Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Mitä se selittäminen auttaa, jos siellä vastapuolella ei ole aivokapasiteettia ymmärtää mitään.
Kaikkien näiden selitysten jälkeen sinä vain kuvittelet, että kyse on siitä, että pitää vain "pyytää lupa ajoissa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Ei perheestä tarvi vapaata. Kun mä menen ystävälle kylään niin en oleta että lykkää miehet ja lapset piiloon saadakseen vapaata minun kanssani. Absurdi ajatus.
Kun ystävä ehdottaa shoppailua ja lounasta niin ei hän oleta että laitan lapset hoitoon jotta saisin heistä vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Mitä se selittäminen auttaa, jos siellä vastapuolella ei ole aivokapasiteettia ymmärtää mitään.
Kaikkien näiden selitysten jälkeen sinä vain kuvittelet, että kyse on siitä, että pitää vain "pyytää lupa ajoissa".
Miten voi tietää, että selittäminen ei auta, jos ei edes yritä selittää? Miksi leimaat perheettömiä jotenkin tyhmiksi? Tietämättä silti heidän älykkyysosamääräänsä. Mutta monet ovat myös selittäneet.
Niin no, joissakin perheissä se tuntuu olevan juuri noin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Ei perheestä tarvi vapaata. Kun mä menen ystävälle kylään niin en oleta että lykkää miehet ja lapset piiloon saadakseen vapaata minun kanssani. Absurdi ajatus.
Kun ystävä ehdottaa shoppailua ja lounasta niin ei hän oleta että laitan lapset hoitoon jotta saisin heistä vapaata.
Monet tarvitsevat perheen tärkeydestä huolimatta. Tarkoitatko siis, että monet äidit eivät tarvitse vapaata, mutta isät tarvitsevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä reagoin aggressiivisesti tähän aloitukseen. Se muistuttaa liikaa omien kolmen ymmärtämättömän siskoni uteluja. Heillä on jokin kummallienn oikeus laukoa mielipiteitään ja pällistellä tekemisiäni. Ja paheksua kaikkea.
Kaiken huippu oli viime kesänä, kun lainasin yhdelle heistä autoani ja mökkiäni ilmaiseksi. Ja sain tekstarina listaa siitä mitä kaikkea minun oliis pitänyt tehdä enemmän ja paremmin.
Auto katsastettu, siisti, tankki täynnä. Mökki siivottu, piha siivottu, nurtsi leikattu, jopa takkapuut kannettu valmiiksi. Pyyhkeet ja lakanat odottamassa.
Ja sitten pällistellään miten mökillä tien varressa on rumia risuja ja autossa jokin ekstrasäädin ei toimi. Ja että mihin minä oikein aikani käytän.
Aijjjumankauta kun tästä muistuikin oma viime kesäinen keskustelu äitini ja hänen eläkeläisen tätinsä kanssa. Kysymys oli kakuista, joita tein viime kesänä 8 kappaletta kolmiin eri sukulaisten juhliin. Tämän lisäksi omien lasten syntymäpäiväkakut ja tietty koko juhlat siinä välissä. Siinä sitten oli puhetta siitä, että mulla meni aika kauan niiden kakkujen tekemisessä, ei ole tunnin eikä kahden homma sellainen kunnon juhlakakku (ja p*rkele mansikat ja puolukatkin niihin ihan itse poimin, että on varmasti vimpan päälle) ja että olisi ollut vähän muutakin hommaa. Niin nämä kotkot siitä sitten oikein alkoivat rääpimään päitään, että kuinka minulla on aikaa vaikka muille jakaa, olenhan hoitovapaalla kotona! Ja kuinka missään muussa vaiheessa elämää ei ole näin ruhtinaallisesti aikaa! Olin ihan että wtf, yksin elävä eläkeläinen ja toinen melkein eläkeläinen siinä ryöpyttivät minua - yksivuotiaan ja kolmevuotiaan äitiä - siitä kuinka minulla on aikaa enemmän kuin kenelläkään! Melkein tuli itku. Raivo kesti monta päivää, ja näköjään nousee vieläkin melko voimakkaasti pinnalle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Ei perheestä tarvi vapaata. Kun mä menen ystävälle kylään niin en oleta että lykkää miehet ja lapset piiloon saadakseen vapaata minun kanssani. Absurdi ajatus.
Kun ystävä ehdottaa shoppailua ja lounasta niin ei hän oleta että laitan lapset hoitoon jotta saisin heistä vapaata.Monet tarvitsevat perheen tärkeydestä huolimatta. Tarkoitatko siis, että monet äidit eivät tarvitse vapaata, mutta isät tarvitsevat?
En. Joku saattaa tarvita, toinen taas käyttää vapaan perheeseen.
Että oikein työpaikalla ihmetellään mihin ne isät katosivat, eiköhän se nyt ole selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä reagoin aggressiivisesti tähän aloitukseen. Se muistuttaa liikaa omien kolmen ymmärtämättömän siskoni uteluja. Heillä on jokin kummallienn oikeus laukoa mielipiteitään ja pällistellä tekemisiäni. Ja paheksua kaikkea.
Kaiken huippu oli viime kesänä, kun lainasin yhdelle heistä autoani ja mökkiäni ilmaiseksi. Ja sain tekstarina listaa siitä mitä kaikkea minun oliis pitänyt tehdä enemmän ja paremmin.
Auto katsastettu, siisti, tankki täynnä. Mökki siivottu, piha siivottu, nurtsi leikattu, jopa takkapuut kannettu valmiiksi. Pyyhkeet ja lakanat odottamassa.
Ja sitten pällistellään miten mökillä tien varressa on rumia risuja ja autossa jokin ekstrasäädin ei toimi. Ja että mihin minä oikein aikani käytän.
Aijjjumankauta kun tästä muistuikin oma viime kesäinen keskustelu äitini ja hänen eläkeläisen tätinsä kanssa. Kysymys oli kakuista, joita tein viime kesänä 8 kappaletta kolmiin eri sukulaisten juhliin. Tämän lisäksi omien lasten syntymäpäiväkakut ja tietty koko juhlat siinä välissä. Siinä sitten oli puhetta siitä, että mulla meni aika kauan niiden kakkujen tekemisessä, ei ole tunnin eikä kahden homma sellainen kunnon juhlakakku (ja p*rkele mansikat ja puolukatkin niihin ihan itse poimin, että on varmasti vimpan päälle) ja että olisi ollut vähän muutakin hommaa. Niin nämä kotkot siitä sitten oikein alkoivat rääpimään päitään, että kuinka minulla on aikaa vaikka muille jakaa, olenhan hoitovapaalla kotona! Ja kuinka missään muussa vaiheessa elämää ei ole näin ruhtinaallisesti aikaa! Olin ihan että wtf, yksin elävä eläkeläinen ja toinen melkein eläkeläinen siinä ryöpyttivät minua - yksivuotiaan ja kolmevuotiaan äitiä - siitä kuinka minulla on aikaa enemmän kuin kenelläkään! Melkein tuli itku. Raivo kesti monta päivää, ja näköjään nousee vieläkin melko voimakkaasti pinnalle :D
Tuttua. ”Sinä kun oot muutenkin kotona niin sinähän joudat jne.”
Hellou nuoret äidit !
Kun sain tyttäreni vuonna 1986 ei ollut turvaverkkoja lähellä eikä siis ollenkaan. Otin lapseni mukaan joka paikkaan , jo 2 viikkoisen vauvan kanssa olimme retkellä Uunisaaressa. Olimme yksikkö joka tuli hyvin toimeen kaikissa olosuhteissa. Nykyään vouhotetaan aivan liikaa kaikesta, ja äidit masentuu ym. Jos on niin heikko tai elämä on liian vaikeeta niin kannatta jättää lapset tekemättä....ja elää niin trendikkäästi vain itselleen....ja ne lapset kannattais tehrä nuorena noin 23 vuotiaana.. niin jaksaa myös hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muori_63 kirjoitti:
Hellou nuoret äidit !
Kun sain tyttäreni vuonna 1986 ei ollut turvaverkkoja lähellä eikä siis ollenkaan. Otin lapseni mukaan joka paikkaan , jo 2 viikkoisen vauvan kanssa olimme retkellä Uunisaaressa. Olimme yksikkö joka tuli hyvin toimeen kaikissa olosuhteissa. Nykyään vouhotetaan aivan liikaa kaikesta, ja äidit masentuu ym. Jos on niin heikko tai elämä on liian vaikeeta niin kannatta jättää lapset tekemättä....ja elää niin trendikkäästi vain itselleen....ja ne lapset kannattais tehrä nuorena noin 23 vuotiaana.. niin jaksaa myös hoitaa...
Hellou vanha kääkkä! Et sitten osaa lukea, kun täällä on juuri kerrottu, että ei niitä ole niitä turvaverkkoja. Ja kyllä minäkin yhden lapsen kanssa tein vaikka mitä, mutta en minä jokaisen lapsettoman tuttavan pillin mukaan hyppinyt. Se on tän ketjun aihe.
Ja sinun aikaiset lastenkäsittelytyylit johtaa nykyään huostaanottoon. Sen verran surkeatasoista.
Valitsen mielummin ajanvieton vauvani ja taaperon kanssa. Sorry. Turvaverkot on ja mies, joka voisi lastensa kanssa olla jos haluaisin mennä ja tavata muita ihmisiä. En vaan halua. Ei tarvitse keksiä tekosyitä edes, koska valinta on niin helppo oman ajankäytön suhteen. Lapset ja mies ovat aina ykkösenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi olkoon näitä "lapset ja mies menevät kaiken muun edelle" tyyppejä. Kannattaisi pitää kiinni kaikista tärkeistä ihmisistä ympärillään, sillä muuten voi jonain päivänä huomata olevansa yksin. Ehkäpä ystävät eivät koskaan olleetkaan niin kovin tärkeitä, kun heidät voi niin helposti unohtaa. Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että perheettömät ystävänne tarvitsevat teitä, koska heillä ei ole omaa perhettä? Ettepä tietenkään, vaan syyllistätte, että olisi kannattanut hankkia oma perhe. Syitä lapsettomuuteen on monia. Putkinäköinen perheen pistäminen kaiken muun edelle ei ole tervettä. Enää ei eletä kivikautta, vaikka joidenkin ajatusmaailma on sinne jämähtänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyi olkoon näitä "lapset ja mies menevät kaiken muun edelle" tyyppejä. Kannattaisi pitää kiinni kaikista tärkeistä ihmisistä ympärillään, sillä muuten voi jonain päivänä huomata olevansa yksin. Ehkäpä ystävät eivät koskaan olleetkaan niin kovin tärkeitä, kun heidät voi niin helposti unohtaa. Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että perheettömät ystävänne tarvitsevat teitä, koska heillä ei ole omaa perhettä? Ettepä tietenkään, vaan syyllistätte, että olisi kannattanut hankkia oma perhe. Syitä lapsettomuuteen on monia. Putkinäköinen perheen pistäminen kaiken muun edelle ei ole tervettä. Enää ei eletä kivikautta, vaikka joidenkin ajatusmaailma on sinne jämähtänytkin.
Eli ditä yksinjäänyttä lapsetonta pitää hyysätä mutta perheellinen on itse vastuussa yksinäisyydestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tota.. mulla ei ole omia lapsia mutta olen hoitanut vauva-ajasta asti paljon suvussa olevia kaksosia, siis puhutaan melko pitkistä päivistä ja usein.
Ensinnäkään en ole koskaan ollut niin väsynyt kuin sen lastenhoitourakan jälkeen. Siis rankkaan työpäiväänkin verrattuna se on todella raskasta.
Lapsi on vähän niinkuin sellainen hämähäkki jota sun pitää vahtia koko ajan. Kuvittele nyt että sulla on joku harvinainen miljoonan euron hämähäkki hoidettavana mutta sitä ei saa lukita minnekään, se ei saa löytää mitään ruokias eikä liiskautua vahingossa... mutta silti se kipittää menemään ja yllättää sinut/toiset lapset aina välillä. 2 sekuntia katsot toiseen suuntaan niin se on jo löytäny keinon avata lukittu ulko-ovi, hella, sun kaulimet ja lastat, avaimet, kännykän, kielletyt aineet.. ja eniten kiinnostaa ne, mitä sinä/aikuiset saatte käyttää ja kun ne niiden käsiin joutuu, tulee tiukka neuvottelu eteen. Ja tää hämis saattaa välillä yhtäkkiä hypätä sun niskaan ja repiä lasit päästä, jossaki vaihees se yrittää purra sua ja muita lapsia jne.. ja sitte irrotat sitä niiden kimpusta ja niitä muita sen kimpusta. Siihen väliin pari tuntia huutoa ja toiset 2h yrität nukuttaa niitä vaikk ite näet jo nukkumatin ikkunasta niin lapsi yhtäkkiä piristyy eikä mistään tullu taas mitään. Tarjoot ruokaa, se ei syö. Eikä saa pakottaa. Joku unilelu jäi jonnekin kilometrien päähän, se pitää tottakai hakea.
Niinjjoo.. ja sit vielä se ettei miksei sitä aikaa saa järjestettyä... koska ei saa lapsenvahtia ja jos saa lapsi ei välttis hyväksy muuta kuin äidin nii äiti joutuu kuitenkin hakemaan lapsen kotiin. Ja äidilläkin voi olla ikävä. Isät on niin väsyneitä töistä ja yövalvomisista eikä se auta vaikk molemmat siinä vahtii, lapset on niin nopeita ett pitäis aina ollu joku toinenkin siinä, että pääsee edes vessaan tai tyhjentämääm astiakoneen.
Ja se ite pukeminen ja matkustaminen voi olla tosi vaikeaa, huuto raikuu kun joku lapanen on laitettu huonosti (etkä tiedä miten). Isommat lapset ei oo helpompia, ne on haastavia ihan muissa asioissa. Siis tavallaan on, mutta sit ei toisaalta ole. Ja siis kyllä kirjaimellisesti vois kytkeä lapsen itseensä talutushihnalla 3v asti, ei paljoa eroais siitä mitä se lapsiarki on.
Suosittelen kokeilemaan. Käy auttamassa lastenhoidossa. Hämmentävintä tässä on se, että en koskaan halunnut lapsia, mutta nyt olen näihin vintiöihin sen verran rakastunut että nyt vihdoin viimein lähes 3-kymppisenä haluan ehkä sittenkin lapsia. Koska niin hullulta kuin se kuulostaakin jotain tosi ihanaakin tässä karusellissa on. Sen sijaan niitä yövalvomisia en haluais itelle, ne voisin kyl skipata. Mut en itse ihmettele enää yhtään mitään.. tosin olen sitä mieltä ett jos vanhempi sitä aikaa kaipaa, niin pitäis rohkeasti kysyä muilta apua että jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Tekeekö lisääntyminen naisista aivottomia? Onhan lapsella isä! Miksi isä ei voi hoitaa? Turvaverkko? MLL:n lastenhoitaja? Ei tullut mieleen miettiä raha-asioita jo lasta tehdessä? Miksi et voi pyytää ystävää luoksesi tai mikset tapaa ystävän kotona ja ota lasta mukaan?
Koska et ole tarpeeksi tärkeä että jaksaisin sinua kotonani saati että ronttaisin lapset johonkin. Hyväksy jo se. Kuka jaksaa tuollaista v*ttupäätä jolle kaikki pitää vääntää rautalangasta.
Riittää oma perhe koska se on tärkein. Tietenkin läheiset sukulaiset. Muita voi tavata kotona joskus.
Itse olen nyt 1kk ikäisen vauvan äiti ja kyllä mulla on aikaa laittaa hiukset tai meikata tai käydä suihkussa jos haluan, sillä vauvan isä voi sen hetken olla vauvan kanssa. Olen myös käynyt kerran ripsihuollossa niin että isä oli vauvan kanssa kotona ja olin pumpannut valmiiksi maitoa. Mun mielestä jos ei ota yhtään omaa aikaa niin tulee olemaan nopeasti tosi poikki henkisesti. En ainakaan ite tunne huonoa omaatuntoa jos joskus meikkaan tai laitan hiukset tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.
Silloin sun täytyy kohdistaa palautteesi niille, jotka ovat sinua kyylänneet, ohjeistaneet, pällistelleet, solvanneet ja herjanneet. Tai toisaalta, voihan noihinkin vaan vastata, että "siksi, koska...". Siitähän tämäkin ketju lähti, mutta jostain syystä osa triggeröityi jo aloituksen äimistelyistä, vaikka niihin olisi voinut vastata myös siten - kuten jotkut ovat tehneetkin - että olisi vain antanut oman selityksensä.
Mielestäni aloituksessa on täysin totta se, että syystä tai toisesta helpommin äidit ovat niitä, jotka jättävät menemättä. Isät vain ilmoittavat menot. Toki tähän on luonnon sanelemiakin syitä, mutta myöhemmin ei niinkään. Ollaan me tätä töissäkin mietitty joskus, että minne ne isät häviävät. Joissakin perheissä homma kuitenkin luonaa eli niin isät kuin äidit saavat vapaata, kun kysyvät lupaa ajoissa.
Ei perheestä tarvi vapaata. Kun mä menen ystävälle kylään niin en oleta että lykkää miehet ja lapset piiloon saadakseen vapaata minun kanssani. Absurdi ajatus.
Kun ystävä ehdottaa shoppailua ja lounasta niin ei hän oleta että laitan lapset hoitoon jotta saisin heistä vapaata.Monet tarvitsevat perheen tärkeydestä huolimatta. Tarkoitatko siis, että monet äidit eivät tarvitse vapaata, mutta isät tarvitsevat?
En. Joku saattaa tarvita, toinen taas käyttää vapaan perheeseen.
Että oikein työpaikalla ihmetellään mihin ne isät katosivat, eiköhän se nyt ole selvä.
No ei se välttämättä ole kaikille selvä, miksi naisten täytyy olla enemmän kotona kuin miesten eli tosiaan ei ole tiedossa, minne isät katosivat. Eli kyllä, työkavereittenkin kanssa voi puhua monenlaisista asioista (enkä ottanut itse puheeksi asiaa).
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nyt 1kk ikäisen vauvan äiti ja kyllä mulla on aikaa laittaa hiukset tai meikata tai käydä suihkussa jos haluan, sillä vauvan isä voi sen hetken olla vauvan kanssa. Olen myös käynyt kerran ripsihuollossa niin että isä oli vauvan kanssa kotona ja olin pumpannut valmiiksi maitoa. Mun mielestä jos ei ota yhtään omaa aikaa niin tulee olemaan nopeasti tosi poikki henkisesti. En ainakaan ite tunne huonoa omaatuntoa jos joskus meikkaan tai laitan hiukset tms.
Niin. Sulla on yksi vauva ja olet ollut äiti kuukauden. Palaa asiaan kun sulla on vauva ja toinen lapsi ja olet valvonut 3-4 vuotta.
Se yksi pieni vauvaon piece of cake. Sitten kun sitä rumbaa jatkuu vuosia ja lapsia on enemmän tilanne on aivan toinen.
Ei sekään ole aikuista käytöstä, että kyylätään loputtomiin muita, ohjeistetaan ja pällistellään, solvataan ja herjataan.
Ja mitähän pehmeää ja humaania on siinä, että väsynyttä ihmistä haukutaan jos hän ei just halua lähteä ns virkistymään jonnekin tai ihan vaan yksinkertaisesti haluaa itse hallita ajankäyttöään - tai mikä lapsellisinta, ihmetellään miksi hän on väsynyt ja miksei hän tee asialle jotain. Laita lapsia hoitoon tai jotain, ihan kuin ne olisi viherkasveja.