat esim. juoksevat ja tömistävät seinän takana portaissa (ihan hirvittävää kuultavaa) tai mitä kaikkea limittäin sijoitettuihin asuntoihin voi riidanaihetta tullakaan (parkkeeraus, tontin tilankäyttö)...jne jne jne. Mutta nämä edelliset on pakko sietää päiväsaikaan.
Yöllä ollaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas tätä valitusta. Minulla ei ole ollut koskaan, missään minkäänlaisia ongelmia. Ehkä kerrostaloasuminen ei oikein sovi sinulle. Kyse on sinun ominaisuudestasi, ei muiden. Valitse sellainen asumismuoto mikä sinulle sopii. Mahtaakohan sopia mikään, koska kaikessa on puolensa.
No näinhän se tietysti on, että kun sinulla ei ole koskaan missään ollut minkäänlaisia ongelmia, niin se on ihan sula mahdottomuus, että kenelläkään muullakaan olisi.
Kuulut ilmiselvästi siihen porukkaan, joka aiheuttaa ongelmia muille. Kyse on sinun ominaisuudestasi, ei muiden.
Näin. Jos joku on äänekkäämpi kuin muut niin luonnollisestikaan tätä ei silloin haittaa muiden äänet, koska itse ylittää muiden äänet. Sitten vasta jos joku alkaa möykkäämään kovemmin kuin tämä "ei minua ole häirinnyt", niin alkaisi tätäkin häiritä. Esim. ei varmasti nämäkään asuisi missään kasarmin vieressä, missä suoritettaisiin jotain tykistöharjoituksia joka viikko.
Ei tykistö ammu kasarmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on mekkaloiva ja kolisteleva yläkerran naapuri. Hän on aina kotona jostain syystä, joten en koskaan saa "lomaa" hänestä kun tulen väsyneenä stressaavasta työpaikasta kotiin ja haluaisin levätä myös viikonloppuisin, mutta en voi. Hän mesoaa hiljaisuuden aikanakin, tömistelee, huutaa, kolistelee, paiskoo ovia.. Ei poistu kuin 5 minuutiksi asunnostaan silloin tällöin. Muuten täällä olisi rauhallista jos häntä ei olisi. Edellinen naapuri oli paljon pois. Tälle naiselle olen mekkaloinnista käynyt sanomassa pari kertaa, silloin oli vielä äänekkäämpi ja huudatti täysillä musiikkia keskellä yötä ja sellainen on loppunut mutta muu mekkalointi jatkuu. Huoh.
Minä tympäännyin juuri tuohon, kun se omassa kämpässä olo alkoi olemaan vaan sitä että toivoi sen yläkerran tyypin joskus häipyvän pidemmäksi aikaa kämpästään. Sitten kun se viikonloppuisin häipyi jonnekin ryypylle yms. päiväksi tai pariksi, ai että sitä taivaallista eloa. Sitten kun se tuli takaisin, tuntui että kaikki romahti taas ja helvetti alkoi. Ei se sellainen ole mitään elämää. Pahimpia oli ne sen illanistujaiset omassa kämpässään, siellähän oli tapana ettei sitä hiljaisuutta niin prikulleen noudateta ja pienet ryyppybileet sillointällöin ihan ookoo ja valittajat on kyyliä jne.
Minullakin oli riesana tällainen 24/7 sisätiloissa kökkivä tyyppi, joka piti aivan käsittämätöntä ryminää ja mekkalaa valveillaoloaikanaan. Nuori mieshenkilö kyseessä, ei ilmeisesti opiskellut tai käynyt töissä kun oli tosiaan ihan jatkuvasti kotona. Ulosannista ja puheista päätellen (kuuluivat turhan selvästi ilmanvaihtokanavia pitkin) jantterilla oli jonkinasteisia mt-ongelmia, jotka tietenkin pahenivat alituisen riekkumisen seurauksena. Taloyhtiö ja isännöitsijä joutuivat puuttumaan useamman kerran yölliseen metelöintiin, hemmo mm. tykkäsi potkia ja hakata nyrkillä seiniä ja huutaa keuhkojen täydeltä v*ttua. Onneksi muutti lopulta pois, en olisi jaksanut yhtään pidempään tätä vastentahtoista symbioosia yläkerran random-naapurin kanssa.
Juuri tämä on pahinta, ettei lähes koskaan poistu asunnostaan. Olisi nyt edes vaikka viikonlopun poissa.. Vielä joskus vuosi sitten tämä häirikkö kävi töissä tai opiskeli koska kolina alkoi aina joskus illalla kun hän tuli kotiin. Nyt on ollut jo puoli vuotta varmaan kotonaan alituiseen mesoamassa. Sääli tietysti, jos kyseessä vaikka masennukseen sairastunut ihminen eikä sen takia poistu mihinkään. Semmoista satunnaista kolinaa vielä sietää, mutta ei ihan jatkuvaa. Kun joutuu välillä herätäkin toisen takia aikasemmin kuin haluaisi ! >:(
Tuntuu että monia häiritsee täällä ihan päivällä tapahtuva "metelöinti".. Normaalit elämisen äänet kuuluu kerrostaloelämään. Sisältää myös esim pianonsoittoharrastuksen tai itkevän vauvan.
En ole kokenut kerrostaloasukas, joten nämä kokemukset vain kahdesta talosta ja ero kuin yöllä ja päivällä.
Toinen talo oli ilmeisesti rakennettu kovan rakennusboomin aikoihin, kun perheille piti saada paljon asuntoja kaupungistumisen takia. Hissikuilu oli vissiin jäänyt eristämättä sen kummemmin, olihan siinä tosiaan seinät ympärillä. Jokainen hissillä ajelu kuului hyvin asuntoomme. Joka oli tietysti hissin seinänaapuri, kerroksia 8.
Kylppäriin mitään lattialämmistystä siihen aikaan tehty, ja tuuletukseen suora putki ulos. Vessa oli jääkylmä talvisin. Remontissa oli jäänyt eristeet sieltä laittamatta, pinnat oli kyllä uusittu.
Vesijohdot kohisi sujuvasti talon läpi.
Kaikki kaikui ja kumisi ja kolisi, vessat lorisi ja ulko-ovi rämähti kiinni ilman turhia jarrutuksia.
Olen kotona epäsäännöllisin aikoihin vuorotyön takia.
Sitten muutettiin aikoinaan kalliisti rakennettuun taloon: mikä muutos! Talo on hiljainen kuin maalla asuisi. En edes tiennyt että tämmöinen on kerrostalossa mahdollista. Jos oikein kuuntelee, niin ehkä joku hissin ääni kuuluu, ja postinjakajat kolahtelu. Siinäpä se. Olen paratiisissa.