Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja epäsäännöllinen kolmivuorotyö siivousalalla. On yhtä kuin kolmivuoroinen helevetti. Vielä kun on niitä pieniä lapsia, jotka laitettava vuoropäiväkotiin, kun mies tekee reissutyötä. Ei tässä ole mitään järkeä!
Elämä on valintoja ja niiden seurauksia. Ihan oikeasti.
Tämä. Näin voi todeta myös lapsettomuuttaan tai parisuhteen puutetta itkeville miesasiapelleille. Mitäs valitsit olla i d ioot ti 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa muissa maissa raskaana olevia naisia hyysätään, että nyt ei sovi tehdä töitä, kun on raskaana - niinpä, tuntuu, että siellä raskaana olemista arvostetaan toisin kuin täällä raskaus ei ole sairaus -maassa.
Monissa muissa maissa samalla tavalla odottavat äidit ovat töissä mahdollisimman pitkään (jos pystyvät). Samoin suurimmassa osassa palaavat työelämään (jos työpaikka on) 6vkoa synnytyksestä. Veikkaan myös niissä maissa lasketaan et miehen osuus riittää. Monessa maassa tosiaan isovanhemmat auttaa. Täällä vaan ollaan niin itsenäistä että isovanhemmat ei kelpaa. Samoin lapset hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan, mutta ei täällä enää.
On neuvolat, hammashoito, lapsilisät, vanhempainvapaat, kodinhoidontuki. Ja oikeasti kehtaatte väittää tätä lapsivihamieöiseksi. Joskus tuntuu, et pitäs ottaa kaikki etuudet pois hetkeksi jotta niitä taas arvostaisi.
Mitä aloitukseen tulee ja monesti täällä sanottu. Kaikilla on vaan omanlaiset raskaudet. Ei se raskaus kyl itsessään ole sairaus, sairauksia voi toki aiheuttaa. Yleisin varmaan lienee toi jatkuva pahoinvointi. Yhdenkään odottavan tuntemuksia ei pidä vähätellä.
Mie ainakin valitsen lapsettomuuden, ei helvetti mitää kolmityövuorohelvettiä vapaaehtoisesti!
Ketkä haluu ni tekee!
Olin molemmissa raskauksissa alussa 2kk sairauslomalla, koska olin niin huonovointinen ja väsynyt. 3. lapsi saattoi jäädä sen takia tekemättäkin, että työn, lapsiperhe-elämän ja raskauden yhdistäminen olisi ollut liian rankkaa minulle. Ymmärrän sinua siis oikein hyvin. Suosittelen hakemaan sairauslomaa tilanteessasi.
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoista odottaessa on aikaa tällaiseen jonninjoutavaan.
Olin jouluna tiputuksessa, kolmas raskaus. Oli aika ikävää olla osastolla joulupäivänä, täytyy muistaa tuo sanomasi jos vielä raskaudun. Hyvä tietää ettei tarvitse lähteä sairaalaan vaikka taju lähtee kun nousee seisomaan ja jokainen vesitilkkakin tulee kaaressa ulos. Esikoisten odottajien hömpötyksiä :)
Kantasuomalaiset naiset eivät enää tee lapsia just tämän takia. Raskaus ja synnytys on pelkkää paskaa, vauva on toki ihana mutta äitinä olet pelkkä yhteiskunnan loinen joka tekee kaiken väärin ja jota jokainen mopojonnekin on pätevä arvostelemaan. Pokkuroit tunkeilevia sukulaisia ja omivia anoppeja ja siivoat neljän seinän sisällä samaan aikaan kun muut tahkoaa rahaa töissä. Keho reistailee ja media tunkee joka päivä uutisia siitä miten äitiys ei ole tekosyy sille, ettei voi muka osallistua bikinifitness-kisoihin jne.
Teet mustaa työtä, näkymätöntä työtä kotona, silti kuulet pätemistä kuinka päiväkoti on se paras paikka lapselle ja kotona olevat äidit vaan makaa ja pilaa lapset. Sulla on raskausarpia ja arpikudosta alakerrassa ja venyneet rinnat, mutta ne ei saa haitata, koska olethan Äiti. Anoppi jankuttaa lapsille että kyllä mummola on paras paikka ja sun suuttumuksesta tehdään suvun yleinen vitsi. Ja Antti Rinne puhuu samaan aikaan synnytystalkoista.Synnytyksen jälkeen se vaihtuu 20 vuoden työleiriin, minä aikana hoidat lapsen, palkkatyön, kodin, miehen ja itsesi. Ai miten niin ei houkuttele? - 1 aikuinen lapsi
Itse ainakin hoidan ihan itse omat kotityöni ja itseni ollessani eronnut sinkkumies. Lisäksi hoidan lapsen omalta osaltani kun on yhteishuoltajuus. Lisäksi käyn töissä itse itseni työllistäen yksityislääkärinä ollessani ihan itsenäinen ammatinharjoittaja, eli oikeastaan yrittäjä.
Miksi naiset kuvittelevat että sinkkumiesten ei tarvitsisi hoitaa itse itseään, pestä omia vaatteitaan tai hankkia itse omia ruokiaan ja hoitaa itse oma kotinsa. Luulevatko naiset että eron jälkeen mies kuolee nälkään likaisissa vaatteissaan likaisessa asunnossaan? Siperia opettaa.
Kannattaa myös muistaa että työ on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisen ihmisen oikeus, ei velvollisuus. Naisten on oikeus painaa niitä töitä siinä missä miestenkin. Kotitöitä naista ei varsinaisesti mikään laki pakota tekemään. Myöskään lapsia ei naisen ole pakko hankkia hoidettavakseen, laki ei siihen pakota.
Miesten sen sijaan on lain mukaan pakko osallistua maanpuolustukseen, suoritettava asepalvelus eli miesten yhteinen tappamis- ja tuhoamiskoulu vankeusrangaistuksen uhalla ja tarvittaessa jos maa joutuu sotaan on miesten osallistuttava aseellisten voimakeinojen käyttöön eli äärimmäiseen väkivaltaan so. ihmisten tappamiseen ja joutuessaan siinä yhteydessä vielä mahdollisesti itse tapettavaksi asevelvollisuuden nojalla joka koskee vain miehiä.
vielä enemmän ärsyttää ne jotka valittaa sen 9kk aamusta iltaan kun on kauhea ja kipeä olo, ja sitten parin vuoden päästä pusketaan se toinen samanlaisella raskaus-ajalla. Toki valitetaan taas uusiksi joka vaiva .
onkai se jalka kipee jos potkaisee seinään, mutta jos toisen kerran, niin sitten on vain tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ollut raskaana, enkä vastakaan suunnittele olevani, mutta silti tuo "raskaus ei ole sairaus" vähän puistattaa minua. Tietenkään ei siinä mielessä ole sairaus, että kaikkea pitäisi voida tehdä, JOS kunto sen sallii. Kannustavana ajatuksenahan se on hyvä, mutta ei syyllistäessä. Vaikka raskaus ei olekaan sairaus, ei se silti ole sillä tavalla normaali olotila, jonka voi jättää huomiotta niin ettei se saisi vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Tuon hokeminenhan alkaa jo suunnilleen synnärillä, kun sinut kolistellaan kaksi tuntia synnytyksestä hereille, etkä saa lepoa, koska et ole sairas, vaikka olisit valvonut jo 2 vuorokautta putkeen. Eihän se äiti edes lepoa tosiaan tarvi.
Minulla myös otti huumorin päälle tuo ”raskaus ei ole sairaus”-hokema. Kaikki raskaudet ovat erilaisia, joku saa hurjasti lisäenergiaa, jotkut kärsivät väsymyksestä, toiset kivuista, jne. Minun ongelmani oli 9kk kestänyt pahoinvointi. Joka ikinen päivä tuntui krapulaiselta, ja siinä olossa piti vääntää töissä normiteholla. Aika raskasta oli. Ehkä joskus vielä uskaltaudun hankkimaan toisen lapsen mutta vielä neljän vuodenkin jälkeen se raskausaika on niin kamalana mielessä että ainakaan nykyisessä työssäni en kykenisi olemaan raskaana.
Raskaus ei ole sairaus mutta siihen liittyvät oireet ja komplikaatiot voivat vaikuttaa terveenkin naisen toimintakykyyn todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
Jännä juttu kun ihan 100-prosenttisesti raskauden takia olin sairaampi kuin koskaan 🤔
Mihin pyritte tuolla ”raskaus ei ole sairaus” -jankkauksella?
Itse olen työssä missä pitää päivittäin olla koko päivä jaloillaan, kyykkiä, nostella ja työntää raskaita asioita. Jos raskautuisin, onko mitään sääntöä kuinka kauan raskaita töitä voi oleva tehdä? Johan siinä mahakin alkaisi olla tiellä, nostellessa. Aloin tosissani miettiä, vai onko se saikku ainoa vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
No kyllähän se ihminen aika sairas on, jos se koko ajan oksentaa. Vai meinaatko, ettei mahatautikaan ole sairaus? Ihminen vain voi pahoin ja oksentaa, mutta ei se silt isairas ole?
Mikä sinun mielestäsi erottaa pahoinvoinnin joka johtuu noroviruksesta tai raskaudesta toisistaan?
Jos kerran kummassakin voit niin pahoin, että olo on kamala ja oksennat koko ajan?
Silti et ole sairas, jos oksennat ja voit pahoin raskaana, mutta mahataudissa olet samoista oireista sairas?
Selitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoista odottaessa on aikaa tällaiseen jonninjoutavaan.
Olin jouluna tiputuksessa, kolmas raskaus. Oli aika ikävää olla osastolla joulupäivänä, täytyy muistaa tuo sanomasi jos vielä raskaudun. Hyvä tietää ettei tarvitse lähteä sairaalaan vaikka taju lähtee kun nousee seisomaan ja jokainen vesitilkkakin tulee kaaressa ulos. Esikoisten odottajien hömpötyksiä :)
Kantasuomalaiset naiset eivät enää tee lapsia just tämän takia. Raskaus ja synnytys on pelkkää paskaa, vauva on toki ihana mutta äitinä olet pelkkä yhteiskunnan loinen joka tekee kaiken väärin ja jota jokainen mopojonnekin on pätevä arvostelemaan. Pokkuroit tunkeilevia sukulaisia ja omivia anoppeja ja siivoat neljän seinän sisällä samaan aikaan kun muut tahkoaa rahaa töissä. Keho reistailee ja media tunkee joka päivä uutisia siitä miten äitiys ei ole tekosyy sille, ettei voi muka osallistua bikinifitness-kisoihin jne.
Teet mustaa työtä, näkymätöntä työtä kotona, silti kuulet pätemistä kuinka päiväkoti on se paras paikka lapselle ja kotona olevat äidit vaan makaa ja pilaa lapset. Sulla on raskausarpia ja arpikudosta alakerrassa ja venyneet rinnat, mutta ne ei saa haitata, koska olethan Äiti. Anoppi jankuttaa lapsille että kyllä mummola on paras paikka ja sun suuttumuksesta tehdään suvun yleinen vitsi. Ja Antti Rinne puhuu samaan aikaan synnytystalkoista.Synnytyksen jälkeen se vaihtuu 20 vuoden työleiriin, minä aikana hoidat lapsen, palkkatyön, kodin, miehen ja itsesi. Ai miten niin ei houkuttele? - 1 aikuinen lapsi
Itse ainakin hoidan ihan itse omat kotityöni ja itseni ollessani eronnut sinkkumies. Lisäksi hoidan lapsen omalta osaltani kun on yhteishuoltajuus. Lisäksi käyn töissä itse itseni työllistäen yksityislääkärinä ollessani ihan itsenäinen ammatinharjoittaja, eli oikeastaan yrittäjä.
Miksi naiset kuvittelevat että sinkkumiesten ei tarvitsisi hoitaa itse itseään, pestä omia vaatteitaan tai hankkia itse omia ruokiaan ja hoitaa itse oma kotinsa. Luulevatko naiset että eron jälkeen mies kuolee nälkään likaisissa vaatteissaan likaisessa asunnossaan? Siperia opettaa.
Kannattaa myös muistaa että työ on YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan jokaisen ihmisen oikeus, ei velvollisuus. Naisten on oikeus painaa niitä töitä siinä missä miestenkin. Kotitöitä naista ei varsinaisesti mikään laki pakota tekemään. Myöskään lapsia ei naisen ole pakko hankkia hoidettavakseen, laki ei siihen pakota.
Miesten sen sijaan on lain mukaan pakko osallistua maanpuolustukseen, suoritettava asepalvelus eli miesten yhteinen tappamis- ja tuhoamiskoulu vankeusrangaistuksen uhalla ja tarvittaessa jos maa joutuu sotaan on miesten osallistuttava aseellisten voimakeinojen käyttöön eli äärimmäiseen väkivaltaan so. ihmisten tappamiseen ja joutuessaan siinä yhteydessä vielä mahdollisesti itse tapettavaksi asevelvollisuuden nojalla joka koskee vain miehiä.
Puhuttiinko tässä sinkkumiehistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vielä enemmän ärsyttää ne jotka valittaa sen 9kk aamusta iltaan kun on kauhea ja kipeä olo, ja sitten parin vuoden päästä pusketaan se toinen samanlaisella raskaus-ajalla. Toki valitetaan taas uusiksi joka vaiva .
onkai se jalka kipee jos potkaisee seinään, mutta jos toisen kerran, niin sitten on vain tyhmä.
Mitä lisäarvoa jalan seinään potkaiseminen tuo, kuin kivun? Mikä syy sille potkulle on? Raskaudelle kun on.
Jos sinulla on jokin sairaus, jonka hoidattaminen on ikävää ja tekee kipeää, saa sinut vaikeroimaan ja kaikin puolin huonolle tuulelle, mutta parantaa sinut. Pitääkö hoito skipata, koska se sillä hetkellä vituttaa?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ylipäätään naisen oletetaan hoitavan raskaus samaan aikaan täysillä mutta kuitenkin ns. toisella kädellä; pitää tehdä kaikki oikeat valinnat (ruoka, liikunta, henkisyys, töiden järjestely jne.) mutta kuitenkin niin, etteivät ne häiritse muuta elämää tippaakaan. Jos ihminen olisi vatsataudissa, kukaan ei olettaisi hänen olevan töissä jos hän kävisi oksentamassa vartin välein, mutta raskaana olevalle se on "normaalia". Muualla maailmassa WHO:n määritelmä anemialle on, että ferritiiniarvo tippuu alle kolmenkymmenen, Suomessa raja on kymmenen- me teemme asiat vaikka sitten pää kainalossa, väliäkö sillä että anemia koskettaa yleensä juurikin tyttöjä ja naisia.
Lääkärissä ketään ei kiinnosta sinun vointisi, jossei se liity suoraan vauvaan. Sama synnytyksessä: pihdataan kivunlievitystä tai äidille mukavampia tapoja synnyttää, jotta kätilön olisi mahd. helppo työskennellä vauvan vastaanottamisessa ym. Synnytyksen jälkeen sitä kaipaisi lepoa, onhan synnytystä verrattu maratooniinkin- vaan etpäs sitä saa! Sinne vaan huoneeseen viiden-kuuden muun tuntemattoman äidin ja vauvan kanssa, toivottavasti saat unta. Kivunlievitys on Panadolia, lakanat vaihdetaan itse ja pyyhkeitä saa yhden. Josset saa haettua ruokaasi, et syö. Sairaalasta ei pääse minnekään jos vauvalla ei ole kaikki hyvin, mutta äidiltä riittää, että sen suoli toimii. :) Kuin eläimillä.
Kotona sitten hoidat yksin lapsesi ja kodin jne. eikä apuna yleensä ole ketään. Siinä missä aiemmat ikäluokat saivat apua omilta vanhemmiltaan ja/tai kotiavustajalta, nykyään pitää tehdä kaikki yksin ja itse. Neuvolassa kytätään että varmasti teet kaiken kuten pitääkin ja kirjataan nuhtelevasti ylös, jos erehdyit antamaan korviketta kun väsyit pumppaamiseen tai, luoja paratkoon, sorruit velliin/maissisoseeseen puoli viikkoa liian aikaisin!
Tätä rataa se jatkuu ja jatkuu. Sitten kun yleinen ilmapiiri on se, ettei lapsi saisi näkyä tai kuulua missään, onkin tosi kiva synnyttää tähän maahan uusia suomalaisia.
Juuri tämä, synnärillä olet yhtäkkiä kuin karjaa, mistään inhimillisestä kohtelusta turha puhua.
Tuokaa raskauden ja synnytyksen hoito nykypäivään, jakakaa työnantajien kustannukset tasan myös miesten työnantajille, niin eiköhän lapsia taas synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
Jännä juttu kun ihan 100-prosenttisesti raskauden takia olin sairaampi kuin koskaan 🤔
Mihin pyritte tuolla ”raskaus ei ole sairaus” -jankkauksella?
Kato kun se on "luonnollista naiselle" niin eihän se voi olla sairaus, mitä nyt kaikkea särkee, oksettaa, verensokerit nousee, verenpaine nousee, synnytysvauriot, mutta "luonnollista"han tuo kaikki.
On impotenssikin eikä sekään sairaus ole, mutta kummasti sitäkin hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ylipäätään naisen oletetaan hoitavan raskaus samaan aikaan täysillä mutta kuitenkin ns. toisella kädellä; pitää tehdä kaikki oikeat valinnat (ruoka, liikunta, henkisyys, töiden järjestely jne.) mutta kuitenkin niin, etteivät ne häiritse muuta elämää tippaakaan. Jos ihminen olisi vatsataudissa, kukaan ei olettaisi hänen olevan töissä jos hän kävisi oksentamassa vartin välein, mutta raskaana olevalle se on "normaalia". Muualla maailmassa WHO:n määritelmä anemialle on, että ferritiiniarvo tippuu alle kolmenkymmenen, Suomessa raja on kymmenen- me teemme asiat vaikka sitten pää kainalossa, väliäkö sillä että anemia koskettaa yleensä juurikin tyttöjä ja naisia.
Lääkärissä ketään ei kiinnosta sinun vointisi, jossei se liity suoraan vauvaan. Sama synnytyksessä: pihdataan kivunlievitystä tai äidille mukavampia tapoja synnyttää, jotta kätilön olisi mahd. helppo työskennellä vauvan vastaanottamisessa ym. Synnytyksen jälkeen sitä kaipaisi lepoa, onhan synnytystä verrattu maratooniinkin- vaan etpäs sitä saa! Sinne vaan huoneeseen viiden-kuuden muun tuntemattoman äidin ja vauvan kanssa, toivottavasti saat unta. Kivunlievitys on Panadolia, lakanat vaihdetaan itse ja pyyhkeitä saa yhden. Josset saa haettua ruokaasi, et syö. Sairaalasta ei pääse minnekään jos vauvalla ei ole kaikki hyvin, mutta äidiltä riittää, että sen suoli toimii. :) Kuin eläimillä.
Kotona sitten hoidat yksin lapsesi ja kodin jne. eikä apuna yleensä ole ketään. Siinä missä aiemmat ikäluokat saivat apua omilta vanhemmiltaan ja/tai kotiavustajalta, nykyään pitää tehdä kaikki yksin ja itse. Neuvolassa kytätään että varmasti teet kaiken kuten pitääkin ja kirjataan nuhtelevasti ylös, jos erehdyit antamaan korviketta kun väsyit pumppaamiseen tai, luoja paratkoon, sorruit velliin/maissisoseeseen puoli viikkoa liian aikaisin!
Tätä rataa se jatkuu ja jatkuu. Sitten kun yleinen ilmapiiri on se, ettei lapsi saisi näkyä tai kuulua missään, onkin tosi kiva synnyttää tähän maahan uusia suomalaisia.
Juuri tämä, synnärillä olet yhtäkkiä kuin karjaa, mistään inhimillisestä kohtelusta turha puhua.
Tuokaa raskauden ja synnytyksen hoito nykypäivään, jakakaa työnantajien kustannukset tasan myös miesten työnantajille, niin eiköhän lapsia taas synny.
En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä arvottomaksi kuin synnärillä ollessani. Kivut olivat niin hirveät että vapisin ja hikoilin, kätilöt hymyilivät vain rempseästi ja totesivat että tuo kuuluu asiaan, etenee etenee. Kivunlievityksen pyytämiseen suhtauduttiin tyylillä "nyt pitäis kyllä ajatella sitä vauvaa, ei ole hyvä tulla tokkurassa maailmaan!"
Ensimmäinen tunne ja ajatus, kun sain vastasyntyneen syliin, oli että SINÄ aiheutti minulle tämän kivun, tunsin kun repesin! Onneksi se meni ohitse. Mutta lapsiluku jäi yhteen.
Jos mies olisi sairaalassa esim. onnettomuuden takia, joka olisi saanut hänen välilihansa vaurioitumaan, niin PITÄISIKÖ HÄNEN VAIHTAA ITSE LAKANAT JA HAKEA RUOAT? Kipulääkettä ei saa, koska kipu on luonnollista!!
Minäkin halusin enemmän lapsia mutta en mene enää koskaan nöyryytettäväksi.
Eipä muuten meinamnut saada julkisissa isonkaan raskausmahan kanssa istumapaikkaa kun "raskaus ei ole sairaus".
Eli hyvin olisi monelle käynyt asetelma, että täydessä bussissa/junassa muut istuvat tyytyväisenä, ja viimeisillään raskaanaoleva seisoo.
En hanki toista lasta, ennenkuin on oma auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raskaana oleminen voi olla vaikka kuinka raskasta, mutta se nyt on vaan fakta, että mikään sairaus se raskaus ei ole! Se on kyllä aivan erityinen tila naiselle ja voi aiheuttaa erinäisiä oireita, joiden vuoksi henkilö voi olla työkyvytön ja tällöin on tietenkin sairaslomalla oltava, silti se ei ole sairaus.
Jännä juttu kun ihan 100-prosenttisesti raskauden takia olin sairaampi kuin koskaan 🤔
Mihin pyritte tuolla ”raskaus ei ole sairaus” -jankkauksella?
Sillä pyritään yksinkertaisesti mitätöimään raskaanaolijan tarve levolle ja avulle ja tuelle. Itse puutun joka ikinen kerta tuohon, jos joku päästää suustaan että "eihän raskaus ole sairaus". Omalle veljelleni räjähdin kuin piru kun hän valitti miten vaimonsa ei jaksanut tehdä mitään ja kiukuttelee koko ajan. Oli viimeisellä kolmanneksella. Sanoin että kannattaa pitää päänsä kiinni ja tehdä kaikki mahdollinen että vaimollaan olisi hyvä olla. Herra itse olisi varmaan jo päättänyt päivänsä vastaavissa kivuissa ja pahoinvoinnissa.
Synnytyksen jälkeen se vaihtuu 20 vuoden työleiriin, minä aikana hoidat lapsen, palkkatyön, kodin, miehen ja itsesi. Ai miten niin ei houkuttele? - 1 aikuinen lapsi