Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Avioerossa puolet irtaimistosta kuuluu sinulle: astioista, huonekaluista, verhoista, valaisimista, matoista, tauluista...

Miksi lähdin "tyhjin käsin" lastesi kanssa tyhjään yksiöön?

Kuulostaa riitaiselta erolta/marttyyritarinalta!

Sakset sentään sait, kun pahvilusikoita pystyit leikkaamaa!

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni ja muutin omakotitalostamme vuokra-asuntoon kahden lapsemme kanssa. Omistin omakotitalosta puolet, mutta talonpuolikkaani myyminen ex-miehelle oli kesken. Minulla ei ollut varaa maksaa puolia suuressa talossa asumisesta, joten muutin vuokralle heti eron tultua.  Olin työtön, ilman säästöjä tai huonekaluja. Tilanne oli väliaikainen, mutta koska minulla ei ollut myytävää omaisuutta eikä yhtään rahaa, jouduin turvautumaan toimeentulotukeen.

En kuitenkaan saanut toimeentulotukea, sillä omistin puolet talosta jossa ex-mieheni asui. Kuulemma talonpuolikas pitäisi myydä, ennen tuen saamista.  Koitin kertoa, että yritän myydä sitä pahaillaan ja voin maksaa toimeentulotuen takaisin, heti kun saan rahaa jostain, mutta ei... 

Suureksi onneksi sain Hope-seurakunnan perhekerhossa poiketessani muutamia kuivaruoka-aineita, joita vedellä jatkamalla pärjäsimme nuo muutamat kuukaudet kun rahaa ei tullut. Istuimme lasten kanssa ringissä yksiön lattialla ja lapset söivät kaurahiutalepaketista revityillä pahvi "lusikoilla" puuroa suoraan kattilasta. (En eron takia omistanut aterimia tai lautasia). En keksinyt mitään vastausta, kun kolmevuotias pyysi pahvilusikka kädessä "lisää!", eikä minulla yksinkertaisesti ollut _mitään_ mistä antaa lisää... 

Meidän tilanteemme oli onneksi vain väliaikainen. Kaikki luotto tähän tukijärjestelmään on kuitenkin mennyt. 

vastaukseni puolet irtaimistosta ....

oli tarkoitettu tuohon kirjoitukseen (sivulla 65)

No, oppia ikä kaikki.

nimim. "nettitumpelo"

Lapsille tuli kihomatoja. Onneksi meille oli myönnetty sossusta maksusitoumus apteekkiin. Jouduin soittamaan terkkakeskukseen ja pyytämään reseptin kihomatolääkkeisiin, jotta saimme ne hankittua. Se oli vähän noloa. yllättäen reseptilääke on halvempi kuin käsikauppalääke, jota pitää vielä vetää kahdessa erässä.

Älä turhaan nolostele.

Hätätapauksia vartenhan ne maksusitoumukset on!

Toivottavasti madot (päiväkodissa tarttuneet? Muista ilmoittaa myös sinne,nolostelematta!) ovat historiaa

Minulla on halvin Nokian peruskännykkä (24,95 euroa) ja osamaksulla ostettu halvin tabletti.

Nykyään ei oikein köyhätkään pärjää ilman jotain laitetta.

On senverran sidottu kaikki palvelut tietokoneeseen.

On se varmaan kamalaa olla noin katkera köyhiä kohtaan, että täytyy pistellä ja ivailla joka asiasta. Se on varmaan kamalan ikävää kun ei ole enää niitä veivattavia lankapuhelimia. Nehän kävisi köyhille vallan mainiosti. Reikäkorttilävistyskone kävisi ihan hyvin köyhän tietokoneena. Kunhan nyt jotain painelee, ne on niin tyhmiäkin, ettei ne mitään tajua näistä uudenaikaisista.

Onhan se nyt ihan väärin, että on samat laitteet kuin muillakin, olisi oikein, että heidän täytyisi olla ilman tarvittavia nykyajan laitteita. Jospa uusi eduskunta ottaa asiakseen tehdä lain mitä laitteita köyhällä saa lain mukaan olla.

Voisi siten vielä hiukan vaikeuttaa heidän elämäänsä ja eroaisivat myös sillätavoin muista kunnon ihmisistä.

Onhan se ärsyttävää kun ulospäin ei aina nyt näe kuka on köyhä ja kuka ei. 😁

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni ja muutin omakotitalostamme vuokra-asuntoon kahden lapsemme kanssa. Omistin omakotitalosta puolet, mutta talonpuolikkaani myyminen ex-miehelle oli kesken. Minulla ei ollut varaa maksaa puolia suuressa talossa asumisesta, joten muutin vuokralle heti eron tultua.  Olin työtön, ilman säästöjä tai huonekaluja. Tilanne oli väliaikainen, mutta koska minulla ei ollut myytävää omaisuutta eikä yhtään rahaa, jouduin turvautumaan toimeentulotukeen.

En kuitenkaan saanut toimeentulotukea, sillä omistin puolet talosta jossa ex-mieheni asui. Kuulemma talonpuolikas pitäisi myydä, ennen tuen saamista.  Koitin kertoa, että yritän myydä sitä pahaillaan ja voin maksaa toimeentulotuen takaisin, heti kun saan rahaa jostain, mutta ei... 

Suureksi onneksi sain Hope-seurakunnan perhekerhossa poiketessani muutamia kuivaruoka-aineita, joita vedellä jatkamalla pärjäsimme nuo muutamat kuukaudet kun rahaa ei tullut. Istuimme lasten kanssa ringissä yksiön lattialla ja lapset söivät kaurahiutalepaketista revityillä pahvi "lusikoilla" puuroa suoraan kattilasta. (En eron takia omistanut aterimia tai lautasia). En keksinyt mitään vastausta, kun kolmevuotias pyysi pahvilusikka kädessä "lisää!", eikä minulla yksinkertaisesti ollut _mitään_ mistä antaa lisää... 

Meidän tilanteemme oli onneksi vain väliaikainen. Kaikki luotto tähän tukijärjestelmään on kuitenkin mennyt. 

Etkä omistanut puolta lusikoista vaikka omistit puolet talosta, jotta kolmevuotiaan ei olisi tarvinnut kärsiä? Ei niitä taloja lusikoineen myydä, ei edes silloin harvoin kun myydään kalustettuna.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhdet mustat ja valkoiset siistit housut niillä käyn kaikki tilaisuudet yläosaa vaihdellen. En ole kellään nähnyt hartiahuivia koskaan missään tilaisuudessa.

Käynti optikolla riittää.

Housut eivät ole oikein sopivat juhlatilaisuuksiin muutenkaan.

Joo ihan hirveän katkeria ja kateellisiahan ollaankin köyhille. Kenen toiveissa  ei olisikaan haalia ylikalliita tavaroita osamaksulla (ja sitten valittaa köyhyyttä), puhelin on loppu kauan ennen kuin lyhennykset.

Minä nauran näille useimmille köyhyystarinoille. Kun on liian vähän juhlavaatteita, vaikka HALUSI pukeutua hienosti hautajaisiin jotta pääsee pätemään vaatteilla. Koska siitähän hautajaisissa on kyse, kaikkia kiinnostaa juuri hänen vaatteensa, ja ovatko ne samat kuin joskus ennen. Koska nykymaailmassahan on normaalia käyttää kutakin vaatetta vain yhden kerran, ja sitten se heitetään kai pois, koska muuten joku sukulainen näkee sen toisen kerran, mikä on hirveä häpeä. Eiku...

Eikä risteilylläkään riittäneet rahat kaikkeen mitä halusi, voi kyynel sentään.

Miten voi rys'siä elämänsä niin totaalisesti, ettei vanhanakaan omista edes yhtä siistiä vaatekertaa?

Vierailija kirjoitti:

On sitten vissiin kummallinen suku minulla, mutta yhtään kertaa ei ole keväällä tai kesällä vietetyissä juhlissa (häät, rippijuhlat, lakkiaiset tms) ollut kenelläkään vieraista mustaa, ainakaan kokomustaa jakkupukua ja siinä hartiahuivia.

Kyllä on ollut värikkäitä ja vaaleita vaatteita naisilla. Ja aina eri vaatteet, ei ole samoissa juhlinut moneen kertaan muita kuin minä

Olisin aika kummajainen mustissani siellä.

Vaikka ihminen on köyhä, niin ei se pieni naisellinen turhamaisuus silti muutu. Yhtä lailla köyhällä on halu ja toive pukeutua kauniisti ja iloisesti, ei se musta hautajaispuku juhlissa ainakaan mielialaa nosta.

Mummona juuri haluaisin olla hiukan nuorekas, tyylikäs ja hyvällä mielellä, niinkuin muutkin.

En ole lainkaan mikään jakkupuku-hartiahuivi-tyylinen, se on niin kaukana persoonastani kuin olla voi.

Ja sinä kyttäät kaikkien vaatteet kun tiedät, että muutkin käyttäytyvät yhtä tyhmästi ja pitävät juhlavaatetta vain kerran?

Tyypillinen köyhä on juuri tämmöinen, käyttää rahat tyhmyyksiin. Ei jossakin hautajaisissa ole kyse sinusta tai sinun persoonastasi ylipäätään, mutta sinulle hautajaiset on muotishow.

Tuolla "logiikalla" ei ole yhtään outoa, että vanhanakin on köyhä. Lisärahaa ei tarvitse, koska sekin käytettäisiin ostamalla lisää ihan tarpeettomia kertakäyttövaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yhdet mustat ja valkoiset siistit housut niillä käyn kaikki tilaisuudet yläosaa vaihdellen. En ole kellään nähnyt hartiahuivia koskaan missään tilaisuudessa.

Käynti optikolla riittää.

Housut eivät ole oikein sopivat juhlatilaisuuksiin muutenkaan.

Naisille on housut ihan käypäinen juhlavaate, kyse ei tässä ketjussa kuitenkaan ole Linnan juhlista. Minulla on yhdet mustat suorat housut juhliin, yläosaksi on vaalea ja tumma vaihtoehto. Vuosia olen mennyt noilla ja menen jatkossakin, käyttötunteja vaatteille tulee kuitenkin sen verran vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni ja muutin omakotitalostamme vuokra-asuntoon kahden lapsemme kanssa. Omistin omakotitalosta puolet, mutta talonpuolikkaani myyminen ex-miehelle oli kesken. Minulla ei ollut varaa maksaa puolia suuressa talossa asumisesta, joten muutin vuokralle heti eron tultua.  Olin työtön, ilman säästöjä tai huonekaluja. Tilanne oli väliaikainen, mutta koska minulla ei ollut myytävää omaisuutta eikä yhtään rahaa, jouduin turvautumaan toimeentulotukeen.

En kuitenkaan saanut toimeentulotukea, sillä omistin puolet talosta jossa ex-mieheni asui. Kuulemma talonpuolikas pitäisi myydä, ennen tuen saamista.  Koitin kertoa, että yritän myydä sitä pahaillaan ja voin maksaa toimeentulotuen takaisin, heti kun saan rahaa jostain, mutta ei... 

Suureksi onneksi sain Hope-seurakunnan perhekerhossa poiketessani muutamia kuivaruoka-aineita, joita vedellä jatkamalla pärjäsimme nuo muutamat kuukaudet kun rahaa ei tullut. Istuimme lasten kanssa ringissä yksiön lattialla ja lapset söivät kaurahiutalepaketista revityillä pahvi "lusikoilla" puuroa suoraan kattilasta. (En eron takia omistanut aterimia tai lautasia). En keksinyt mitään vastausta, kun kolmevuotias pyysi pahvilusikka kädessä "lisää!", eikä minulla yksinkertaisesti ollut _mitään_ mistä antaa lisää... 

Meidän tilanteemme oli onneksi vain väliaikainen. Kaikki luotto tähän tukijärjestelmään on kuitenkin mennyt. 

Etkä omistanut puolta lusikoista vaikka omistit puolet talosta, jotta kolmevuotiaan ei olisi tarvinnut kärsiä? Ei niitä taloja lusikoineen myydä, ei edes silloin harvoin kun myydään kalustettuna.

Ääänessäsi kuuluu elämänkokemuksen puute. En ole tuon viestin alkuperäinen kirjoittaja, mutta kokenut avioeron uhan. Ja minä en voinut, enkä ole tähän päiväänkään mennessä voinut erota, koska minulla ei ole siihen rahaa.

Minulla on 3 alaikäistä lasta. Asumme miehen kanssa 300 neliön omakotitalossa, jonka myyntiarvo olisi tällä hetkellä varmaankin noin 600 000 euroa. Yritin erota miehestä viimeksi noin 4 vuotta sitten. Sinä päivänä kun mies kuuli, että olen laittamassa erohakemusta niin hän lopetti kaikkien talouteemme liittyvien laskujen maksamisen. Talon laskut, minun auton kulut, lasten kulut, ruuat, kesämökin kulut jne. Meillä on aina ollut yheinen talous - yhteiset tulot ja yhteiset kulut. Mies luonnollisestikin ansaitsee kaksinkertaisen palkan. Olen joskus aikoinaan ottanut talon vakuutukset, talon sähkösopimukset jne yhteiset kulut omiin nimiin vakuutusyhtiöistä, sähköyhtiöistä jne. Uskonut yhteiseen elämään.

Kun mies päätti lopettaa kulujen jakamisen niin pieni palkkani ei riitänyt enää omakotitalon, autoni, kesämökin, lasten vaatteiden, ruuan, sähkön, veden, kiinteistöveron, vakuutusten ja lasten harrastusten maksamiseen. TIlini loppui ekana kuukautena siihen, kun maksoin asuntolainan (pakko että talo ei lähde alta), ruuat ja sähkön. Mies suostui antamaan rahaa nimelläni tulleeseen talon vakuutukseen, lapsivakuutuksiin, kiinteistöveroon, auton vakuutukseen jne vasta kun lupasin, että perun avioeron.

Miten ihmeessä voisin erota? Miten voisin edes koskaan maksaa takuuvuokraa + vuokraa uudesta kodista, jos eroaisin? Kun samalla pitäisi maksaa omakotitalosta maksuja (kiinteistövero, vakuutukset, sähkö, vesi jne) ennen kuin saisi talon myytyä ja ositettua?

Tää on oikeasti syvältä....

En uskalla ehdottaa enää eroa suoraan miehelle, mutta viimeksi yritin ehdottaa, että myydään talo ja ostetaan kerrostaloasunto perheellemme. Mies vastasi :" Mä en anna sulle mahdollisuutta lähteä tästä liitosta. Sähän lähdet saman tien kun tämä talo on myyty."

Että miten se avioero onnistuu, jos ei ole rahaa tai rikkaita sukulaisia joilta voi lainata tuhansia euroja siihen asti että ositus on tehty? Ja mies viivyttäisi ositusta niin paljon kuin mahdollista, se on varmaa.

Vmp tuo, ettei voi lähteä. Jos kaikki sopimukset on sun nimissä, niin et jätä niitä maksamatta, vaan pelkästään irtisanot ne. Mies voi olla sähköttä tai tehdä oman sopimuksensa.

Muutat pois, haet pesänselvittäjää. Sinulla on varaa maksaa juristeille, kerrot sille tilanteet ja annat juristin hoitaa osituksen.  Käyt pankissa, kerrot siellä tilanteen, maksat toistaiseksi vain korot, kunnes talo on myyty. Pankissa on ihan tuttua, et ole ensimmäinen eronnut.

Otat vaikka lainan jolla pärjäätte ne muutamat kuukaudet uudessa asunnossa, sinulla on siihen varaa.

Älä ole lapanen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni ja muutin omakotitalostamme vuokra-asuntoon kahden lapsemme kanssa. Omistin omakotitalosta puolet, mutta talonpuolikkaani myyminen ex-miehelle oli kesken. Minulla ei ollut varaa maksaa puolia suuressa talossa asumisesta, joten muutin vuokralle heti eron tultua.  Olin työtön, ilman säästöjä tai huonekaluja. Tilanne oli väliaikainen, mutta koska minulla ei ollut myytävää omaisuutta eikä yhtään rahaa, jouduin turvautumaan toimeentulotukeen.

En kuitenkaan saanut toimeentulotukea, sillä omistin puolet talosta jossa ex-mieheni asui. Kuulemma talonpuolikas pitäisi myydä, ennen tuen saamista.  Koitin kertoa, että yritän myydä sitä pahaillaan ja voin maksaa toimeentulotuen takaisin, heti kun saan rahaa jostain, mutta ei... 

Suureksi onneksi sain Hope-seurakunnan perhekerhossa poiketessani muutamia kuivaruoka-aineita, joita vedellä jatkamalla pärjäsimme nuo muutamat kuukaudet kun rahaa ei tullut. Istuimme lasten kanssa ringissä yksiön lattialla ja lapset söivät kaurahiutalepaketista revityillä pahvi "lusikoilla" puuroa suoraan kattilasta. (En eron takia omistanut aterimia tai lautasia). En keksinyt mitään vastausta, kun kolmevuotias pyysi pahvilusikka kädessä "lisää!", eikä minulla yksinkertaisesti ollut _mitään_ mistä antaa lisää... 

Meidän tilanteemme oli onneksi vain väliaikainen. Kaikki luotto tähän tukijärjestelmään on kuitenkin mennyt. 

Etkä omistanut puolta lusikoista vaikka omistit puolet talosta, jotta kolmevuotiaan ei olisi tarvinnut kärsiä? Ei niitä taloja lusikoineen myydä, ei edes silloin harvoin kun myydään kalustettuna.

Ääänessäsi kuuluu elämänkokemuksen puute. En ole tuon viestin alkuperäinen kirjoittaja, mutta kokenut avioeron uhan. Ja minä en voinut, enkä ole tähän päiväänkään mennessä voinut erota, koska minulla ei ole siihen rahaa.

Minulla on 3 alaikäistä lasta. Asumme miehen kanssa 300 neliön omakotitalossa, jonka myyntiarvo olisi tällä hetkellä varmaankin noin 600 000 euroa. Yritin erota miehestä viimeksi noin 4 vuotta sitten. Sinä päivänä kun mies kuuli, että olen laittamassa erohakemusta niin hän lopetti kaikkien talouteemme liittyvien laskujen maksamisen. Talon laskut, minun auton kulut, lasten kulut, ruuat, kesämökin kulut jne. Meillä on aina ollut yheinen talous - yhteiset tulot ja yhteiset kulut. Mies luonnollisestikin ansaitsee kaksinkertaisen palkan. Olen joskus aikoinaan ottanut talon vakuutukset, talon sähkösopimukset jne yhteiset kulut omiin nimiin vakuutusyhtiöistä, sähköyhtiöistä jne. Uskonut yhteiseen elämään.

Kun mies päätti lopettaa kulujen jakamisen niin pieni palkkani ei riitänyt enää omakotitalon, autoni, kesämökin, lasten vaatteiden, ruuan, sähkön, veden, kiinteistöveron, vakuutusten ja lasten harrastusten maksamiseen. TIlini loppui ekana kuukautena siihen, kun maksoin asuntolainan (pakko että talo ei lähde alta), ruuat ja sähkön. Mies suostui antamaan rahaa nimelläni tulleeseen talon vakuutukseen, lapsivakuutuksiin, kiinteistöveroon, auton vakuutukseen jne vasta kun lupasin, että perun avioeron.

Miten ihmeessä voisin erota? Miten voisin edes koskaan maksaa takuuvuokraa + vuokraa uudesta kodista, jos eroaisin? Kun samalla pitäisi maksaa omakotitalosta maksuja (kiinteistövero, vakuutukset, sähkö, vesi jne) ennen kuin saisi talon myytyä ja ositettua?

Tää on oikeasti syvältä....

En uskalla ehdottaa enää eroa suoraan miehelle, mutta viimeksi yritin ehdottaa, että myydään talo ja ostetaan kerrostaloasunto perheellemme. Mies vastasi :" Mä en anna sulle mahdollisuutta lähteä tästä liitosta. Sähän lähdet saman tien kun tämä talo on myyty."

Että miten se avioero onnistuu, jos ei ole rahaa tai rikkaita sukulaisia joilta voi lainata tuhansia euroja siihen asti että ositus on tehty? Ja mies viivyttäisi ositusta niin paljon kuin mahdollista, se on varmaa.

Sinulla on kuitenkin palkkatuloja, joten käytä niistä osa lakimiehen luona käyntiin. Saat sieltä neuvoja, miten voit edetä asiassa eteenpäin. Kai olet laittanut kaikki menot ylös ja miettinyt, mistä kaikesta voit luopua? Kesämökki ainakin on tuossa tilanteessa täysi turhake.

Onko toi yksi todellinen? Ei osaa irtisanoa omissa nimissään olevia sopimuksia tai sopia pankin kanssa, että maksaa vain lainan korot? Jos noin pelkää luottotietojen menetystä, niin lohdutan etteivät ne mene mitenkään heti eikä yllättäen. Ensin tulee maksukehotuksia, sitten voi siirtää eräpäivää jne. Siis niiden laskujen osalta, joita ei saa irtisanottua, en nyt osaa kuvitella mitä ne olisivat.

Pankki ihan taatusti suostuu erotilanteessa että myynnin ajan maksetaan vain korot, jotka on tosi alhaalla. Kun palkkaa lakimiehen hoitamaan osituksen ja talon myynnin, ei se mies montaa kuukautta pysty edes vitkuttelemaan. Toisekseen vaikka saisi tuollaisesta syystä maksuhäiriömerkinnän, ei se estä esim uutta asuntolainaa kun pankki tietää että on kyse miehen tahallisesta vetkuttelusta. Merkintä ei paljon arkea haittaa, jos siinä on myös merkintä että velka on maksettu.

Kun on omaisuutta, on naurettavaa pelätä jotakin kymppitonnin-parin lainaa, jonka saa heti kuitattua kun talo on myyty. Ryhtiä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo ihan hirveän katkeria ja kateellisiahan ollaankin köyhille. Kenen toiveissa  ei olisikaan haalia ylikalliita tavaroita osamaksulla (ja sitten valittaa köyhyyttä), puhelin on loppu kauan ennen kuin lyhennykset.

Minä nauran näille useimmille köyhyystarinoille. Kun on liian vähän juhlavaatteita, vaikka HALUSI pukeutua hienosti hautajaisiin jotta pääsee pätemään vaatteilla. Koska siitähän hautajaisissa on kyse, kaikkia kiinnostaa juuri hänen vaatteensa, ja ovatko ne samat kuin joskus ennen. Koska nykymaailmassahan on normaalia käyttää kutakin vaatetta vain yhden kerran, ja sitten se heitetään kai pois, koska muuten joku sukulainen näkee sen toisen kerran, mikä on hirveä häpeä. Eiku...

Eikä risteilylläkään riittäneet rahat kaikkeen mitä halusi, voi kyynel sentään.

Miten voi rys'siä elämänsä niin totaalisesti, ettei vanhanakaan omista edes yhtä siistiä vaatekertaa?[/quot

Hei haloo, jotain rajaa halveeraamisella, oletuksilla ja luetun ymmärtämisellä.

Siis puhelimeni on peruspuhelin, ilman kameraa ja muuta härpäkettä, halvin saatavissa oleva malli ja sen puhelimen hinta kaikkineen oli 24,95 euroa Prismassa, maksoin sen ihan yhdessä erässä. Oli ostaa, kun noin 10 vuotta vanha perussamsung hajosi.

En siis maksa siitä mitään osamaksueriä.

Ei ole älypuhelinta lainkaan minulla.

En keksi miten olisi sen halvemmalla saanut mistään.

Puhelin on toiminut hyvin ja toivottavasti toimii vastakin.

Elämänsä voi ryssiä monella tavalla. Jos niin halutaan ylhäältä ylhäisesti katsoa.

Minulla siihen riitti esimerkiksi yt-neuvottelut ja työttömyys, sairastuminen, ero ja muutaman muun epäonnisen asian kasaantuminen samaan aikaan.

Sitten tulikin myös jo ikä vastaan ja yksineläjänä ei pienillä tuloilla paljon enää nosteta elintasoa, vaikka kuinka haluaisikin.

Toivottavasti et sinä ryssi minun laillani elämääsi, että saat edelleen rauhassa nauraa ihmisten köyhyyskertomuksille!

Ilo se on sekin. (Ja kertoo myös jotain ihmisestä).

Vierailija kirjoitti:

Avioerossa puolet irtaimistosta kuuluu sinulle: astioista, huonekaluista, verhoista, valaisimista, matoista, tauluista...

Miksi lähdin "tyhjin käsin" lastesi kanssa tyhjään yksiöön?

Kuulostaa riitaiselta erolta/marttyyritarinalta!

Sakset sentään sait, kun pahvilusikoita pystyit leikkaamaa!

Erosin Avoliitosta, jossa omaisuus on sen, joka pystyy sen oamkseen todistamaan. Pahvia voi myös repiä. ;)

hei sinä 1053/998

unohtui vielä listalta se ferrarin maksut ja purjeveneen venepaikan vuosimaksu monacossa .

Kannatte huomaamattanne kotiinne bakteereita, näiden pöllittyjen paperirullien mukana. Altistatte koko perheen saamaan ties mitä tauteja, tuomalla kaikkien kopeloimia rullia kotiinne. Yök.