Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
vielä enemmän ärsyttää ne jotka valittaa sen 9kk aamusta iltaan kun on kauhea ja kipeä olo, ja sitten parin vuoden päästä pusketaan se toinen samanlaisella raskaus-ajalla. Toki valitetaan taas uusiksi joka vaiva .
onkai se jalka kipee jos potkaisee seinään, mutta jos toisen kerran, niin sitten on vain tyhmä.
Ooksä keksiny sitten jonkun toisen tavan päästä synnyttämään omia lapsia kuin se sitä edeltävä raskaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pätkätyöläinen kun tulin raskaaksi. Minulle oli lupailtu vakinaistamista ennen raskautta. En ollut yhtään päivää poissa töistä koko työsuhteeni aikana, vaikka alussa oli raskauspahoinvointia. Hoidin työni normaalisti. Loppuraskauden olin energinen ja jaksoin töissä niin kauan kuin lakisääteinen loma oli pakko aloittaa. Määräaikaista työsuhdettani ei kuitenkaan vakinaistettu, koska sain lapsen.
Tämä menee just näin. Olin samaa aikaa työkaverini kanssa raskaana ja olimme määräaikaisia ja meitä oltiin vakinaistamassa. Työkaveri lörpötteli työpaikalla onnellisena raskaudestaan päivästä yksi alkaen ja se tietenkin ehti kantautua myös esimiehen korviin. Minä pidin suuni kiinni. Kerroin raskaudesta vasta kun sain työsuhteeni vakinaistettua. Työkaverin määräaikaista ei jatkettu, toivotettiin kyllä tervetulleeksi takaisin 'sitten myöhemmin'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
No kyllähän se ihminen aika sairas on, jos se koko ajan oksentaa. Vai meinaatko, ettei mahatautikaan ole sairaus? Ihminen vain voi pahoin ja oksentaa, mutta ei se silt isairas ole?
Mikä sinun mielestäsi erottaa pahoinvoinnin joka johtuu noroviruksesta tai raskaudesta toisistaan?
Jos kerran kummassakin voit niin pahoin, että olo on kamala ja oksennat koko ajan?
Silti et ole sairas, jos oksennat ja voit pahoin raskaana, mutta mahataudissa olet samoista oireista sairas?
Selitä.
No nyt taisi mennä kommenttini pointti kyllä ihan ohi.
Enhän minä väittänyt, etteikö raskaus voisi olla aivan yhtä invalidisoiva tila kuin sairauskin ja sairaudesta riippuen raskaus voi olla paljon vaikeampikin. Silti on asiavirhe väittää raskautta sairaudeksi. Raskaus on raskaus ja sairaus on sairaus. Toki raskaus voi tuoda mukanaan sairauksia esim. raskausdiabetes, mutta ei silloinkaan se itse raskaus ole sairaus, vaikka se aiheuttaakin sairauden. Se mainittu pahoinvointi taasen on raskauden aiheuttama oire, ei sairaus. Oireita voi olla ilman sairauttakin.
Olen itsekin sen kokenut, että raskaana oleminen on raskasta, eikä tuntemukset aina eroa sairaudesta millään tavalla. Silti sairaus on väärä termi. Ihmiset ei tunnu nykyisin ymmärtävän sanojen merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
No kyllähän se ihminen aika sairas on, jos se koko ajan oksentaa. Vai meinaatko, ettei mahatautikaan ole sairaus? Ihminen vain voi pahoin ja oksentaa, mutta ei se silt isairas ole?
Mikä sinun mielestäsi erottaa pahoinvoinnin joka johtuu noroviruksesta tai raskaudesta toisistaan?
Jos kerran kummassakin voit niin pahoin, että olo on kamala ja oksennat koko ajan?
Silti et ole sairas, jos oksennat ja voit pahoin raskaana, mutta mahataudissa olet samoista oireista sairas?
Selitä.
No nyt taisi mennä kommenttini pointti kyllä ihan ohi.
Enhän minä väittänyt, etteikö raskaus voisi olla aivan yhtä invalidisoiva tila kuin sairauskin ja sairaudesta riippuen raskaus voi olla paljon vaikeampikin. Silti on asiavirhe väittää raskautta sairaudeksi. Raskaus on raskaus ja sairaus on sairaus. Toki raskaus voi tuoda mukanaan sairauksia esim. raskausdiabetes, mutta ei silloinkaan se itse raskaus ole sairaus, vaikka se aiheuttaakin sairauden. Se mainittu pahoinvointi taasen on raskauden aiheuttama oire, ei sairaus. Oireita voi olla ilman sairauttakin.
Olen itsekin sen kokenut, että raskaana oleminen on raskasta, eikä tuntemukset aina eroa sairaudesta millään tavalla. Silti sairaus on väärä termi. Ihmiset ei tunnu nykyisin ymmärtävän sanojen merkityksiä.
Raskaus ei ole sairaus, mutta se on rajoittava tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
No kyllähän se ihminen aika sairas on, jos se koko ajan oksentaa. Vai meinaatko, ettei mahatautikaan ole sairaus? Ihminen vain voi pahoin ja oksentaa, mutta ei se silt isairas ole?
Mikä sinun mielestäsi erottaa pahoinvoinnin joka johtuu noroviruksesta tai raskaudesta toisistaan?
Jos kerran kummassakin voit niin pahoin, että olo on kamala ja oksennat koko ajan?
Silti et ole sairas, jos oksennat ja voit pahoin raskaana, mutta mahataudissa olet samoista oireista sairas?
Selitä.
No nyt taisi mennä kommenttini pointti kyllä ihan ohi.
Enhän minä väittänyt, etteikö raskaus voisi olla aivan yhtä invalidisoiva tila kuin sairauskin ja sairaudesta riippuen raskaus voi olla paljon vaikeampikin. Silti on asiavirhe väittää raskautta sairaudeksi. Raskaus on raskaus ja sairaus on sairaus. Toki raskaus voi tuoda mukanaan sairauksia esim. raskausdiabetes, mutta ei silloinkaan se itse raskaus ole sairaus, vaikka se aiheuttaakin sairauden. Se mainittu pahoinvointi taasen on raskauden aiheuttama oire, ei sairaus. Oireita voi olla ilman sairauttakin.
Olen itsekin sen kokenut, että raskaana oleminen on raskasta, eikä tuntemukset aina eroa sairaudesta millään tavalla. Silti sairaus on väärä termi. Ihmiset ei tunnu nykyisin ymmärtävän sanojen merkityksiä.
Lääketieteellisen terminologian puolesta raskaus ei ole sairaus, se on totta. Mutta raskaus on normaalinakin erittäin rajoittava ja riskialtis tila, joka ansaitsisi huomattavasti enemmän helpotusta yhteiskunnan ja työelämän ja sairaalakulttuurin osalta. "Raskaus ei ole sairaus" - fraasia viljellään nimenomaan mitätöinnin takia, siksi siihen puuttuminen on täysin aiheellista - olkoonkin että raskaus ei ole *sairaus* niin kuin vaikka selkäydinrappeuma tai diabetes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran kun esim. terveydenhuollossa painotetasn raskaana olevalle, ettei raskaus ole sairaus tai rajoite, niin raskaanaoleva voisi todeta ilahtuneesti, että "sittenhän voin suoraan mennä syömään sushia ja kypsentämätöntä juustoa, ja varata viikonlopuksi benjihypyn" 😁
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun esim. terveydenhuollossa painotetasn raskaana olevalle, ettei raskaus ole sairaus tai rajoite, niin raskaanaoleva voisi todeta ilahtuneesti, että "sittenhän voin suoraan mennä syömään sushia ja kypsentämätöntä juustoa, ja varata viikonlopuksi benjihypyn" 😁
... Ja hankkia samalla lastensuojelun asiakkuus. Ennakoiva lastensuojeluilmoitus tehdään nykyään äitiysneuvolassa pienimmästäkin syystä. Minä sairastin nuorena aikuisena c-hepatiitin, jonka sain silloiselta poikaystävältä. C-hepatiitti ei tartu enää koskaan, kun infektiovaihe on päättynyt. Minulla todettiin verikokeella virusmäärän olevan niin alhainen ettei tartuttaminen ole edes teoriassa mahdollista.
Siitä huolimatta sairaanhoitaja vaati minua sitoutumaan lapsen verikokeisiin jotka loppuisivat vasta 2 vuotiaana. Otettaisiin suonesta verta puolen vuoden välein. Sanoin, etten suostu missään tapauksessa, noin pieneltä otettavat verinäytteet pitää olla perusteltuja. Uhkasi ennakoivalla lasulla. Tästä tulikin sitten kunnon äläkkä ja vasta Auroran infektio-osaston ylilääkärin konsultaatio lopetti verikoeseurannan vaatimukset. Sh tuntui päättäneen että häntä ei kyseenalaisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun esim. terveydenhuollossa painotetasn raskaana olevalle, ettei raskaus ole sairaus tai rajoite, niin raskaanaoleva voisi todeta ilahtuneesti, että "sittenhän voin suoraan mennä syömään sushia ja kypsentämätöntä juustoa, ja varata viikonlopuksi benjihypyn" 😁
... Ja hankkia samalla lastensuojelun asiakkuus. Ennakoiva lastensuojeluilmoitus tehdään nykyään äitiysneuvolassa pienimmästäkin syystä. Minä sairastin nuorena aikuisena c-hepatiitin, jonka sain silloiselta poikaystävältä. C-hepatiitti ei tartu enää koskaan, kun infektiovaihe on päättynyt. Minulla todettiin verikokeella virusmäärän olevan niin alhainen ettei tartuttaminen ole edes teoriassa mahdollista.
Siitä huolimatta sairaanhoitaja vaati minua sitoutumaan lapsen verikokeisiin jotka loppuisivat vasta 2 vuotiaana. Otettaisiin suonesta verta puolen vuoden välein. Sanoin, etten suostu missään tapauksessa, noin pieneltä otettavat verinäytteet pitää olla perusteltuja. Uhkasi ennakoivalla lasulla. Tästä tulikin sitten kunnon äläkkä ja vasta Auroran infektio-osaston ylilääkärin konsultaatio lopetti verikoeseurannan vaatimukset. Sh tuntui päättäneen että häntä ei kyseenalaisteta.
No minkäs takia onkin sitten ihan turvallista mm. se, että odottava äiti joutuu seisomaan bussissa, odottaen milloin tulee äkkipysähdys.
Ihan yhtä turvallista kuin benjihyppy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun esim. terveydenhuollossa painotetasn raskaana olevalle, ettei raskaus ole sairaus tai rajoite, niin raskaanaoleva voisi todeta ilahtuneesti, että "sittenhän voin suoraan mennä syömään sushia ja kypsentämätöntä juustoa, ja varata viikonlopuksi benjihypyn" 😁
... Ja hankkia samalla lastensuojelun asiakkuus. Ennakoiva lastensuojeluilmoitus tehdään nykyään äitiysneuvolassa pienimmästäkin syystä. Minä sairastin nuorena aikuisena c-hepatiitin, jonka sain silloiselta poikaystävältä. C-hepatiitti ei tartu enää koskaan, kun infektiovaihe on päättynyt. Minulla todettiin verikokeella virusmäärän olevan niin alhainen ettei tartuttaminen ole edes teoriassa mahdollista.
Siitä huolimatta sairaanhoitaja vaati minua sitoutumaan lapsen verikokeisiin jotka loppuisivat vasta 2 vuotiaana. Otettaisiin suonesta verta puolen vuoden välein. Sanoin, etten suostu missään tapauksessa, noin pieneltä otettavat verinäytteet pitää olla perusteltuja. Uhkasi ennakoivalla lasulla. Tästä tulikin sitten kunnon äläkkä ja vasta Auroran infektio-osaston ylilääkärin konsultaatio lopetti verikoeseurannan vaatimukset. Sh tuntui päättäneen että häntä ei kyseenalaisteta.No minkäs takia onkin sitten ihan turvallista mm. se, että odottava äiti joutuu seisomaan bussissa, odottaen milloin tulee äkkipysähdys.
Ihan yhtä turvallista kuin benjihyppy.
Etkö muista että "erityiskohtelun" vaatiminen raskaana ollessa on vain prinsessasyndroomaa, tätähän u l i u l i t toitottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että määräaikaisenkin työsopimuksen päättäminen raskauden takia on laitonta! Oma esimies ilmoitti, että päättää sopimukseni äitiyslomaan, vuosien ketjuttamisen jälkeen, mikä sekin on laitonta. Olen 3 vuoden aikana pitänyt kokonaiset 22 päivää lomaa, esimies kun ei suostu laittamaan minulle lomapäiviä, vaikka niitä on kertynyt jo aikamoinen määrä. Kaiken lisäksi hän painostaa jo nyt päättämään "milloin jään pois" enkä saa muuten kesälomaakaan pitää ennen sitä. Sanoin vaan etten tiedä yhtään vielä, voinnin mukaan mennään, johon hän tokaisi "niin eihän raskaus ole mikään sairaus". Tää asia ei kyl jää tähän, olen päättänyt viedä asian eteenpäin ja vaatia korvauksia, eihän tällainen kohtelu muuten koskaan lopu, muidenkin naisten pitäisi tehdä samoin.
Minulla raskaus oli kuin 9kk kestänyt krapula! Vapisutti, paleli ja hikoilutti vuoronperään, väsytti, huimasi, oksetti ja päälle toistuvat hiivatulehdukset ! Siinä tilassa oli kivaa kesähelteillä pikkukikoskissa palvella asiakkaita, päällä ei saanut olla muuta kuin tietynlainen t-paita + farkut tai muut pitkät housut vaikka mieluiten olisin ollut olkaintopissa ja minihameessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta se ei ole sairaus. Alkuraskaudessa moni asia kuten kauppakeskuksen eteisen muovimatto oksetti.
Loppuraskaudessa nyt vaan oli iso maha. Ei se mitään haitannut. Sen kanssa pystyi juoksemaeankin. En koskaan ruvennut kävelemään ankkaa, kuten jotkut raskaana olevat tekevät.
Vierailija kirjoitti:
No minusta se ei ole sairaus. Alkuraskaudessa moni asia kuten kauppakeskuksen eteisen muovimatto oksetti.
Loppuraskaudessa nyt vaan oli iso maha. Ei se mitään haitannut. Sen kanssa pystyi juoksemaeankin. En koskaan ruvennut kävelemään ankkaa, kuten jotkut raskaana olevat tekevät.
Raskaudet on erilaisia. Sinunkin eri raskaudet voi erota toisistaan kuin yö ja päivä (miten joku voi olla niin keila että tämäkin pitää selittää???)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoko se jotain lisäarvoa vaikeille rasvauksillenne, että käytätte virheellisesti termiä sairaus? Minusta ei ja on aivan naurettavaa väittää raskautta sairaudeksi, vaikka yhtä vaikea tila se voi ollakin niin sairaus se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Tuoko se jotain lisäarvoa vaikeille rasvauksillenne, että käytätte virheellisesti termiä sairaus? Minusta ei ja on aivan naurettavaa väittää raskautta sairaudeksi, vaikka yhtä vaikea tila se voi ollakin niin sairaus se ei ole.
Hyvin ymmärretty keskustelun pointti.
_NOT_
Vierailija kirjoitti:
Tuoko se jotain lisäarvoa vaikeille rasvauksillenne, että käytätte virheellisesti termiä sairaus? Minusta ei ja on aivan naurettavaa väittää raskautta sairaudeksi, vaikka yhtä vaikea tila se voi ollakin niin sairaus se ei ole.
Hyvin usein mikään sairaus itsessäänkään ei ole vaarallista, mutta ne oireet ovat. Sama siis raskaudessakin. Siksi tuo hokema kuulostaa lähinnä vittuilulta ja vähättelyltä, etenkin jos se sanotaan tilanteessa, kun raskaana oleva kertoo joistain ikävistä OIREISTAAN, joita raskaus hänelle on tuonut. Mikä muu pointti sillä on kuin mitätöinti? Tietenkään raskaus itsessään ei sairaus ole, mutta tulisi siihen suhtautua sillä tavalla, että se voi sairauden kaltaisen olotilan aiheuttaa.
Ymmärrän ap:ta.
Minä voin myös tosi huonosti, enkä nukkunut viikolta 20 eteenpäin kuin pari tuntia joka yö loppuraskauteen saakka pahoivoinnin vuoksi.
Ja sitten alkoikin vauvan kanssa valvominen. :D
Olin lopussa niin väsynyt etten saanut järkeviä lauseita muodostettua ja unohtelin sanoja yms.
Kaikista parasta oli että ex-mieheni (lasteni isä) oli silloinen työnantajani ja pakotti minut töihin äitiysloman alettua (ennen synnytystä.) Lapsi syntyikin sitten kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa.
Harmitti etten ehtinyt levätä yhtään ennen kuin lapsi syntyi.
Esikoisen raskausaikana voin myös pahoin, mutta sain sentään nukuttua.
Ja 185 jatkaa: Ex-mies siis oikeasti pakotti sinne töihin, otti niskasta kiinni ja raahasi autoon. Kielsi myös menemästä neuvolaan jos ne osuivat työajalle. Onneksi sain yleensä ajan ihan aamuun. Ja hän itse halusi kolmannen lapsen ja vasta loppua kohden alkoi sekoilemaan ja on nyt syystäkin ex.
Vierailija kirjoitti:
Ja 185 jatkaa: Ex-mies siis oikeasti pakotti sinne töihin, otti niskasta kiinni ja raahasi autoon. Kielsi myös menemästä neuvolaan jos ne osuivat työajalle. Onneksi sain yleensä ajan ihan aamuun. Ja hän itse halusi kolmannen lapsen ja vasta loppua kohden alkoi sekoilemaan ja on nyt syystäkin ex.
Poliisille soitto olisi ollut paikallaan.
Minullekin kätilö tiuski (ja tiuski myös miehellenikin, kun mies "erehtyi" puolustamaan minua kätilön sättiessä).
Onneksi päädyttiin sektioon, leikkaussalissa kun oltiin ystävällisiä ja inhimillisiä. Leikkauksen jälkeen tosin jäin muutaman kerran ilman ruokaa, kun "ei nyt kerkee tuoda", enkä itse päässyt kävelemään.
Seuraava synnytys on ehdottomasti suunniteltu sektio ja otan lämpimässä säilyvää evästä mukaan ruokakassillisen. Saa tosin sairaalalaskusta sitten miinustaa nuo ateriat, kun niitä ei kerran saa.