Lue keskustelun säännöt.
Kesäloma ja eroperheet
Olemme sopineet ex-miehen kanssa lastenvalvojalla, että hän on lasten kanssa kesälomalla 2 viikkoa. Tämä saatiin sovittu kovan väännön jälkeen. Häntä lainatakseni "Et taida ymmärtää, miten tärkeä loma on minulle. En halua käyttää siitä pitkää aikaa lasten kanssa". Nyt hän ilmoitti, että ottaa lapset 1 viikoksi kesäkuussa ja 1 viikoksi heinäkuussa. Tuolloin kesäkuussa hän tosin itse on vielä töissä ja lapset keskenään hänen kotonaan päivä. Lapset ovat jo teinejä, joten pärjäävät kyllä. Mutta mietin, että onko tuo aika oikeasti tarkoitettu käytettäväksi näin. En tästä jaksa hänen kanssaan enää tapella. Käynnit lastenvalvojalle ja sovittelussa olivat sen verran rankkoja, etten halua kokea niitä enää ikinä. Mutta kuulisin mielellään mielipiteitä asiasta.
Kommentit (389)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on hieno maa. Lapset jäävät aina äitien taakaksi erotilanteessa ja isä jatkaa poikamieselämäänsä kokeiltuaan epäonnistunutta perheonnea. Juuri tämmöisten takia en haluaisi lapsia ikinä..
Olisi aika muuttaa käytäntöjä. Eli isälle enemmän lähihuoltajuuksia, varsinkin jos poikalapsia.
Tiedetään, että isä on yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, jos hänelle annetaan huoltajuus.
Varsinkin tapauksissa, joissa äiti/ nainen on halunnut eron, niin luopukaa sitten lasten lähihuoltajuudestakin.Sori mutta ei ole näin. Munkin exä olisi saanut olla lasten kanssa ihan niin paljon kuin halusi, asuttiin ihan vierekkäin. Hän oli edelleen mieluummin töissä, harrastuksissa, kavereiden tai naisen kanssa, baareissa, ihan kuin oli meidän ydinperheen aikanakin. Ehkä ne isätyypit ei niin paljon päädy eroon, varmaan niitäkin on.
Minun eksäni oli isätyyppi. Oli töiden jälkeen illat lasten kanssa, liikutti ja leikitti. Eron jälkeen oli vuoroviikkoisä.
Isätyypin huono puoli oli sitten kontrollointi: minun olisi pitänyt tehdä samoin kuin hän teki. Kaikki mitä tein, oli aina väärin päin. Lapsetkin tekivät läksyt väärään aikaan.
Jotenkin olisi ollut parempi saada lapset ei-isätyypin kanssa. Olisi ollut vapaus elää omalla tavallaan.
Vai oliko tässä niin että sinä olit se huithapeli jollaiseksi kaikki miehet tässä ketjussa syyllistetään?
Olen tätä monesti miettinyt. Sympatistoin niitä miehiä, joiden vaimot nalkuttavat. Nalkuttaminen on kauheaa.
En ole huithapeli: osaan metataidot, pidän rytmistä kiinni ja ulkoilen ja leikin. Mutta olen mukavuudenhaluinen. Haluan, että elämä on helppoa, turha työ on kamalinta mitä on olemassa. Moni asia ei ole niin tärkeä, että siitä viitsisi stressata.
Eli minulle riittää, että läksyt tulee tehtyä, oli ajankohta mikä tahansa. Minun ei tarvitse opettaa lapsille hiihtoa, koska ei siitä itsekään pidä. Ja evvk, minkäikäisenä lapsi oppii potalle tai luopuu tuttipullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Ja vaikkei aina kivaa olisikaan, älkää silti erotko.
Jokainen osaa halutessaan olla v-mainen ja hankala. Jotkut kuvittelevat, että "exän todellinen luonne paljastui", vaikka syy hankaluksiin olisi se riitaisa ero.
Exät osaavat halutessaan olla mukavia ja yhteistyökykyisiä. Eroamalla ei pääse kokonaan eroon exästä, jos on yhteisiä lapsia.
Niin, tai sitten siitä kamalasta mököttäjästä ja huutajasta kuoriutuu eron jälkeen ihan ok tyyppi, kun sitä ei tarvitse nähdä kovin usein. Ja kun se saa olla viikon ihan keskenään, jaksaa taas viikon hyvin lasten kanssa. Eli exästä ei tarvinnutkaan päästä kokonaan eroon, riitti kun pääsi eroon parisuhteesta sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Ja vaikkei aina kivaa olisikaan, älkää silti erotko.
Jokainen osaa halutessaan olla v-mainen ja hankala. Jotkut kuvittelevat, että "exän todellinen luonne paljastui", vaikka syy hankaluksiin olisi se riitaisa ero.
Exät osaavat halutessaan olla mukavia ja yhteistyökykyisiä. Eroamalla ei pääse kokonaan eroon exästä, jos on yhteisiä lapsia.
Niin, tai sitten siitä kamalasta mököttäjästä ja huutajasta kuoriutuu eron jälkeen ihan ok tyyppi, kun sitä ei tarvitse nähdä kovin usein. Ja kun se saa olla viikon ihan keskenään, jaksaa taas viikon hyvin lasten kanssa. Eli exästä ei tarvinnutkaan päästä kokonaan eroon, riitti kun pääsi eroon parisuhteesta sen kanssa.
Arpapeliä, mikä siitä kuoriutuu. Todennäköisesti kuitenkin menee huonommin kuin paremmin.
Eri
Meillä oli aloituksen(joka on vahna) kanssa ihan samanlainen tilanne. Sillä erotuksella että lastenvalvojalla on sovittu 2vk LASTEN kesälomasta. Ei isän. Lasten äiti vain olisi halunnut että miehen täytyy olla itsekin lomalla kun lapset on, ettei vain pääsi "nauttimaan lomastaan ilman lapsia". Missään ei myöskään lue että 2vk pitää olla putkeen, vaan se saa olla just 1vk 1vk erissä. Toinen lapsista oli tuolloin teini, toinen ei ihan vielä.
Sinun ei tarvitse pohtia exmiehesi elämästä että miten hän käyttää aikansa, ja että onko joku aika tarkoitettu viettää sinun määrittelemälläsi tavalla.
Minunkin mieheni joutui lastenvalvojalle selvittämään asioita, ja se oli tosia rankkaa exälle, kun lv oli miehen puolella siinä, ettei exä voi määrätä miehen elämästä enää. Exä halusi sitten väkisin sovitteluun, ja kun sovittelun lopputulos oli sama, hän olisi halunnut vaihtaa tuomaria koska tuomari oli "puolueellinen". Tuomari sanoi että hän ei juttua enää siirrä toiselle, vaan ex saa haastaa oikeuteen mikäli ei ymmärrä vaikka kuinka on selitetty että hän ei määrää lastensa isän ajankäyttöä ja loma-aikoja. Varmasti tuntui todella rankalta kun oma tahto ei mennytkään oikeusoppineiden yli. Kyynelsilmin lähti.
Syy miksi lapsia ei otettu 2vk kerralla, oli se, että äiti saattoi hommata lapsille kesäkuun ekan viikon mieheni vanhemmille hoitoon, 2 seuraavaa viikkoa meille, ja sitten 1pv kotona, ja taas viikoksi johonkin muualle hoitoon. Samaan aikaan hän itki miten ei itse saa yhtään lomailla kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Lapset kärsivät hyvin paljon kun eivät saaneet kesäisin olla kotona juurikaan, ja kaikki kaverit ja muut kotona ihan vain olemiset jäi ihan muutamiin päiviin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Oltiinhan mekin ydinperhe ennen eroa, lomilla ei todellakaan ollut yhdessä kivaa. Miehellä aukesi korkki heti ekana lomapäivänä.
Silloinkin mökkeilin ja sukuloin ja kävin hoplopeissa lasten kanssa, mies kävi festareilla ja toipui. Eron jälkeen ei muuta eroa, kuin hän ei käytä siihen minun rahoja, ei käy sotkemassa kotona eikä minun tarvitse palvella sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Ja vaikkei aina kivaa olisikaan, älkää silti erotko.
Jokainen osaa halutessaan olla v-mainen ja hankala. Jotkut kuvittelevat, että "exän todellinen luonne paljastui", vaikka syy hankaluksiin olisi se riitaisa ero.
Exät osaavat halutessaan olla mukavia ja yhteistyökykyisiä. Eroamalla ei pääse kokonaan eroon exästä, jos on yhteisiä lapsia.
Niin, tai sitten siitä kamalasta mököttäjästä ja huutajasta kuoriutuu eron jälkeen ihan ok tyyppi, kun sitä ei tarvitse nähdä kovin usein. Ja kun se saa olla viikon ihan keskenään, jaksaa taas viikon hyvin lasten kanssa. Eli exästä ei tarvinnutkaan päästä kokonaan eroon, riitti kun pääsi eroon parisuhteesta sen kanssa.
Arpapeliä, mikä siitä kuoriutuu. Todennäköisesti kuitenkin menee huonommin kuin paremmin.
Eri
Tästä olen eri mieltä. Tunnen monia eronneita. Myös itse olen uusperheellinen ja mieheni on myös eronnut. En tunne ketään joka katuisi eroaan. Itse en huonossa suhteessa kärvistellessäni en voinut edes kuvitella miten hyvä parisuhde voi olla. Nykyisen kanssa, nyt jo pian 10 vuoden jälkeen, elämä on edelleen kuin loppumatonta kesäleiriä parhaan ystävän kanssa. Suurin osa tuntemistani eronneista on ihan hyvissä ja asiallisissa väleissä exiensä kanssa. Toki poikkeuksiakin löytyy ja keskustelupalstoilla yms. ongelmatapauksiin etsitään äänekkäimmin tukea.
Anna olla. lapset ovat isällään 2 viikkoa ja isä hoitaa oman tonttinsa miten hoitaa. Et voi siihen vaikuttaa, jos hän on niin tyhmä ettei Malta lomailla yhdessä lasten kanssa se on hänen oma häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten ollessa alakouluikäisiä, kesä jaettiin niin, että olivat isällään 4 vk. Ja minulla toiset 4 vk. Ja 2 vk mummolassa.
Exä kyllä ensin yritti räpiköida vastaan, kun meni kuulemma koko loma tähän. Minä vaan että voivoi : D
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aloituksen(joka on vahna) kanssa ihan samanlainen tilanne. Sillä erotuksella että lastenvalvojalla on sovittu 2vk LASTEN kesälomasta. Ei isän. Lasten äiti vain olisi halunnut että miehen täytyy olla itsekin lomalla kun lapset on, ettei vain pääsi "nauttimaan lomastaan ilman lapsia". Missään ei myöskään lue että 2vk pitää olla putkeen, vaan se saa olla just 1vk 1vk erissä. Toinen lapsista oli tuolloin teini, toinen ei ihan vielä.
Sinun ei tarvitse pohtia exmiehesi elämästä että miten hän käyttää aikansa, ja että onko joku aika tarkoitettu viettää sinun määrittelemälläsi tavalla.
Minunkin mieheni joutui lastenvalvojalle selvittämään asioita, ja se oli tosia rankkaa exälle, kun lv oli miehen puolella siinä, ettei exä voi määrätä miehen elämästä enää. Exä halusi sitten väkisin sovitteluun, ja kun sovittelun lopputulos oli sama, hän olisi halunnut vaihtaa tuomaria koska tuomari oli "puolueellinen". Tuomari sanoi että hän ei juttua enää siirrä toiselle, vaan ex saa haastaa oikeuteen mikäli ei ymmärrä vaikka kuinka on selitetty että hän ei määrää lastensa isän ajankäyttöä ja loma-aikoja. Varmasti tuntui todella rankalta kun oma tahto ei mennytkään oikeusoppineiden yli. Kyynelsilmin lähti.
Syy miksi lapsia ei otettu 2vk kerralla, oli se, että äiti saattoi hommata lapsille kesäkuun ekan viikon mieheni vanhemmille hoitoon, 2 seuraavaa viikkoa meille, ja sitten 1pv kotona, ja taas viikoksi johonkin muualle hoitoon. Samaan aikaan hän itki miten ei itse saa yhtään lomailla kun pitää koko ajan olla lasten kanssa. Lapset kärsivät hyvin paljon kun eivät saaneet kesäisin olla kotona juurikaan, ja kaikki kaverit ja muut kotona ihan vain olemiset jäi ihan muutamiin päiviin.
Tässähän te olette päättäneet äidin puolesta... Miksi ette ottaneet lapsia koko kesäksi teille,niin olisivat saaneet olla vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi he ovat edes perustaneet perheen, jos omien lasten seura on niin epämiellyttävää?
Kaikki isät eivät ole vastuuttomia ja kaikki äidit eivät ole vastuullisia.
Tiedämme eroperheen, jossa isä saa tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Koulun loma-ajat ja juhlapyhät on jaettu äidille ja isälle. Lapset ovat muun ajan äidillään. Surullisinta on, että tosiasiassa lapset eivät juurikaan ole äidillä vaan äidin vanhemmilla lähes 24/7. Yli 70-vuotiaat isovanhemmat ovat ilmaisia ja päätoimisia lastenhoitajia lähes 24/7.
En ymmärrä, miten kyseinen äiti on edes saanut lähivanhemman oikeuden. Lapset ovat äidin iäkkäillä vanhemmilla hoidossa lähes jatkuvasti! Äiti on ilmeisesti valehdellut hyvin lahjakkaasti sinisilmäisille lastenvalvojille. Lapset ovat myös äidin vapaapäivinä mummolassa ja ovat siellä usein myös yötä.
Minusta isällä on laillinen oikeus purkaa huoltajuussopimus. Äiti ei tosiasiassa huolehdi lapsistaan. Isä on luotettava ja kykenevä lastenhoitaja. Isä ei käytä alkoholia ja on muutenkin kunnollinen ja tunnollinen ihminen. Isä tekee töitä kotona ja pystyy olemaan lähes 24/7 lastensa seurassa. Äiti on hankala ja vaikeuttaa kaikin tavoin isän ja lasten tapaamisia ja yhteydenpitoa pitkin vuotta.
Joten syytä on sekä lasten äideissä että isissä - ei pelkästään isissä!
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämä on vanhemmilta vastuunpakoilua!
Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.
Ihmiset eivät osaa.Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.
ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.
Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä.
Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei).
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä huoltajuusasioista sovittaessa kaikki lasten lomat pitäisivät mennä puoliksi: lähin luona 4 vko ja etän luona 4 vko ja toisen luona syysloman, toisen luona hiihtoloman. Jos ei (yleensä) etälle sovi, hän voi maksaa sitten sopivan korvauksen siitä hyvästä (vrt. sanktio jos lähi ei luovuta lapsia sovitusta etälle).
Oma exäni ei koskaan ottanut lapsia kesälomalla (eikä millään muullakaan lomalla), ei myöskään pitänyt sovituista joka toinen viikonloppu kiinni. Kiva siinä sitten selittää lapsille, että eipä näköjään päässyt isä sitten hakemaan.. Mistä tähän ratkaisu?
Jos lähi ei suostu vuoroviikkosysteemiin normaaliaikana, niin turha tulla itkemään loma-aikaan, että nyt kelpaisikin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä omaa aikaa vaativat "isät" sitten voivottelevat lasten kasvettua kun eivät tahdo nähdä tai tulla kylään kun on lähestulkoon tuntematon omalle jälkikasvulleen ja syyttävät äitiä lasten aivopesusta ja käännyttämisestä häntä vastaan. Yrittävät lähes poikkeuksetta yhtäkkiä lasten ollessa lähes aikuisia tulla poimimaan "rusinat pullasta" tajuamatta että on auttamatta liian myöhäistä.
Monta tapausta tiedossa? Äiti ei anna tavata lapsia edes lomilla, aina tulee esteitä etukäteen sovituille päiville, se on vieraannuttamista se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ydinperheessä koko perhe lomailee yhdessä kaikilla on kivaa. Älkää siis erotko.
Ja vaikkei aina kivaa olisikaan, älkää silti erotko.
Jokainen osaa halutessaan olla v-mainen ja hankala. Jotkut kuvittelevat, että "exän todellinen luonne paljastui", vaikka syy hankaluksiin olisi se riitaisa ero.
Exät osaavat halutessaan olla mukavia ja yhteistyökykyisiä. Eroamalla ei pääse kokonaan eroon exästä, jos on yhteisiä lapsia.
Niin, tai sitten siitä kamalasta mököttäjästä ja huutajasta kuoriutuu eron jälkeen ihan ok tyyppi, kun sitä ei tarvitse nähdä kovin usein. Ja kun se saa olla viikon ihan keskenään, jaksaa taas viikon hyvin lasten kanssa. Eli exästä ei tarvinnutkaan päästä kokonaan eroon, riitti kun pääsi eroon parisuhteesta sen kanssa.
Arpapeliä, mikä siitä kuoriutuu. Todennäköisesti kuitenkin menee huonommin kuin paremmin.
Eri
Tästä olen eri mieltä. Tunnen monia eronneita. Myös itse olen uusperheellinen ja mieheni on myös eronnut. En tunne ketään joka katuisi eroaan. Itse en huonossa suhteessa kärvistellessäni en voinut edes kuvitella miten hyvä parisuhde voi olla. Nykyisen kanssa, nyt jo pian 10 vuoden jälkeen, elämä on edelleen kuin loppumatonta kesäleiriä parhaan ystävän kanssa. Suurin osa tuntemistani eronneista on ihan hyvissä ja asiallisissa väleissä exiensä kanssa. Toki poikkeuksiakin löytyy ja keskustelupalstoilla yms. ongelmatapauksiin etsitään äänekkäimmin tukea.
Tämä. Ja kun tuo aiempi kommentoija kuitenkin puhui huutavasta ja mököttävästä exästä, niin en oikein tajua miten se tilanne edes voi eron jälkeen huonontua. Jos ukko räyhää nykyisellään 15 kertaa päivässä, niin miten ihmeessä se voi räyhätä minulle enemmän kun se asuu eri osoitteessa? Postiluukustako se huutelee pitkin iltaa?
Tällaiset keskusteluketjut on kyllä ihan parasta ehkäisyä.
Tulee mieleen omat lapsuuden kesät, kun erovanhemmista alkoholisti/erosta katkeroitunut vihainen isä ja uutta nuoruutta uuden miehen kanssa elävä äiti eivät kummatkaan pystyneet tai halunneet olla meidän lapsien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät halua viettää aikaa omien lastensa kanssa? Miksi he ovat edes perustaneet perheen, jos omien lasten seura on niin epämiellyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti puhutaan teinivapaasta lomasta? Mikähän se on? Äiti ja isä ovat ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan. AINA. On vastuutonta ja surullista pitää alaikäisiä lapsia ja nuoria pitkiä päiviä ja jopa päiväkausia yksin kotona. Tämämon vanhemmilta vastuunpakoilua!
Lastenhoitovastuuta ja lastenkasvatusvastuuta ei voi eikä saa siirtää sukulaisille, naapureille, yhteiskunnalle, harrastusten ohjaajille, kesäleirien ohjaajille tai mummoloille. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme ja nuoristamme itse. Terveisin ydinperheen kotiäiti, jolla on lastenhoitovastuu ja kasvatusvastuu noin 95%:sesti. Siis lasten ÄIDILLÄ, ei isällä eikä suinkaan sukulaisilla tai isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmiset eivät halua sopia. Niin se on siinä. Vallanhalu. Se on tuhoava voima.
Ihmiset eivät osaa.Ohis. Lomat on sovittu lastenvalvojalla. Eli sovittu on. Nyt pitäydytään tehdyssä sopimuksessa.
ap vastaa: Lomista neuvoteltiin sovittelussa, jossa isälle korostettiin että tämä on hänen ja lasten yhteistä aikaa. Jos hän ei sitä halua, niin voidaan kirjata vaikka vain 1 viikko/kesä. Hän suuttui sovittelussa tästä tosi paljon ja sitten sovittelijoiden painostuksesta suostui tuohon 2 viikkoon. Lähtökohta hänellä oli, ettei halua sitoutua yhtään mihinkään. Sovittelun jälkeen teimme paperi lastenvalvojalla. Ja tätä sopimusta nyt noudatamme. Mutta itse oli tyhmä, kun en tajunnut keskustella siitä, että yhteinen aika olisi järkevintä viettää silloin kuin myös isä on lomalla.
Mun mielestä on hyvä, että nyt sopimus toteutuu. Etä joutuu kertomaan, millä viikoilla ottaa lapset. Tämä tarkoittaa, että sinä voit niille viikoille varata itsellesi jotain. Vaikka lomareissun tai suunnitella jotain sellaista, missä haluat olla ihan vain itseksesi. Ei siis enää epävarmuutta, MILLOIN etä ottaa vai ottaako ollenkaan. On sitten etän asia, mitä hän haluaa lasten kanssa tehdä.
Jos tämä kesä menee nyt niin, että sinulla ei ole lainkaan teinivapaata lomaa eli olet itse nuo molemmat viikot töissä, kannattaa yrittää ensi kesänä sopia niin, että myös sinulla on teinivapaata lomaa. Parhaiten se onnistuu neuvottelemalla. Varsinkin, jos etä pystyy itse vaikuttamaan lomiinsa ja voi järjestellä tenien tulemisen sen mukaisesti, että lapset on hänellä sun lomastasi 2 viikkoa (olipa hän töissä silloin tai ei).
Tällaisista viiksikorttikommenteista huomaa, ettei jengillä ole käsitystäkään mistä naukuvat. Vanhempi on sen lapsen kanssa kaiken ajan, 247, hoitaa, pesee, ruokkii, kuuntele kiukut ja yksinpuhelut, sietää epävarmuutta ja tasapainoilee joka päivä valintojensa kanssa. Jos kerrankin varsinkin lähi pyytää kaksi viikkoa lomaa ypösen yksin ilman yhtäkään vaatimusta, kysymystä tai äiti- alkuista lausetta, niin onko se liikaa vaadittu? Tässä kohtaa on aivan turha tulla ulisemaan, miten vanhemmat eivät halua muka olla lastensa kanssa. Kyllä haluaa, mutta eikö muka vieläkään saa pyytää vapaata ihan itselleen?
Sitä paitsi moni unohtaa, että tämä nykyinen lastenkasvatustrendi mikä perustuu lapsen jokaisen liikkeeseen vahtimiseen on aika uusi. Kaksikinkymmentä, kolmekymmentä vuotta sitten lapset huolehtivat itsestään avaimet kaulassa pihoilla ja varsinkaan buumerit eivät hoitaneet omiaan vaan veivät lapset kesälomiksi sukulaistensa tai isovanhempien tiloille ja mökille. Kuinkahan monta kaveria tiedän, jotka jo 12-vuotiaana laitettiin mattopyykille ja pesemään koko suvun matot palkaksi ylöspidosta. Sitä varhaisemmalla ajalla ei lapsia vahdittu senkään vertaan itse. Työläiset eivät ehtineet, yläluokalla oli varaa piikoihin ja palvelijoihin.
Joten repikää siitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei traumatisoi, mutta kyllä tuon ikäiset lapset osaavat jo itse päättää, milloin ja miten haluavat isäänsä nähdä.
Olen itse eroperheen lapsi, ja minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Koskaan ei ollut sellaista tunnetta, että äiti haluaa työntää meidät isälle, jotta itse saisi olla rauhassa ja viettää lomaa.
En olisi suostunut sellaiseen, eikä tarvitse Ap:n lastenkaan suostua. Eivät lapset ole mitään heittopusseja.
Ei vanhemmilla voi olla lomaa lapsista. Kyllä lapsilla on oikeus asua omassa kodissaan ja viettää myös loma-ajat kotona, jos niin haluavat.
Oksettaa nämä ”omaa aikaa” haluavat vanhemmat. Taitaa olla uusi kumppani ja laatuaika tärkeämpää...
Jjuuri tätä ajattelin tulla kirjoittamaan !! Hyvä sinä :) Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Olen töissä päiväkodissa ja järkyttävän usein äitien ja isien ajatusmaailma on juuri sellainen, että lapsista on pakko saada lomaa, ja kaikista kauheinta on se, että ne niin rakkaudella hankitut lapset ovat 2 vuodesta eteenpäin päiväkodissa hoidossa ( ja myös päivystyksessä) kun omat vanhemmat lomailee. Tai pitävät vapaapäiviä. Ihan kuin lapsi ei tarvitsisi lomia ja olemista perheen kesken ilman arjen kiirettä. Surullista.
Se mikä sinulle näyttää vapaapäivältä saattaa olla vapaa yövuorojen välillä tai etätyöpäivä. Lomiakaan ei kerry pätkätyösuhteissa, joten kesälomaa ei ole lapsellakaan. Kannattaa keskittyä tekemään oma työ hyvin, eikä miettiä muiden vapaita.
Oi, monesti on hellepäivänä tultu päiväkodista lasta hakemaan uimarannalla vietetyn päivän jälkeen. Parhaimmillaan rannalla ollaan oltu perheen koululaisen kanssa ja pienin ollut päiväkodissa koko päivän. Kesäkuussa kotona olevat vanhemmat (opiskelijat ilman kesätöitä, vauvan kanssa kotona olevat, työttömät) saisivat viettää tuolloin aikaa lapsen kanssa. Ja kun kotona ollaan niiden isompien koululaisten kanssa, niin miten voi käydä mielessäkään että nuorimmalla parempi olla päiväkodissa kuin kotosalla vanhemman/vanhempien ja sisaruksien kanssa?
Tämäkin kommentti kertoo melkoisesta ajattelemattomuudesta ja siitä, että itseä vain hiertää olla päiväkodissa töissä. Mistä tiedät mitä noissa perheissä on menossa että uskallat tuomita tuohon sävyyn? Lisäksi sille pienimmälle voi olla kehittävämpää olla ikäisessään seurassa varsinkin jos isosisarus on huomattavasti vanhempi ja ettei nuoremman päivärytmi kärsi. Mistä muuten tiedät mitä ne vanhemmat ovat tehneet siinä välissä ennen rannalle menoa?
Noissa vauvaperheissäkin pitää huomioida se, että se vauva todennäköisesti valvottaa tai yrittää nukkua, ja vilkkaan vanhemman lapsen kanssa päivät voivat olla kaaosta. Sitä paitsi miksi sen vanhemman lapsen elämän pitäisi muuttua niin radikaalisti kun vauva tulee taloon eli loppuu kaikki kavereitten näkemiset sun muut. Niitä kaverisuhteita tuskin saa ylläpidettyä niin hyvin vauvan takia varsinkaan ensimmäisinä kuukausina ja päivärytmi muuttuu melkein kaikilla. Miksi ei siis voisi käydä hoidossa ja vaikka lyhennettyä päivää?
Masennuskommenttiin sanoisin että höhhö ja annos empatiaa. U know nothing, jon snow.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei traumatisoi, mutta kyllä tuon ikäiset lapset osaavat jo itse päättää, milloin ja miten haluavat isäänsä nähdä.
Olen itse eroperheen lapsi, ja minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Koskaan ei ollut sellaista tunnetta, että äiti haluaa työntää meidät isälle, jotta itse saisi olla rauhassa ja viettää lomaa.
En olisi suostunut sellaiseen, eikä tarvitse Ap:n lastenkaan suostua. Eivät lapset ole mitään heittopusseja.
Ei vanhemmilla voi olla lomaa lapsista. Kyllä lapsilla on oikeus asua omassa kodissaan ja viettää myös loma-ajat kotona, jos niin haluavat.
Oksettaa nämä ”omaa aikaa” haluavat vanhemmat. Taitaa olla uusi kumppani ja laatuaika tärkeämpää...
Jjuuri tätä ajattelin tulla kirjoittamaan !! Hyvä sinä :) Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Olen töissä päiväkodissa ja järkyttävän usein äitien ja isien ajatusmaailma on juuri sellainen, että lapsista on pakko saada lomaa, ja kaikista kauheinta on se, että ne niin rakkaudella hankitut lapset ovat 2 vuodesta eteenpäin päiväkodissa hoidossa ( ja myös päivystyksessä) kun omat vanhemmat lomailee. Tai pitävät vapaapäiviä. Ihan kuin lapsi ei tarvitsisi lomia ja olemista perheen kesken ilman arjen kiirettä. Surullista.
Se mikä sinulle näyttää vapaapäivältä saattaa olla vapaa yövuorojen välillä tai etätyöpäivä. Lomiakaan ei kerry pätkätyösuhteissa, joten kesälomaa ei ole lapsellakaan. Kannattaa keskittyä tekemään oma työ hyvin, eikä miettiä muiden vapaita.
Oi, monesti on hellepäivänä tultu päiväkodista lasta hakemaan uimarannalla vietetyn päivän jälkeen. Parhaimmillaan rannalla ollaan oltu perheen koululaisen kanssa ja pienin ollut päiväkodissa koko päivän. Kesäkuussa kotona olevat vanhemmat (opiskelijat ilman kesätöitä, vauvan kanssa kotona olevat, työttömät) saisivat viettää tuolloin aikaa lapsen kanssa. Ja kun kotona ollaan niiden isompien koululaisten kanssa, niin miten voi käydä mielessäkään että nuorimmalla parempi olla päiväkodissa kuin kotosalla vanhemman/vanhempien ja sisaruksien kanssa?
Tämäkin kommentti kertoo melkoisesta ajattelemattomuudesta ja siitä, että itseä vain hiertää olla päiväkodissa töissä. Mistä tiedät mitä noissa perheissä on menossa että uskallat tuomita tuohon sävyyn? Lisäksi sille pienimmälle voi olla kehittävämpää olla ikäisessään seurassa varsinkin jos isosisarus on huomattavasti vanhempi ja ettei nuoremman päivärytmi kärsi. Mistä muuten tiedät mitä ne vanhemmat ovat tehneet siinä välissä ennen rannalle menoa?
Noissa vauvaperheissäkin pitää huomioida se, että se vauva todennäköisesti valvottaa tai yrittää nukkua, ja vilkkaan vanhemman lapsen kanssa päivät voivat olla kaaosta. Sitä paitsi miksi sen vanhemman lapsen elämän pitäisi muuttua niin radikaalisti kun vauva tulee taloon eli loppuu kaikki kavereitten näkemiset sun muut. Niitä kaverisuhteita tuskin saa ylläpidettyä niin hyvin vauvan takia varsinkaan ensimmäisinä kuukausina ja päivärytmi muuttuu melkein kaikilla. Miksi ei siis voisi käydä hoidossa ja vaikka lyhennettyä päivää?
Masennuskommenttiin sanoisin että höhhö ja annos empatiaa. U know nothing, jon snow.
Sitä paitsi nykyinen systeemi missä äiti joutuu selviytymään vauvan kanssa yksin on jokseenkin epäluonnollinen asetelma. Ennen ympärillä oli iso perhe ja lapset hoidettiin yhdessä. Nykyisellään se yksinolo ja lapsen kanssa oleminen on hirveän kuormittavaa jos lapsella on vielä jokin allergia tai refluksi. Tämä kannattaa kans muistaa kun kirjottelee näitä äidinsyyllistyskommentteja.
Meillä yli vuosi sitten ex lähti lasten kanssa toiseen maahan, koronaa karkuun.
Lapset aloittivat kaikkien kanssa etäkoulun, ex oli etätöissä
Olivat 3 kk poissa ja oli se rankkaa kaikille.
Meillä on mennyt vaihdot hyvin, joustot jne.
Lapset ovat minulla yleisesti enemmän. Nyt koronan aikaan ex enemmän paikallaan, menee tasaisemmin.
No eihän tuo moraalisesti oikein ole mieheltä. Mutta kun etällä ei mitään moraalista tai muutakaan vastuuta lapsistaan ole (paitsi elatusmaksuvelvollisuus) niin minkäs teet. Onneksi lapset on isoja ja pärjää joten antaisin olla. Ehkä heillä on mukavaakin siellä vaikka isä sitten onkin töissä päivät. Itsepähän hän sitten suhteensa lapsiinsa rakentaa tai sössii.