Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma ja eroperheet
Olemme sopineet ex-miehen kanssa lastenvalvojalla, että hän on lasten kanssa kesälomalla 2 viikkoa. Tämä saatiin sovittu kovan väännön jälkeen. Häntä lainatakseni "Et taida ymmärtää, miten tärkeä loma on minulle. En halua käyttää siitä pitkää aikaa lasten kanssa". Nyt hän ilmoitti, että ottaa lapset 1 viikoksi kesäkuussa ja 1 viikoksi heinäkuussa. Tuolloin kesäkuussa hän tosin itse on vielä töissä ja lapset keskenään hänen kotonaan päivä. Lapset ovat jo teinejä, joten pärjäävät kyllä. Mutta mietin, että onko tuo aika oikeasti tarkoitettu käytettäväksi näin. En tästä jaksa hänen kanssaan enää tapella. Käynnit lastenvalvojalle ja sovittelussa olivat sen verran rankkoja, etten halua kokea niitä enää ikinä. Mutta kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta.
Kommentit (389)
Miehen eksän käsitys kesälomailusta on, että hänen pitäisi saada tietää kaikki osoitteet ja ajankohdat, milloin ollaan missäkin. Yrittää urkkia kaiken syömisiä myöten. Ongelma on meidän puolelta ratkaistu siten, ettei kerrota mitään. Lapsi on lukioikäinen, joten mistään taaperoikäisen päiväunirytmin huolehtimisesta ei todellakaan ole enää kyse, vaan vallanhaluisesta kyttäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele lasten kanssa ja kysy, mitä he haluavat. Jos ei kiinnosta aika isän luona (ei isän kanssa), niin kerro se miehelle ja kysy, haluaako hän olla lapsille isänä ollenkaan. Jos ei halua, niin pyydä kertomaan se lapsille samantien. Ei tässä ole kyse sinusta, tässä on kyse isästä ja lapsista ja jos ei isä halua olla lastensa kanssa, niin hänen tehtävänsä on selittää asia lapsille.
Teinit kyllä kestävät sen, että isästä ei ole isäksi. Mutta laita mies itse sanomaan se.
Myös ap voisi haluta viettää muutaman päivän ilman lapsia... Vai onko se liikaa vaadittu?
Ihania nää keskustelut, kun tapellaan ajasta, että saa lomailla ilman lapsia! Täälleen perheellisenä äitinä olen viettänyt lomani aina lasteni kanssa. Ydinperheessä ei luojan kiitos tarvitse edes moisia miettiä !
Vierailija kirjoitti:
Uusperheellisenä, lapset jo nyt aikuisia.
Lähivanhempi on käytännössä aina se jolla on lopulta velvollisuus olla lasten kanssa, vaikka 24/7 jos toinen vanhempi ei halua heitä ottaa. Toista ei voi pakottaa. Lapsille tärkeämpää varmasti on, että kokevat edes toisen vanhemman haluavan olla heidän kanssaan, kuin kokemus kahden vanhemman taistelusta josta mielikuva ettei kumpikaan halua.
Onhan se raskasta, mutta ei ikuisesti. Lapset kasvaa, huolien muoto muuttaa samalla muotoaan. Voimat kannattaa keskittää ex:n sijasta itse lapsiin.
Toista ei voi pakottaa - no tässähän nimenomaan pakotetaan se toinen huolehtimaan yksin!! Jos on perkele lapsia siittänyt, niin on velvollisuus heistä huolehtia myös. Aika munatonta touhua jättää oma jälkikasvu toisen murheeksi.
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Mies ei ottanut tänä kesänä lainkaan lapsia luokseen. Oli niin kova palautuminen käynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperheellisenä, lapset jo nyt aikuisia.
Lähivanhempi on käytännössä aina se jolla on lopulta velvollisuus olla lasten kanssa, vaikka 24/7 jos toinen vanhempi ei halua heitä ottaa. Toista ei voi pakottaa. Lapsille tärkeämpää varmasti on, että kokevat edes toisen vanhemman haluavan olla heidän kanssaan, kuin kokemus kahden vanhemman taistelusta josta mielikuva ettei kumpikaan halua.
Onhan se raskasta, mutta ei ikuisesti. Lapset kasvaa, huolien muoto muuttaa samalla muotoaan. Voimat kannattaa keskittää ex:n sijasta itse lapsiin.
Toista ei voi pakottaa - no tässähän nimenomaan pakotetaan se toinen huolehtimaan yksin!! Jos on perkele lapsia siittänyt, niin on velvollisuus heistä huolehtia myös. Aika munatonta touhua jättää oma jälkikasvu toisen murheeksi.
Voi olla munatonta, mutta en ymmärrä, miksi olisi lasten etujen mukaista viettää aikaa sellaisen isän/äidin kanssa, joka ei halua itse viettää sitä aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämämon vanhemmilta vastuunpakoilua!
Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.
Ihmiset eivät osaa.Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.
ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.
Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä.
Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei).
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Ja vaikkei aina kivaa olisikaan, älkää silti erotko.
Jokainen osaa halutessaan olla v-mainen ja hankala. Jotkut kuvittelevat, että "exän todellinen luonne paljastui", vaikka syy hankaluksiin olisi se riitaisa ero.
Exät osaavat halutessaan olla mukavia ja yhteistyökykyisiä. Eroamalla ei pääse kokonaan eroon exästä, jos on yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut vuosikausia yksinhuoltaja, nyt esikoinen on jo aikuinen ja kuopuskin teini-ikäinen. Pienenä esikoinen oli koulujen loma-ajalla erilaisilla päiväleireillä ja leikkipuistossa kun mä olin töissä ja kuopus päiväkodissa. Kuopuksen aloittaessa koulun mun vanhemmat oli jo eläkeläisiä ja lapset oli kesäisin heillä kun itse olin töissä. Välillä saattoivat lähteä isovanhempien kanssa mökille ja mulla oli töitten jälkeen omaa aikaa.
Sitten kun mullakin oli lomaa puuhattiin kaikkea kivaa yhdessä, käytiin rannoilla, leikkipuistoissa, mökillä... Muutaman kerran pienellä ulkomaanreissullakin. Ja mun mielestä se oli ihanaa, just sellaista kivaa ja rentouttavaa yhdessäoloa mitä koko talven oli odottanut.
Toki isovanhemmat on satunnaisesti tarjonnut mulle mahdollisuuden myös lapsivapaaseen aikaan, mökkiviikonloppuun, risteilyyn ja pari kertaa jopa etelän reissuun ystävien kanssa.
Mut kyllä mä haikailen niitä kymmenen vuoden takaisia aikoja, nyt kun sitä lapsivapaata aikaa on koko ajan tarjolla. Onneksi vielä kuopus välillä lähtee mun kanssa rannalle kun omilta menoiltaan ehtii.
Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi he ovat edes perustaneet perheen, jos omien lasten seura on niin epämiellyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämämon vanhemmilta vastuunpakoilua!
Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.
Ihmiset eivät osaa.Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.
ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.
Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä.
Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää tämä ydinperheellisten tarve päästä arvostelemaan eroperheiden ratkaisuja. Fakta on se, että jos elät ydinperheessä, et voi todennäköisesti tietää mitä se on olla täysin yksin vastuussa kaikesta. Ja ne jotka sen tietävät, ymmärtävät kyllä että yksin kaikesta vastuussa oleva VOI väsyä ja kaivata joskus ihan omaa aikaa, edes vähän. Ydinperheessä sinulla todennäköisesti on edes MAHDOLLISUUS tehdä jotain ihan yksinkin. Vaikka vaan käydä lenkillä yksin halutessasi. Omat lapseni ovat jo isoja ja minulla on helpottanut, mutta muutama vuosi meni kyllä aivan sumussa. Eipä ole paljon muistikuvia niiltä vuosilta. Varmasti on ollut paljon hyviä hetkiä, mutta enpä voi niitä muistella.
Toiseksi, kyllä minä ainakin eronneena äitinä haluaisin lasteni säilyttävän hyvät ja luontevat välit isäänsä. Ihan lasteni vuoksi. Jos isä ei viettäisi aikaa lastensa kanssa, miten ne välit säilyisivät? Minulla on lähellä ihmisiä, jotka ovat isänsä (ja kyllä, se on ihan joka ikinen kerta ollut isä) hylkäämiksi lapsina tulleet. Niitä välejä on paikkailtu sitten kymmeniä vuosia myöhemmin, eikä ole ollut helppoa tai nopeaa.
Kolmanneksi, vaikka moni täällä ajatteleekin, että eronnut vanhempi ei saa enää elää muuta kuin lapsilleen, fakta nyt on sekin, että usea erovanhempi kaipaa rakkautta ja, hui kamala, jopa seksiä elämäänsä. Kuitenkaan monikaan ei halua tänä päivänä elää uusperheessä, vaan pitävät uuden parisuhteen omana yksikkönään. Niitä paineita tulee sieltäkin suunnalta. Minäkin olen ollut jo vuosia uudessa suhteessa ja kyllä tää on välillä melkoista luovimista exän muuttuvien kuvioiden ja uuden kumppanin toiveiden ristitulessa.
Yksi syy miksi erosin, oli että ex ei ollut kummoinen isä, ja piti omia vapaita itsekkäästi. Tämä tuli yllätyksenä lapsen saannin jälkeen.
Joten ei tullut minään yllätyksenä, ettei pääosin ole viettänyt lomistaan kuin pari päivää lapsen kanssa. Kerran oli viisi.
En ole siitä tehnyt numeroa, itse näen vanhemmuuden eri tavoin.
Heillä on hyvät välit. Mutta aikuisen lapsen kanssa meillä on ne läheiset välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.
Sori mutta ei ole näin. Munkin exä olisi saanut olla lasten kanssa ihan niin paljon kuin halusi, asuttiin ihan vierekkäin. Hän oli edelleen mieluummin töissä, harrastuksissa, kavereiden tai naisen kanssa, baareissa, ihan kuin oli meidän ydinperheen aikanakin. Ehkä ne isätyypit ei niin paljon päädy eroon, varmaan niitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.Sori mutta ei ole näin. Munkin exä olisi saanut olla lasten kanssa ihan niin paljon kuin halusi, asuttiin ihan vierekkäin. Hän oli edelleen mieluummin töissä, harrastuksissa, kavereiden tai naisen kanssa, baareissa, ihan kuin oli meidän ydinperheen aikanakin. Ehkä ne isätyypit ei niin paljon päädy eroon, varmaan niitäkin on.
Minun eksäni oli isätyyppi. Oli töiden jälkeen illat lasten kanssa, liikutti ja leikitti. Eron jälkeen oli vuoroviikkoisä.
Isätyypin huono puoli oli sitten kontrollointi: minun olisi pitänyt tehdä samoin kuin hän teki. Kaikki mitä tein, oli aina väärin päin. Lapsetkin tekivät läksyt väärään aikaan.
Jotenkin olisi ollut parempi saada lapset ei-isätyypin kanssa. Olisi ollut vapaus elää omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.
Meillä minä (nainen) halusin erota, muutin pois, isä on lähivanhempi paperilla. Lapset ovat kuitenkin minulla enemmän ja hoidan pääosan asioista koska isä ei "osaa" (tämä siis hänen kertoma syynsä miksi ei hoida asioita) tai järjestelee omia menoja ja harrastuksiaan niin että lapsia ei ole huomioitu. Lomilla ei tee mitään lasten kanssa koska "ei osaa organsoida eikä tiedä mihin menis", nököttävät kotona. Lähivanhemmuus voi olla vain paperilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.Sori mutta ei ole näin. Munkin exä olisi saanut olla lasten kanssa ihan niin paljon kuin halusi, asuttiin ihan vierekkäin. Hän oli edelleen mieluummin töissä, harrastuksissa, kavereiden tai naisen kanssa, baareissa, ihan kuin oli meidän ydinperheen aikanakin. Ehkä ne isätyypit ei niin paljon päädy eroon, varmaan niitäkin on.
Minun eksäni oli isätyyppi. Oli töiden jälkeen illat lasten kanssa, liikutti ja leikitti. Eron jälkeen oli vuoroviikkoisä.
Isätyypin huono puoli oli sitten kontrollointi: minun olisi pitänyt tehdä samoin kuin hän teki. Kaikki mitä tein, oli aina väärin päin. Lapsetkin tekivät läksyt väärään aikaan.
Jotenkin olisi ollut parempi saada lapset ei-isätyypin kanssa. Olisi ollut vapaus elää omalla tavallaan.
Vai oliko tässä niin että sinä olit se huithapeli jollaiseksi kaikki miehet tässä ketjussa syyllistetään?
Meillä 2+2 viikkoa molemmilla lasten kanssa. Ex mies hoiti omat viikkonsa niin, että lähetti lapset 3 viikoksi vanhemmilleen. 1 viikon piti lapsia luonaan, mutta teinien mukaan kävi nukkumassa vain yöt kotonaan koska oli naisystävänsä luona ja teinit olivat tuon viikon kaksistaan. Että sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Mitäs naiset olette niin heikosti sitoutuneita parisuhteisiinne. Kyllä on niin, että naiset panevat 80% noista eroista alulle.
Juurikin noin. Me oltiin exäni kanssa aina 4vkoa oma loma kummatkin putkeen lasten kanssa. Minun miehen exä ei halunnut olla oman lapsen kanssa ollenkaan viikonloppuja. Eikä koulun lomilla. Koulun kesälomasta oli viikon ja sekin, kun hänet pakotettiin. Äiditkin osaa olla vallanhaluisia. Ja välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaan.