Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Säästeliäs kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää millaisia rahatilanteita tässä kommentoinneilla on ollut? Itsellä kului opiskelija-aikoina normiarjessa noin 200 €/kk asumiskulujen lisäksi. En kokenut itseäni köyhäksi vaan halusin mielummin säästää asunnonostoa varten kuin kuluttaa. Kodin sisustuksen ja vaatteet ostin käytettyinä ja möin käytön jälkeen samalla tai korkeammalla hinnalla eteenpäin, ravintolassa syömisen sijaan kokkailtiin kaveriporukalla ja etkoiltiin jonkun kotona baarissa nuokkumisen sijaan. Klubeilla oma taskumatillinen rommia mukana niin tarvitsi tilata pelkän kolan. Suurimman osan vuodesta pyöräilen (kaupunkifillari maksaa 30€/7kk), talvisin liikun julkisilla. Kierukka kestää ehkäisynä 5 vuotta ja ensimmäisen sai Helsingissä ehkäisyneuvolasta ilmaiseksi, seuraava maksoi n. 100 € kun pyysin lääkäriltä reseptin kierukkaan kuukautisvaivojen takia enkä ehkäisyyn (silloin se on kela korvattava). Hormonikierukka myös vähentää kuukautisia huomattavasti (itsellä jäi kokonaan pois) joten kuukautissuojiin ei mene rahaa. Ostan yleensä kaupassa tarjouksessa olevaa ruokaa ja laitan pakastimeen. Tallinnaan saa usein päivämatkoja alle viidellä eurolla, reissatessa tuli couchsurfattua ja esimerkiksi Puolaan, Berliiniin ja Riigaan pääsee usein alle 50€ meno-paluu lipulla.

Nykyään olen suht hyväpalkkaisessa (3500 €/kk) työssä ja edelleen kuukausimenot ovat alle 300 €/kk normiarjessa. Vertailuna niin yksinasuvalle toimeentulotuella elävälle jää 440 € käteen asumisen ja terveydenhuoltokulujen jälkeen, joten itsellä jäisi siitä rahaa säästöönkin. Asuntolainan ja muiden asumismenojen jälkeen minulla menee 1000 €/kk rahastoihin ja 100€/kk reissukassaan kesän ja talven matkoja varten. Tunnen kuitenkin useita samassa tuloluokassa olevaa joilla ei ole lainkaan säästöjä, vaan tuhlaavat kaiken minkä saavat. En ole ikinä ymmärtänyt sellaista kulutusvimmaa.

Olet toiminut elämässäsi rationaalisesti (kuukautisia myöten), mutta sinulla on ollut myös onnea elämässäsi, mikä mahdollistaa rationaaliset ratkaisut. Kirjoituksesi vaikuttaa myös ylimieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kun olimme opiskelijoita, saimme yhden kerran toimeentulotukea, joka oli meille niin suuri summa (perusosa josta vähennettiin opintoraha ja laskennallinen opintolainaosuus) että saimme rahaa säästöön.

Muuten emme saaneet toimeentulotukea kun opintolainaa ei ollut otettu.

Asumistukea hakiessa (meillä oli lapsi) kelassa väittivät, että emme näytä kaikkia tuloja, että niillä tuloilla EI VOI elää.

Sen jälkeen en ole arvostanut näitä toimeentulotuella eläviä jotka valittavat köyhyyttä! Se toimeentotuki on kuitenkin moninkertainen niihin tuloihin verrattuna joilla itse elimme.

No, onneksi se oli ohimenevä vaihe elämässä.

Haa, tulee mieleen omat opiskeluajat. :)

 Olin kaksi kk työtön valmistumiseni jälkeen, ja kyllä vastavalmistuneesta opiskelijasta tuntui luksukselta se toimeentulotuki. Lääkeresepteihinkin sai maksusitoumuksen apteekkiin ja pystyi vaan hakemaan sieltä lääkkeet ilmaiseksi, kaikki lääkkeet mitä oli määrätty, kun siihen saakka piti tarkkaan laskea missä kuussa oli varaa hakea esim migreenilääkkeet.

Toki jos olisi vuosia jatkanut pelkällä toimeentulotuella, tuskin olisi tuntunut enää luksukselta kun muut samaan aikaan valmistuneet ostivat asuntoja ja autoja. Mutta eihän se vuosikymmenten eläminen toimeentulotuella ole tarkoituskaan, ei ole tarkoitus voida ostaa toimeentulotuesta kaikkia kodinkoneita ja vaatteita, matkustaa ja elää keskiluokkaisesti, tarkoitus on auttaa hetkellisen vaikean hetken yli.

Ei oo tarvinnut varastaa vessapaperia eikä muutakaan.

Muutin ensimmäiseen omaan asuntoon kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ensimmäinen vuosi oli aikalailla köyhäilyä ja jouduin tekemään jatkuvasti kiljua kun mihinkään kunnon viinaan ei ollut varaa. Hampaat myös alkoivat olla huonossa kunnossa ja olisi pitänyt päästä ne paikkauttamaan, mutta en päässyt kun oli yli puolen vuoden jonot enkä kuulunut "ensimmäisen prioriteetin hoidettaviin". Seuraavana kesänä helpotti kun sain aika hyvän oman alani harjoittelupaikan ja kohtuullisen palkan. Kävin paikkauttamassa hampaat yksityisellä ja opettelin pontikan keiton. Jälkimmäiset vuodet sujuikin sitten jo paremmin.

Myöhemmältä ajalta on jäänyt mieleen kun oli hetkellisesti rahat niin vähissä, että en meinannut päästä kulkemaan töihin (50km) kun ei ollut rahaa bensaan, tili tyhjä, talolaina ja muut maksamatta ja Visan saldo käytetty. Tyhjäsin lasten mönkkärin tankin. Sillä pääsin yhden päivän. Sitten lainasin päivittäin 10€ työpaikan kaffekassasta ja tankkasin sen verran että taas pääsin seuraavana päivänä töihin. Tätä jatkui muutama päivä kunnes alkoi tulemaan tilit. Meni noin vuosi että sain rästivelat maksettua ja talouden tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Minä olen myös elänyt vuosia ilman minulle kuuluvia tukia, kun en osannut kuvitellakaan että minun kaltaisellani arvottomalla ihmisellä olisi oikeus sellaisiin.

Aika typerää.

Noin sen vaan uskoo lopulta kun on oikein pohjamudissa. Tiedätkö että tutkimusten mukaan rikkaimmat vievät hevosenosan sossutuista. Sen kun tietää niin silloin ilkeää mennä jos tarvii- sillä ne rahat menevät eliitille.

Saisiko linkkiä kyseisiin tutkimuksiin? Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vastavalmistuneena opintolainan korot ja takaisinmaksu niskassa pöllin työpaikalta vessapaperirullan ja kahvikassasta rahaa. Vieläkin muistuu mieleen, vaikka tuosta on kulunut aikaa jo monta vuotta.. Sitä en kyllä muista, palautinko "lainaamani" rahat.

Opintolainan takaisinmaksu ei ole vastavalmistuneen huolenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan asuntoon kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Ensimmäinen vuosi oli aikalailla köyhäilyä ja jouduin tekemään jatkuvasti kiljua kun mihinkään kunnon viinaan ei ollut varaa. Hampaat myös alkoivat olla huonossa kunnossa ja olisi pitänyt päästä ne paikkauttamaan, mutta en päässyt kun oli yli puolen vuoden jonot enkä kuulunut "ensimmäisen prioriteetin hoidettaviin". Seuraavana kesänä helpotti kun sain aika hyvän oman alani harjoittelupaikan ja kohtuullisen palkan. Kävin paikkauttamassa hampaat yksityisellä ja opettelin pontikan keiton. Jälkimmäiset vuodet sujuikin sitten jo paremmin.

Myöhemmältä ajalta on jäänyt mieleen kun oli hetkellisesti rahat niin vähissä, että en meinannut päästä kulkemaan töihin (50km) kun ei ollut rahaa bensaan, tili tyhjä, talolaina ja muut maksamatta ja Visan saldo käytetty. Tyhjäsin lasten mönkkärin tankin. Sillä pääsin yhden päivän. Sitten lainasin päivittäin 10€ työpaikan kaffekassasta ja tankkasin sen verran että taas pääsin seuraavana päivänä töihin. Tätä jatkui muutama päivä kunnes alkoi tulemaan tilit. Meni noin vuosi että sain rästivelat maksettua ja talouden tasapainoon.

Kiljun teko tuttua täälläkin. Ei puhettakaan että "valtionkaupasta" olisi ollut vara ostella opiskeluaikana.

Huoltoasemalta wc paperin kähveltäminen on näpistystä ja laitonta.  Varastamista.

Itseni lapsuudesta on jo tovi aikaa, mutta koko lapsuuteni, mukaan lukien koulu, jossa siis oli ulkohuussi, kuten kotonakin oli vain ja ainoastaan sanomalehteä wc paperia ja hyvin pyyhkii.

Aikuisena on oikea wc riittänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut jättämään tarvitsemani lääkkeet apteekkiin. En ole syönyt verenpainelääkettä kun on liian kallis tämän hetkiseen budjettiin. Joka kuukausi ei ole varaa ostaa tamponeja.

nojoo.. taas näitä.

t. 100kpl verenpainelääkkeitä 15€, ei ole kyllä rahasta kiinni niiden syönti

Nää on taas näitä kommentteja, joita antaa ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeneet todellista köyhyyttä. Mulla diagnosoitiin autoimmuunisairaus, johon pakolliset lääkkeet+lisäravinteet (reseptillä saatavat ja osin Kela-korvattavat) maksavat n. 15e/kk. Jo tuo tekee 180e vuodessa ja etenkin alussa, kun joutui ostamaan kaikki lääkkeet kerralla ja aloitusannokset olivat suurempia kuin nykyiset ylläpitoannokset, tuli siitä iso kertaostos. Näihin ei todellakaan köyhällä ole välttämättä varaa, kuten ei mihinkään muuhunkaan ennakoimattomaan, välttämättömään kertaostokseen.

Minua auttoi onnekseni äitini, mutta jos hän ei olisi sitä tehnyt, olisi lääkkeet jääneet ostamatta. Sairaus olisi pahentunut, mutta vaihtoehtona olisi ollut vuokran tai laskujen maksamatta jättäminen tai nälässä oleminen. Köyhyydessä inhottavinta on juuri tuo pelko, että jos jotain tapahtuu, sitä ylimääräistä, suojaavaa "puskurirahaa" ei yksinkertaisesti ole. Ja yleensä sitä ei myöskään mistään saa, ainakaan ilman usean kuukauden odottamista ja pitkällistä taistelua. Läheiset ovat köyhän paras turva, välillä kauhulla mietin niitä, jotka ovat sitäkin turvaa vailla.

Kerran viikossa käymme kaupassa ostamme tarjoukset. Kauppalista mukana halvimmat vihannekset ja hedelmät. Ale tuotteet - 30%ja 50%60%

lihat makkarat. Kaupan Wc otan paperia aina taskuun. Aina odotamme palkkapäivää "välillä käy hermoon".

Menkaa rahattomat wokkiin syomaan. Siella annetaan 5 ilmaista ateriaa paivassa, ja me muut maksetaan ne.

Nyt on pakko kommentoida. Monelle minimalistisuus myös syömisissä on valinta asia. Jokaisen aikuisen perusosa n. 450e. Tämä jää siis jokaiselle vähintään kuukaudessa laskujen jälkeen. Jos hassaat rahasi vaatteisiin, tupakkaan, oluisiin, kahvila elämään ym. Se on valinta. Ei se paljonko saat, vaan se miten sen käytät.

Lääkkeisiin saa Kelasta maksusitoumuksen, mikäli rahasi ei riitä perusosan ja asunto- ja sähkömenojen jälkeen niihin. Apteekkiin saa maksusitoumuksen, vaikka vajeesi olisi vain 1e miinuksella. Mielestäni aika hyvä etuus monelle tämä. Kyllä yhteiskunta elättää ja tukee tuhansia kokoajan, mutta silti vaan valitetaan. Ruuanjako paikkojakin on joka nurkalla, kukaan ei nälkään kuole Suomessa. Se on varma! Eri asia, jollet pysty nöyrtymään ja menemään soppa jonoon.

Lyhyellä aurinkoisella laivaristeilyllä oli paljon perheitä , etupäässä sattui olemaan rikkaita venäläisiä puheesta ja ostoksista päätellen. Yksi perhe erottui. Silmiinpistävän hoikka ja jotenkin lannistunut pariskunta taaperonsa kanssa. Hakivat sellaisesta lastenbuffasta lapselle ruokaa lautaselle ja tästä lautaselta sitten koko perhe pikkuhiljaa napsi ruokaa yhteisymmärryksessä. Pieni perhe oli suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeisiin saa Kelasta maksusitoumuksen, mikäli rahasi ei riitä perusosan ja asunto- ja sähkömenojen jälkeen niihin. Apteekkiin saa maksusitoumuksen, vaikka vajeesi olisi vain 1e miinuksella. Mielestäni aika hyvä etuus monelle tämä. Kyllä yhteiskunta elättää ja tukee tuhansia kokoajan, mutta silti vaan valitetaan. Ruuanjako paikkojakin on joka nurkalla, kukaan ei nälkään kuole Suomessa. Se on varma! Eri asia, jollet pysty nöyrtymään ja menemään soppa jonoon.

Oletkohan itse ollut siellä soppajonossa tai tapellut noista sosiaalituistasi tai muista "oikeuksistasi" viranomaisten kanssa? Sosiaalitukijärjestelmässä on useita aukkoja, jos asuu esim. kämppiksenä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, jos vanhempasi eivät tue sinua ollessasi alle 18-vuotias opiskelija, jos sairastat esim. harvinaista sairautta, jota Kela ei tunnusta lääkekorvattavuuksissaan tai työ- tai toimintakyvyn arvioinneissaan etc.

On aika tyypillistä, että ihminen, joka tippuu tukiverkoston läpi on monimutkaisessa elämäntilanteessa, jossa tukia on teoriassa mahdollista saada, mutta harvoin silloin, kun niitä tarvitsisi. Tukien saaminen voi vaatia todella pitkää odottelua ja sinnikästä taistelua, johon monella ei ole aikaa eikä varaa. Köyhän ongelmat ovat esim. 6kk viiveen aikana voineet kasvaa jo siihen pisteeseen, että laskut ovat maksamatta, sähköt poikki ja häätö edessä, jos joku muu kuin julkinen järjestelmä ei ehdi apuun. Olen pahoillani, mutta kuulostat mielestäni siltä, että et tiedä, mistä puhut.

Ääritapaukset ovat erikseen. Mutta aina löytyy taho, josta saat tukea asiaan kun asiaan. Lamaantua ei saa pitää olla nöyrä. Se ei sovi kaikkien pirtaan. Pohjamutia pitkin olen itsekin mennyt monta vuotta jo. Edelleen elossa.

Vierailija kirjoitti:

Ääritapaukset ovat erikseen. Mutta aina löytyy taho, josta saat tukea asiaan kun asiaan. Lamaantua ei saa pitää olla nöyrä. Se ei sovi kaikkien pirtaan. Pohjamutia pitkin olen itsekin mennyt monta vuotta jo. Edelleen elossa.

Kirjoita ihmeessä opas elämänohje-fraaseista nälkäisille ja köyhille.

Aloita vaikka reippaasti sanonnalla: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Tai toinen hyvä on : mikä ei tapa niin vahvistaa.

Laita sen nimeksi vaikka "Olen sitä minäkin elossa selvinny pohjamutia pitkin."

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kommentoida. Monelle minimalistisuus myös syömisissä on valinta asia. Jokaisen aikuisen perusosa n. 450e. Tämä jää siis jokaiselle vähintään kuukaudessa laskujen jälkeen. Jos hassaat rahasi vaatteisiin, tupakkaan, oluisiin, kahvila elämään ym. Se on valinta. Ei se paljonko saat, vaan se miten sen käytät.

Ei se menen noin. Jos sinulla on laskennallisia tuloja, niin et saa tuota rahaa. Ex jättää eläinten maksamatta, niin et siihen hätään saa niitä mistään. Palkka tulematta tai Kela ryssii. Siinä monella tulee pikavipejä tai rästilaskuja jotka tosi nopeasti muodostuu ongelmaksi. Kaikki ei tiedä miten toimia laskujen kanssa, jos ei ole rahaa. Yrittäjät eivät edes helposti ole toimeentulotuen piirissä, vaikka tuloja elämiseen ei olisi. Tai jonkun koiran sairastamista ei lasketa mihinkään tukeen. Mutta kuka katsoo sairasta koiraa. Vähintäänkin se on vietävä piikille. Itse vein sairaan hamsterin lopetettavaksi ja se maksoi 120€. Minun tulot on vähän toimeentulotukea isommat ja olin laskenut voivani hamsterin elättää. En kuitenkaan voinut katsoa montaa päivää sen kitumista, vaikka raha oli tiukalla.

Ja jos olet pienituloisten, niin maksat silmälasit ja hmmashoidot itse, vaikka se veisi sinut osaksi aikaa alle toimeentulotuen rajan. Toisaalta tiedän yhden joka oli toimeentulotuesta ja sai hyväpalkkaisen työpaikan. Ennen työn alkua hän haki äkkiä uudet lasit ja hammassillan toimeentulotuesta. Ja oli oikein tyytyväinen. Nyt varmaan katsoo köyhiä alaspäin. Viimeinen lause oli minun katkera lausahdus.

Opiskeluaikoinani tein joskus siivoojan työtä ja varastin avaimen, jolla pystyin varastamaan baarista koko ison rullan sitä "teollisuus"vessapaperia.

Elin vuosikaudet spagetilla ja Multi-Tabseilla (jotka isoäiti antoi).

Talvisin omenat, sipuli ja porkkanat olivat ainoat mahdolliset kasvikunnan tuotteet, koska olen allerginen perunalle.

Käytin sokerivettä hiusgeelin sijasta olematta punkkari, joiden irokeesin laitosta opinkin tämän konstin. :)

Vanhemmiltani en kehdannut apua pyytää kuin äärimmäisessä hädässä, vaikka he olivat ja toinen edelleen on vakavarainen (toinen siis kuollut).

Pöllinyt wc paperia koulusta, ravintoloista ja huolto asemilta. Dyykannu monta vuotta ruoat. Harmi että sitäkin vaikeutetaan jatkuvasti. Onneksi ruoka jonoista saa välillä ruokaa.

Olen myös esittänyt sairasta kun ei ole ollut bussirahaa. Pyöränkin sain vasta viime syksynä. Rikkinäiset tennarit olen teipannut jesarilla että pystyin kulkemaan niillä vielä yhden talven. Kaikki pesuaineet ja shampoot yms. jatkan vedellä. Yhdenkin pesuaine pulloa sain yli vuoden jatkettua! Jos paperi on ollu loppu niin olen niistänyt ja pyyhkinyt suodatinpusseihin tai mihin vaan paperiroskaan minkä olen sattunut löytämään. Siis tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, alan olla jo mestari tässä.

T.26v sairas ja köyhä