Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan englannin vaikutusta, englanniksi olet epäkohtelias, jos et käytä nimeä.
Tätä en ole ikinä ennen kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen kokemus, että miehet, jotka pitävät minusta tai ovat olleet ihastuneita minuun, sanovat/sanoivat etunimeni puhuessaan minulle.
Meillä töissä miehet sanovat naisen etunimen, kun haluavat korostaa ylemmyyttään. "Hei Maija, osasit hienosti laittaa tiskikoneen päälle." Seuraavaksi varmaan "Osaisitko Maija vielä pukea sukat ja kengät itse?"
Ja kun jotain on tehty, "Kiitos Maija".
Itselleni tuosta tulee mielikuva, että henkilöllä on muistin kanssa ongelmia ja hän siksi toistelee nimiä, etteivät ne unohdu.
Mitä nyt ollaan 13 vuotta oltu kollegoita ja käytös alkoi, kun Maijattelijan asema kohosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä. Sanon ihmisen nimen jotta ihminen tietää että puhun hänelle, on merkityksellinen .. esim kiitos Maija. Minusta on ihana kuulla jos minua kiitetään nimellä. Minusta keskustelussa toisen nimen käyttö on henkilökohtaista , läsnäolevaa. Käytän toisen nimeä ajattelematta sitä sen enempää.
saako joku tästä oikeasti ongelman tehtyä ?
Mulle tulee taas tuosta olo, että mua koitetaan manipuloida. Että yritetään nimenomaan luoda läheisyyden tai merkityksellisyyden vaikutelma tuollaisella kikalla. Tungettelevaa käytöstä jopa.
Ei kyllä missään muualla kuin Suomessa voi olla näin sulkeutunutta porukkaa 😂 Edes toisen nimeä ei saa käyttää, koska sekin on jo liian tungettelevaa ja saa sen toisen miettimään salaliittoteoriota siitä kuinka häntä manipuloidaan...
Kiitos Jussi-Pekka. Ok. Mitä JussiPekalle kuuluu? Jussipekalle kuuluu hyvää. Onko tämä nyt fiksua?
Kyllä on taas olematomasta asiasta saatu aikaiseksi 19 sivua ihmettelyä. Kyllä te osaatte, Emma, Minna ja Eva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen ja hyvä avaus keskustelulle herätellä ihmisiä siihen, että miten jotku voivat kokea tämmöisiä asioita, jotka useille ovat arkisia.
En nimittäin ole koskaan ajatellut nimen mainitsemista viesteissä tai keskusteluissa kenenkään aseman korostamisena tai kenenkään alentamisena. En ole myöskään kokenut sitä omalla kohdallani epämieluisaksi.
Tämä herättääkin minussa kysymyksem mikä henkilön suhtautuminen toiseen henkilöön todellisuudessa on. Onko defenssit päällä.
Suosittelisin ihmisiä reflektoimaan omia ajatuksia ja suhtautumistaan niihin henkilöihin joiden viestinnässä ja puheissa "Hei Mikko" -tyyppiset ilmaisut häiritsevät. Miksi koen näitä tuntemuksia? Onko se esimerkiksi kateutta tai jotakin muuta, jota ei ole käsitellyt omassa mielessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös ihan tarkoituksella harjoiteltu tapa. Tuotahan neuvotaan tekemään erinäisissä oppaissa ja videoissa, joissa kerrotaan vinkkejä miten saada ihmiset pitämään sinusta tai miten olla vakuuttava.
Jännä kyllä että sitä neuvotaan nykyään keinona saada ihmiset pitämään sinusta, jos historiassa sitä on käytetty oman valta-aseman korostamisena luokkayhteiskunnassa. Kuinka monessa se sitten herättää historiansa takia pikemminkin negatiivisia viboja ja tuntuu alentavalta kuin saa pitämään sen käyttäjästä.
-aloittaja
Veikkaan, että esihenkilöt ovat käyneet jonkin jenkkityylisen esihenkilökurssin, jossa ei ollenkaan otettu huomioon, miten tällainen tapa sopii suomalaiseen kulttuuriin.
Itse koen oman etunimeni toistelun kiusallisena. Kiusaantumisessa on varmaankin jonkinlaisia häivähdyksiä tuosta palvelusväki-asenteesta.
Minä käytän etunimeä vain siinä tapauksessa, että kirjoitan sähköpostia isommalle porukalle osoittaakseni, kenelle osoitan viestini ja kenen odotan reagoivan siihen. Jos kirjoitan sähköpostin pelkästään yhdelle henkilölle, en käytä vastaanottajan etunimeä, kun sekaantumisen mahdollisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas olematomasta asiasta saatu aikaiseksi 19 sivua ihmettelyä. Kyllä te osaatte, Emma, Minna ja Eva.
No kerro, kuulostaako järkevältä lisätä tuohon lauseesi loppuun nuo nimet? Noin puhutaan vain lapsille, jos on vaikka iso päiväkotiryhmä ja pitää saada tiettyjen ipanoiden huomio. Aikuisille ei puhuta noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on taas olematomasta asiasta saatu aikaiseksi 19 sivua ihmettelyä. Kyllä te osaatte, Emma, Minna ja Eva.
No kerro, kuulostaako järkevältä lisätä tuohon lauseesi loppuun nuo nimet? Noin puhutaan vain lapsille, jos on vaikka iso päiväkotiryhmä ja pitää saada tiettyjen ipanoiden huomio. Aikuisille ei puhuta noin.
Ei hän kerro, koska on narsisti, ja harmistunut nyt kun manipulointimetodinsa paljastettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ja hyvä avaus keskustelulle herätellä ihmisiä siihen, että miten jotku voivat kokea tämmöisiä asioita, jotka useille ovat arkisia.
En nimittäin ole koskaan ajatellut nimen mainitsemista viesteissä tai keskusteluissa kenenkään aseman korostamisena tai kenenkään alentamisena. En ole myöskään kokenut sitä omalla kohdallani epämieluisaksi.
Tämä herättääkin minussa kysymyksem mikä henkilön suhtautuminen toiseen henkilöön todellisuudessa on. Onko defenssit päällä.
Suosittelisin ihmisiä reflektoimaan omia ajatuksia ja suhtautumistaan niihin henkilöihin joiden viestinnässä ja puheissa "Hei Mikko" -tyyppiset ilmaisut häiritsevät. Miksi koen näitä tuntemuksia? Onko se esimerkiksi kateutta tai jotakin muuta, jota ei ole käsitellyt omassa mielessään.
Ei, se on ihan sitä että 99% ihmisistä ei puhu noin. Sitten kun tapaa tällaisen nimen toistelijan (joka usein vielä puhuu lässyttävällä äänensävyllä), tulee ihmiselle hämmentynyt ja epämukava olo. Ihmiset tekevät jatkuvasti alitajuisesti tulkintoja toisten puheesta ja käytöksestä. Se on luonnollista. Poikkeavasti käyttäytyvän ihmisen kohdalla ei ole mahdollista tehdä satavarmaa tulkintaa, joten ihmismieli automaattisesti yhdistää poikkeavan käytöksen johonkin aiempaan kokemuksensa, joka liippaa läheltä. Esim. minun aikaisimmat kokemukset nimen toistelusta ovat lapsuusajalta, kun aikuiset toruivat minua. Niinpä nimen toistelu luo tunnelman, että toinen pitää minua lapsen kaltaisena.
Onpas hankala aihe keskusteltavaksi kun tapoja käsittää asia on niin monia. Mummoni saattoi aina sanoa kahvipöydässä, että mitäs Matille kuuluu. Eikä siinä ollut mitään loukkaavaa, päinvastoin. Sitten vanhempi mies palkkasi minut töihin ja tuli joskus käymään työpisteellämme ja kysyi tuon saman ja sekin vain kohteliaisuus, että hän todella tiedostaa minun olevan nyt osa yhteisöä.
Mutta nimen alistavan käytön tunnistan kyllä. Minua ylenkatsottiin nuorempana todella paljon ja moni hyvänpäiväntuttu tervehti aina pienellä virneellä "no mitä Matti". Ja siellä taustalla oli aina se ajatus siitä kuinka Matti on synonyymi naurunalaiselle. Muille miehille nämä tervehtivät huomattavasti energisemmin "mitä äijä".
Lempinimeni oli tyyliin Masa. Moni tuttu saattoi hokea tuota nimeä seurassani viihdyttääkseen itseään. Hihittelivät ja pohtivat sitä kuinka pitävät alempiarvoisena ja hokivat samalla "Maasaa".
Muutin muualle tuolta paikkakunnalta, eikä minua nykyään ylenkatso kukaan eikä myöskään käytä nimeäni tuollaisella ivallisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan johtajakoulutuksissa opetetaan käyttämään etunimeä kun tervehtii alaistaan tai aloitukseen lähestyy tätä teksti- tai sähköpostiviestillä.
Mikä sen takana on? Onko sen tarkoitus saada alainen tuntemaan itensä alaiseksi ja kunnioittamaan johtajaa ylempiarvoisena? Vai onko sen tarkoitus saada alainen tuntemaan että johtaja pitää hänestä ja muistaa hänet?
Johtajakoulutuksen neuvot tulevat varmaan kansainvälisistä käytännöistä. Kuten täällä on jo kirjoitettukin, nimen mainitsemista pidetään kohteliaana mm. Britanniassa, Yhdusvalloissa ja Keski-Euroopassa.
Nuoremmat ihmiset taas ovat varmaan nähneet ja kuulleet niin paljon muiden maiden viestintää, että eivät pidä sitä kummallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja täällä nimenomaan on kohteliasta mainita nimi, sinuttelipa tai teititteli. Eli: Hallo Maija tai Hallo Frau Virtanen. Pelkkä hei olis täällä tönkkö. Töissä on tosi tärkeää painaa kollegoiden ja jopa asiakkaiden nimen mieleen.
Itsekin olen kosmopoliittina tottunut siihen mukavaan etunimen käyttöön, niin puhuessa, kuin sähköposteissakin, usein jopa tekstareissakin, koska itse pidän sitä ystävällisyyden eleenä.
Kohteliaisuuksia arvostavassa latinalaisamerikkalaisessa kulttuurissa on tyypillista teititellä toista henkilöä tämän etunimeä käyttäen, silloin kun ollaan tuttuja, mutta halutaan kunnioittaa toista, kenelle puhutaan.
Taitaa olla valitettava perisuomalainen ja tällä maapallolla valitettavasti vain kantasuomalainen ajattelutapa, että toisen etunimen mainitseminen jutellessa tai mailissa jne. olisi jotenkin negatiivista.
Kosmopoliitit yleensä tietävät, että eri kulttuureissa henkilökohtaisen reviirin -oli se sitten fyysinen tai psyykkinen- suuruus vaihtelee. Sitten on tietysti vielä yksilöllisiä eroja.
Tämän jos ymmärtää, ymmärtää senkin, että se, mikä itselle on ok, ei sitä välttämättä ole toiselle. Jos on älykäs, osaa aika nopeasti tulkita tilanteen ja soveltaa puhuttelunsa sen mukaan. Vain moukka jatkaa omalla tavallaan, jos se häiritsee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla käytetään enemmän etunimeä. Tervehdyksen kanssa ja jopa sijasta.
Nyt on puheena suomalaisen _työelämän_ilmiö:
- ei ole kymys menneen luokkayhteiskunnan 3. persoonista tai piikojen puhuttelusta etunimellä
- ei ole kysmys sukulaisten tai ystävien kielenkäytöstä tai lapsiin kohdistuvista kielenkäytöstä
- ei ole kysymys kansainvälisistä ympyröistä tai siitä miten ulkomailla tehdään
- vai ne henkilöt, jotka ovat työelämässä ymmärtävät mistä on kysymys; eläkeläiset yms. eivät oikein pääse kärryille
- ei ole kysmys narsisteista tai psykoista
Kysymys on + muuta tästä asiasta:
- esimies- ja vuorovaikutusvalmennuksen ilmiöstä, joka on n. 15 vuotta kukkinut suomalaisessa työelämässä
- organisaation huipulla olleet ts. ensimmäisessä aallossa johtamiskoulutusta saaneet, aloittivat nimilässytyksen
- Ilmiön vanhentuessa nimilässytys levisi keskijohtoon
- pasha valuu alaspäin; nimilässytykseen ärsyyntynyt keskijohto alkoi lässyttämään organisaation alimmille
- nyt nimilässytys on jo kääntynyt itseään vastaan ts. sillä pyritään korostamaan omaa statusta tai alentamaan muita
Terveisin,
esimies- ja vuorovaikutusvalmentaja
Kyse on pelkästä psykologiasta. Meillä ihmisillä on sellainen piirre, että me tykätään siitä, kun joku mainitsee meidän nimen (niin hassua kuin se onkin). Nimen käyttö sähköpostiviestin aloituksessa tuo viestittelijät psykologisesti "lähemmäksi" toisiaan.
Hei, kuka sitten oletkaan. Hei, Maija vanha tuttu. Muistan sinut. Lukuisat oppaat suosittelevat nimen käyttöä kohteliaisuudesta.
Aivan kaikesta saa ongelman, jos haluaa.
Voi myös olla ihan vain tapa. Etenkin, jos on paljon tekemisissä lasten kanssa. Omien tai muussa yhteydessä, niin oppii nopeasti käyttämään etunimeä huomion herättämiseksi. Toisekseen itse käytän aika paljon myös, jos paljon porukkaa paikalla ja pitää sanoa/kysyä juuri joltain tietyltä ihmiseltä jotain. Välillä kyllä ärsyttää itseänikin, kun turhaan huutelen sitä etunimeä, vaikkei aikuisten kanssa aina tarvisikaan 😄