Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (533)
Aikuiselta kysyttäessä "no mitäs Miina, mitäs Miinalle kuuluu" tms, tuntuu alentavalta ja alentuvalta.
Mitä sinulle kuuluu on neutraali. Onhan lapsenkin nimellä kysely joskus alentuvaa. Nämä molemmat riippuvat tilanteesta, äänensävystä, henkilöstä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ajatellut, että se on huomaavaista ja tuntuisi kivalta keskustelukumppanista.
Joskus toki käytän nimeä ihan vain suunnatakseni kysymystä kyseiselle ihmiselle esim isommassa seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kuullut kenenkään pitävän etunimen käyttöä valta-aseman korostamisena. Taas opin uutta.
Minä todellakin pidän etunimen sanomista oman valta-aseman korostamisena. Kannattaa alkaa puhua samalla lailla takaisin sille, joka nimeäsi toistaa, olen 100% varma, että hän ei pidä siitä, vaan kokee, että 'hypit silmille'.
Mitä ihmettä! Musta tuntuu kivalta, että toinen muistaa mun nimen. Usein se muistetaan väärin 😂
Tässä on tärkeä hahmottaa, että suomalainen tapakulttuuri poikkeaa angloamerikkalaisesta ja keskieurooppalaisesta. Etunimen käyttö ei ole ainoa asia, missä se näkyy. Ulkomaalaiset järkyttyvät, jos heille kertoo, että please/bitte on Suomessa loukkaava sana.
Siis jos pyydän englanniksi ruokapöydässä ojentamaan suolaa, sanon tietysti please ja se on normaalia. Mutta suomeksi pitää sanoa saisinko suolaa, ei missään nimessä ole hyvä ja anna suola, tai edes ojentaisitko suolan ole hyvä.
Suomen kielessä tuo ole hyvä -ilmaus on todella törkeän kuuloinen käsky, jos sitä käyttää please-sanan tavoin. Meillä pitää sanoa voisitko, saisinko, antaisitko.
Mutta etunimittely tuossa vasta oikein räjäyttää sen epäkohteliaisuuden. Maija, ole hyvä ja anna suola! Tai melkein vielä kamalampi: Maija, olisitko niin hyvä ja antaisit suolan!
Vierailija kirjoitti:
Käytän sitä yrittääkseni ilmaista, että näen "nimiteltävän" yksilönä, arvostan häntä ja haluan rakentaa yhteyttä. Lisäksi sähköpostin terveydyksessä tapa saattaa juontaa jopa lapsuuden kirjekaveritottumuksiin asti. (Moi Niina! Mitä sulle kuuluu mulle kuuluu hyvää!)
Riippuu tietysti valtavasti tilanteestakin. Tavallisessa kahdenkeskisessä keskustelussa voin käyttää nimeä ehkä yhden kerran per keskustelu, erityisissä hetkissä. Jos toisella olisi hankalat ajat enkä haluaisi "ihan hyvää"-vastausta, niin saattaisin kysyä pehmeästi, että "Miten sä voit, Maija?" Viestitellessä myös leikkimielisesti; "No mutta eihän kukaan nyt suinkaan sellaista päästäisi puhtaaseen mieleensä, Tomi!"
Käyttötarkoituksia ja sävyjä on monia. Myyntitilanteissa tapa tuntuu halvalta ainakin ottavana osapuolena. Vierastuttaa jos "itseäni ylempi" tai itseään sellaiseksi ilmeisesti ajatteleva; pomo, lääkäri tai setämies käyttää normikeskustelussa nimeäni.
Tarkoituksesi on hyvä, mutta ei tuo valitettavasti toimi. Ainakaan omalla kohdallani. Kuulostaa ja näyttää suomeksi teennäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on tärkeä hahmottaa, että suomalainen tapakulttuuri poikkeaa angloamerikkalaisesta ja keskieurooppalaisesta. Etunimen käyttö ei ole ainoa asia, missä se näkyy. Ulkomaalaiset järkyttyvät, jos heille kertoo, että please/bitte on Suomessa loukkaava sana.
Siis jos pyydän englanniksi ruokapöydässä ojentamaan suolaa, sanon tietysti please ja se on normaalia. Mutta suomeksi pitää sanoa saisinko suolaa, ei missään nimessä ole hyvä ja anna suola, tai edes ojentaisitko suolan ole hyvä.
Suomen kielessä tuo ole hyvä -ilmaus on todella törkeän kuuloinen käsky, jos sitä käyttää please-sanan tavoin. Meillä pitää sanoa voisitko, saisinko, antaisitko.
Mutta etunimittely tuossa vasta oikein räjäyttää sen epäkohteliaisuuden. Maija, ole hyvä ja anna suola! Tai melkein vielä kamalampi: Maija, olisitko niin hyvä ja antaisit suolan!
Juuri noin itsekin koen. "Ojennatko suolan ole hyvä" -ilmauksessa on komentava ja närkästynyt sävy, koska me suomalaiset emme arkisissa tilanteissa puhu noin. Ainoastaan silloin itse käytän ole hyvää, kun en ole pyytämässä mitään, vaan esimerkiksi konduktööri kiittää minua lipun tarkistettuaan ja haluan siihen vastata toistamatta kiitosta. Yleensähän suomalaiset vain kiittelevät puolin ja toisin kaupan kassallakin.
Vierailija kirjoitti:
En käytä tuollaista Amerikan tuliaista muuten kuin ryhmässä, mitä mieltä Maija olet.
Tulee mieleen vanhat musta-valkoelokuvat, jossa emäntä sättii piikaa. Tuollainen ei sovi periaatteessa tasa-arvoiseen suomen kieleen.
Emäntä kun komenteli piikaa hän ei sanonut "Hulda tee sitä ja tuota" vaan "Hulda tekee nyt niin ja näin", siinä on suuri ero viestin merkityksessä mitä persoonapronomia käyttää. Onko kyseessä aseman näyttäminen vai kohtelias ja huomioiva puhetapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisethan on olleet aina jonkun alistamia. Ensin ruotsalaisten, sitten venäläisten. Hallitseva luokka käytti noita "ole hyvä" ja "antaisitteko kiitos", nimitteli etunimellä ja komenteli. On turaanin vastarintaa olla käyttämättä noita. Suomijuntti haistaa kyllä alistamispyrkimykset. Turha tulla nimeä hokemaan. Se on heti henkinen esto ja rasti päälle mesisuiselle lässyttäjälle.
Se on ystävällinen ele. Yksi työkaveri puhuttelee ja tervehtii aina käyttäen nimeä, siitä tulee mukava ja huomattu olo.
Te jotkut kyllä tulkitsette aivan kaiken pahimman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista ajoista on jo sen verran asiat muuttuneet, että minusta sopii.
Haluan kiinnittää tämän huomion ennenkuin alan kertomaan tärkeää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään !! Joss taas ei muissta nomeä, ei tarvii kutsua väärälläkään nomellä, moeluummin sitten ilman motään nimiä
Minä todellakin pidän etunimen sanomista oman valta-aseman korostamisena. Kannattaa alkaa puhua samalla lailla takaisin sille, joka nimeäsi toistaa, olen 100% varma, että hän ei pidä siitä, vaan kokee, että 'hypit silmille'.