Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Voihan sitä omaa perhettä kutsua myös tärkeiksi ihmissuhteiksi, kuten sinäkin kutsut omia ihmisten välisiä suhteita, koska kyseessä on aina kuitenkin ihmiset, mutta koska minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään mikä on niin tärkeää yli 4kymppiselle sinkulle, että vois jopa romahtaa, niin minun on nyt vain pyydettävä apuasi näkemään ne.
Ymmärrän, että sinua laiskottaa näin lauantai-iltana kirjoitella muutama asia, mutta kai sinä nyt muutaman sanan jaksat kirjoittaa, ilman sen suurempia sepustuksia?
Kun viittasin noihin 4-kymppisiin, niin ymmärsit kai etten puhunut vain ja ainoastaan sinusta, vaan noin niinkuin yleisestä ilmiöstä, jota nykyisin näkee? Ruusunpunainen vs. todellisuus. Vähän niinkuin sinä puhut mammoista, etkä juuri minusta.Ihan samalla tavalla kuin sinulla ilmeisesti lapset tuovat sen sisällön elämään, minulla se on myös ihmissuhteet, mutta niihin ei kuulu lapset. Kaikki eivät halua lapsia, ja elävät silti ihan yhtä lailla tyydyttävää elämää. Minun elämästäni ei puutu mitään, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Lisäksi elämässäni on muitakin onnea tuovia asioita. Yritä käyttää mielikuvitustasi; mitä muuta ihanaa tässä maailmassa on kuin lapset? Etkö todellakaan keksi ainuttakaan?
En minä keksi mitä sinun listassasi voisi olla. Suostut sanomaan ihmissuhteet ja sitten annat ymmärtää kuinka niitä on pitkä lista muitakin yhtä tärkeitä, mutta et vain jaksa kirjoittaa. No, minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään, enkä ymmärrä miksi jatkat tällaista kissa hiiri leikkiä, vai häpeätkö näitä sinulle tärkeitä asioita?
Tietenkin, joku voi elää vaikka minkä tahansa takia itselleen tyydyttävää elämää. Joku saattaisi sanoa, että elää vaikka pornolle ja elämä romahtaisi, jos se vietäisiin pois. Ja mikä minä sitä halveksimaan, mutta sinähän se olet se, joka antaa ymmärtää kuinka ei kannata pitää omaa perhettä ykkösasiana elämässä, koska jos sen menettää, niin romahtaa ja, että on olemassa muita paljon arvokkaampia asioita. No mitä? Sanot ihmissuhteet,. Johon minä vastaan, että perhe on niinkuin sama asia kuin ihmisuhteet. Sinulle se on ehkä äiti?, kaveri?, serkku?. Jollekin mammalle se on poika, tytär ja mies.
Muuta et suostu sanomaan vedoten milloin mihinkin naurettavaan tekosyyhyn. Tässä vaiheessa minulle tulee pakostakin fiilis. ettei sinulla ole sellaista kerrottavaksi. Sinusta ei ole sanomaan, eikä kukaan muukaan keksi niitä. Tai no ehkä tuo porno sitten tai tietokonepelit?
Elämä voi olla hyvää ilman mitään tärkeääkin. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä joku lapseton oman elämänsä sankari tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla?
Tämä kysymys sun täytyisi esittää varmaan aika monellekin. Veikkaan, että on keskustelemassa asioista aivan siinä, missä muutkin.
Jokaisella äidillä on oikeus arvioida itse, milloin, miten kauan ja mistä syystä hän haluaa olla lapsesta erossa. Tähän ei ole kenelläkään ulkopuolisella mitään nokan koputtamista. Ja joka tapauksessa niitä irrottaumishetkiä on usein niin vähän, että jokainen harkitsee tarkkaan mihin ne käyttää. Joku käy kaljalla tyttökaverin kanssa, joku lähtee pitkästä aikaa harrastamaan ja joku korvatulehduskierteisen lapsen äiti käyttää ne harvat vapaailtansa ihan vaan nukkumiseen. Näin se vaan menee.
No mä en ainakaan osaa irrottautua tästä lapsiperhearjesta. Olen kahden lapsen äiti, mahdollisuus omaan aikaan olisi n. kerran-pari viikossa. Olen hukannut itseni äitiyteen, jos joku kysyisi kuka MINÄ olen ja mistä MINÄ pidän, niin vastaukseni olisi varmaan luokkaa "kahden lapsen äiti, pidän Pipsa possusta ja sormiväreistä".
Tietysti myös väsymys iltaisin vaivaa, ja silloin sitä omaa aikaa olisi. Kun on saanut lapset nukkumaan ja kodin siistiksi niin on jo niin loppu, että joku sosiaalinen kanssakäyminen aiheuttaa lähinnä paniikinomaisia tunteita. Silloin tekee mieli vaan olla rauhassa ilman että joku jatkuvasti haluaa susta jotain.
Mulla olisi kavereille aikaa vauvan kera toimistoaikaan. Osa kavereista lähtee seuraksi lounaalle töistään, muita en juuri näe. Mies tulee neljän maissa kotiin ja vauva alkaa iltaunille seitsemän maissa. Ei nukahda muuta kuin viereeni, joten kovin myöhään en voi ulkona olla. Nytkin vieressä nukkuu, kun minä palstailen :) Matkat espoon perukoilta Helsinkiin vie julkisilla tunnin suuntaansa, joten tuntia varten en vain jaksa vaivautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä joku lapseton oman elämänsä sankari tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla?
Tämä kysymys sun täytyisi esittää varmaan aika monellekin. Veikkaan, että on keskustelemassa asioista aivan siinä, missä muutkin.
No minä halveksin uskovaisia, enkä käy heidän palstoillaan haukkumassa heitä. Autoharrastus ei kiinnosta, joten en notku autolehden palstalla.
Miksi joku onnellinen ikilapseton raivoaa lauantai-iltana vauvapalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen.
Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin.
Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.
Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?
En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa.
"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.
Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.
Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.
Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.Yksi sana: laatu.
On minutkin dumpattu kuusivuotiaalle siskolleni, naapurin harpulle, toisen naapurin teinipojalle jne kun äiti mennyt kampaajalla, kulttuurilautakunnan kokoukseen tms.
Nykyään lapsia ei vaan dumpata samoin. Vanhemmat on parempia.
On ne niin hyviä mutta nykyajan lapset vaan on entistä sairaampia, opettajat on kushessa kun penskoja ei saada ruotuun etc. Ehkä vanhemmat on paikalla, entä läsnä? Supernannyssä näkee kivasti miten kuutamolla monet on lastensa kanssa.
Joo, aikamoinen myytti tuo, että vanhemmat olisivat nykyään jotenkin ”parempia” kuin ennen.
Se on tutkimustulos. Tikahdu siihen!
Ja sinä uskot?
Katso ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan.
Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen.
Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin.
Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.
Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?
En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa.
"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.
Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.
Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.
Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.
Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin.
Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälle yhdelle mammalle kysymys: oletko sinä itse eronnut kaverin, perheen tmv. takia ja jäikö sinulle katkeruus asiasta? Harmi homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Voihan sitä omaa perhettä kutsua myös tärkeiksi ihmissuhteiksi, kuten sinäkin kutsut omia ihmisten välisiä suhteita, koska kyseessä on aina kuitenkin ihmiset, mutta koska minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään mikä on niin tärkeää yli 4kymppiselle sinkulle, että vois jopa romahtaa, niin minun on nyt vain pyydettävä apuasi näkemään ne.
Ymmärrän, että sinua laiskottaa näin lauantai-iltana kirjoitella muutama asia, mutta kai sinä nyt muutaman sanan jaksat kirjoittaa, ilman sen suurempia sepustuksia?
Kun viittasin noihin 4-kymppisiin, niin ymmärsit kai etten puhunut vain ja ainoastaan sinusta, vaan noin niinkuin yleisestä ilmiöstä, jota nykyisin näkee? Ruusunpunainen vs. todellisuus. Vähän niinkuin sinä puhut mammoista, etkä juuri minusta.Ihan samalla tavalla kuin sinulla ilmeisesti lapset tuovat sen sisällön elämään, minulla se on myös ihmissuhteet, mutta niihin ei kuulu lapset. Kaikki eivät halua lapsia, ja elävät silti ihan yhtä lailla tyydyttävää elämää. Minun elämästäni ei puutu mitään, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Lisäksi elämässäni on muitakin onnea tuovia asioita. Yritä käyttää mielikuvitustasi; mitä muuta ihanaa tässä maailmassa on kuin lapset? Etkö todellakaan keksi ainuttakaan?
En minä keksi mitä sinun listassasi voisi olla. Suostut sanomaan ihmissuhteet ja sitten annat ymmärtää kuinka niitä on pitkä lista muitakin yhtä tärkeitä, mutta et vain jaksa kirjoittaa. No, minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään, enkä ymmärrä miksi jatkat tällaista kissa hiiri leikkiä, vai häpeätkö näitä sinulle tärkeitä asioita?
Tietenkin, joku voi elää vaikka minkä tahansa takia itselleen tyydyttävää elämää. Joku saattaisi sanoa, että elää vaikka pornolle ja elämä romahtaisi, jos se vietäisiin pois. Ja mikä minä sitä halveksimaan, mutta sinähän se olet se, joka antaa ymmärtää kuinka ei kannata pitää omaa perhettä ykkösasiana elämässä, koska jos sen menettää, niin romahtaa ja, että on olemassa muita paljon arvokkaampia asioita. No mitä? Sanot ihmissuhteet,. Johon minä vastaan, että perhe on niinkuin sama asia kuin ihmisuhteet. Sinulle se on ehkä äiti?, kaveri?, serkku?. Jollekin mammalle se on poika, tytär ja mies.
Muuta et suostu sanomaan vedoten milloin mihinkin naurettavaan tekosyyhyn. Tässä vaiheessa minulle tulee pakostakin fiilis. ettei sinulla ole sellaista kerrottavaksi. Sinusta ei ole sanomaan, eikä kukaan muukaan keksi niitä. Tai no ehkä tuo porno sitten tai tietokonepelit?
Elämä voi olla hyvää ilman mitään tärkeääkin. Onneksi.
Ei ole porno eikä tietokonepelit. Jos et muuta keksi, niin ehkä se kertoo sinusta jotain.
Minulla on tarpeeksi tärkeitä asioita elämässäni, mutta en halua niistä tämän enempää sinulle kertoa. Riittää, että niitä on. Ja ilmeisesti sinullakin. Mikä siis on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan.
Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...
Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?
Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan.
Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...
Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?
Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen.
Jos sulla on vauva ja lapsi, sulla on kaksi lasta. Tilanne siis täysin eri kuin jos sulla on vauva tai lapsi, jolloin sulla on yksi lapsi.
Pitää kirjoittaa se mitä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä joku lapseton oman elämänsä sankari tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla?
Tämä kysymys sun täytyisi esittää varmaan aika monellekin. Veikkaan, että on keskustelemassa asioista aivan siinä, missä muutkin.
No minä halveksin uskovaisia, enkä käy heidän palstoillaan haukkumassa heitä. Autoharrastus ei kiinnosta, joten en notku autolehden palstalla.
Miksi joku onnellinen ikilapseton raivoaa lauantai-iltana vauvapalstalla?
Uskoisin, että täällä on montakin "ikilapsetonta" tai sitten ehkä myös tällä hetkellä lapsetonta. Haukkuminen mielestäni täysin turhaa. Kenenkään raivoamisesta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämän kuulu jatkua samoin kuin ennen lasta. Tottakai se muuttaa paljon. Itse ainakin nautin mutta kaikille ei lapsiperhe-elämä sovi.
Silloin onkin hyvä pysyä lapsettomana kun haluaa mennä ja tulla kuten itselle sopii ja käyttää rahat ihan vain itseensä.
Mutta ei kannata valittaa jos hyvät ystävät saa lapsia ja arvot muuttuu ja sitten ei lähdetäkään tyttöjen risteilylle.
Moni kuvittelee ikuisen nuoruuden jatkuvan kun ei tee lapsia mutta eivät ota huomioon että myös ystävyys muuttaa muotoaan ja ei ole niin kiva käydä baarissa yksin kun ystävät ovat perheidensä kanssa ja baarissakin kaikki näyttävät jo paljon nuoremmilta. Sitten ei enää kuulukaan mihinkään.
Luuletko todella, että lapsettomien ainoa elämän sisältö on baarissa käyminen? Mietitkö tosissasi sitä, että ikisinkku kaverisi ei kuulu enää mihinkään, kun baarissa muut ovat nuoremman näköisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei elämän kuulu jatkua samoin kuin ennen lasta. Tottakai se muuttaa paljon. Itse ainakin nautin mutta kaikille ei lapsiperhe-elämä sovi.
Silloin onkin hyvä pysyä lapsettomana kun haluaa mennä ja tulla kuten itselle sopii ja käyttää rahat ihan vain itseensä.
Mutta ei kannata valittaa jos hyvät ystävät saa lapsia ja arvot muuttuu ja sitten ei lähdetäkään tyttöjen risteilylle.
Moni kuvittelee ikuisen nuoruuden jatkuvan kun ei tee lapsia mutta eivät ota huomioon että myös ystävyys muuttaa muotoaan ja ei ole niin kiva käydä baarissa yksin kun ystävät ovat perheidensä kanssa ja baarissakin kaikki näyttävät jo paljon nuoremmilta. Sitten ei enää kuulukaan mihinkään.Luuletko todella, että lapsettomien ainoa elämän sisältö on baarissa käyminen? Mietitkö tosissasi sitä, että ikisinkku kaverisi ei kuulu enää mihinkään, kun baarissa muut ovat nuoremman näköisiä?
Mihin hän kuuluu? Kun ystävillä on lapsia eikä heidän kanssa voi olla ja lapsuudenperhe on hajonnut koska niinhän juuri kerrottiin, että sellaisen varaan ei saa laskea.
Notkuu muutaman muun luuserin kanssa loputtomia tyttöjen meikki-iltoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan.
Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...
Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?
Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen.
Jos sulla on vauva ja lapsi, sulla on kaksi lasta. Tilanne siis täysin eri kuin jos sulla on vauva tai lapsi, jolloin sulla on yksi lapsi.
Pitää kirjoittaa se mitä tarkoittaa.
Kannattaa unohtaa saivartelu ja keskittyä olennaiseen, jos sisällön kuitenkin erinomaisesti ymmärtää. Henkilöhän vieläpä täsmensi ajatteluaan viestissä.
Aloituksessa on kaksi lasta ja kokemuksesta voin kertoa, että pelkkä simppeli sairastelu voi kestää viikkotolkulla. Siinä kun ihan perusflunssa käy perheen läpi niin hups, viisi viikkoa katosi jonnekin. Sen jälkeen pitää taas kiriä se asunto jonkinlaiseen kuntoon, tehdä rästiin jääneet työt jne.