Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoilla olen nähnyt kaikkein kalleimpiakin salivuoroja ihan yleisesti.

Olisiko käynyt töissä opintojen lisäksi tai vanhemmat maksaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vien vanhalta mummoltani vessapaperia, vaikka tiedän, että hänellä on kansaneläke ja vaikea liikkua.

On niin vaikeaa olla ilman vessapaperia.

Vien myös tilliä.

Eikö mummolla ole perunoita tai omenoita? Ymmärsin kirjoituksista, että varastaminen on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriköt ne ei vaan tajuu kirjoitti:

17% ei ole hevosenosa minun kielenkäytössäni, vaan alle 1/5.

Mikä tässä nyt on näin vaikeata taas?

Sinccis

Jos me jaettaisiin sun kanssa kakku ja sinä saisit siitä 17% ja minä loput, niin oletko saanut hevosenosan?

Kyllä se suhteessa niitten "hätään" on. Mietippä vähän. Väitit etteivät he saa muka mitään mutta tiedän jo kättelyssä usean rikkaan lapsen joka hakia kattilarahaa vaikkei olisi todellakaan tarvinnut ollenkaan, mutta vanhemmat laski asian niin.

Niin no. Olenhan mä kyseenalaistanut senkin, että tarviiko minua rikkaammat oikeasti minun maksamia lapsilisiä?

Onko oikein. Mutta tuohon edelliseen se ei vaikuta. 17% ei edelleenkään ole leijonasosa, joten voisi haukkumiseltaan ensin miettiä, ennenkuin haukkuu muita.

Pohja se on minunkin kaivossani.

Sinccis

On se iso osa suhteessa tarpeeseensa, mutta ehkä liian monimutkaista sinulle. Äläpä ollenkaan enää vastaa mulle, sinä olet ahdistava tyyppi. Jätä vaan rauhaan. Pyydän vaan kerran.

Sinähän se mulle tulit mussuttamaan, että alle 1/5 olisi leijonanosa. EI OLE. 

Jos et kestä keskustelua, niin pysy poissa. Sanon vain kerran.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin elänyt ihan tavallista köyhää opiskelijan elämää aikoinaan. Kovin suurempaa köyhäilyä en muista. Vaikka rahaa ei ollut paljoa, taisin säästää siinä, että asuin halvoissa soluasunnoissa.

Yksi tapaus muistuu kyllä mieleen. Yliopistoaikoina tapasin illanvietossa pojan, josta kiinnostui. Hänkin kiinnostui minusta, kun pyysi lähtemään kaupungille jatkoille kavereidensa kanssa. Oli pakko kieltäytyä jollain tekosyyllä, koska tililläni oli tasan 20 senttiä rahaa. :-D En tietenkään kertonut asiasta kenellekään. Loppu hyvin, kaikki hyvin: päädyimme tuosta huolimatta myöhemmin kuitenkin seurustelemaan. Koskaan en muuten kertonut tätä hänelle.

Oletko yhä yhdessä kyseisen pojan kanssa?

Oon joutunu ottamaan pikavippiä, etten näyttäisi köyhältä kavereiden kanssa bilettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin elänyt ihan tavallista köyhää opiskelijan elämää aikoinaan. Kovin suurempaa köyhäilyä en muista. Vaikka rahaa ei ollut paljoa, taisin säästää siinä, että asuin halvoissa soluasunnoissa.

Yksi tapaus muistuu kyllä mieleen. Yliopistoaikoina tapasin illanvietossa pojan, josta kiinnostui. Hänkin kiinnostui minusta, kun pyysi lähtemään kaupungille jatkoille kavereidensa kanssa. Oli pakko kieltäytyä jollain tekosyyllä, koska tililläni oli tasan 20 senttiä rahaa. :-D En tietenkään kertonut asiasta kenellekään. Loppu hyvin, kaikki hyvin: päädyimme tuosta huolimatta myöhemmin kuitenkin seurustelemaan. Koskaan en muuten kertonut tätä hänelle.

Oletko yhä yhdessä kyseisen pojan kanssa?

Ei, en ole, seurustelimme ehkä kaksi vuotta ja sitten erosimme.

Vierailija kirjoitti:

tervetuloasuomi100 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjhj kirjoitti:

Vammauduin työtapaturmassa noin 10 vuotta sitten silloin minut irtisanottiin koska en enään selvitynyt työtehtävistäni. Olen viime vuosina ajautunut täysin tulottomaksi ja nyt alkaa oikea henkiinjäämistaistelu onneksi minulla on sentään teltta jossa asua mutta ruokaa pitäisi jostain saada. 

Jos on vammautunut työtapaturmassa, saa korvauksia tapaturmavakuutuksesta joka on työnantajalle pakollinen. Tästä syystä on vaikea uskoa että sellaisen seurauksena voisi joutua tulottomaksi.

Vakuutusyhtiö ei nähnyt asiassa syy yhteyttä. Kelan mielestä työkyky on vain alentunut . Minulle on tarjolla ainostaa työtä 9€ kulukovauksella mutta pitkän työmatkan takia velkaannuin koska kulukorvaus ei riittänyt mihinkään. Nyt olen "pysyvästi työvoiman ulkopuolella" kun selitin virkailijalle ettei ole varaa osallistua koska se aiheuttaa lisää velkaa. Ajatuksenani on muuttaa syvälle metsää kun olen luontoihminen ja vouti vie talon ja omaisuuden. Käytännössä itsemurhahan se tavallaan on mutta en näe muutakaan järkevää vaihtoehtoa. 

Tarinasi vuotaa siitä kohtaa että kuntouttavan työtoiminnan osallistujalle maksetaan yli 5 km päivittäisistä työmatkoista erikseen kulukorvauksen päälle.

Minulla ei ole ajokorttia koska näkövammani takia ajokortti otettiin pois jouduin kulkemaan sukulaisten ja tuttujen kyydillä. Kukaan ei minulle kyllä kertonut että lisäkorvauksia voi saada kuinka paljon kulukorvausta voi saada kun kuntouttavaan on matkaa noin 60km? Tosiasiassa mielenterveyshän tuolla kuntouttavassa työtoiminnassa menee eli ei se pelkästään velkaantumisesta ole kiinni. Ruokailukin paikallisessa ruokalassa maksaa 9,95€. 

Muutin työn perässä ja rahat meni siihen. Kk ennen ekaa tiliö oli tiukka. Ensin oli puuroa , maitoa ,suolaa ja sokeria ja vähän muutakin. Ensin loppui muut ja maito. Sitten sokeri ja suola. Onneksi kaurahiutaleet kesti koko kuukauden. Mutta pari viikkoa suolatonta vesipuuroa sai minut inhoamaan puuroa vuosiksi.

Olisin varmaan saanut toimeentulotukea, mutta milloin olisin päässyt sossuun, koska olin töissä? Ja milloin raha olisi ollut tilillä.

Mutta minulla oli tulevaisuuden usko ja isontilipussi näkyvissä. Siksi kokemus oli siedettävä.

Monet tuntuvat uskovan ettei Suomessa voi joutua rahattomaksi. Kyllä ihmisten tarinat ovat tosia.

Itse olen myös jäänyt kaupan kassalle aika monta kertaa, kun olen arvioinut tilillä olevan rahan väärin ja pari kertaa olen tyhmästi olettanut rahojen jo näkyvän siellä, mutta tili onkin ollut tyhjä. Nämä ovat aina todella ikäviä tilanteita. Yhdessä kaupassa oli aina ihmisten yleinen tapa kovaan ääneen valittaa kuinka kauan tässä oikein joutuu odottamaan ja se vaan lisäsi hermostumistani ja meinasin kuolla häpeään. Nyt tämä toinen kauppa on onneksi erilainen ja siellä kukaan ei juuri valita jos vähän kestää. Olen sitten yleensä käynyt kotoa jotain käteistä hakemassa, että olen selvinnyt ja saanut ostokseni maksettua kokonaan. Nyt olen tästä ottanut jo opikseni ja mieluummin maksan jopa käteisellä mieluummin ( kortti varalla) ettei vaan enää käy mitään samaa. Joskus on on oikein paha tilanne niin lasken kaikki kolikot mitä on ja saan juuri ostettua jotain syötävää. Elämäni on parantunut muuton jälkeen ja täällä myös jaetaan ruokaa ja sitä jää yli myös joten nälässä ei tarvitse enää olla. Muutenkin täällä saa halvalla käytettyä tavaraa. Itselläkin olisi vähän vaatteita joita mieluusta antaisin jollekin, ikävää kun täällä ei ole mitään ryhmiä ja kerran olen varannut kirppis pöydän ja laitoin ihan todella halvat hinnat ja toivoin, että joku olisi ostanut. En tiedä mihin laittaisin ne, kun ovat ihan hyvänkuntoista tavaraa itselle vaan pieniä tai muuten epäsopivia ja en haluaisi, että ne menisivät myyntiin minnekään  vaan mieluummin ilmaiseksi jollekin.

Kun tiesin että joudun kuussa x n. 900e palkalta taas kerran työttömäksi, aloin ostamaan varastoon reilusti jauhoja, säilykkeitä, pakasteita, pesuaineita ym ja kiertämään kippareita siinä pelossa että työtä ei heti löydy. Ihan liioittelin siinä asiassa. Mutta olin valitettavasti oikeassa, et i heti löytynyt ja oli tiukkaa kun normaalit maksut juoksi edelleen + tuli pari yllättävää kulua (mm. sairaus). Tiukimmillaan mulla oli 5e viikon ruokabudjetti. Kaikki muut rahat laitoin maksuihin. Ilman tätä melkein paniikissa haalittua "varastoa" elämä olisi ollut todella paljon kurjempaa ja stressaavampaa. Olisin varmasti nähnyt nälkää. Eikä olisi ollut varaa ostaa niitä 7e kenkiä kirpparilta hajonneiden tilalle.

Opiskelijana oli köyhää, kun tulot oli mitättömät ja asuminen pk-seudulla kallista. Siihen kun päälle piti vielä maksaa kuukausilippu julkisiin ja välillä maksaa junaliput Pohjois-Suomeen vanhempieni luokse. Sinnittelin pelkällä opintotuella. Kun sain lastenhoitokeikkoja, täytyi kerätä pulloja, että sai seutulipun. Wc-paperia ei raaskinut ostaa, jos vaihtoehtona oli se, ettei ruokaan jäänyt rahaa. Käytin wc-paperina kuun lopussa rypistettyä alueuutisia. Kämppis hiosti jatkuvasti, että mun vuoro ostaa wc-paperit ja suuttui kun pönttö meni vähän tukkoon alueuutisista. Hän kulki itse vessassa oman rullansa kanssa ja sanoi ettei tule manulle illallista. Näin toisinaan nälkää ja ostin vain välttämättömiä perustarvikkeita. Eräänä viikonloppuna minulla oli vain perunaa ja porkkanaa, joita keittelin. Join teetä päälle. Usein tein puuron jämistä sämpylöitä tai pannukakkua ja niitä pakastin. Vieraille tarjosin aina niitä pakastettuja pannukakkuja tai sämpylöitä. Keräilin pulloja iltalenkillä. Pärjäilin jotenkuten, mutta usein otti päästä kun työssäkäyvä kämppikseni jatkuvasti puhui kuinka hän ansaitsee sen mitä hänellä on. Hänen leveä eläminen imuroineen, ruokapöytineen ja pesukoneineen tympäsivät välillä, kun pesin itse pyyhkeellä lattiat kun ei ollut heti varaa siivousvälineisiin ja pesin käsin farkkujani. Armosta sain kuitenkin käyttää hänen ruokapöytäänsä, kun keittiöön ei olisi mahtunut kahta pöytää.

Olin lopettanut ystävyyssuhteen hyvästä syystä, mutta jouduin ottamaan ko. henkilön takaisin ystäväkseni, koska tarvitsin rahaa lainaksi eikä ollut ketään muuta, jolta olisin voinut lainata.

Vierailija kirjoitti:

Hesan hotellit on kalliita. Viimeksi kun kävin siellä "yövyin " Keltaisessa Ruusussa . Maksoi 15 e  ja auki aamuun asti.

M30

Tämä on turhaa saanut alapeukkuja. Olen itse käyttänyt samaa systeemiä reissuissani. Ehkä eri tyyppisiä paikkoja kylläkin. Joskus joutui pokaamaan yöpaikan. Mutta piti tarkkaan katsoa kiltti mies, ettei joutunut maksamaan sitä luonnossa. Kirjoitettu kärjistetysti, mutta ihan totta.

Monella köyhyys ja loppukuun varattomuus johtuu huonosta taloudenhallinnasta. Kun palkka tai tuet tulevat tilille, ei osata jakaa summaa riittämään koko kuukaudeksi. Se vaatii suunnitelmallisuutta. Olen havaunnut tämän nyt hoitovapaalla ollessani, ja kunpa olisin jo osannut opiskellessa ymmärtää, että ei ole pakko olla kodin vakiovarusteena mm. talouspaperia, vanulappuja, leivinpaperia jne. Ilmankin pärjää ja on ennen pärjätty. Näistä ja monesta muusta olisi helppo säästää. Tämä siis vaan näkökulmana niille, jotka kauhistelevat ja syyllistävät yhteiskuntaa siitä, että jotkut joutuvat pärjäämään vähällä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoin käsisaippuaa ja tiskiainetta monta kertaa vedellä.

Minäkin jatkan tiskiainetta vedellä, mielestäni se on vain fiksua.

T. juristi

Ketju vahvistaa sen mitä olen ajatellutkin, omatta syyttään köyhiä ovat Suomessa tasan ne opiskelijat, joiden vanhemmat eivät heitä sponssaa. Eikä sekään mitään mahdotonta elämää ole, kunhan tekee myös töitä opiskelun ohessa. Löytyy oma kokemus.

Toi ettei muka kuolinpesän osuutta voi myydä tai jopa lahjoittaa, on soopaa. Jos taas on omaisuutta josta ei halua luopua, niin sitten vaan hyväksyy sen, että toimeentulotukea ei voi saada. Eikä asia ole yhtään sen monimutkaisempi siksi että jakamattomassa kuolinpesässä on kiinteistö, koska luovutetaan kuolinpesän osa, ei kiinteistön osaa. Jokaisella osakkaalla on oikeus vaatia kuolinpesän jakoa. Jos muilla sisaruksilla on halua ja varaa pitää joku suvun mökki, niin heillä on varaa lunastaa yksi perillinen ulos. Jolloin sillä perillisellä on jo millä syödä.

Näkyy miten osa ei halua myöntää, että kyse on valinnoista. Ostaako valmissämpylöitä jotka ovat kalliita, vai leipooko itse jolloin saa enemmän syötävää lapsilleen.

Tai ostetaan kiinteistö yhtään laskematta, että mitä jos tulee ero tai äkillinen, pakollinen remontti jota vakuutus ei kata. Ei pitäisi olla uutinen että haja-asutusalueella talon myynti ei ole nopea juttu, tai että talosta ei välttämättä saa pois siihen sijoittamaansa. Tuota että maalla olisi öljylämmitteinen talo ilman uunia ja ilman naapureita edes kilometrien päässä en usko lainkaan, kuulostaa sadulta. Jos ei tunne yhtään ihmistä joka suostuu tilaamaan öljyä siten että saa öljyn hinnan etukäteen käteisellä, niin aika huonosti on asiansa hoitanut.

Sen uskon että joku hankkii 20 000 ulosotot asuntolainen lisäksi uskon, mutta se jos jokin on ollut omaa valintaa.

Ihmiset elävät yli varojensa, ja sitten alkaa valitus.

Kun olimme opiskelijoita, saimme yhden kerran toimeentulotukea, joka oli meille niin suuri summa (perusosa josta vähennettiin opintoraha ja laskennallinen opintolainaosuus) että saimme rahaa säästöön.

Muuten emme saaneet toimeentulotukea kun opintolainaa ei ollut otettu.

Asumistukea hakiessa (meillä oli lapsi) kelassa väittivät, että emme näytä kaikkia tuloja, että niillä tuloilla EI VOI elää.

Sen jälkeen en ole arvostanut näitä toimeentulotuella eläviä jotka valittavat köyhyyttä! Se toimeentotuki on kuitenkin moninkertainen niihin tuloihin verrattuna joilla itse elimme.

No, onneksi se oli ohimenevä vaihe elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana oli köyhää, kun tulot oli mitättömät ja asuminen pk-seudulla kallista. Siihen kun päälle piti vielä maksaa kuukausilippu julkisiin ja välillä maksaa junaliput Pohjois-Suomeen vanhempieni luokse. Sinnittelin pelkällä opintotuella. Kun sain lastenhoitokeikkoja, täytyi kerätä pulloja, että sai seutulipun. Wc-paperia ei raaskinut ostaa, jos vaihtoehtona oli se, ettei ruokaan jäänyt rahaa. Käytin wc-paperina kuun lopussa rypistettyä alueuutisia. Kämppis hiosti jatkuvasti, että mun vuoro ostaa wc-paperit ja suuttui kun pönttö meni vähän tukkoon alueuutisista. Hän kulki itse vessassa oman rullansa kanssa ja sanoi ettei tule manulle illallista. Näin toisinaan nälkää ja ostin vain välttämättömiä perustarvikkeita. Eräänä viikonloppuna minulla oli vain perunaa ja porkkanaa, joita keittelin. Join teetä päälle. Usein tein puuron jämistä sämpylöitä tai pannukakkua ja niitä pakastin. Vieraille tarjosin aina niitä pakastettuja pannukakkuja tai sämpylöitä. Keräilin pulloja iltalenkillä. Pärjäilin jotenkuten, mutta usein otti päästä kun työssäkäyvä kämppikseni jatkuvasti puhui kuinka hän ansaitsee sen mitä hänellä on. Hänen leveä eläminen imuroineen, ruokapöytineen ja pesukoneineen tympäsivät välillä, kun pesin itse pyyhkeellä lattiat kun ei ollut heti varaa siivousvälineisiin ja pesin käsin farkkujani. Armosta sain kuitenkin käyttää hänen ruokapöytäänsä, kun keittiöön ei olisi mahtunut kahta pöytää.

En kyllä tajua, miten tuollainen kämppis voi elää itsensä kanssa.

Minä olen syönyt raakaa riisiä tyhjään mahaan, veivät nälän tunteen pitkäksi aikaa.

Vastavalmistuneena opintolainan korot ja takaisinmaksu niskassa pöllin työpaikalta vessapaperirullan ja kahvikassasta rahaa. Vieläkin muistuu mieleen, vaikka tuosta on kulunut aikaa jo monta vuotta.. Sitä en kyllä muista, palautinko "lainaamani" rahat.