Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kysymys on niin klassikko. Kysytään yksi helppo kysymys jonka vastaus on tuhansiin eri asioihin pirstaloitunut kokonaisuus. Todennäköisesti lapsen saatua sitä on pakko käyttää sitä vähäistä vapaa-aikaa kaiken muun kuin itsensä miettimiseen, yhdellä kädellä asunnon järjestely on aika hankalaa, vauva tai taapero voi olla itkuinen pitkään, yöunet todella pätkittäisiä, kauppaankaan ei pääse millin haluaa vaan se täytyy järjestellä, puhelimessa odottaa rivi viestejä vastattavaksi, laskupino pöydällä pitäisi hoitaa mutta kun tietokoneellekaan ei pääse rauhassa.
Ja joo kyllä on lapsella isä mutta lapsihan on sellainen jatkuvasti liikkeellä oleva mieltään muuttava hallitsematon olio, joka haluaa aina äidin luokse jos äidillä on jotakin joka vaatii keskittymistä. Puhelu, vessakäynnit, suihku, meikkaus, tietokone ... huuto ja mekastus alkaa ja desibelit on sitä luokkaa että ei siinä isän läsnäolo auta yhtään mitään ilman äidin taikasanoja. Sitten kun on pieni hetki aikaa istahtaa sohvalle, kun kaikilla perheessä on kaikki hyvin, ei välttämättä todellakaan ole se hetki kun tekee mieli yhtään reagoida ulkomaailmaan taikka alkaa sopia tapaamisia tai ottaa kylään kahvittelijoita. Ei vaan jaksa. Elämä perheen kanssa pyörii ainakin näin kahden lapsen kanssa varsin omillaankin kellon ympäri, ehkä vastaus olisi itsellä että kaiken sen oman härdellin päälle ei vaan kaipaa ylimääräistä sovittavaa kenenkään kanssa.
Jos mahdollisuus koittaa, säntään yksin lenkille musiikit korvilla tai vetäydyn salille treenaamaan ja laitan kotona saunan päälle.
Tässäpä tulikin ihan kaikki.
Melko hyökkäävää keskustelua puolin ja toisin. Tässä punnitaan ja verrataan kahta todella erilaista elämäntilannetta, joihin on päädytty tai ollaan päätymättä omien valintojen kautta. Luulen, että jokainen keskusteluun osallistuva ymmärtää sen tosiasian, että valinnat ja saavutukset vaativat aina jonkin verran myös uhrauksia.
On harmillista, että elämäntilanteet ajaa ihmisiä erilleen, mutta niin se nyt vaan valitettavasti tässä maailmassa menee. Koen todellisissa ystävyyssuhteissa laadun olevan määrää tärkeämpää ja pidän joustokykyä sekä tilannetajua arvostettavina luonteenpiirteinä.
Lapsettomana henkilönä vietän todella erilaista elämää perheellisiin ystäviini verrattuna. Tästä huolimatta olen kyennyt antamaan ystävilleni tilaa ja ymmärrystä suurien elämänmuutosten edessä. Jotkut ovat poistuneet elämästäni kokonaan ilman suurempaa draamaa, mutta olen silti heille kiitollinen yhteisistä hetkistä. Kiinnostuksen kohteiden muuttuminen ja erilleen kasvaminen eivät ole häpeän asia vaan ihan tavallista elämää. Jotkut ovat perheen lisäyksen jälkeen jääneet elämääni, mutta on luonnollista, että yhteydenpito ei ole säilynyt yhtä tiiviinä. Silti voin näiden harvojenkin tapaamisten aikana nauttia ystäväni ja mahdollisesti myös hänen jälkikasvunsa seurasta. Arvostan sitä, että olen myös itse saanut osakseni paljon ymmärrystä lähipiiriltäni kiireisen ja liikkuvan työni tähden.
En pidä sävystä jolla tuomitsette toinen toisianne valintojenne perusteella. Ympäröikää itsenne ihmisillä jotka ovat teille merkityksellisiä ja tehkää sitä mikä saa teidät onnelliseksi.
Minä reagoin aggressiivisesti tähän aloitukseen. Se muistuttaa liikaa omien kolmen ymmärtämättömän siskoni uteluja. Heillä on jokin kummallienn oikeus laukoa mielipiteitään ja pällistellä tekemisiäni. Ja paheksua kaikkea.
Kaiken huippu oli viime kesänä, kun lainasin yhdelle heistä autoani ja mökkiäni ilmaiseksi. Ja sain tekstarina listaa siitä mitä kaikkea minun oliis pitänyt tehdä enemmän ja paremmin.
Auto katsastettu, siisti, tankki täynnä. Mökki siivottu, piha siivottu, nurtsi leikattu, jopa takkapuut kannettu valmiiksi. Pyyhkeet ja lakanat odottamassa.
Ja sitten pällistellään miten mökillä tien varressa on rumia risuja ja autossa jokin ekstrasäädin ei toimi. Ja että mihin minä oikein aikani käytän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :)
Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.
Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.
Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.
Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi.
Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.
Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.
Minä sen kirjoitin ja ensinnäkin sanoin meneväni TIS-ketjuun enkä katsovani sitä viikonloppuna. Ohjelma tulee telkkarista keskiviikkona ja torstaina. Toiseksi kerroin päälauseessa, että sosiaalinen elämä on vähentynyt viime vuosina, ketjussakin mainituista syistä, mutta TOISAALTA (lieventävänä loppukaneettina) työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään (= ongelma ei ole siis juuri nyt täysin katastrofaalinen).
En siis kertonut, että a) palstailen viikonloput, b) katson tositeeveetä saati c) en mene rientoihin, koska olen niin väsynyt pelkästä työstä. Aivan varmasti menen, jos joku kutsuu jonnekin.
Se on varmaan kiinni prioriteeteista. Minä näen, että kaveritapaamiset antavat voimaa arkeen, joten jos tuntuu pe-iltana siltä, että plääh, en jaksa lähteä, koska nukuin ed. yönä 5 tuntia, niin kyllä se siitä iloksi silti muuttuu.
En tiedä, jotkut perheelliset ehtivät enemmän ja jotkut vähemmän. Jotkut heistä eivät ehdi nähdä monien menojensa takia. Jotkut taas eivät edes kysy lapsenvahtia, vaan sanovat suorilta ei, ja oikeastaan ajan saatossa herää kysymys, onko siinä enemmänkin kyse siitä, että kaveriporukka ei edes kiinnosta. Kynsien lakkaaminen nyt on varmaan aika epäolennaista monelle.
Vielä säälittävämpää. Möllöttää arki-illat moskaa ja keskustella siitä viikonloput.
Kyllä sinä kerroit. Möllötät moskaa ja kirjoittelet siitä loppuajan. Sinun on helppo mennä perjantai-iltana väsyneenäkin, koska tiedät että voit levätä koko viikonlopun. Perheellisellä on lauantaina aamulla herätys kuitenkin ja koko työpäivä edessä. Ja sama sunnuntaina ja maanantaina jne.
Ja kai sinä tajuat, että se perheellinen on ihan täysivaltainen ihminen, joka itse tietää pääseekö. Ei se lapsenvahti sitä päätä.
Ja kai sinä senkin tajuat, että kaikilla ei ole kahdeksaa isovanhempaa ja kuutta kummia apuna. He tietää jo saman tien että eivät pääse. Moni joutuu turvautumaan sekä maksuttomaan että maksulliseen turvaverkkoon ihan jo töiden tai lääkärissäkäyntien tai sairastelun takia. Heillä ei vaan ole enää ketään vahtimaan tyhjän takia.
Näin on. Miksi sinua harmittaa, että joku "möllöttää" moskaa ja keskustelee siitä ja se on hänestä kivaa? Aatteles, Netflix vielä päälle. Miksi ilkeilet asiasta?
Miksi ylipäänsä olet koko ajan aggressiivisella sävyllä vastaamassa, vaikka kirjoittaisi täysin asiallisesti ja pohtivasti? En ole syyttämässä sinua, mutta vastaat hyökkäävästi. Minun puolestani voit hyvin olla vaikkapa aina kotona tai muiden perheellisten kanssa. Ei esim. lapsettomien kanssa kannata ollakaan, jos heitä vihaa ja pitää heidän elämiään ihan tyhminä.
Mutta perheellisiä saa paheksua ja uhkailla ja haukkua?
Ja miksi sinä kinuat niitä perheellisiä jos vihaat ja halveksit?
Kuten sanoin, niin ikävää, jos joku on teitä paheksunut, uhkaillut ja haukkunut. Mutta sitä ei kannata kostaa muille - jos nyt kannattaa kostaa yhtään kenellekään. Minä en tosiaan vihaa enkä halveksi perheellisiä. Edelleen, täällä on monta erilaista ihmistä.
Itse olen jo maininnut, että en kinuakaan perheellisiä, koska en halua olla vaivaksi ja häiriöksi. Joskus voin kysäistä jonnekin, mutta jos eivät lähde, niin olkoot lähtemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä.
Toisaalta nyt puhuttiin ihmisistä eli itse ainakin yritän, että hyvät työkaverit vanhasta työpaikasta pysyvät kavereina, vaikka työpaikka vaihtuisikin toiseksi. Eivät vain ole enää työkavereita, vaan kavereita.
Ei puhuttu vain ihmisistä vaan että niiden ihmisten kanssa pitäisi tehdä samoja asioita kuin teki ennenkin. Mun mielestä uudessa elämänvaiheessa voi tottakai olla edelleen samoja ihmisiä, mutta silloin näiden ihmisten pitää sopia tähän uuteen elämänvaiheeseen. Ts heidän pitää hyväksyä, että vaikka itseä ehkä baari-illat yms vielä kiinnostaisikin, ystävää ei enää kiinnosta.
Aloituksessahan ap mainitsi vauvan ottamisen mukaan, eli tuskin tarkoitti, että ehdottaisi yhteiseksi menoksi yökerhoa tai baaria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :)
Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.
Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.
Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.
Täysin samoin sen lapsettomankin pitää jaksaa, vaikka aina ei ehkä edes huvittaisi.
Juurihan tuo lapseton selitti, että hän voi todella hyvällä omallatunnolla vain palstailla ja möllöttää tositeeveetä, koska on väsynyt pelkästä työstä.
Eikä lapsettoman tarvitse jaksaa 24/7 ja sitten kuunnella, miten kamalaa on, kun kynnet ei olekaan lakatut, kuten täällä on raivottu.
Minä sen kirjoitin ja ensinnäkin sanoin meneväni TIS-ketjuun enkä katsovani sitä viikonloppuna. Ohjelma tulee telkkarista keskiviikkona ja torstaina. Toiseksi kerroin päälauseessa, että sosiaalinen elämä on vähentynyt viime vuosina, ketjussakin mainituista syistä, mutta TOISAALTA (lieventävänä loppukaneettina) työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään (= ongelma ei ole siis juuri nyt täysin katastrofaalinen).
En siis kertonut, että a) palstailen viikonloput, b) katson tositeeveetä saati c) en mene rientoihin, koska olen niin väsynyt pelkästä työstä. Aivan varmasti menen, jos joku kutsuu jonnekin.
Se on varmaan kiinni prioriteeteista. Minä näen, että kaveritapaamiset antavat voimaa arkeen, joten jos tuntuu pe-iltana siltä, että plääh, en jaksa lähteä, koska nukuin ed. yönä 5 tuntia, niin kyllä se siitä iloksi silti muuttuu.
En tiedä, jotkut perheelliset ehtivät enemmän ja jotkut vähemmän. Jotkut heistä eivät ehdi nähdä monien menojensa takia. Jotkut taas eivät edes kysy lapsenvahtia, vaan sanovat suorilta ei, ja oikeastaan ajan saatossa herää kysymys, onko siinä enemmänkin kyse siitä, että kaveriporukka ei edes kiinnosta. Kynsien lakkaaminen nyt on varmaan aika epäolennaista monelle.
Vielä säälittävämpää. Möllöttää arki-illat moskaa ja keskustella siitä viikonloput.
Kyllä sinä kerroit. Möllötät moskaa ja kirjoittelet siitä loppuajan. Sinun on helppo mennä perjantai-iltana väsyneenäkin, koska tiedät että voit levätä koko viikonlopun. Perheellisellä on lauantaina aamulla herätys kuitenkin ja koko työpäivä edessä. Ja sama sunnuntaina ja maanantaina jne.
Ja kai sinä tajuat, että se perheellinen on ihan täysivaltainen ihminen, joka itse tietää pääseekö. Ei se lapsenvahti sitä päätä.
Ja kai sinä senkin tajuat, että kaikilla ei ole kahdeksaa isovanhempaa ja kuutta kummia apuna. He tietää jo saman tien että eivät pääse. Moni joutuu turvautumaan sekä maksuttomaan että maksulliseen turvaverkkoon ihan jo töiden tai lääkärissäkäyntien tai sairastelun takia. Heillä ei vaan ole enää ketään vahtimaan tyhjän takia.
Näin on. Miksi sinua harmittaa, että joku "möllöttää" moskaa ja keskustelee siitä ja se on hänestä kivaa? Aatteles, Netflix vielä päälle. Miksi ilkeilet asiasta?
Miksi ylipäänsä olet koko ajan aggressiivisella sävyllä vastaamassa, vaikka kirjoittaisi täysin asiallisesti ja pohtivasti? En ole syyttämässä sinua, mutta vastaat hyökkäävästi. Minun puolestani voit hyvin olla vaikkapa aina kotona tai muiden perheellisten kanssa. Ei esim. lapsettomien kanssa kannata ollakaan, jos heitä vihaa ja pitää heidän elämiään ihan tyhminä.
Mutta perheellisiä saa paheksua ja uhkailla ja haukkua?
Ja miksi sinä kinuat niitä perheellisiä jos vihaat ja halveksit?
Kuten sanoin, niin ikävää, jos joku on teitä paheksunut, uhkaillut ja haukkunut. Mutta sitä ei kannata kostaa muille - jos nyt kannattaa kostaa yhtään kenellekään. Minä en tosiaan vihaa enkä halveksi perheellisiä. Edelleen, täällä on monta erilaista ihmistä.
Itse olen jo maininnut, että en kinuakaan perheellisiä, koska en halua olla vaivaksi ja häiriöksi. Joskus voin kysäistä jonnekin, mutta jos eivät lähde, niin olkoot lähtemättä.
Eli esim. tämä kommentti, jossa on heti alapeukuttajia. Mitä vikaa siis tässä kommentissa on siinä määrin, että se pistää teidät alapeukuttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä.
Toisaalta nyt puhuttiin ihmisistä eli itse ainakin yritän, että hyvät työkaverit vanhasta työpaikasta pysyvät kavereina, vaikka työpaikka vaihtuisikin toiseksi. Eivät vain ole enää työkavereita, vaan kavereita.
Ei puhuttu vain ihmisistä vaan että niiden ihmisten kanssa pitäisi tehdä samoja asioita kuin teki ennenkin. Mun mielestä uudessa elämänvaiheessa voi tottakai olla edelleen samoja ihmisiä, mutta silloin näiden ihmisten pitää sopia tähän uuteen elämänvaiheeseen. Ts heidän pitää hyväksyä, että vaikka itseä ehkä baari-illat yms vielä kiinnostaisikin, ystävää ei enää kiinnosta.
Aloituksessahan ap mainitsi vauvan ottamisen mukaan, eli tuskin tarkoitti, että ehdottaisi yhteiseksi menoksi yökerhoa tai baaria.
Mutta ei ehdottanut, että menisi itse ystävänsä luokse vaikka kahville. Kun hyvä ystävänä aikoinaan sai lapsen ja olin vielä lapseton, mulle oli itsestäänselvää, että minä - koska se oli mulle helpompaa - kävin hänen luonaan kuin että hän olisi lapsen kanssa tullut mun luokseni tai olisimme kolmisteen menneet jonnekin kaupungille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
Tämä ketju on aika hurjaa luettavaa. Tietenkin lapset ovat kaikki kaikessa, mutta monelle ystävyyssuhteet vaikuttavat olevan aika yhtä tyhjän kanssa, kun lasten synnyttyä niihin ei riitä mitään mielenkiintoa. Minulle ystävieni tuki oli tosi tärkeää pikkulapsiaikanakin ja he ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, lapset ja mies tietysti tärkeimmät. Minulla on ollut paljon vaikeuksia ja surua lapsuudenperheessäni joten ystävistä on muodostunut yhdenlainen perhe, joka tukee vaikeuksissa.
En näe heitä usein juuri ajan puutteen vuoksi mutta lähes päivittäin tekstailemme. Ja kun nähdään on aina todella mukavaa. Haluan kiireestä huolimatta tietää mitä heille kuuluu ja osoittaa että välitän heistä.
Ymmärrän kyllä täysin perheiden kiireet. Monille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, kuinka todella eriarvoisessa asemassa perheet ovat keskenään. Toisilla on turvaverkko aina saatavilla, toisilla ei lainkaan. Ne joilla on mummot ja ukit naapurissa auttamisvalmiudessa ihmettelevät, miksi muut äidit ja isät ei vain vie lapsia hoitoon. No kenelle? On muuten tosiasia, että jos isovanhemmat ei ole apuna niin harvalla on ketään muutakaan. Kavereilta/naapureilta ei pyydetä apua samalla tavoin. Oletus on, että sukulaiset auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi jatkua samanlaisena lasten saamisen jälkeenkin? Eihän työpaikkaa vaihtaessaankaan halua, että entisen työpaikan työt tulevat perässä.
Toisaalta nyt puhuttiin ihmisistä eli itse ainakin yritän, että hyvät työkaverit vanhasta työpaikasta pysyvät kavereina, vaikka työpaikka vaihtuisikin toiseksi. Eivät vain ole enää työkavereita, vaan kavereita.
Ei puhuttu vain ihmisistä vaan että niiden ihmisten kanssa pitäisi tehdä samoja asioita kuin teki ennenkin. Mun mielestä uudessa elämänvaiheessa voi tottakai olla edelleen samoja ihmisiä, mutta silloin näiden ihmisten pitää sopia tähän uuteen elämänvaiheeseen. Ts heidän pitää hyväksyä, että vaikka itseä ehkä baari-illat yms vielä kiinnostaisikin, ystävää ei enää kiinnosta.
Aloituksessahan ap mainitsi vauvan ottamisen mukaan, eli tuskin tarkoitti, että ehdottaisi yhteiseksi menoksi yökerhoa tai baaria.
Mutta ei ehdottanut, että menisi itse ystävänsä luokse vaikka kahville. Kun hyvä ystävänä aikoinaan sai lapsen ja olin vielä lapseton, mulle oli itsestäänselvää, että minä - koska se oli mulle helpompaa - kävin hänen luonaan kuin että hän olisi lapsen kanssa tullut mun luokseni tai olisimme kolmisteen menneet jonnekin kaupungille.
Mutta virkistääkö tuo sitten taas äitiä? Omassa kaveripiirissä äidit on usein itse halunneet, että tavataan kaupungilla, ei kotinurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on aika hurjaa luettavaa. Tietenkin lapset ovat kaikki kaikessa, mutta monelle ystävyyssuhteet vaikuttavat olevan aika yhtä tyhjän kanssa, kun lasten synnyttyä niihin ei riitä mitään mielenkiintoa. Minulle ystävieni tuki oli tosi tärkeää pikkulapsiaikanakin ja he ovat elämäni tärkeimpiä ihmisiä, lapset ja mies tietysti tärkeimmät. Minulla on ollut paljon vaikeuksia ja surua lapsuudenperheessäni joten ystävistä on muodostunut yhdenlainen perhe, joka tukee vaikeuksissa.
En näe heitä usein juuri ajan puutteen vuoksi mutta lähes päivittäin tekstailemme. Ja kun nähdään on aina todella mukavaa. Haluan kiireestä huolimatta tietää mitä heille kuuluu ja osoittaa että välitän heistä.
Ymmärrän kyllä täysin perheiden kiireet. Monille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, kuinka todella eriarvoisessa asemassa perheet ovat keskenään. Toisilla on turvaverkko aina saatavilla, toisilla ei lainkaan. Ne joilla on mummot ja ukit naapurissa auttamisvalmiudessa ihmettelevät, miksi muut äidit ja isät ei vain vie lapsia hoitoon. No kenelle? On muuten tosiasia, että jos isovanhemmat ei ole apuna niin harvalla on ketään muutakaan. Kavereilta/naapureilta ei pyydetä apua samalla tavoin. Oletus on, että sukulaiset auttavat.
Äitinä punnitsee ne ihmiset. Itse olen karsinut kaikki sellaiset, joiden jälkeen on loppuun puserrettu tai hyväksikäytetty olo. En jaksa, en halua.
Ja jos lapset sairastelee ja itse valvoo, voi mennä kuukausikaupalla ihan vaan siihen eloonjäämiseen.
Minulla meni varmanan 10 vuotta, etten kunnolla huomannut edes, että mikä vuodenaika on. Päässä pyöri vain kaikki tekemätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä hankkia lapsia, jos on loppujen lopuksi ns. työmäärästä katkera ja haluaa vain kettuilla toisille, miten säälittävää heidän elämänsä on, kun heillä ei tätä työmäärää ole? Voihan se olla, että joku olisi itsekin halunnut itselleen ihan jotain muuta elämään kuin työtä, vapautta ja vapaa-aikaa, joten miksi ilkeillä esim. lapsettomuudesta? Eiväthän kaikki halusta huolimatta saa lapsia, minkä luulisi olevan täysin ilmeistä täällä.
Parempihan se olisi olla sillä asenteella kuin joku oli ekalla sivulla, että nyt on lasten myötä parempaa seuraa, joten kaverit eivät enää vain kiinnosta. Olla sinut oman elämäntilanteen kanssa, ilman tarvetta myöskään halveksua toisten elämää. Ikävää, jos joku lapseton on halveksunut teidän elämäänne, mutta kannattaa huomata, että tässäkin ketjussa on monta kirjoittajaa eikä ole millään tapaa oikeudenmukaista siirtää vihamielistä asennettaan väärille kohteille.
Kuka on katkera? Ei vaan jaksa energiasyöppöjä ruikuttajia.
Jos ja kun puhutaan toisten säälittävästä elämästä, kyseenalaistetaan, onko elämä "worth living", halveksutaan vapaa-ajanviettotapoja ja pidetään niitä laaduttomina, niin mielestäni tuosta haiskahtaa katkeruus tai vähintään vihamielisyys. Jokin oman pahan olon projisointi toisiin. Tyytyväisellä ja tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta lytätä toisia, vaan keskittyy. omaan, kenties varsin mainioon elämäänsä.
Enkä nyt tiedä, onko sekään, että kutsuu toisia ihmisiä "energiasyöpöiksi ruikuttajiksi" (perusteella, että...?) ihan by the book, mutta tapoja on kai monia.
Siinä vain vastataan samalla mitalla. Jos itse vittuilee, saa vittuilua takaisin.
Miten erotat täällä eri ihmiset? Mielestäni keskustelu on eskaloitunut siten, että kirjoitti kuka tahansa lapseton mitä tahansa, siihen vastataan ilkeästi, koska KOKO keskustelu ärsyttää lähtökohtaisesti.
Eikö myös ole todella vanhanaikaista tuo, että "vastataan samalla mitalla"? Tätäkö siis opetatte lapsillekin? Eihän sitä tarvitse olla yhtä tyhmä kuin toinen, mennä yhtä alhaiselle tasolle. Fiksuuttahan se on, jos ei provosoidu ja kykenee ilmaisemaan itsensä asiallisesti.
Ai että solvauksiin vaan pitää kääntää toinen poski? Tai muuten on huono äiti. Eli taaaaas saatiin sitä pahekduvaa ja ohjeistavaa saarnaa ja vittuilua. Älä sinä provosoidu alunperinkään ja lakkaa kyyläämästä muita. Niin ei sitten tartte ruikuttaa kun ei pärjää.
WWJD. Joo, mut on kasvatettu siten, että ei tarvitse olla yhtä tyhmä kuin joku toinen on. Sori siitä, että kasvatus ei ole ollut mitään kiusaushenkistä, vaan on julistettu asiallisuuden nimeen. Jos kuitenkin yllä olevankin tulkitset vittuiluksi ja paheksunnaksi ja ohjeistavaksi saarnaksi, niin eiköhän sulla itselläsi ole jo liipasinnappi pikkasen liian herkässä. Näet mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole.
En tiedä mistään huono äiti -jutusta, mutta joo, se nyt kyllä on niin taivaan vanhaa juttua, että jos esim. lapsista toinen aloittaa riidan, niin silloin nimenomaan aloittaja on syypää eikä lainkaan se, joka lähtee siihen mukaan. Näin ajateltiin 80-luvulla. Jos siis työkaveri on epäystävällinen töissä minulle, niin ei, en voi olla sitä takaisin, vaan pitää todeta, että jaa, kenties hänellä on huono päivä, mutta samalle linjalle ei lähdetä.
Lässytilässyti. Grow up.
Itse asiassa mulle on koko ajan tullut tässä keskustelussa nimenomaan tunne, että kaikki pehmeät ja humaanit arvot on jotenkin huonosta ja että jopa se pyrkimys asiallisuuteen ärsyttää. Tuo "lässytilässyti" niittasi tämän arveluni.
Mielestäni se ei ole aikuistumista, jota täällä nyt mainostetaan eli äreä keskustelusävy, nokkapokka, vittuilu takaisin jne. Ei, en halua aikuistua.
Käyn joskus lapsen kanssa kavereilla. Kiva olla siellä pari tuntia ja paimentaa lasta koko ajan, lauseet jää puolitiehen, unohtaa mitä sanoo, ei voi keskittyä, mitä toinen puhuu.... Kukaan ei ole vielä lähtenyt vaikka ulos, missä lapsi voi purkaa energiaa ja juoksennella turvallisesti ilman, että ne sadat pienet posliiniesineet lattiatasolla kiinnostaa niim kamalasti. Yksinhuoltajuuden iloja. joka toinen viikonloppu on vapaa, yleensä menee levätessä ja nauttiessa omasta seurasta ja tekee niitä asioita, mihin menee lapsen kanssa kohtuuttomasti energiaa ja aikaa.
Onneksi on pari kaveria, joilla samanikäiset lapaet. Niistä on seuraa toisilleen ja saa keskusteluakin aikaiseksi. Siis ihan jostain muusta kuin lapsista.
Mutta perheellisiä saa paheksua ja uhkailla ja haukkua?
Ja miksi sinä kinuat niitä perheellisiä jos vihaat ja halveksit?