Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Tuttuni muutti erääseen länsieurooppalaiseen maahan, meni naimisiin paikallisen miehen kanssa ja sai lapsen. Kertoi, että koska hänen työpaikkansa (joku sosiaalialan työ) katsottiin raskauden kannalta liian raskaaksi ja riskialttiiksi, hän sai olla koko raskauden kotona. Sitä en tiedä saiko korvauksia kotonaolosta, mutta on nyt jatkanut samoissa töissä.
Onko Suomessa mahdollisuutta tällaiseen vai olemmeko vain sivistyksessä jäljessä?
Ja te ""miehet" joiden mielestä raskaus on yksistään naisen juttu eikä liity mieheen, työpaikkaan tai yhteiskuntaan mitenkään, niin turha sitten itkeä syntyvyyden laskua tai sitä että erotilanteissa naiset saavat huoltajuuden. Ihmislapsen maailmaan saattaminen ja kasvattaminen on niin vaativa juttu, että läpi historian siihen on tarvittu koko yhteisön tuki. Jos sitä tukea ei ole valmis antamaan, ei pitäisi myöskään päästä nauttimaan sen hedelmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisistä oireista menee vielä edelle se ankara masennus ja itsensä lopettamisen suunnittelu. Neuvolassa asiasta kerroin ihan rättiväsyneenä ja sain vain kauhean saarnan, että "kunhan vain pidät huolen, ettei miehen elämä muutu! Jos miehen elämä muuttuu, mies lähtee ja jättää ja sitten olet yksin lapsen kanssa!" Tuon jälkeen lähdin kotiin ajatuksena todella lopettaa itseni, mies oli yllättäen kotona, joten asia lykkääntyi. Seuraavana päivänä tuli keskenmeno ja sain elämäni takaisin. Nykyinen velanainen 36.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jokainen raskaus kyllä ON SAIRAUS. Joka raskaudessa hyperemesis rli se norovirustartunnan toinen päivä JOKA PÄIVÄ 9 kk ajan. Oksentelen vielä synnärilläkin ja se ei lopu vielä edes lapsen syntymään. Vasta kun istukka poistuu, 9 kk piina loppuu.
Nyt neljäs raskaus ja taas laatta lentää päivöstä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Yksikään mies ei tällaiseen suostuisi.Ja ei, tähän ei ole lääkkeitä. On kokeiltu postafenit, primperanit, akupunktipt, vyöhyketerapiat, osteopatiat... laatta vaan lentää, primperanilla vähän cvähemmän mutta kuitenkin...
Miksi pitää tehdä noin monta lasta jos raskausaika on noin helvettiä? Sinullakin jo neljäs tulossa. Eikö yksi tai kaksi riitä? Nyt on kyllä ihan itseaiheutettu tilanne.
Katsos kun jotkut rakastavat lapsia ja ovat epäitsekkäästi valmiita kärsimään kopua ja tuskaa lapsen takia. Sitä sinä idari et itsekkyydessäsi ja näsäviisastelussasi voi ymmärtää.
T. Muös hyperemeesistä kärsinyt
Maksa sitten itse kulut ja lopeta vaatimasta työnantajaa ja yhteiskuntaa maksamasta niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää on myös se, että miehiltä ei saa odottaa lapsen synnyttyäkään mitää. Naiset laitetaan imettämään ja hoitamaan vauvoja ympärivuorokautisesti ilman apua heti, kun lapsi on saatu kohdusta ulos. Miehiltä ei kuitenkaan saa vaatia mitään vielä kuukausienkaan päästä, koska miehillä nyt vaan kestää sopeutua ja pitää antaa aikaa ja ymmärrystä. Samalla muistutellaan naista, että olisi syytä huolehtia miehen seksuaalisista tarpeista ja omasta ulkonäöstä, ettei mies vaan lähde. Vaikka mies käyttäisi millaista henkistä ja taloudellista väkivaltaa, muistutellaan naisia, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, kun kyllähän se mies saattaa olla ihan siedettävä siten lasten ollessa isompia. Tai ainakin nainen on jo alistunut
kohtaloonsa. Ja ainahan voi pyytää apua isovanhemmilta tai kavereita, jos ei yksin jaksa, ja kannattaa harrastaa liikuntaa, jos vuosien valvominen väsyttää. Kyllä se siitä helpottaa, pikkulapsiaika vie vain muutaman vuoden elämästä. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen. Jos on nainen.Vieläkö se on tuota? Voi paska. Oma on 18, ja tutulta kuulostaa, mutta jotenkin olisin toivonut, että nyt paraikaa ensimmäistään synnyttävä ystävä pääsisi äitiytensä kanssa vähän helpommalla, monessakin mielessä.
Asenteet muuttuvat hitaasti. Monessa asiassa ne tuntuvat ottaneen jopa takapakkia. Nykyään tuntuu olevan ihan normaalia, että äiti kärsii yksin lapsesta aiheutuneet kulut ja elättää itsensä ja lapsensa hoitovapaalla kotihoidontuella ja säästöillään samalla, kun isä kerryttää omaisuuttaan ja jättää kaiken vastuun lapsista ja kodista äidille. Siitä aiheutuu useiden kymmenien tuhansien kustannukset äidille samalla, kun mies saa törsätä tai säästää rahat itselleen.
Kenenkään ei pidä jäädä hoitovapaalle. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää on myös se, että miehiltä ei saa odottaa lapsen synnyttyäkään mitää. Naiset laitetaan imettämään ja hoitamaan vauvoja ympärivuorokautisesti ilman apua heti, kun lapsi on saatu kohdusta ulos. Miehiltä ei kuitenkaan saa vaatia mitään vielä kuukausienkaan päästä, koska miehillä nyt vaan kestää sopeutua ja pitää antaa aikaa ja ymmärrystä. Samalla muistutellaan naista, että olisi syytä huolehtia miehen seksuaalisista tarpeista ja omasta ulkonäöstä, ettei mies vaan lähde. Vaikka mies käyttäisi millaista henkistä ja taloudellista väkivaltaa, muistutellaan naisia, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, kun kyllähän se mies saattaa olla ihan siedettävä siten lasten ollessa isompia. Tai ainakin nainen on jo alistunut
kohtaloonsa. Ja ainahan voi pyytää apua isovanhemmilta tai kavereita, jos ei yksin jaksa, ja kannattaa harrastaa liikuntaa, jos vuosien valvominen väsyttää. Kyllä se siitä helpottaa, pikkulapsiaika vie vain muutaman vuoden elämästä. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen. Jos on nainen.
Imettäminen nyt vaan kuuluu äidin velvollisuuksiin.
Niin kauan kuin lasta imetetään niin mies ei lasta voi edess hoitaa.
Se että nainen saa lapsen ei tarkoita sitä että parisuhde jotenkin muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä huomaa ettei miehiä paljon ole ainakaan tässä keskustelussa. Mä olen niin kyllästynyt näihin valittajiin, ollaan poissa töistä "kun tää raskaus on niin kauheata". Älkää tehkö niitä lapsia, jos on noin vaikeaa.
Raskausaika on pierun turaus siinä ajassa mitä kestää saada lapset aikuisikään. Tulette huomaamaan että jos raskausaika on "niin vaikeaa" niin ne oikeat vaikeudet on vasta edessäpäin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä huomaa ettei miehiä paljon ole ainakaan tässä keskustelussa. Mä olen niin kyllästynyt näihin valittajiin, ollaan poissa töistä "kun tää raskaus on niin kauheata". Älkää tehkö niitä lapsia, jos on noin vaikeaa.
Raskausaika on pierun turaus siinä ajassa mitä kestää saada lapset aikuisikään. Tulette huomaamaan että jos raskausaika on "niin vaikeaa" niin ne oikeat vaikeudet on vasta edessäpäin.
En tiedä, mihin oikeisiin vaikeuksiin tarkalleen ottaen viittaat, mutta jos ne liittyvät lapsiin tai työn ja perheen yhdistämisen ongelmiin, ne ”oikeatkin” vaikeudet kasaantuvat lähes sataprosenttisesti naisten harteille. Ei siis riitä, että naiset kestävät fyysisesti ja henkisesti raskaan raskausajan, vaan lisäksi he kantavat päävastuun lapsista ja kaikista ”oikeista” vaikeuksista koko loppuelämän. Heille kasaantuvat myös työelämän vaikeudet niiden lasten saamisen vuoksi, vaikka niillä lapsilla teoriassa onkin kaksi vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee töihin ja lopeta turha ulina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jokainen raskaus kyllä ON SAIRAUS. Joka raskaudessa hyperemesis rli se norovirustartunnan toinen päivä JOKA PÄIVÄ 9 kk ajan. Oksentelen vielä synnärilläkin ja se ei lopu vielä edes lapsen syntymään. Vasta kun istukka poistuu, 9 kk piina loppuu.
Nyt neljäs raskaus ja taas laatta lentää päivöstä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Yksikään mies ei tällaiseen suostuisi.Ja ei, tähän ei ole lääkkeitä. On kokeiltu postafenit, primperanit, akupunktipt, vyöhyketerapiat, osteopatiat... laatta vaan lentää, primperanilla vähän cvähemmän mutta kuitenkin...
Miksi pitää tehdä noin monta lasta jos raskausaika on noin helvettiä? Sinullakin jo neljäs tulossa. Eikö yksi tai kaksi riitä? Nyt on kyllä ihan itseaiheutettu tilanne.
Katsos kun jotkut rakastavat lapsia ja ovat epäitsekkäästi valmiita kärsimään kopua ja tuskaa lapsen takia. Sitä sinä idari et itsekkyydessäsi ja näsäviisastelussasi voi ymmärtää.
T. Muös hyperemeesistä kärsinytMaksa sitten itse kulut ja lopeta vaatimasta työnantajaa ja yhteiskuntaa maksamasta niitä.
Työnantajat ja yhteiskunta mielellään hyötyvät uusista veronmaksajista. Joten parempi tukea niiden tuotantoa, jos niitä mielii käyttöönsä saada 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaen huomioon sen myytin, ettei raskaus ole sairaus, HUS:n Naistenklinikalla on ällistyttävä määrä raskauden vuoksi tiputukseen ja pakolliseen vuodelepoon sekä ympärivuorokautiseen tarkkailuun määrättyjä naisia.
Raskaushan kuormittaa elimistöä ja päänuppia, joten se voi mm. laukaista maksasairauden, joka voi johtaa sikiön kohtukuolemaan ja on äidille sietämätöntä jatkuvan kutinan vuoksi, aiheuttaa raskausmyrkytyksen, joka on hoitamattomana tappava niin äidille kuin lapselle ja myös aiheuttaa niin pahan oksentelun, että nainen on pakko ottaa osastolle tippaan.
Kaksos- ja monikkoraskaus on aina hengenvaarallista, koska siihen liittyy kohdun repeämisriski.
Raskaus voi myös laukaista psykoosin.
Miehen on helppo sanoa, ettei raskaus ole sairaus, kun yhtään miestä ei ole raskauteen tai synnytykseen kuollut. Päivittäin maailmassa menehtyy noin 830 naista ehkäistävissä oleviin, raskauteen tai synnytykseen liittyviin syihin lähde: (YK:n inhimillisen pääoman indeksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä huomaa ettei miehiä paljon ole ainakaan tässä keskustelussa. Mä olen niin kyllästynyt näihin valittajiin, ollaan poissa töistä "kun tää raskaus on niin kauheata". Älkää tehkö niitä lapsia, jos on noin vaikeaa.
Raskausaika on pierun turaus siinä ajassa mitä kestää saada lapset aikuisikään. Tulette huomaamaan että jos raskausaika on "niin vaikeaa" niin ne oikeat vaikeudet on vasta edessäpäin.
En tiedä, mihin oikeisiin vaikeuksiin tarkalleen ottaen viittaat, mutta jos ne liittyvät lapsiin tai työn ja perheen yhdistämisen ongelmiin, ne ”oikeatkin” vaikeudet kasaantuvat lähes sataprosenttisesti naisten harteille. Ei siis riitä, että naiset kestävät fyysisesti ja henkisesti raskaan raskausajan, vaan lisäksi he kantavat päävastuun lapsista ja kaikista ”oikeista” vaikeuksista koko loppuelämän. Heille kasaantuvat myös työelämän vaikeudet niiden lasten saamisen vuoksi, vaikka niillä lapsilla teoriassa onkin kaksi vanhempaa.
Sitten ei niitä lapsia kannata hankkia jos se on noin vaikeata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan oman helvet""i, kun tein positiivisen raskaustestin samoihin aikoihin kun mies jäi työttömäksi. En stressannut asiaa, kuvittelin miten palvelen hymyillen asiakkaita ison mahani kanssa ja iltaisin mies hieroo särkeviä nilkkojani.No, totuus olikin "vähän " toinen ! Olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa pystyyn, jalkoja särki ja ne turposivat, jostain syystä myös aistini yliterävävöityivät sillä kahvilassa oli äkkiä mielestäni kovempi melu ja kirkkaammat valot kuin ennen. Kun sanoin miehelle etten taida pystyä käymään töissä, mies rähisi että pakkohan sinun on vai mistä me saadaan rahaa! Meillä oli hirveitä riitoja ja yhdessä vaiheessa pakkasin jo laukun ja painelin äitini luo, että eropaperit tulee postissa.
Vierailija kirjoitti:
Ottaen huomioon sen myytin, ettei raskaus ole sairaus, HUS:n Naistenklinikalla on ällistyttävä määrä raskauden vuoksi tiputukseen ja pakolliseen vuodelepoon sekä ympärivuorokautiseen tarkkailuun määrättyjä naisia.
Raskaushan kuormittaa elimistöä ja päänuppia, joten se voi mm. laukaista maksasairauden, joka voi johtaa sikiön kohtukuolemaan ja on äidille sietämätöntä jatkuvan kutinan vuoksi, aiheuttaa raskausmyrkytyksen, joka on hoitamattomana tappava niin äidille kuin lapselle ja myös aiheuttaa niin pahan oksentelun, että nainen on pakko ottaa osastolle tippaan.
Kaksos- ja monikkoraskaus on aina hengenvaarallista, koska siihen liittyy kohdun repeämisriski.
Raskaus voi myös laukaista psykoosin.
Miehen on helppo sanoa, ettei raskaus ole sairaus, kun yhtään miestä ei ole raskauteen tai synnytykseen kuollut. Päivittäin maailmassa menehtyy noin 830 naista ehkäistävissä oleviin, raskauteen tai synnytykseen liittyviin syihin lähde: (YK:n inhimillisen pääoman indeksi).
Ihmisiä kuolee enemmän nauruun kuin synnytyksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan oman helvet""i, kun tein positiivisen raskaustestin samoihin aikoihin kun mies jäi työttömäksi. En stressannut asiaa, kuvittelin miten palvelen hymyillen asiakkaita ison mahani kanssa ja iltaisin mies hieroo särkeviä nilkkojani.No, totuus olikin "vähän " toinen ! Olin niin väsynyt että meinasin nukahtaa pystyyn, jalkoja särki ja ne turposivat, jostain syystä myös aistini yliterävävöityivät sillä kahvilassa oli äkkiä mielestäni kovempi melu ja kirkkaammat valot kuin ennen. Kun sanoin miehelle etten taida pystyä käymään töissä, mies rähisi että pakkohan sinun on vai mistä me saadaan rahaa! Meillä oli hirveitä riitoja ja yhdessä vaiheessa pakkasin jo laukun ja painelin äitini luo, että eropaperit tulee postissa.
Raskaus ei ole syy olla pois töistä. Miehesi jäi työttömäksi itsensä johtumattomasta syystä. Mutta sinä halusit ITSE jäädä pois töistä.
- Ensimmäisessä raskaudessa kutisin hulluna, teki mieli vetää jollain hiekkapaperilla ihoa ja maksa-arvojen todettiin olevan pahasti koholla. Minut otettiin osastolle ja lopulta synnytys käynnistettiin.
- Toisessa raskaudessa oksentelin ja kuivuin , joten jouduin tippaan. Vauva oli pienipainoinen.
- Ja kolmannessa tuli raskausmyrkytys, hätäsektiolla syntyi pieni keskonen joka hätäkastettiin.
Ja raskausko muka ei ole sairaus?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jokainen raskaus kyllä ON SAIRAUS. Joka raskaudessa hyperemesis rli se norovirustartunnan toinen päivä JOKA PÄIVÄ 9 kk ajan. Oksentelen vielä synnärilläkin ja se ei lopu vielä edes lapsen syntymään. Vasta kun istukka poistuu, 9 kk piina loppuu.
Nyt neljäs raskaus ja taas laatta lentää päivöstä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Yksikään mies ei tällaiseen suostuisi.Ja ei, tähän ei ole lääkkeitä. On kokeiltu postafenit, primperanit, akupunktipt, vyöhyketerapiat, osteopatiat... laatta vaan lentää, primperanilla vähän cvähemmän mutta kuitenkin...
Miksi pitää tehdä noin monta lasta jos raskausaika on noin helvettiä? Sinullakin jo neljäs tulossa. Eikö yksi tai kaksi riitä? Nyt on kyllä ihan itseaiheutettu tilanne.
Katsos kun jotkut rakastavat lapsia ja ovat epäitsekkäästi valmiita kärsimään kopua ja tuskaa lapsen takia. Sitä sinä idari et itsekkyydessäsi ja näsäviisastelussasi voi ymmärtää.
T. Muös hyperemeesistä kärsinytMaksa sitten itse kulut ja lopeta vaatimasta työnantajaa ja yhteiskuntaa maksamasta niitä.
Hah hah typerys. Vuositulot mulla 80 000 ja maksan veroa yli 30 000. Maksan taatusti veroina enemmän kuin SINÄ tienaat. Tiedätkö että moni usean lapsen äiti on akateeminen ja hyvässä työssä?
Helppoa kuin heinän teko; älkää tehkö pentuja niin ei tarvitse kärsiä ja murehtia
Vierailija kirjoitti:
Se sun töissä suoriutuminen ei nyt vaikuta mihinkään. Jos olet määräaikainen, sopimusta ei jatketa olit kuinka tehokas tahansa. Saat etsiä uuden työn perhevapaan jälkeen. Vakityössä taas pidät työsi, oli vointisi mikä tahansa.
Ei pidä yleistää! Itselläni oli määräaikainen työsuhde, jonka oli tarkoitus loppua vuoden loppuun. Tulin suunnittelematta raskaaksi (ehkäisy petti) ja äitiyslomalle jäänti sattui sopivasti myös tuohon vuoden loppuun, paitsi muutamaa viikkoa ennen lähtöäni pomoni kysyi otanko vastaan vaki paikan.
Mulla on viisi lasta (ja kyllä, elätän ne itse, olen talousjohtaja ihan hyvissä hommissa) ja huomaan että näin isoa perhettä ei ole enää juuri kellään. Ennen oli vielä normaalia tän kokoiset perheet, ennen asuttiin ns hyvätuloisten asuinalueella (muutimme sieltä toiseen kaupunkiin) ja siellä oli monissa perheissä paljin lapsia. Sehän on tutkittu että (mies)johtajalle monta lasta on status ja tuolla alueella asui hyvissä asemissa olevia ihmisiä.
Nyt vaan se status on muuttunut. Nyt on statusta olla ilmastolakkolainen, lapseton ja elää ekologisesti. Min mielestä TÄMÄ on se suurin syy siihen ettei lapsia synny.
Virossa on ihan eri meno, siellä lapsen saanti on kunnia-asia ja kaikki arvostavat lapsen saanutta. Valtio tukee loistavasti ja on hyvät perhepalvelut. Siellä onkin hyippusyntyvyys.
Yritän siis selittää että on ARVOvalinta että halutaanko lapsia yhteiskuntaan vai ei, ja nyt on Suomessa vallalla se arvo että ei haluta kun keskitytään maailman pelastamiseen. Virossa, Unkarissa jne on valittu toisin.
En nyt ota kantaa mikä on se oikea tapa mutta sanon vaan sen että ihminen haluaa aina niitä asoita joilla on korkea status. Se on yhteiskunnan asia sitten korjata arvoja ja asenteita jos haluttaisiinkin lapsenteosta arvokasta ja haluttua.
Niin, kevyttä pahoinvointia verrattuna siihen pahaan pahoinvointiin, hyperemeesiin josta voi päästä jopa sairaalaan.
Raskauspahoinvointi tuntuu ihan perus darrallta. Siitä voi sitten miettiä miten ihanaa olisi olla muutama kuukausi krapulan kourissa 😁