Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pätkätyöläinen kun tulin raskaaksi. Minulle oli lupailtu vakinaistamista ennen raskautta. En ollut yhtään päivää poissa töistä koko työsuhteeni aikana, vaikka alussa oli raskauspahoinvointia. Hoidin työni normaalisti. Loppuraskauden olin energinen ja jaksoin töissä niin kauan kuin lakisääteinen loma oli pakko aloittaa. Määräaikaista työsuhdettani ei kuitenkaan vakinaistettu, koska sain lapsen.
Tämä. Ap:n on turha stressata, pätkätyöläisen sopimusta ei jatketa raskaana, oli kuinka hyvä tahansa.
Tämähän on oikeasti laitonta. Raskauden takia ei saa olla vakinaistamatta tai jatkamatta edes määräaikaista sopimusta (jos sopimusta olisi muuten jatkettu). Näin lain mukaan. Eri asia, miten todellisuus totetutuu, mutta jotenkin tässä pitäisi nousta barrikaadeille ja puolustaa naisten oikeuksia, eikä hyväksyä omaa kyykyttämistä. Harmillista vain, että se taistelu ei taida olla kovin helppoa, jos liitosta ei apuja saa...
Määräaikainen työsuhde on määräaikainen. Se ei jatku automaattisesti supertyöntekijänkään kohdalla, miksipä sitten raskaaksi hankkiutuneen.
Jos työnantajalla on osoittaa, että tehtävät työt todellisuudessa loppuvat juuri tuolloin määräaikaisuuden päättyessä, niin ok. Mutta jos samassa firmassa on yksikään määräaikainen/sijainen töissä suunnilleen samoissa tehtävissä vielä tuon jälkeen, tai jopa palkataan äitiyslomalle jääneen sijaisen tilalle toinen sijainen, jää työnantajan todistustaakaksi osoittaa, ettei työntekijän sopimuksen uusimattajättäminen johtunut raskaudesta. Ja milläs todistaa jos esim. muillekin määräaikaisille on jatkettu eli töitä on ollut tarjolla. Omalle työkaverille todettiin viimeisenä työpäivänä ennen äitiyslomaa, että tervetuloa sitten takaisin äitiysloman jälkeen määräaikaiseksi, töitä on varmasti. Joutuipa työnantaja tuon jälkeen lausahduksen jälkeen kirjoittamaan työsopimuksen koko äitiysloman ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuttu, jolle annettiin vakipaikka juuri raskauden loppuvaiheessa ennen äitiyslomaa. Ja perusduunari, ei mikään erikoisala. Näin päin voi myös käydä.
Nämä anna itsellesi armoa ja lepää- kommentit on täysin turhia jos ne eivät tule esimerkiksi työnantajalta. Milläs lepäät jos aikaa tai mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole? Eli oma vika ettet lepää ja rentoudu tarpeeksi, sehän on asenteesta kiinni.
urpå kirjoitti:
elämä on valintoja
Niin on, senpä takia en ole yhtäkään kakaraa hommannut.
Vierailija kirjoitti:
En halua valittaa normaalisti naisvihajutuista, mutta "raskaus ei ole sairaus" on kyllä täyttä naisvihaa ja osittain käsittelemätöntä kuolemanpelkoa.
Oma äitini oli monta kuukautta vuodelevossa sairaalassa minua odottaessaan, ei saanut liikahtaakaan. Synnyin sitten sektiolla.
Itselläni oli vakava raskausmyrkytys. Menemättä yksityiskohtiin, Tuntui ihan, että kuolen, ja tietysti olisin kuollutkin, jos en olisi saanut sairaanhoitoa.
Täällä Suomessa ollaan niin vieraantuneita todellisuudesta, mutta tosiaan naiset maailmalla ihan oikeasti kuolee raskaudesta aiheutuviin sairauksiin ja synnytyksiin. Se on ihan todella helvetinmoinen rasite naisen keholle. Jopa ihan normaaliraskaus ihan todella on kova rasite naisen keholle.
Vanhuksetkin on työnnetty pois silmistä, ettei tarvitse käsitellä tietoisesti sitä tosiasiaa, että ihmiskeho on aika heiveröinen. Ihminen voi herkästi kuolla, myös raskauteen. Jokainen meistä lopulta kuolee, toivottavasti mahdollisimman harva raskauteen tai synnytykseen, mutta tätäkin tapahtuu jopa Suomessa. Se on ihan fakta.
Et halua normaalisti valittaa naisvihasta? Miksi et? Miksi siitä ei saisi valittaa, mutta miesvihasta saa? Huutonaurua kun naiset itsekin vähättelee naisten asioita.
Nainen kokee synnytyksessä usein elämänsä kivut. Mies loikoilee vieressä ja kiukuttelee kun ei saa poikaa. Naisia ei saa edes syntyä, silti naisten pitäisi olla tekemässä jotain synnytystalkoita? Miksi perheen velvollisuudet ei ole koskaan miehellä? Miksei mies vaihda nimeään, jää kotiin tai miellytä naista? Miksi miehen seksihalut on kaiken keskipiste, mutta miehet ei koskaan korosta naisten hyvinvointia?
Olisipa julkisuudessa miehiä jotka kertoisi miten tyydyttävät naisen raskaustarpeet. Mutta ei. Vain naiset puhuu toisen puoliskon puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä anna itsellesi armoa ja lepää- kommentit on täysin turhia jos ne eivät tule esimerkiksi työnantajalta. Milläs lepäät jos aikaa tai mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole? Eli oma vika ettet lepää ja rentoudu tarpeeksi, sehän on asenteesta kiinni.
Niinpä! Samanlaista kuin joissain naistenlehdissä aina välillä joku hyvin toimeentuleva nainen julistaa ilosanomaa siitä, miten töissä ei ookaan mikään pakko käydä - siitä vaan irti oravanpyörästä, ja asumaan maalle ja ryhtymään vaikka kirjailijaksi. Juu-u, toki toki.
Ei ole raskaudesta kokemusta, mutta pidän sitä aivan käsittämättömänä, että niin monet naiset ihan vapaaehtoisesti suostuvat läpikäymään mahdollisesti täysin lamauttavan ja pysyviä tuhoja aiheuttavan raskauden ei vain kerran vaan jopa toisen ja kolmannen kerran. Miten te oikeen tsemppaatte itseänne ennen päätöstä? Kuin suostuisi 9kk kidutukseen, joka mahdollisesti jatkuu vielä kuukausia tai vuosia, jos tulee pysyviä vaurioita.