Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?

Tässä syy siihen miksi syntyvyys laskee. Perheen ulkopuolinen elämä tuhoutuu täysin jos hankit lapsia. Noh, ainakin lapsettomat ovat onnellisia.

Itsellä kolme lasta, kaksi alakoululaista ja vauva. Minä ja mies pyöritetään arkea yhdessä. Kumpikaan ei hillu kavereiden kanssa. Mies töissä, minä hetken vielä hoitovapaalla.

Intressit muuttuvat aika paljon osalla ihmisistä kun saa lapsia. Eikä se tarkoita, että homehtuu kotiin. Käytän mielummin aikaa perheeni kanssa, harvoin tapaan paria ystävää . Pidämme muutoin kyllä yhteyttä. Ei mulla koskaan ole ollut suuri ystäväpiiri, enkä sellaista ole kaivannutkaan.

Minusta se on ihan ok et kun lapsia tulee niin tottakai se vapaa-aika muuttuu. Jokainen kait saa itse miettiä miten sen käyttää. Meillä molemmat vanhemmat käyttää sen suurimmaksi osaksi yhteiseksi hyväksi ihan vapaasta halusta. Kuvio olisi ahdistava jos toinen haluaisi erilaista vapaa-aikaa eikä käsitys siitä kohtaisi.

Meille saa aina ystävät tai sukulaiset tulla, kyllä mekin kylässä käydään. Suurimmaksi osaksi ollaan kotona ja ulkoillaan lasten kanssa kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Oon monesti miettinyt samaa.. Itsellänikään ei siis ole ainakaan vielä lapsia, mutta monella kaverilla on. Nytkin yhden lapsi on jo 6kk ja kaveri pääsee korkeintaan noin tunniksi välillä käymään jossain. Tykkään lapsista, mutta en haluaisi olla noin sidottu lapseen. Muutama kaveri on ns "tullut takaisin" siinä vaiheessa kun lapsi on 3-4v.. sitten kuulemma jää taas vähän muuhunkin aikaa ja lasta voi laittaa isovanhemmille hoitoon yms. Kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta ja ei kyllä houkuttele lapsen hankkiminen. 

Koska ekenenkään muun kuin vanhempien ei pidä lapsia hoitaa. Lapsia ei pidä hankkia jos niiden kanssa ei halua olla 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Melko hyvin väärinymmärretty. Toki lähden rientoihin, jos lähtijöitä on. Jos kuitenkaan ei ole, se ei nyk. elämäntilanteessa niin haittaa, koska ei niin jaksakaan (eli "toisaalta"). Mutta kavereille en sano ei. En tietenkään joka viikonloppu vain istu kotona, vaan käyn syömässä kaupungilla, elokuvissa, yölämässä ja milloin missäkin. 

Lapsettoman mielestä tulisi tehdä jotakin pitääkseen itsensä virkeänä ja työkykyisenä, mutta kun nyt useimmiten ei saa seuraa, niin ihan hyvin voi perustella asian itselleen joskus siten, että no, otetaanpa tämä rentoutumisen kannalta. 

Aika ihmeellistä tarttumista täällä jokaiseen mahdolliseen sanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi. 

Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.

Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.

Lapsen kanssa aika on oikeasti tosi kortilla. Kuvitelepa esim sellainen tilanne että molemmilla vanhemmilla treeni 2 iltana viikossa. Se on jo neljä iltaa koska toisen pitää olla lapsen kanssa. Sitten ehkä yksi parisuhdeilta jolloin joko saadaan lapsi hoitoon tai laitetaan se nukkumaan aikaisin ja saadaan olla aikuisten kesken. Jäljelle jää enää kaksi iltaa, ja vielä ei olla oltu koko perhe yhdessä yhtäkään iltaa. Ja nuo illat on tosi lyhyitä, kotiin tullaan viideltä ja lapsi menee nukkumaan kasilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Melko hyvin väärinymmärretty. Toki lähden rientoihin, jos lähtijöitä on. Jos kuitenkaan ei ole, se ei nyk. elämäntilanteessa niin haittaa, koska ei niin jaksakaan (eli "toisaalta"). Mutta kavereille en sano ei. En tietenkään joka viikonloppu vain istu kotona, vaan käyn syömässä kaupungilla, elokuvissa, yölämässä ja milloin missäkin. 

Lapsettoman mielestä tulisi tehdä jotakin pitääkseen itsensä virkeänä ja työkykyisenä, mutta kun nyt useimmiten ei saa seuraa, niin ihan hyvin voi perustella asian itselleen joskus siten, että no, otetaanpa tämä rentoutumisen kannalta. 

Aika ihmeellistä tarttumista täällä jokaiseen mahdolliseen sanaan. 

Jep. Paitsi että tajuatko eron perheelliseen. Vaikka hän olisi koko viikonlopun kotona, hän ei rentoudu tai lepää silloinkaan. Vaan paiskii sitä kotityömaataan koko viikonlopun. Herätäkseen maanantaiaamuun, jolloin alkaa arki.

Hänelle siis ei ole koskaan 48 tuntia tuollaista "minun ei tarvitse tehdä mitään, voin heittää aivot narikkaan" -aikaa ikinä, koskaan, nevö.

Siksi hän ei välttämättä jaksa niitä ainoita vapaita minuuttejaan käyttää mennäkseen kuuntelemaan sitä lapsetonta ystäväänsä, vaan tekee juuri sen kaksi tuntia tuota mitä sinä voit halutessasi tehdä koska vaan kaksi vuorokautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Melko hyvin väärinymmärretty. Toki lähden rientoihin, jos lähtijöitä on. Jos kuitenkaan ei ole, se ei nyk. elämäntilanteessa niin haittaa, koska ei niin jaksakaan (eli "toisaalta"). Mutta kavereille en sano ei. En tietenkään joka viikonloppu vain istu kotona, vaan käyn syömässä kaupungilla, elokuvissa, yölämässä ja milloin missäkin. 

Lapsettoman mielestä tulisi tehdä jotakin pitääkseen itsensä virkeänä ja työkykyisenä, mutta kun nyt useimmiten ei saa seuraa, niin ihan hyvin voi perustella asian itselleen joskus siten, että no, otetaanpa tämä rentoutumisen kannalta. 

Aika ihmeellistä tarttumista täällä jokaiseen mahdolliseen sanaan. 

Miksei ole? Mikset ponnistele enemmän että on seuraa. Miksi et ole nähnyt enemmän vaivaa. Oletko ollut itsekäs ja ystävät kaikonneet. Oletko pohtinut, panostanut ja ponnistelut. Ei saa lorahtaa. Tulee yksinäinen vanhuus. Aiai. Nyt vaan enemmän aikaansaamista. Ei saa laiskotella. Hyihyi. Panostitko väääriin ihmisiin. Olitpa tyhmä. Vauhtia, hopi, hopi. Mitä, eikö edes kasvonaamiota ole? Vauhtia, vauhtia. Kehity, kasva, näe vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi. 

Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.

Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.

Minä sen kirjoitin ja ensinnäkin sanoin meneväni TIS-ketjuun enkä katsovani sitä viikonloppuna. Ohjelma tulee telkkarista keskiviikkona ja torstaina. Toiseksi kerroin päälauseessa, että sosiaalinen elämä on vähentynyt viime vuosina, ketjussakin mainituista syistä, mutta TOISAALTA (lieventävänä loppukaneettina) työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään (= ongelma ei ole siis juuri nyt täysin katastrofaalinen). 

En siis kertonut, että a) palstailen viikonloput, b) katson tositeeveetä saati c) en mene rientoihin, koska olen niin väsynyt pelkästä työstä. Aivan varmasti menen, jos joku kutsuu jonnekin. 

Se on varmaan kiinni prioriteeteista. Minä näen, että kaveritapaamiset antavat voimaa arkeen, joten jos tuntuu pe-iltana siltä, että plääh, en jaksa lähteä, koska nukuin ed. yönä 5 tuntia, niin kyllä se siitä iloksi silti muuttuu. 

En tiedä, jotkut perheelliset ehtivät enemmän ja jotkut vähemmän. Jotkut heistä eivät ehdi nähdä monien menojensa takia. Jotkut taas eivät edes kysy lapsenvahtia, vaan sanovat suorilta ei, ja oikeastaan ajan saatossa herää kysymys, onko siinä enemmänkin kyse siitä, että kaveriporukka ei edes kiinnosta. Kynsien lakkaaminen nyt on varmaan aika epäolennaista monelle. 

Minulla oli "ystävä", joka osoitti ilmeillä ja eleillä, että raskausaikana oli turha sanoa omasta olostani mitään, ja hän jätti minut kutsumatta mm. tupareihinsa siksi, että olen raskaana.

Kun vauva syntyi, oletinkin ettei hänestä kuulu mitään. Jokusen viestin lähetin, mutta ei hän niihin vastannut. Sitten vuosien päästä, kun minulla oli lapsia kaksi, lisäopinnot kesken, osa-aikatyö ja mies ulkomailla töissä n. 10 päivää kuukaudesta, hän ilmestyi taas elämääni. Mutta sama tyyli jatkui: mitään lapsiin liittyvääkään ei voinut sanoa, koska silloin alkoi huokailu, silmien pyörittely ja päälle puhuminen.

Vuosien aikana muutama muukin on jäänyt, yksikin oli sillä oletuksella, etten koskaan kuitenkaan lähde mihinkään enkä kuitenkaan puhu muusta kuin lapsista.

Itse jatkoin omia juttujani lasten saannin jälkeenkin, mutta ei ne omat jutut olleet biletystä ja miehiä ennen lapsiakaan. Olen myös niitä äitejä, jotka mielellään lähtee spontaanisti lenkille, kahville tai vaikka elokuviin. Mutta myös sellainen, että ne lapset nyt vain on osa elämääni, enkä aio heitä piilotella tai heistä vaieta vain siksi, että joku toinen haluaa määrätä yksin sen mitä tehdään, milloin tehdään ja mistä saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Melko hyvin väärinymmärretty. Toki lähden rientoihin, jos lähtijöitä on. Jos kuitenkaan ei ole, se ei nyk. elämäntilanteessa niin haittaa, koska ei niin jaksakaan (eli "toisaalta"). Mutta kavereille en sano ei. En tietenkään joka viikonloppu vain istu kotona, vaan käyn syömässä kaupungilla, elokuvissa, yölämässä ja milloin missäkin. 

Lapsettoman mielestä tulisi tehdä jotakin pitääkseen itsensä virkeänä ja työkykyisenä, mutta kun nyt useimmiten ei saa seuraa, niin ihan hyvin voi perustella asian itselleen joskus siten, että no, otetaanpa tämä rentoutumisen kannalta. 

Aika ihmeellistä tarttumista täällä jokaiseen mahdolliseen sanaan. 

Jep. Paitsi että tajuatko eron perheelliseen. Vaikka hän olisi koko viikonlopun kotona, hän ei rentoudu tai lepää silloinkaan. Vaan paiskii sitä kotityömaataan koko viikonlopun. Herätäkseen maanantaiaamuun, jolloin alkaa arki.

Hänelle siis ei ole koskaan 48 tuntia tuollaista "minun ei tarvitse tehdä mitään, voin heittää aivot narikkaan" -aikaa ikinä, koskaan, nevö.

Siksi hän ei välttämättä jaksa niitä ainoita vapaita minuuttejaan käyttää mennäkseen kuuntelemaan sitä lapsetonta ystäväänsä, vaan tekee juuri sen kaksi tuntia tuota mitä sinä voit halutessasi tehdä koska vaan kaksi vuorokautta.

Totta kai tajuan. Mä hyppäsin keskusteluun loppumetreille, ja en ole missään vaiheessa ihmetellyt edes, että onpa kumma juttu, kun tyypit ei tule minnekään - sen sijaan aimo kasan lapsettomien ja jopa eronneiden, vaikutuksille alttiiden kaverien (!) syyllistämistä täällä on saanut vastaan. Olen tulkinnut ihmisten erilaiset tavat siten, että ihmisillä on erilaisia voimavaroja, prioriteetteja, eri verran viitseliäisyyttä, joten minkäs tekee. Itse en jaksa tätä nykyä enää edes pahemmin kysellä ihmisiä minnekään, koska en halua olla vaivaksi ja häiriöksi. Ennen olin aktiivisempi, nykyään voin joskus kysyä, kiinnostaako ketään ja jos ei kiinnosta, voin mennä vaikkapa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Tässä vastauksessa kyllä tiivistyy kaikki siitä ymmärtämättömyydestä.

Lapsettoman mielestä hän saa olla pelkän työviikon jälkeen niin väsynyt, että plösähtää Vauva-palstalle (lapseton?) ja sitten möllöttämään tositeeveetä.

Mutta vauvan ja lapsen äiti ei saa olla väsynyt, vaan hänen pitää organisoida lapsille hoito, pumpata maidot, varmasti lakata kynnet ja varmasti tapaamisella muistaa keskustella kaikesta muusta kuin omista kuulumisistaan.

Muuten on huono ihminen ja kehno ystävä.

Melko hyvin väärinymmärretty. Toki lähden rientoihin, jos lähtijöitä on. Jos kuitenkaan ei ole, se ei nyk. elämäntilanteessa niin haittaa, koska ei niin jaksakaan (eli "toisaalta"). Mutta kavereille en sano ei. En tietenkään joka viikonloppu vain istu kotona, vaan käyn syömässä kaupungilla, elokuvissa, yölämässä ja milloin missäkin. 

Lapsettoman mielestä tulisi tehdä jotakin pitääkseen itsensä virkeänä ja työkykyisenä, mutta kun nyt useimmiten ei saa seuraa, niin ihan hyvin voi perustella asian itselleen joskus siten, että no, otetaanpa tämä rentoutumisen kannalta. 

Aika ihmeellistä tarttumista täällä jokaiseen mahdolliseen sanaan. 

Miksei ole? Mikset ponnistele enemmän että on seuraa. Miksi et ole nähnyt enemmän vaivaa. Oletko ollut itsekäs ja ystävät kaikonneet. Oletko pohtinut, panostanut ja ponnistelut. Ei saa lorahtaa. Tulee yksinäinen vanhuus. Aiai. Nyt vaan enemmän aikaansaamista. Ei saa laiskotella. Hyihyi. Panostitko väääriin ihmisiin. Olitpa tyhmä. Vauhtia, hopi, hopi. Mitä, eikö edes kasvonaamiota ole? Vauhtia, vauhtia. Kehity, kasva, näe vaivaa.

Hmmm. Aika erikoinen kommentti. Mielestäni 40+:na on aika normaalia, että monilla on perhettä ja lapsia, jolloin niihin menee aikaa, oli kaveri itsekäs tai epäitsekäs. Ei saa lorahtaa? Vanhuusiässä sekin voi olla ongelma, mutta ei ainakaan vielä. Tietysti voi viikonloput kuluttaa siihen, että pyrkisi luomaan hulluna lisää verkostoja, mutta joo, ainakin itse pidän nykyisistä kavereista kiinni ja uusia toivotan tervetulleiksi sitä mukaa kuin niitä tulee esim. töistä ja opiskeluista. 

Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä. Mulle elämä on matka, johon liittyy erilaisia vaiheita. Nuorena tuli vietettyä paljon aikaa ystävien ja kavereiden kanssa, matkusteltua, juhlittua ja nähtyä Helsingin yöelämä. Sitten vaan jossain vaiheessa totesi, että juoksut on juostu ja se elämänvaihe nähty. Tuli sopiva aika perheen perustamiselle. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja taas on menossa erilainen elämänvaihe. En kaipaa sen paremmin Helsingin yöelämää kuin vaipanvaihtoa tai Wilma-viestejäkään. Kaikella on aikansa ja paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi. 

Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.

Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.

Minä sen kirjoitin ja ensinnäkin sanoin meneväni TIS-ketjuun enkä katsovani sitä viikonloppuna. Ohjelma tulee telkkarista keskiviikkona ja torstaina. Toiseksi kerroin päälauseessa, että sosiaalinen elämä on vähentynyt viime vuosina, ketjussakin mainituista syistä, mutta TOISAALTA (lieventävänä loppukaneettina) työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään (= ongelma ei ole siis juuri nyt täysin katastrofaalinen). 

En siis kertonut, että a) palstailen viikonloput, b) katson tositeeveetä saati c) en mene rientoihin, koska olen niin väsynyt pelkästä työstä. Aivan varmasti menen, jos joku kutsuu jonnekin. 

Se on varmaan kiinni prioriteeteista. Minä näen, että kaveritapaamiset antavat voimaa arkeen, joten jos tuntuu pe-iltana siltä, että plääh, en jaksa lähteä, koska nukuin ed. yönä 5 tuntia, niin kyllä se siitä iloksi silti muuttuu. 

En tiedä, jotkut perheelliset ehtivät enemmän ja jotkut vähemmän. Jotkut heistä eivät ehdi nähdä monien menojensa takia. Jotkut taas eivät edes kysy lapsenvahtia, vaan sanovat suorilta ei, ja oikeastaan ajan saatossa herää kysymys, onko siinä enemmänkin kyse siitä, että kaveriporukka ei edes kiinnosta. Kynsien lakkaaminen nyt on varmaan aika epäolennaista monelle. 

Vielä säälittävämpää. Möllöttää arki-illat moskaa ja keskustella siitä viikonloput.

Kyllä sinä kerroit. Möllötät moskaa ja kirjoittelet siitä loppuajan. Sinun on helppo mennä perjantai-iltana väsyneenäkin, koska tiedät että voit levätä koko viikonlopun. Perheellisellä on lauantaina aamulla herätys kuitenkin ja koko työpäivä edessä. Ja sama sunnuntaina ja maanantaina jne.

Ja kai sinä tajuat, että se perheellinen on ihan täysivaltainen ihminen, joka itse tietää pääseekö. Ei se lapsenvahti sitä päätä.

Ja kai sinä senkin tajuat, että kaikilla ei ole kahdeksaa isovanhempaa ja kuutta kummia apuna. He tietää jo saman tien että eivät pääse. Moni joutuu turvautumaan sekä maksuttomaan että maksulliseen turvaverkkoon ihan jo töiden tai lääkärissäkäyntien tai sairastelun takia. Heillä ei vaan ole enää ketään vahtimaan tyhjän takia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä.

Toisaalta nyt puhuttiin ihmisistä eli itse ainakin yritän, että hyvät työkaverit vanhasta työpaikasta pysyvät kavereina, vaikka työpaikka vaihtuisikin toiseksi. Eivät vain ole enää työkavereita, vaan kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi. 

Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.

Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.

Minä sen kirjoitin ja ensinnäkin sanoin meneväni TIS-ketjuun enkä katsovani sitä viikonloppuna. Ohjelma tulee telkkarista keskiviikkona ja torstaina. Toiseksi kerroin päälauseessa, että sosiaalinen elämä on vähentynyt viime vuosina, ketjussakin mainituista syistä, mutta TOISAALTA (lieventävänä loppukaneettina) työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään (= ongelma ei ole siis juuri nyt täysin katastrofaalinen). 

En siis kertonut, että a) palstailen viikonloput, b) katson tositeeveetä saati c) en mene rientoihin, koska olen niin väsynyt pelkästä työstä. Aivan varmasti menen, jos joku kutsuu jonnekin. 

Se on varmaan kiinni prioriteeteista. Minä näen, että kaveritapaamiset antavat voimaa arkeen, joten jos tuntuu pe-iltana siltä, että plääh, en jaksa lähteä, koska nukuin ed. yönä 5 tuntia, niin kyllä se siitä iloksi silti muuttuu. 

En tiedä, jotkut perheelliset ehtivät enemmän ja jotkut vähemmän. Jotkut heistä eivät ehdi nähdä monien menojensa takia. Jotkut taas eivät edes kysy lapsenvahtia, vaan sanovat suorilta ei, ja oikeastaan ajan saatossa herää kysymys, onko siinä enemmänkin kyse siitä, että kaveriporukka ei edes kiinnosta. Kynsien lakkaaminen nyt on varmaan aika epäolennaista monelle. 

Vielä säälittävämpää. Möllöttää arki-illat moskaa ja keskustella siitä viikonloput.

Kyllä sinä kerroit. Möllötät moskaa ja kirjoittelet siitä loppuajan. Sinun on helppo mennä perjantai-iltana väsyneenäkin, koska tiedät että voit levätä koko viikonlopun. Perheellisellä on lauantaina aamulla herätys kuitenkin ja koko työpäivä edessä. Ja sama sunnuntaina ja maanantaina jne.

Ja kai sinä tajuat, että se perheellinen on ihan täysivaltainen ihminen, joka itse tietää pääseekö. Ei se lapsenvahti sitä päätä.

Ja kai sinä senkin tajuat, että kaikilla ei ole kahdeksaa isovanhempaa ja kuutta kummia apuna. He tietää jo saman tien että eivät pääse. Moni joutuu turvautumaan sekä maksuttomaan että maksulliseen turvaverkkoon ihan jo töiden tai lääkärissäkäyntien tai sairastelun takia. Heillä ei vaan ole enää ketään vahtimaan tyhjän takia.

Näin on. Miksi sinua harmittaa, että joku "möllöttää" moskaa ja keskustelee siitä ja se on hänestä kivaa? Aatteles, Netflix vielä päälle. Miksi ilkeilet asiasta?

Miksi ylipäänsä olet koko ajan aggressiivisella sävyllä vastaamassa, vaikka kirjoittaisi täysin asiallisesti ja pohtivasti? En ole syyttämässä sinua, mutta vastaat hyökkäävästi. Minun puolestani voit hyvin olla vaikkapa aina kotona tai muiden perheellisten kanssa. Ei esim. lapsettomien kanssa kannata ollakaan, jos heitä vihaa ja pitää heidän elämiään ihan tyhminä.

Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä. 

Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä.

Toisaalta nyt puhuttiin ihmisistä eli itse ainakin yritän, että hyvät työkaverit vanhasta työpaikasta pysyvät kavereina, vaikka työpaikka vaihtuisikin toiseksi. Eivät vain ole enää työkavereita, vaan kavereita. 

Ei puhuttu vain ihmisistä vaan että niiden ihmisten kanssa pitäisi tehdä samoja asioita kuin teki ennenkin. Mun mielestä uudessa elämänvaiheessa voi tottakai olla edelleen samoja ihmisiä, mutta silloin näiden ihmisten pitää sopia tähän uuteen elämänvaiheeseen. Ts heidän pitää hyväksyä, että vaikka itseä ehkä baari-illat yms vielä kiinnostaisikin, ystävää ei enää kiinnosta.