Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Köyhälle se 11,90 euroa on iso raha. Varsinkin siinä kuussa missä on jo muutakin ylimääräistä menoa.

Olin niin köyhä että poimin lähimetsästä ketunleipiä ja jäkälää, joita söin pahimpaan nälkään. Pelkäsin narkkiporukoita ja lasinsiruja, joita oli metsässä. Parvekkeelle oli levitelty muovipusseja, jotka keräsivät kastevettä, jota pystyi juomaan. Lähikuppilan edessä oli aina viikonloppuisin juoppojen oksennuksia, joita pillillä imettiin, että saatiin proteiinia. Todella köyhää oli.

Vierailija kirjoitti:

Huivilla tarkoitetaan hartiahuivia.

Ei ollut kyse siitä mikä on ihanteellista, vaan miten edullisti voi pukeutua etiketin mukaisesti.

Jep, tuohan on vanha ja toimiva kikka, jota käyttävät kyllä rikkaatkin, tai nimenomaan he. Eli yksi hyvälaatuinen tumma klassinen jakkupuku, ja siihen sitten tilaisuuden mukainen hartiahuivi/korut. Iloisiin juhliin kirkas ja vaalea, hautajaisiin musta. On nykyaikaa ja ekologista myös.

Eikä niin, että ostetaan harvoin käytettäviä juhlavaatteita kaapit täyteen. Jos esim jos paino muuttuu, niin käyttökelvotonhan se hienokin juhlavaate on, vaikka on ollut päällä vain pari kertaa.

Sitten jos tosissaan itse haluaa panostaa pukeutumiseen, niin ompelee itse.

Mutta tosissaan panostaminen on sitten ihan eri asia kun se, että hautajaiset/lakkiaiset tekisi pakollisen, mahdottoman loven budjettiin.

Vierailija kirjoitti:

En voi (halua) mennä veljeni hautajaisiin viemättä mitään.

En voi (halua) mennä lapsenlapseni lakkiaisiin viemättä mitään.

Näin se vain on.

En myöskään voi (halua) mennä samoilla vaatteilla hautajaisiin ja muihin, iloisempIin, juhliin. Näin se vain on.

Vaikka olen köyhä.

Minä haluan linnan Ranskasta, niin se vain on.

Yhtä aikuinen logiikka kun uhmaikäisellä lattialle heittäytyvällä, kun mä kato haluun sen lelun!

Minusta etenkään hautajaisissa ei ole pääosin kyse jonkun vieraan pukeutumisesta, tai ei pitäisi ainakaan olla. Ei siellä kytätä toisten vaatteita, ellei pue jotakin törkeän säädytöntä.

Eikä kukaan tainnut kieltää viemästä yhtään mitään lakkiaisiin. Ei varmaan tule ne lakkiaiset yllätyksenäkään kun lukiota käydään vuosi kaupalla, eli varmasti on saanut säästetyksi sen muutaman kymppiä.

Ei se köyhyys kosketa pelkästään nuoria tai  keski-ikäisiä. Eläkeläinenkin voi olla köyhä. Vaikka usein luullaan että vanhemmilla ihmisillä olis säästöjä tai perusasiat kunnossa.

Itselläni on tilanne että yksinäisenä naisihmisenä pesukone pyörii monta kertaa viikossa, koska käyttövaatteita kovin vähän. Köyhän pitäisi ostaa laatua, mutta kyllä sitä vaatekaupassa aina kaivaa ne halvimmat vaatteet, sitten kun on pakko hakea.

Kaapissa ei ole käytännöllisiä juhlavaatteita, arkivaatteita vaan lähinnä sellaisia "kodittoman" vaatteita.

Kampaajalle ei ole rahaa, kengät käytän puhki, ja vielä koitan niitä liimata tai teipata kasaan .

Ei ole köyhän elämä helppoa. Laskut täytyy maksaa joka kuukausi. Ostaa perushalpaa ruokaa yms. Että kyllä ketuttaa, kun muutenkin köyhäilee, mutta joskus haluaisi elää kuten normaalit ihmiset. Tuntuu että ihmiset tuijottaa kun aina samat kledjut päällä.

Oikein pelottaa että pitäisi lähteä juhliin tai tilaisuuten johon pitäisi sitten ostaa vaatteet, hommata lahja tai käydä kampaajalla. Mutta variksenpelättimenä on helppo liikkua pimeässä mutta nämä valoisat päivät ei paljoa anna armoa.

Eihän ne juhlat tule tietämättä. Monien ihmisten on vaikea ymmärtää että se raha on jostain muusta pois. Jos elää köyhyysrajalla, niin monasti elää päiviä ilman rahaa, ja sitten taas maksetaan laskuja jne. Ja ei se keneltäkään ole pois, jos tänne kirjoittaminen helpottaa. Ei se ole uhmaikäistä kiukuttelua, turha siitä on suutahtaa. Mä ymmärrän hyvin tuon kirjoituksen missä surraan kun haluaisi mutta ei voi.

Ja jos sen lahjarahan saa säästettyä, voi tulla jokin yllättävä meno. Tai pitäisi kynsiä purra. Itse todennut, että ne pahan päivän rahastot tulee aika äkkiä käyttöön.

Empatiaa tää ketju tarvitsee. Eikä sitä että ne joilla asiat hyvin tulevat piikittelemään.

Eikös tässä pitänyt kertoa köyhyyskokemuksia.

Erosin miehestäni ja muutin omakotitalostamme vuokra-asuntoon kahden lapsemme kanssa. Omistin omakotitalosta puolet, mutta talonpuolikkaani myyminen ex-miehelle oli kesken. Minulla ei ollut varaa maksaa puolia suuressa talossa asumisesta, joten muutin vuokralle heti eron tultua.  Olin työtön, ilman säästöjä tai huonekaluja. Tilanne oli väliaikainen, mutta koska minulla ei ollut myytävää omaisuutta eikä yhtään rahaa, jouduin turvautumaan toimeentulotukeen.

En kuitenkaan saanut toimeentulotukea, sillä omistin puolet talosta jossa ex-mieheni asui. Kuulemma talonpuolikas pitäisi myydä, ennen tuen saamista.  Koitin kertoa, että yritän myydä sitä pahaillaan ja voin maksaa toimeentulotuen takaisin, heti kun saan rahaa jostain, mutta ei... 

Suureksi onneksi sain Hope-seurakunnan perhekerhossa poiketessani muutamia kuivaruoka-aineita, joita vedellä jatkamalla pärjäsimme nuo muutamat kuukaudet kun rahaa ei tullut. Istuimme lasten kanssa ringissä yksiön lattialla ja lapset söivät kaurahiutalepaketista revityillä pahvi "lusikoilla" puuroa suoraan kattilasta. (En eron takia omistanut aterimia tai lautasia). En keksinyt mitään vastausta, kun kolmevuotias pyysi pahvilusikka kädessä "lisää!", eikä minulla yksinkertaisesti ollut _mitään_ mistä antaa lisää... 

Meidän tilanteemme oli onneksi vain väliaikainen. Kaikki luotto tähän tukijärjestelmään on kuitenkin mennyt. 

Olisi ihan kiva saada edes muutama esimerkki mihin se "viisisatanen" kelläkin hupenee, ettei ruokaan ja pashapaperiin riitä.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän ihmisen realiteetit iski taas vasten naamaa.

Lähisukulainen kuoli ja hautajaiset ovat kuun lopulla.

Toivoin, että olisi ollut ensi kuun alussa, mutta ei.

Kukat maksavat viidestäkympistä ylöspäin. Ei ole autoa ja olen sinkku, matkat vielä päälle tai pyytää (anella) kyytiä joltain.

Joudun lainaamaan kukkarahat ja maksamaan ensi kuussa.

Olen vanhempi ihminen ja synttäreitä ja hautajaisia on vuodessa monia, joko jäädä aina pois tai elää vielä niukemmin.

Helpotus on, että mustia vaatteita on ja tuttavalta saatu kelvollinen takki.

Monet eivät käsitä, että ihan tavalliset normaaliin sosiaaliseen elämään kuuluvat asia tuovat lisäahdistusta köyhälle.

Seuraava rahaongelma on lakkiaiset, niiden lahja ja oma vaatetus, onneksi samalla paikkakunnalla. Mustilla vaatteilla ei voi sinne mennä kun muilla vaaleat kesävaatteet. Myös tulee samoja ihmisiä, hautajaisvaatteilla ei voi siksikään mennä.

Iloinen juhla, mutta taloudellinen puoli ahdistaa.

Joku sanoi, että ei kait joka kuussa jotain ylimääräistä ole, tuntuu, että on. Ainakin jos jossain kuussa ei ole niin takuuvarmasti on sitten joku isompi meno vastassa.

Vaikka tuo 500 euroa riittäisikin perusasioihin, niin jo 50 euron ylimääräinen tekee ison loven, saati isompi.

Ihmettelen normaali-ihmisiä jos heillä on niin tasainen elämä, ettei koskaan mene rahaa muuhun kuin ruokaan, asumiseen ja pieniin perusasioihin. Eikö heillä ole mitään sosiaalista elämää?

Kuukaudesta ja vuodesta toiseen, siltä ainakin tuntuu kun lukee joidenkin kehumista, että ihan hyvin ihminen elää pienellä rahalla. Niin, pienen ajan tai väliaikaisesti.

Onpa sinulla murheet.

Kukkalaite hautajaisiin ei ole mitenkään välttämätön. Voit ostaa yhden ruusun ja laskea sen haudalle, tai ihan vaan jättää kukittamisen välistä. Ei se vainaja siitä enää mitään tiedä, koko kukkajuttu on pelkkää esiintymistä muille surijoille.

Et sinä niissä lakkiaisissa pääosassa ole, jos asusi on suurin piirtein siisti ketään ei kiinnosta sen väri. Ennen vanhaan tietyn iän jälkeen naisilla oli suvet talvet musta puku kaikissa juhlissa. Oma mummuni kävi vihillekin mustassa puvussa, rippipuvussaan itse asiassa (nekin oli mustia siihen maailman aikaan). Oli vaan hiukan kirjaillut kukkia rintaan.

Itselläni on yksi musta puku jolla käyn kaikki juhlat. Musta puku on aina comme il faut. Jopa häissä nykyään, jos on jotain värikästä huivia heittää harteille.

Vierailija kirjoitti:

En voi (halua) mennä veljeni hautajaisiin viemättä mitään.

En voi (halua) mennä lapsenlapseni lakkiaisiin viemättä mitään.

Näin se vain on.

En myöskään voi (halua) mennä samoilla vaatteilla hautajaisiin ja muihin, iloisempIin, juhliin. Näin se vain on.

Vaikka olen köyhä.

Eli valitset luoda itsellesi turhaa kärsimystä omilla ällityksilläsi ja syytät siitä köyhyyttä. Ei se köyhyyden vika ole, että sinulla on ällityksiä.

Tähän ketjuun on otsikossa pyydetty kertomaan kokemuksia.

EI siis tarvita muiden arvostelua. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva saada edes muutama esimerkki mihin se "viisisatanen" kelläkin hupenee, ettei ruokaan ja pashapaperiin riitä.

Jemmaan jää joka kuussa. Iso raha tuhlattavaksi säästeliäälle tarjoushaukalle.

Tilanteesi kuulostaa kamalalta, itse kärsin 2 kk pahoista uniongelmista ja siinäkin pääni meni ihan sekaisin joten 10 vuotta sinnittelyä on todellakin asia mitä ei sovi vähätellä pätkän vertaakaan. Siksi haluan vain kertoa, että hyvä ystäväni, joka on myös kärsinyt vuosia niskakivuista (hartiat ja niska kuin kiveä) on nyt käynyt n. 3 kertaa akupunktiossa ja kertonut että auttanut aivan valtavasti. Ehkä tästä voisi olla myös sinulle enemmän apua kuin hieronnasta? Ymmärtääkseni hinta eroa ei ole kovin paljoa ja molempiin voisi saada työterveydestä tai kunnalliselta kuntoutus tukea? (se on n. 8 euroa kerta, mutta parempi kuin ei mitään)

Vierailija kirjoitti:

Itse käyn töissä, teen lähihoitajana päivätyötä eli palkka ei päätä huimaa. Olen kärsinut vakavasta unettomuudesta 10 vuotta eli ratkaisuni ei ole hakea vuorotyötä lisien toivossa, sillä uneni on elämässäni lähes tärkeintä, sen puute todella sairastuttaa.

Mutta köyhää on, minulla ei ole varaa ostaa uusia silmälaseja ja vanhat ovat rikki joten kuljen ilman laseja huonolla näöllä. Niskani ovat todella jumissa, jopa niin että työterveyslääkäri ihan kauhistui siitä, minua pyörryttää ja huimaa niskoistani johtuen, mutta hierojalle ei ole varaa, kuin ehkä lokakuussa jos saan säästettyä.

2 lasta on ja yritän kaikkeni, että heidät saisin puettua ja ruokittua.

Tilanteesi kuulostaa kamalalta, itse kärsin 2 kk pahoista uniongelmista ja siinäkin pääni meni ihan sekaisin joten 10 vuotta sinnittelyä on todellakin asia mitä ei sovi vähätellä pätkän vertaakaan. Siksi haluan vain kertoa, että hyvä ystäväni, joka on myös kärsinyt vuosia niskakivuista (hartiat ja niska kuin kiveä) on nyt käynyt n. 3 kertaa akupunktiossa ja kertonut että auttanut aivan valtavasti. Ehkä tästä voisi olla myös sinulle enemmän apua kuin hieronnasta? Ymmärtääkseni hinta eroa ei ole kovin paljoa ja molempiin voisi saada työterveydestä tai kunnalliselta kuntoutus tukea? (se on n. 8 euroa kerta, mutta parempi kuin ei mitään)

Vierailija kirjoitti:

En käsitä näitä, jotka varastavat köyhyyden vuoksi, ja sanovat että he ovat joutuneet tekemään niin. Voihan sitä tietysti selitellä itselleen laittomia tekoja, mutta kyllä ne varkaudet siitä huolimatta ovat omia valintoja.

Moralisoiminen on helppoa, kun ei ole kokenut sitä, mitä toinen ihminen. Itselläni oli nuoruudessa aika rankkaa ja muistan miten olin viikkoja syömättä, kun ruokaa en kotoa saanut. Olisin varastanut, mutta en uskaltanut.

On sitten vissiin kummallinen suku minulla, mutta yhtään kertaa ei ole keväällä tai kesällä vietetyissä juhlissa (häät, rippijuhlat, lakkiaiset tms) ollut kenelläkään vieraista mustaa, ainakaan kokomustaa jakkupukua ja siinä hartiahuivia.

Kyllä on ollut värikkäitä ja vaaleita vaatteita naisilla. Ja aina eri vaatteet, ei ole samoissa juhlinut moneen kertaan muita kuin minä

Olisin aika kummajainen mustissani siellä.

Vaikka ihminen on köyhä, niin ei se pieni naisellinen turhamaisuus silti muutu. Yhtä lailla köyhällä on halu ja toive pukeutua kauniisti ja iloisesti, ei se musta hautajaispuku juhlissa ainakaan mielialaa nosta.

Mummona juuri haluaisin olla hiukan nuorekas, tyylikäs ja hyvällä mielellä, niinkuin muutkin.

En ole lainkaan mikään jakkupuku-hartiahuivi-tyylinen, se on niin kaukana persoonastani kuin olla voi.

Köyhyydestänne huolimatta teillä kaikilla on tietokoneet/älypuhelimet, ettehän muuten voisi tänne viestitellä, vähän ristiriitaista ?

Vähävarainen yh-äiti olin minäkin -80-90-luvulla, mustavalkoista telkkaria katselin, aina oli lapselle ruokaa ja puhtaat vaatteet, aikuinen voi vähän sinnitelläkin.  Opintolainalla opiskelin, maksoin vuokran ym. menot.

Lapsen isältä elatusmaksuja en periaatteen vuoksi ottanut vastaan, koska lapsi oli minun haluamani.

Kyse oli aika pitkälle priosoimisesta, mihin vähät rahansa kuluttaa, eikö vaan ?

Mutta jos lääkkeet jäävät pienellä eläkkeellä hädintuskin toimeentulevalla ostamatta, on ongelma vakava!

Taitetun eläkeindeksin piti olla väliaikainen ? Siinä on uudelle hallitukselle ensimmäinen korjauskohde !

Ja kun on ikänsä veroja maksanut, toimeentulon hakeminen sos.toimistosta EI OLE HÄPEÄ, niin kuin joskus ennenmuinoin !

Minulla on yhdet mustat ja valkoiset siistit housut niillä käyn kaikki tilaisuudet yläosaa vaihdellen. En ole kellään nähnyt hartiahuivia koskaan missään tilaisuudessa.

Nuorena aikuisena äitini joutui maksamaan yhden kuun vuokran kun sossusta tuli yllättäen kielteinen päätös... noloa ja ahdistavaa. Opintojen välissä loppui siis kelan tuet, eikä muuta herunut.

Jälkikäteen ajateltuna tilanteeseen olisi voinut varautua paremmin, ja samana syksynä meninkin töihin. Ruokaan oli onneksi pari sataa jäljellä ja kaikkea muuta kotona ihan riittävästi. Rikastumaan ei ole työn ja opintojen yhdistämisellä kyllä vieläkään päässyt, vaikea valmistua kun on pakko jatkuvasti käydä töissä.