Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Ihmiset ovat yksilöitä tässäkin asiassa. Olen pienen vauvan äiti ja en raskaana ollessani ollut yhtään päivää saikulla. En myöskään kärsinyt raskauden aikaisesta pahoinvoinnista. Loppuraskauden aikana oli hieman turvotusta ja väsymystä mutta siinä kaikki. Myös mieliala pysyi hyvänä koko raskauden ajan. Joten ei pidä yleistää, että kaikilla raskausaika olisi samanlaista. Ja ihan ohiksena kysyisin, miksi et käyttänyt allergialääkkeitä? Kyllä suurin osa allergialääkkeistä sopii raskaana oleville. Itse ainakin käytin desloratadiinia ja nenäsuihkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä on kyse vähän kahdesta eri asiasta. Normaali raskaus EI ole sairaus, mutta se voi aiheuttaa oireita joiden vuoksi työkyky voi olla alentunut ja joiden vuoksi voi saada sairaslomaakin. Ja vaikka raskaus määriteltäisiin sairaudeksi, niin miten luulet sen helpottavan pätkätyöläisten tilannetta? Ihanko tosissaan luulet, että 9 kk saikuttavat pätkätyöläiset saa määräyskirjaan jatkoa?
Raskaus ei ole sairaus... no juu ei ole.. mutta tälleen 4 kuukautta putkeen päivittäistä oksentamista jonka jälkeen alkoi supistukset tulemaan aina rasituksesta ja kaupan päälle vielä raskausdiabetes niin kyllä musta on vähän tuntunut siltä että tää raskaus on ollut aika sairaus.. vielä olis kuukausi odotusta..
Olen samaa mieltä, äideillä on kamalat paineet nykyään. Ei saa olla keskinkertainen äiti vaan suorittava ja täydellisesti lastaan ajatteleva vanhempi. Kirjoitan esimerkin itsestäni kun odotin tytärtäni; neuvolan tädit myhäilivät tyytyväisinä kun poljin pyörällä 1,5 km edes takaisin ja raskauskilojakin oli tullut loppuraskaudessa vain 12 kg. Nimittäin jos se lukema on 20 kg se on niin KAMALAN väärin että mikä sokerivauva sieltä syntyykään. Kun vauva sitten syntyi, pakotettiin imettämään koska korvikemaidolla syöttäminen on KAMALAN väärin ja sitä ei saanut tehdä missään tapauksessa vaikka maitoa ei heti noussutkaan ja imetin tissit ruvella.
Miksi äitiyttä aliarvostetaan niin paljon? Äidin tekevät työtä ilman palkkaa ja ainut palkka on tietenkin hyvinvoiva lapsi ja lapsen rakkaus äitiä kohtaan. Ei tämä kuitenkaan ole niin yksiselitteistä. Se voi olla myös aika epäkiitollista työtä jos vauva onkin koliikkinen ja huonosti nukkuva tapaus... sitten jos lapsi on sattumoisin kotihoidossa 3 vuotta niin pitää hankkia työpaikka. Ellei ole jo toista lasta olemassa tai syntymässä... vuosia tulee taas lisää ja jos on ennen lapsia hankkinut jonkun koulutuksen niin se armottomasti vanhenee... pitää taas aktiivisesti päivittää osaamistaan perheen pyörityksen lomassa. Ei äitinä olo ole helppoa.
Raskaus ja epäsäännöllinen kolmivuorotyö siivousalalla. On yhtä kuin kolmivuoroinen helevetti. Vielä kun on niitä pieniä lapsia, jotka laitettava vuoropäiväkotiin, kun mies tekee reissutyötä. Ei tässä ole mitään järkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pätkätyöläinen kun tulin raskaaksi. Minulle oli lupailtu vakinaistamista ennen raskautta. En ollut yhtään päivää poissa töistä koko työsuhteeni aikana, vaikka alussa oli raskauspahoinvointia. Hoidin työni normaalisti. Loppuraskauden olin energinen ja jaksoin töissä niin kauan kuin lakisääteinen loma oli pakko aloittaa. Määräaikaista työsuhdettani ei kuitenkaan vakinaistettu, koska sain lapsen.
Harmi! Mutta jos oli määräaikainen? Silloin työnantaja voi olla vahvoilla. 🤔
Aloittajalla on nyt helppoa, sitten se raskas arki ja loputon väsymys ja univelka vasta alkaa synnytyksen jälkeen. Että tosiaan kannattaa levätä nyt, sitä lepoa ei ole pariin vuoteen luvassa. Ja mitä tulee siihen, että elämäsi jatkuisi samanlaisena kuin ennen lasta, voihan sitä haaveilla mutta todennäköisesti se ei niin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus on siitä kurja että sen kuormittavuus vaihtelee rajusti (osalla helppoa ja kivaa, osalla 9kk hyperemeesi, osa puoli vuotta vuodelevossa kohdinkaulan pettämisvaaran takia, osa monivaivaisia (liitoskivut, radi, suonikohjut, kilpirauhanen riehuu).
Kuitenkin kaikki oppaat ja materiaalit ja yleinen keskustelu menee aina sen HELPON raskauden mukaan ja jostain vaivoista mainitaan vaan sivulauseessa. Sama koskee sunnytystä, mistään komplikaatioista ei puhuta mitään.
Mull oli 9 kk hyperemeesi, tiputusjaksoja sairaalassa ja niin kipeä en ole ollut koskaan. Synnyntys meni huonosti koska alkoi pakkokäynnistyksellä raskausmyrkytyksen takia, ja sain 4. Asteen repeämän ja kakat tuli housuun kuukausia. Joo tiedän, kävi paska tuuri mutta kun sitä vaan ei voi etukäteen tietää. Siksi olisi mielestäni hyvä että näistäkin puhuttaisiin. Esim repeämävamma synnytyksessä oli hirveä järkytys kun en edes tiennyt että noin pahasti voi käydä.
Raskaus voi olla helppoa tai aivan helvetillistä ja siksi MOLEMMISTA vaihtoehdoista pitäisi puhua ja kirjoittaa. Nyt vaan aina ihannetilasta puhutaan eikä yleisessä tiedossa ole edes sitä vaihtoehto että kaikki voi olla hankalaa ja vaikeaa, jopa vaarallista. Esim mullakin oli lähellä pysyvä munuaisvaurio raskausmyrkytyksen takia, tästäkään ei puhuttu mitään vaan ainoastaan neuvolasta tuli lappu että ”tarkkaile päänsärkyä ja näköhäiriöitä”. Ei sanaakaan miten vakavasta tilanteesta oikeesti oli kyse.
Tarkoitus ei ole siis valittaa vaan tuoda keskusteluun se puute että oikeat asiat salataan kun aina puhutaan vaan oppikirjan helposta esimerkistä raskaudessa ja synnytyksessä. Ei nyt pelotellakaan tarvitse mutta olisi reilua tietää mikä homman nimi on. Voi olla paskatllärys tiedossa. Mulla ihan kirjaimellisesti kun paskoin housuuni pitkään :)
Raskaus ei ole sairaus - sanoi entinen esimiehenikin minulle, kun ilmoitin sairaslomastani raskausaikana. Joo ei ole, mutta en ole ikinä voinut niin huonosti, juuri tuo kaikki ap:n kuvaama ja siihen päälle mm. niin voimakkaat selkäkivut, etten pahimmillaan päässyt kävelemään, migreeni mikä vei tiputukseen, käsien hermosäryt mitkä pitivät yöt valveella... Onneksi oli asiallinen ja ymmärtävä työterveyshuolto tuolloin.
Äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen onneksi löysin uuden, paljon paremman työpaikan, jossa ymmärretään pienen lapsen äitiä ja suhtaudutaan tosi joustavasti, itsekin kyllä vastaavasti joustan. Ei jäänyt ikävä vanhaa työpaikkaani, vaikka vakipaikka olikin, ei olisi tullut mieleenkään palata sinne, suurelta osin juuri tuon asenteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se sun töissä suoriutuminen ei nyt vaikuta mihinkään. Jos olet määräaikainen, sopimusta ei jatketa olit kuinka tehokas tahansa. Saat etsiä uuden työn perhevapaan jälkeen. Vakityössä taas pidät työsi, oli vointisi mikä tahansa.
Tai sitten et pidä. Palasin vanhempainvapaan jälkeen töihin ja sain heti potkut. Sijaiseni (mies) jatkaa nyt samoissa hommissa...
No katsotaan mitä liitto saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Eri
Mitä se hyödyttäisi, ei tuollaisesta kevyestä tavallisesta pahoinvoinnista saa saikkua.
Tuollainen pahoinvointi voi kestää vaikka koko raskauden ajan, onneksi yleensä loppuu jo viimeistään viidennellä kuulla mutta olisi se silti aika pitkä saikku.
Se pahoinvointi on inhottavaa mutta jos oksentelu on vain ajoittaista, ei se estä mitenkään työskentelyä, henkilö ei siis ole työkyvytön eikä täten saa saikkua.
Jos sen pitää mennä lattialle makaamaan kun ei kestä muuten niin ei se sussiunakkoon ole työkykyinen. Onko edes yritetty pyytää saikkua?
Onneksi en ole taipuvainen valittamaan. Työnantaja on joustava, muutamat haastavammat jaksot sain erityisluvan tehdä välttämättömät työt etänä, töihin palattua pääsin esimiesasemaan, kaikki toimi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Eri
Mitä se hyödyttäisi, ei tuollaisesta kevyestä tavallisesta pahoinvoinnista saa saikkua.
Tuollainen pahoinvointi voi kestää vaikka koko raskauden ajan, onneksi yleensä loppuu jo viimeistään viidennellä kuulla mutta olisi se silti aika pitkä saikku.
Se pahoinvointi on inhottavaa mutta jos oksentelu on vain ajoittaista, ei se estä mitenkään työskentelyä, henkilö ei siis ole työkyvytön eikä täten saa saikkua.Jos sen pitää mennä lattialle makaamaan kun ei kestä muuten niin ei se sussiunakkoon ole työkykyinen. Onko edes yritetty pyytää saikkua?
Onneksi en ole taipuvainen valittamaan. Työnantaja on joustava, muutamat haastavammat jaksot sain erityisluvan tehdä välttämättömät työt etänä, töihin palattua pääsin esimiesasemaan, kaikki toimi hyvin.
Kyllä mulla oli sen verran kovaa pahoinvointia että huone pyöri silmissä ja sohvalla maatessakin ainoa mihin pystyin keskittymään oli etten olisi oksentanut. Oksensin päivässä vain n.5krt, ensimmäiset 4kk. Sen jälkeen alkoivat järkyttävät liitoskivut, samoin anemia. Saikkua ei tullut päivääkään vaikka yritin monta kertaa pyytää. Kiitos NKL, ei enää toista lasta tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
urpå kirjoitti:
elämä on valintoja
Myös yhteiskuntana teemme valintoja. Nyt jostain syystä olemme valinneet niin, että nainen joutuu todella ahtaaseen väliin jos haluaa sekä perheen että uran. Jännä, että niitä lapsia pitäisi kuulemma tehdä, mutta niiden pitäisi vain tupsahtaa jostakin ja äidin vain hymyillä ja tehdä reippaasti kollegankin työt ja juosta mieluiten synnäriltä johonkin palaveriin. Jos siltikään ei työura jatku, niin virnistellään että mitäs lähdit, elämä on valintoja. Ja jos sitä huippu-uraa ei vuosien opiskeluista ja yrittämisestä huolimatta mammaloman jälkeen enää tule, on loppuelämänsä ansaitusti köyhä loinen.
Tämä on ihan pÅskaa.
Ei kukaan edelleenkään pakota, joten en ymmärrä ongelmaa. Elämässä joutuu joustamaan ja ihan kaikkea ei aina voi saada.
Niin no, nämä valinnat heijastuvat toki sitten yhteiskuntaankin, kuten olet huomannut. Ei ole pelkästään yksilön ongelma.
niin ettäkö maailmassa ei ole jo ihan tarpeeksi ihmisiä? Mielessäsi pyöri synnytyslaitoksella synnytystalkoot ja yhteiskunnalliset seikat, kun jälkikasvua maailmaan punnersit? Kyllä se syy lisääntymiselle on pukata omat geenit eteenpäin. Kun aletaan ajaa omia etuja, niin sitten yhtäkkiä ollaankin niin kovin huolissaan syntyvyyden laskusta ja ties mistä.
Niin. Muualla synnytetään, ja ihmiset sieltä muualta varmasti tulisivat ihan mielelläänkin tänne. Mutta ei niitä kumminkaan tänne haluta, koska..?
Onhan se elämä tosiaan valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sinä olet poikkeuksien poikkeus.
Ei kellään muulla ole ollut noroviruksen kaltaista tilaa.............
Itsevesim.olin ihan kunnossa piankin, toki yöheräämiset väsytti mutta pitää vaan nukkua milloin lapsikin ja lapsen vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Mä elin raskauteni työviikot paahtoleivällä ilman muuta päällä kuin margariini, suolatikuilla ja lidlin suolarinkeleillä. Kaikki hajut etoi niin, että töissä mahdollisimman hajutonta ja mautonta ruokaa. Kotona pääsi helpommin oksentamaan, niin siellä saattoi syödä jotain muutakin, mutta töissä ekasta viikosta äitiysloman alkuun pelkästään noita.
Ihan tälleen varainaisesta aiheesta vähän sivuun, mutta on sitten maailman ärsyttävin sanonta toi "raskaus ei ole sairaus". Mä oon kanssa kaikki raskaudet oksentanut noin 15-20 kertaa päivässä viikolle 14 asti, en ole saanut syötyä ja välillä käynyt tiputuksessa hakemassa nesteytystä. Ravinnotta ja nesteittä ei jaksa liikkua, etenkin kun liikkuminen pistää oksentamaan. Raivostutti kuulla että raskaus ei ole sairaus, jos jouduin jättään menoja pois tai pyytään saikkua oloni takia. Olo tosiaan ihan sama kuin olisi kova kuume ja norovirus yhtä aikaa, mutta eipä se mitään merkkaa kun raskaus ei ole sairaus.
Esikoista odottaessa on aikaa tällaiseen jonninjoutavaan.
Vierailija kirjoitti:
Esikoista odottaessa on aikaa tällaiseen jonninjoutavaan.
Olin jouluna tiputuksessa, kolmas raskaus. Oli aika ikävää olla osastolla joulupäivänä, täytyy muistaa tuo sanomasi jos vielä raskaudun. Hyvä tietää ettei tarvitse lähteä sairaalaan vaikka taju lähtee kun nousee seisomaan ja jokainen vesitilkkakin tulee kaaressa ulos. Esikoisten odottajien hömpötyksiä :)
Kantasuomalaiset naiset eivät enää tee lapsia just tämän takia. Raskaus ja synnytys on pelkkää paskaa, vauva on toki ihana mutta äitinä olet pelkkä yhteiskunnan loinen joka tekee kaiken väärin ja jota jokainen mopojonnekin on pätevä arvostelemaan. Pokkuroit tunkeilevia sukulaisia ja omivia anoppeja ja siivoat neljän seinän sisällä samaan aikaan kun muut tahkoaa rahaa töissä. Keho reistailee ja media tunkee joka päivä uutisia siitä miten äitiys ei ole tekosyy sille, ettei voi muka osallistua bikinifitness-kisoihin jne.
Teet mustaa työtä, näkymätöntä työtä kotona, silti kuulet pätemistä kuinka päiväkoti on se paras paikka lapselle ja kotona olevat äidit vaan makaa ja pilaa lapset. Sulla on raskausarpia ja arpikudosta alakerrassa ja venyneet rinnat, mutta ne ei saa haitata, koska olethan Äiti. Anoppi jankuttaa lapsille että kyllä mummola on paras paikka ja sun suuttumuksesta tehdään suvun yleinen vitsi. Ja Antti Rinne puhuu samaan aikaan synnytystalkoista.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja epäsäännöllinen kolmivuorotyö siivousalalla. On yhtä kuin kolmivuoroinen helevetti. Vielä kun on niitä pieniä lapsia, jotka laitettava vuoropäiväkotiin, kun mies tekee reissutyötä. Ei tässä ole mitään järkeä!
Elämä on valintoja ja niiden seurauksia. Ihan oikeasti.
Niin, kiinnostaisi tietää mistä nämä "lapset ovat naisten oma ongelma, kyllä akan on kivulla ja tuskalla kevytkenkäisyydestään kärsittävä" -ukot luulevat itse tulleensa maailmaan. Ja mitä ajattelevat omasta äidistään.