Eikö normaali lapsiaan rakastava ihminen haluakin jättää jotain lapsilleen perinnöksi?
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006084296.html
Mikä ihmeen buumi tää nyt on, että ihan juristeja myöden suositellaan törsäämään, ettei mitään vaan jäisi perinnöksi?
Kommentit (241)
Näkee tästäkin keskustelusta että melko vähän on faktatietoa.
Hoitomaksu määräytyy tulojen mukaan, isompaa eläkettä saavat maksavat enemmän.
En haluaisi olla semmoinen vanhuksena että ensimmäiseksi pohtisin viedäänkö rahat, kai vointi pääasia.
Kyllä nyt kaikki asuu yksiössä, kun ehdotetaan vanhuksen ottamista kotiin asumaan. Muuten aina asutaan vähintään 200 neliön omakotitaloissa, jotka sisustettu tietenkin "ajattomasti".
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta polarisoituu hyvin jako kahteen ryhmään: niihin, ketkä näkevät tarkoituksenmukaisena jokaisen tuhlata itse ansaitsemansa rahat ja niihin, ketkä uskovat ylisukupolviseen varallisuuden kerryttämiseen.
Ei liene yllätys, että ensinmainituilla ei yleensä ole muutenkaan paljon jaettavaa kun taas jälkimmäisillä saattaa olla mittavakin omaisuus. Voisin jopa tehdä puoluepolittiisiakin johtopäätelmiä suhtautumisesta.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ensimmäisena suvustani. Minä aion olla suvussamme sen persaukisuuden kierteen katkaissut disruptoija.
Ihan vapaasti. Et voi kuitenkaan päättää, mitä jälkeläisesi perinnöllään tekevät. Säästitkö turhaan? Et saa ikinä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta polarisoituu hyvin jako kahteen ryhmään: niihin, ketkä näkevät tarkoituksenmukaisena jokaisen tuhlata itse ansaitsemansa rahat ja niihin, ketkä uskovat ylisukupolviseen varallisuuden kerryttämiseen.
Ei liene yllätys, että ensinmainituilla ei yleensä ole muutenkaan paljon jaettavaa kun taas jälkimmäisillä saattaa olla mittavakin omaisuus. Voisin jopa tehdä puoluepolittiisiakin johtopäätelmiä suhtautumisesta.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ensimmäisena suvustani. Minä aion olla suvussamme sen persaukisuuden kierteen katkaissut disruptoija.
Ihan vapaasti. Et voi kuitenkaan päättää, mitä jälkeläisesi perinnöllään tekevät. Säästitkö turhaan? Et saa ikinä tietää.
Toki voin. omaisuuteni järjestän itseni ja lasteni omistamaan osakeyhtiöön, jossa määräysvalta siirtyy aina järkeväksi todetulle suvun edustajalle.
Mä olen säästänyt (asunnon lisäksi) jotta voin palvelutaloon sitten eläkkeellä sijoittua. Lapsille jää perinnöt (kiinteistöt) enkä ala niitä hävittään. M47.
Minulla vanhemmat maksoivat minulle käytännössä koko opiskeluajan vuokrani että sain käyttää opintorahan ja asumislisän 470 euroa elämiseen. Noin 15 tuhatta heillä tähän paloi. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.
Olen korkeasti koulutettu ja pärjään omillani. On vakituinen työpaikka keskitulolla, aviomies, lapsi, omakotitalo, velattomat autot. Ja kaikki 28-vuotiaana. Mihin minä tarvitsen enempää?
Olen sanonut vanhemmilleni että käyttäkää rahanne mihin itse haluatte. Ostatte sillä hyvää palvelua sitten vanhana. Jos jotain haluatte jättää niin jättäkää suoraan minun lapselleni, minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Olen saanut suurimman perinnön jo mitä nuori voi saada, minut autettiin elämässäni hyvään alkuun jotta vain rakentaa tulevaisuuteni itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ostaa lapsille muutamalla tonnilla osakkeita heti kun syntyvät, niin ei tarvitse huolehtia perinnöstä. Jos käytät vaikka 2500 euroa siihen, niin lastesi jäädessä eläkkeelle heillä on 100 000 nettovarallisuus, eikä tarvitse kärsiä kurjasta vanhuudesta. Toki olettaen, etteivät tuhlaa rahoja heti kun täyttävät 18 v. Itse tein näin.
Mihin koriin mahdoit munat laittaa? Mikä yritys? Kaikilla suomalaisilla olisi 100 000€ jos se olisi noin helppoa.....
Periaatteessa tuohon riittää se, että sijoittaa 2500 euroa hyvin hajautetusti osakkeisiin, esim. osakeindeksirahastoon. Jos reaalituotto on vähän alle 6 % vuodessa, kertyy tuosta 65 vuodessa summa, joka vastaa yli 100 000 nykyeuroa.
Tosin en itse (en siis ole alkuperäisen viestin kirjoittaja) pidä kauhean realistisena sitä, että lapsi malttaa pitää säästöt koskemattomina koko ajan. Tämä antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, miksi kannatta sijoittaa edes vähän pitkällä tähtäimellä. Korkoa korolle -ilmiö tekee ihmeitä, kun sijoitusaika on tarpeeksi pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin ostaa lapsille muutamalla tonnilla osakkeita heti kun syntyvät, niin ei tarvitse huolehtia perinnöstä. Jos käytät vaikka 2500 euroa siihen, niin lastesi jäädessä eläkkeelle heillä on 100 000 nettovarallisuus, eikä tarvitse kärsiä kurjasta vanhuudesta. Toki olettaen, etteivät tuhlaa rahoja heti kun täyttävät 18 v. Itse tein näin.
Mihin koriin mahdoit munat laittaa? Mikä yritys? Kaikilla suomalaisilla olisi 100 000€ jos se olisi noin helppoa.....
Periaatteessa tuohon riittää se, että sijoittaa 2500 euroa hyvin hajautetusti osakkeisiin, esim. osakeindeksirahastoon. Jos reaalituotto on vähän alle 6 % vuodessa, kertyy tuosta 65 vuodessa summa, joka vastaa yli 100 000 nykyeuroa.
Tosin en itse (en siis ole alkuperäisen viestin kirjoittaja) pidä kauhean realistisena sitä, että lapsi malttaa pitää säästöt koskemattomina koko ajan. Tämä antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, miksi kannatta sijoittaa edes vähän pitkällä tähtäimellä. Korkoa korolle -ilmiö tekee ihmeitä, kun sijoitusaika on tarpeeksi pitkä.
Tämä. Nykyiset mahtisuvut erottaa massasta kyky ylisukupolviseen ajatteluun. se ei välttämättä juuri muuta vaatinut, kuin 1800 luvulla jonkun järkevän herran, joka onnistui keräämään hieman ja ennen kaikkea siirtämään älyllisen perintönsä edelleen.
Toki, kuten joku jo totesi, tämä ei ole valtaapitävien intressi. ihmiset tulee pitää köyhinä, joten tuhlatkaa vain kaikki eläkkeellä.. 😁
Vierailija kirjoitti:
Hah. Meillä on mummut tyhjennetty ennen laitoshoitoa. Menevät ihan "köyhinä", niin saa toimeentulotukena sen, mihin ei eläke riitä. Turha siihen on säästöjä käyttää, jos kerran persaukinen saa saman ilmaiseksi.
Ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistamat hoivakodit maksavat suoraan ostetuna 4000-5000 €/kk. Samoista paikoista kunnat ostavat omia paikkojaan, jotka maksavat asujalleen noin hänen eläkkeensä verran.
On todella törkeää, että kunnan omat hoivakodit on ajettu alas ja päädytty sijoitusyhtiöiden huomaan. Samaa tyyliä kuin sähköverkkojen myynti... rahadtus on alkanut. Jos on liian terve sairaalaan, mutta liuan sairas kotiin... alkaa ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah. Meillä on mummut tyhjennetty ennen laitoshoitoa. Menevät ihan "köyhinä", niin saa toimeentulotukena sen, mihin ei eläke riitä. Turha siihen on säästöjä käyttää, jos kerran persaukinen saa saman ilmaiseksi.
Ulkomaisten sijoitusyhtiöiden omistamat hoivakodit maksavat suoraan ostetuna 4000-5000 €/kk. Samoista paikoista kunnat ostavat omia paikkojaan, jotka maksavat asujalleen noin hänen eläkkeensä verran.
On todella törkeää, että kunnan omat hoivakodit on ajettu alas ja päädytty sijoitusyhtiöiden huomaan. Samaa tyyliä kuin sähköverkkojen myynti... rahadtus on alkanut. Jos on liian terve sairaalaan, mutta liuan sairas kotiin... alkaa ongelmat.
On tässä kuitenkin se ero, että itse maksava asiakas (tai ainakin hänen omaisensa) voivat äänestää jaloillaan, jos hoito jossain paikassa ei ole tarpeeksi hyvää, ja siirtyä parempaan paikkaan. Lisäksi itse maksava asiakas voi siirtyä hoitokotiin silloin, kun katsoo sen itse (tai omaiset katsovat) tarpeelliseksi eikä vasta sitten, kun vanhus täyttää kunnan todella tiukat kriteerit. Oma omaiseni on erään säätiön ylläpitämässä hoitokodissa, joka kyllä maksaa vähän yli 5000 euroa kuukaudessa, mutta hoito on erinomaista. Nykyisin kaupunki maksaa tästä osan, mutta aluksi vanhus oli hoidettavana täysin omalla kustannuksellaan.
Lapsen syntymästä asti vanhemmat ovat ne jotka uhraavat elämänsä lapselle ja sille että tällä olisi hyvä olla silloin kun eivät vielä pysty pitämään huolta itsestään. Nämä lapset kasvavat aikuisiksi, saavat omia lapsia mutta mitä käy vanhemmille? He kasvavat vanhuksiksi joilla yhtäkkiä ei olekaan kunnon sijaa lastensa elämässä heidän oman elämänsä kiireiden vuoksi. Kaiken sen jälkeen mitä he ensin itse lastensa vuoksi tekivät ja uhrasivat. Ja nyt tämän jälkeen nämä lapset vielä valittavat siitä että heidän vanhempansa kuluttavat rahansa oman elämän ylläpitämiseen ja mielekkyyteen sen jälkeen kun ovat itse omilta kiireiltään siitä kieltäytyneet.
Jokainen nykyajan äiti osaa varmasti ymmärtää nyt oman kokemuksen kautta miten paljon oma äiti on tehnyt heidän eteensä silloin kun he ovat syntymeet ja olleet lapsia. Mutta pysähtyykö kukaan koskaan ajattelemaan sitä? Ei. Sen sijaan sama toistuu sukupolvelta toiselle. Joten odotellaanpa vaan sitä hetkeä kun itse olette vanhuksia ja saatte saman kohtelun mitä nyt annatte itse heille.
Siksi minusta on hyvä asia että vanhukset ovat itse heränneet siihen että he voivat vaikuttaa oman elämänsä tasoon ja käyttää rahaa sen ylläpitämiseen. Sillä en minä ainankaan haluaisi jättää perinnöksi sellaiselle jolla ei ole aikaa minulle silloin kun minä omalta kykenemättömyydeltäni häntä tarvitsen. Jos hän haluaa kuluttaa aikansa töissä ja oman perheen parissa, tehköön niin. Tiedän että hän silloin pystyy elättämään itsensä ja perheensä eikä tästä syystä tarvitse minun rahojani.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syntymästä asti vanhemmat ovat ne jotka uhraavat elämänsä lapselle ja sille että tällä olisi hyvä olla silloin kun eivät vielä pysty pitämään huolta itsestään. Nämä lapset kasvavat aikuisiksi, saavat omia lapsia mutta mitä käy vanhemmille? He kasvavat vanhuksiksi joilla yhtäkkiä ei olekaan kunnon sijaa lastensa elämässä heidän oman elämänsä kiireiden vuoksi. Kaiken sen jälkeen mitä he ensin itse lastensa vuoksi tekivät ja uhrasivat. Ja nyt tämän jälkeen nämä lapset vielä valittavat siitä että heidän vanhempansa kuluttavat rahansa oman elämän ylläpitämiseen ja mielekkyyteen sen jälkeen kun ovat itse omilta kiireiltään siitä kieltäytyneet.
Jokainen nykyajan äiti osaa varmasti ymmärtää nyt oman kokemuksen kautta miten paljon oma äiti on tehnyt heidän eteensä silloin kun he ovat syntymeet ja olleet lapsia. Mutta pysähtyykö kukaan koskaan ajattelemaan sitä? Ei. Sen sijaan sama toistuu sukupolvelta toiselle. Joten odotellaanpa vaan sitä hetkeä kun itse olette vanhuksia ja saatte saman kohtelun mitä nyt annatte itse heille.
Siksi minusta on hyvä asia että vanhukset ovat itse heränneet siihen että he voivat vaikuttaa oman elämänsä tasoon ja käyttää rahaa sen ylläpitämiseen. Sillä en minä ainankaan haluaisi jättää perinnöksi sellaiselle jolla ei ole aikaa minulle silloin kun minä omalta kykenemättömyydeltäni häntä tarvitsen. Jos hän haluaa kuluttaa aikansa töissä ja oman perheen parissa, tehköön niin. Tiedän että hän silloin pystyy elättämään itsensä ja perheensä eikä tästä syystä tarvitse minun rahojani.
Ikävää jos koet uhranneesi elämäsi lastesi takia, itse nautin lapsistani ja siitä, kun heillä on asiat hyvin. ehkä olen jotenkin viallinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen syntymästä asti vanhemmat ovat ne jotka uhraavat elämänsä lapselle ja sille että tällä olisi hyvä olla silloin kun eivät vielä pysty pitämään huolta itsestään. Nämä lapset kasvavat aikuisiksi, saavat omia lapsia mutta mitä käy vanhemmille? He kasvavat vanhuksiksi joilla yhtäkkiä ei olekaan kunnon sijaa lastensa elämässä heidän oman elämänsä kiireiden vuoksi. Kaiken sen jälkeen mitä he ensin itse lastensa vuoksi tekivät ja uhrasivat. Ja nyt tämän jälkeen nämä lapset vielä valittavat siitä että heidän vanhempansa kuluttavat rahansa oman elämän ylläpitämiseen ja mielekkyyteen sen jälkeen kun ovat itse omilta kiireiltään siitä kieltäytyneet.
Jokainen nykyajan äiti osaa varmasti ymmärtää nyt oman kokemuksen kautta miten paljon oma äiti on tehnyt heidän eteensä silloin kun he ovat syntymeet ja olleet lapsia. Mutta pysähtyykö kukaan koskaan ajattelemaan sitä? Ei. Sen sijaan sama toistuu sukupolvelta toiselle. Joten odotellaanpa vaan sitä hetkeä kun itse olette vanhuksia ja saatte saman kohtelun mitä nyt annatte itse heille.
Siksi minusta on hyvä asia että vanhukset ovat itse heränneet siihen että he voivat vaikuttaa oman elämänsä tasoon ja käyttää rahaa sen ylläpitämiseen. Sillä en minä ainankaan haluaisi jättää perinnöksi sellaiselle jolla ei ole aikaa minulle silloin kun minä omalta kykenemättömyydeltäni häntä tarvitsen. Jos hän haluaa kuluttaa aikansa töissä ja oman perheen parissa, tehköön niin. Tiedän että hän silloin pystyy elättämään itsensä ja perheensä eikä tästä syystä tarvitse minun rahojani.
Aika katkeraa tekstiä omista lapsista. oletko jutellut lastesi kanssa, että koet asian näin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi perintöä pitäisi vaalia koskematta eteenpäin? Mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos se vaan siirretään ja siirretään.
Ymmärrän, että tietynlainen omaisuus tuottaa, ja silloin ei kannata kuin pakon edessä realisoida tuota omaisuutta vaan käyttää vain tuottoja. Mutta omaisuutta saa olla melkoisen paljon, jotta pääomatuloja olisi oikeasti merkittävä määrä. Ja kaikki omaisuus ei tuota, siitä voi olla lähinnä kuluja. Vaikkapa suvun mökki, jos itse ei välitä mökkeilystä. Pitääkö sitä oikeasti korjata ja laittaa omilla rahoillaan, vaikka inhoaisi mökkeilyä?
Joku tontti jossain muuttotappiokunnassa voi olla arvoton, kiinteistövero vaan menee. Metsä sentään tuottaakin jotain, mutta sen hoitamisessa on omat kommelluksensa. Osakeomistuskin vaatii aktiivista seurantaa ja hoitoa ja riski on menettää iso osa omaisuudesta tekemällä kauppaa tai jos ei tee.
Sain aikanaan ihan kohtuullisen perinnön isovanhemmiltani ja kyllä sitä on käytetty ihan elämiseen ja lastenkin hyväksi siitä on koitunut mukavan elämän muodossa. Kun lapset saadaan maailmalle, pyritään auttamaan heitä alkuun ja oman omaisuuden kartuttamisessa vauhtiin, vaikkapa korottoman lainan ja verovapaiden lahjoitusten muodossa. Kun vanhemmistani aika jättää, on tarkoitus myös luopua perinnöstä, jotta se menisi lapsille.
Mutta lähtökohtaisesti en ymmärrä ajatusta, että omaisuus pitäisi koskematta siirtää eteenpäin. Raha on elämään käyttämistä varten silloin kun sitä on. Ei tuhlaamista vaan käyttämistä. Sitten jos on jo mukava elintaso, tottakai voi ja kannattaa säästää ja sijoittaa, niin teen itsekin.
Kierrät ja kaarrat, mutta tulet kuitenkin samaan lopputulokseen mitä tässä on toitotettu jo monesta suusta, eli sinäkin jätät lapsillesi perinnön, tai ainakin pyrit jättämään, vaikka tietenkään periaatteessa mielestäsi niin ei pitäisi tehdä ;) Tässä on kyse ollutkin siitä, että toiset tuhlaavat kaiken itseensä, eivätkä jätä lapsille mitään. Eikä kukaan ole myöskään väittänyt että perintö pitää jättää koskematta lapsille eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen rahat ovat hänen omiaan, eivät hänen aikuisten lastensa.
Poislukien perintö joka kulkee sukupolvelta toiselle. Se ei ole omaa, vaan vain lainassa, kunnes siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Omat rahat on sitten omia rahoja, sehän on selvä.
Tällaista suvussa kulkevaa perintöä ei ole missään laissa mainittu eikä sellaista moraalistakaan velvoitetta ole olemassa. Ajatus on vanhanaikainen ja perustuu suvunjatkamiseen - nykyään seuraavaa sukupolvea ei välttämättä enää tule, ja lapsettomalle pariskunnalle on ihan ok testamentata koko omaisuutensa vaikkapa eläintensuojeluun.
Ajattelitko että periminen perustuu nykyään johonkin muuhun kuin suvunjatkamiseen? Kyllä se perimysjärjestys edelleen menee, ihan sen peräänkuuluttamasi lain mukaan, rintaperillisille, ja tätä suvunjatkoa on vahvistettu myös lakiosalla, jota ei saa pois kuin painavasta syystä. Mikäli haluat että asiaan tulee muutos, ja ensisijainen perijä on aina joku muu kuin sukulainen, niin tee vaikka kansalaisaloite.
Mä tai veljeni ei peri mitään vanhemmiltamme. Ukki yritti antaa mökkinsä isälleni, jotta lapset (me) saataisiin mökkeillä ja myöhemmin periä mökki ja tontti. Ihana järvitontti oli... no isäni antoi mökin siskoilleen. Myöskään ei halunnut osaa mummin ja ukin omakotitalosta eikä palaakaan metsää/peltoa (hehtaarikaupalla). Ei me kuulema tarvita, sanoi hän kun oltiin pieniä.
Velkaa teki äidin nimiin kun alistettu äitini laittoi nimen kaikkiin hankkeisiin. Joita ei sitten maksettu koskaan. Kerrostalolähiössä huonolla alueella asuimme. Isä oli elämäntapatyötön, pelottava ja ilkeä. Äiti peliriippuvainen juoppo.
No ero tuli pian, äidille jäi velat, isän suku maksoi isän osuudet. Isä osti kerrostaloasunnon, hänen veli takasi lainan. Isä jauhoi "ainakin jätän teille tämän". No, noin 8 vuotta sitten möi asunnon ja hassasi rahat vuodessa. Pyytelee silloin tällöin lainaan muutamaa euroa.. niin juu, loisti poissaolollaan minun ikävuodet 8-23-v.
Äitini syyttelee kaikkia muita siitä kun hällä ei ole omaisuutta. Totuus on, että pelaa ja ryyppää rahansa parissa päivässä siitä kun sitä tulee. Veljeni elättää äitiä, lataa puheajat, maksaa tupakat, ruoat, tietämättään juomat ja pelaamisetkin.
Itse todellakin haluan jättää lapsilleni edes jotain. Ja haluan maksaa heidän autokoulut ja auttaa opiskeluissa. En voi kovin paljoa jättää kun en itse ole perinyt mitään, mutta kyllä he ainakin sellaiset reilu 60 000 tulevat saamaan per nenä. Se auttaa heitä saamaan vähän parempaa asumista itselleen ja heidän perheilleen. Tai mitä nyt haluavatkaan. Kyllä ollaan puhuttu siitä, että he haluavat kerryttää sitä vaurautta..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielestä on ihan oikein, että vanhus käyttää omaisuuttaan itseensä ja oman mukavuutensa kohentamiseen. Täällä taitaa olla muutama perintöään kärkkyvä pelästynyt korppikotka kauhistelemassa juttua.
Niin munkin mielestä on oikein. OMAN omaisuuden. Peritty ei ole omaa vaan lainassa, ja siitä on tarkoitus jättää taas seuraaville.
Vierailija kirjoitti:
Mä tai veljeni ei peri mitään vanhemmiltamme. Ukki yritti antaa mökkinsä isälleni, jotta lapset (me) saataisiin mökkeillä ja myöhemmin periä mökki ja tontti. Ihana järvitontti oli... no isäni antoi mökin siskoilleen. Myöskään ei halunnut osaa mummin ja ukin omakotitalosta eikä palaakaan metsää/peltoa (hehtaarikaupalla). Ei me kuulema tarvita, sanoi hän kun oltiin pieniä.
Velkaa teki äidin nimiin kun alistettu äitini laittoi nimen kaikkiin hankkeisiin. Joita ei sitten maksettu koskaan. Kerrostalolähiössä huonolla alueella asuimme. Isä oli elämäntapatyötön, pelottava ja ilkeä. Äiti peliriippuvainen juoppo.No ero tuli pian, äidille jäi velat, isän suku maksoi isän osuudet. Isä osti kerrostaloasunnon, hänen veli takasi lainan. Isä jauhoi "ainakin jätän teille tämän". No, noin 8 vuotta sitten möi asunnon ja hassasi rahat vuodessa. Pyytelee silloin tällöin lainaan muutamaa euroa.. niin juu, loisti poissaolollaan minun ikävuodet 8-23-v.
Äitini syyttelee kaikkia muita siitä kun hällä ei ole omaisuutta. Totuus on, että pelaa ja ryyppää rahansa parissa päivässä siitä kun sitä tulee. Veljeni elättää äitiä, lataa puheajat, maksaa tupakat, ruoat, tietämättään juomat ja pelaamisetkin.
Itse todellakin haluan jättää lapsilleni edes jotain. Ja haluan maksaa heidän autokoulut ja auttaa opiskeluissa. En voi kovin paljoa jättää kun en itse ole perinyt mitään, mutta kyllä he ainakin sellaiset reilu 60 000 tulevat saamaan per nenä. Se auttaa heitä saamaan vähän parempaa asumista itselleen ja heidän perheilleen. Tai mitä nyt haluavatkaan. Kyllä ollaan puhuttu siitä, että he haluavat kerryttää sitä vaurautta..
Hieman samantyyppisiä kokemuksia täällä. haluan lapsilleni parempaa, kuin olen itse saanut.
Kyllä minä ainakin aion jättää lapsilleni niin paljon kuin mahdollista. Meidän perheen rahojahan ne ovat millä on asunnot ostettu ja sijoitusvarallisuutta kerätty. Omaisuus on sitä paitsi karttunut palkkarahoilla, mistä on verotkin jo maksettu. Ja perintöverot maksetaan taas kerran jossain vaiheessa.
Eläkkeellä aion matkustella, mutta kohtuudella. Mitään isoja hankintoja ei ole tiedossa, mieleenikään ei tulisi käyttää omaisuuttani ulkomaisten pörssiyhtiöiden omistamien hoivabisneksien tulosten kartuttamiseen. Kyllä tässä maassa on pakko lähivuosina kehittää kestäviä hoitomuotoja, joihon pitää ihmisten eläkkeen riittää maksuksi. Ja onhan se nyt jo nähty, että edes isolla rahallakaan ei saa hyvää hoitoa, päin vastoin taitaa olla.
Tästä keskustelusta polarisoituu hyvin jako kahteen ryhmään: niihin, ketkä näkevät tarkoituksenmukaisena jokaisen tuhlata itse ansaitsemansa rahat ja niihin, ketkä uskovat ylisukupolviseen varallisuuden kerryttämiseen.
Ei liene yllätys, että ensinmainituilla ei yleensä ole muutenkaan paljon jaettavaa kun taas jälkimmäisillä saattaa olla mittavakin omaisuus. Voisin jopa tehdä puoluepolittiisiakin johtopäätelmiä suhtautumisesta.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, ensimmäisena suvustani. Minä aion olla suvussamme sen persaukisuuden kierteen katkaissut disruptoija.