Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana. 

Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.

Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan. 

Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...

Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?

Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen. 

Jos sulla on vauva ja lapsi, sulla on kaksi lasta. Tilanne siis täysin eri kuin jos sulla on vauva tai lapsi, jolloin sulla on yksi lapsi.

Pitää kirjoittaa se mitä tarkoittaa.

Kannattaa unohtaa saivartelu ja keskittyä olennaiseen, jos sisällön kuitenkin erinomaisesti ymmärtää. Henkilöhän vieläpä täsmensi ajatteluaan viestissä. 

Miten ihmeessä tuosta voi ymmärtää ”oikein”? Vauva ja lapsi on kaksi lasta. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, vanhimmat koulussa ja nuorin vauva. Päivisin olen vauvan kanssa kotona, imetän ja kanniskelen. Kun vauva nukahtaa (muualle kuin syliin) teen ruokaa, siivoan ja hoidan kotitöitä.

Kun isommat tulevat koulusta, seurustelen heidän kanssaan ja teemme läksyjä. Kun vauva nukahtaa, laitan päivällisen.

Kun mies tulee töistä, syömme ja teemme jokapäiväisiä asioita joihin kuuluu kaupassa käynti, lasten harrastukset, kokeisiin lukemiset, ulkoilu ja aikuisten omat harrastukset, joille yritämme myös silloin tällöin löytää aikaa.

Välillä toinen jää vauvan kanssa kotiin, jolloin toinen pääsee isompien (tai yhden lapsen) kanssa leffaan tai pelaamaan jalkapalloa tms ulos, sillä isommatkin tarvitsevat omaa aikaa yksin vanhemman kanssa. Usein kuitenkin ulkoilemme koko perhe, sillä koemme että yhdessä tekeminen on kaiken hässäkän keskellä tärkeää.

Välillä pitäisi löytää myös aikaa sille parisuhteelle vauvan yövalvomisien, isompien harrastusrumban ja muun kanssa jolloin valitettavasti se "vapaa-aika" kuluu usein niiden tärkeimpien ihmisten kanssa.

Meillä ei myöskään ole sellaisia sukulaisia joilta voisi pyytää lastenhoitoapua, eikä nuorimman kohdalla siitä tulisi mitään sillä tämä ei huoli pulloa.

Joten ei, ei sitä aikaa vaan jää.

Meillä myös hyvin paljolti näin, tosin meillä on vain kaksi lasta (alle 5v.). Talvisin käymme koko perhe laskettelemassa pari kertaa viikossa, kesällä mökkeilemme paljon. Lisäksi asumme omakotitalossa, jossa on aina ne omat hommansa tehtävänä. Niihinkin menee aikaa, sitä ei välttämättä kerrostalosinkku ymmärrä. En myöskään ole kovin sosiaalinen, jo pelkästään lapsien kanssa oleminen kuluttaa usein kaiken sosiaalisen kapasiteettini. Muutaman kerran vuodessa käyn kavereiden kanssa tuulettumassa, mutta perheellisten kavereiden kanssa tapaamme useammin kotioloissa. Lapsetkin saavat silloin leikkiseuraa.

Suorastaan naurettavia nämä kaikki pumppauskehotukset ym. Jos ei ole koskaan pumpannut, niin ei tiedä, että se on todella ärsyttävää hommaa! Lisäksi kaikki vauvat eivät edes huoli pulloa. Itse olen kyllä kaikki perusasiat saanut hyvin hoidettua lapsista huolimatta, mutta kaikki ylimääräinen täytyy kyllä punnita tarkoin että kannattaako - ja ennen kaikkea huvittaako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän kuulu jatkua samoin kuin ennen lasta. Tottakai se muuttaa paljon. Itse ainakin nautin mutta kaikille ei lapsiperhe-elämä sovi.

Silloin onkin hyvä pysyä lapsettomana kun haluaa mennä ja tulla kuten itselle sopii ja käyttää rahat ihan vain itseensä.

Mutta ei kannata valittaa jos hyvät ystävät saa lapsia ja arvot muuttuu ja sitten ei lähdetäkään tyttöjen risteilylle.

Moni kuvittelee ikuisen nuoruuden jatkuvan kun ei tee lapsia mutta eivät ota huomioon että myös ystävyys muuttaa muotoaan ja ei ole niin kiva käydä baarissa yksin kun ystävät ovat perheidensä kanssa ja baarissakin kaikki näyttävät jo paljon nuoremmilta. Sitten ei enää kuulukaan mihinkään.

Luuletko todella, että lapsettomien ainoa elämän sisältö on baarissa käyminen? Mietitkö tosissasi sitä, että ikisinkku kaverisi ei kuulu enää mihinkään, kun baarissa muut ovat nuoremman näköisiä?

Mihin hän kuuluu? Kun ystävillä on lapsia eikä heidän kanssa voi olla ja lapsuudenperhe on hajonnut koska niinhän juuri kerrottiin, että sellaisen varaan ei saa laskea.

Notkuu muutaman muun luuserin kanssa loputtomia tyttöjen meikki-iltoja?

Miksi puhut noin ilkeästi lapsettomista naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua. 

Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?

Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen. 

Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin. 

Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.

Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?

En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa. 

"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.

Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.

Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.

Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.

Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin. 

Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen. 

Nyt ei ole kyse siitä mitä sinä uskot ja sen miten olet ihan itse sen jotenkin tulkinnut. Keksit vaikka millaista selitystä omille ajatuksillesi. Jos et olisi niin laiska löytäisit sieltä, minkä yliopiston tutkimuksesta on kyse. Tarkennan, ettei kyseessä ole ilta-sanomien tutkimus. Mutta ainahan teitä ennemmin mututietoon uskovia, kuin yliopistotutkimuksiin luottavia on ollut, jotka selittelevät omia uskomuksiaan vedoten vähän kaikkeen.

Sinusta tämä on lillukanvarsia, koska se kumoaa täysin uskomuksesi ja siihenhän sinun egosi ei taivu.

Ja itsehän sinä kirjoitit, ettei kavereissasi ole aviopareja. No saivarrellaan. Ajattelen, että ihmiset jotka tunnet niin hyvin, että voit vetää johtopäätöksiä heidän parisuhteistaan ovat myös kavereitasi, mutta selkeästi siis tunnet myös aviopareja, jotka eivät kuitenkaan ole kavereitasi, mutta jostain syystä tiedät silti heidän erojensa syyt ja muut asiat. Mitä tuohon sanoa? My bad?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana. 

Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.

Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan. 

Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...

Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?

Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen. 

Jos sulla on vauva ja lapsi, sulla on kaksi lasta. Tilanne siis täysin eri kuin jos sulla on vauva tai lapsi, jolloin sulla on yksi lapsi.

Pitää kirjoittaa se mitä tarkoittaa.

Kannattaa unohtaa saivartelu ja keskittyä olennaiseen, jos sisällön kuitenkin erinomaisesti ymmärtää. Henkilöhän vieläpä täsmensi ajatteluaan viestissä. 

Eli otsikko ”Miten koulutat ajokoirasi?” pitää osata lukea ”Käyttääkö hamsterisi juoksupyörää”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana. 

Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.

Heh, henkilöhän ei tarkoita tuolla, että perheessä olisi esim. 2 lasta, vaan pyrkii kuvailemaan sitä, miten vauvan kanssa voi toimia ja miten taas taaperon. Voihan se olla, että on vaikka kolmekin lasta perheessä, mutta tässä tuskin nyt mietittiin lasten lukumäärää lainkaan. 

Lues ketjun otsikko. ”Miksei sen vauvan JA lapsen kanssa jne”...

Tuota, miten ilmaisisit itse asian, kun haluat sanoa, että "vauvan, joka samalla on myös lapsi ja joka isommaksikin kasvaa joskus (= jolloin yleensä puhutaan lapsesta), kanssa ei voi irrottautua..."?

Vaikka olen äikänopettaja, ymmärsin erittäin hyvin tuossa ajatuksen. Pilkunviilaus tässä kontekstissa täysin tarpeetonta, etenkin kun tuossa ei ole juurikaan viilattavaa. Ajattele siihen vaikkapa "tai" tilalle, niin ymmärtänet ajatuksen. 

Jos sulla on vauva ja lapsi, sulla on kaksi lasta. Tilanne siis täysin eri kuin jos sulla on vauva tai lapsi, jolloin sulla on yksi lapsi.

Pitää kirjoittaa se mitä tarkoittaa.

Kannattaa unohtaa saivartelu ja keskittyä olennaiseen, jos sisällön kuitenkin erinomaisesti ymmärtää. Henkilöhän vieläpä täsmensi ajatteluaan viestissä. 

Miten ihmeessä tuosta voi ymmärtää ”oikein”? Vauva ja lapsi on kaksi lasta. Piste.

Harmi juttu, että et ymmärrä tuota. Ap ehkä tulee selventämään sinulle asiaa. Uskoisin, että ap esittäisi täysin saman kysymyksen, vaikka perheessä olisi yksi lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämän kuulu jatkua samoin kuin ennen lasta. Tottakai se muuttaa paljon. Itse ainakin nautin mutta kaikille ei lapsiperhe-elämä sovi.

Silloin onkin hyvä pysyä lapsettomana kun haluaa mennä ja tulla kuten itselle sopii ja käyttää rahat ihan vain itseensä.

Mutta ei kannata valittaa jos hyvät ystävät saa lapsia ja arvot muuttuu ja sitten ei lähdetäkään tyttöjen risteilylle.

Moni kuvittelee ikuisen nuoruuden jatkuvan kun ei tee lapsia mutta eivät ota huomioon että myös ystävyys muuttaa muotoaan ja ei ole niin kiva käydä baarissa yksin kun ystävät ovat perheidensä kanssa ja baarissakin kaikki näyttävät jo paljon nuoremmilta. Sitten ei enää kuulukaan mihinkään.

Luuletko todella, että lapsettomien ainoa elämän sisältö on baarissa käyminen? Mietitkö tosissasi sitä, että ikisinkku kaverisi ei kuulu enää mihinkään, kun baarissa muut ovat nuoremman näköisiä?

Mihin hän kuuluu? Kun ystävillä on lapsia eikä heidän kanssa voi olla ja lapsuudenperhe on hajonnut koska niinhän juuri kerrottiin, että sellaisen varaan ei saa laskea.

Notkuu muutaman muun luuserin kanssa loputtomia tyttöjen meikki-iltoja?

Miksi puhut noin ilkeästi lapsettomista naisista?

Vastaan samalla tyylillä kuin minulle puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua. 

Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?

Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen. 

Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin. 

Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.

Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?

En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa. 

"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.

Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.

Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.

Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.

Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin. 

Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen. 

Nyt ei ole kyse siitä mitä sinä uskot ja sen miten olet ihan itse sen jotenkin tulkinnut. Keksit vaikka millaista selitystä omille ajatuksillesi. Jos et olisi niin laiska löytäisit sieltä, minkä yliopiston tutkimuksesta on kyse. Tarkennan, ettei kyseessä ole ilta-sanomien tutkimus. Mutta ainahan teitä ennemmin mututietoon uskovia, kuin yliopistotutkimuksiin luottavia on ollut, jotka selittelevät omia uskomuksiaan vedoten vähän kaikkeen.

Sinusta tämä on lillukanvarsia, koska se kumoaa täysin uskomuksesi ja siihenhän sinun egosi ei taivu.

Ja itsehän sinä kirjoitit, ettei kavereissasi ole aviopareja. No saivarrellaan. Ajattelen, että ihmiset jotka tunnet niin hyvin, että voit vetää johtopäätöksiä heidän parisuhteistaan ovat myös kavereitasi, mutta selkeästi siis tunnet myös aviopareja, jotka eivät kuitenkaan ole kavereitasi, mutta jostain syystä tiedät silti heidän erojensa syyt ja muut asiat. Mitä tuohon sanoa? My bad?

Lue uudestaan. Minä kirjoitin, että eronneet eivät ole virallisesti eronneita, koska he eivät ole naimisissa edes olleet. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kavereissani olisi naimisissa olevia, koska tsadaa, hehän ovat naimisissa eivätkä eronneita. 

Minun puolestani voit hyvin uskoa siihen, että ensisijaisesti muut ihmiset päättävät toisten avioerot ja vaikkapa avoerotkin, koska olet tämän lukenut tutkimuksista x ja y. Minulla ei ole mitään intressejä mietiskellä toisten erojen syitä, vaan keskustelu lähti siitä, kun totesin, että nyt on helpompaa sopia tapaamisia, kun on vapaita viikonloppuja. En edes tiedä, miksi vänkäät joistakin ihmisten eroista ja niiden syistä ja millä tavalla se liittyy ihmisten tapaamisiin! Onko sinulla jokin tarve tehdä täällä ongelma kaikesta, mitä ihmiset kirjoittavat ja tahallisesti väärinymmärtää?

Rauhallisempaa illanjatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.

Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.

Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.

Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.

Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.

Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.

Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?

Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?

En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?

Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.

Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.

Voihan sitä omaa perhettä kutsua myös tärkeiksi ihmissuhteiksi, kuten sinäkin kutsut omia ihmisten välisiä suhteita, koska kyseessä on aina kuitenkin ihmiset, mutta koska minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään mikä on niin tärkeää yli 4kymppiselle sinkulle, että vois jopa romahtaa, niin minun on nyt vain pyydettävä apuasi näkemään ne.

Ymmärrän, että sinua laiskottaa näin lauantai-iltana kirjoitella muutama asia, mutta kai sinä nyt muutaman sanan jaksat kirjoittaa, ilman sen suurempia sepustuksia?

Kun viittasin noihin 4-kymppisiin, niin ymmärsit kai etten puhunut vain ja ainoastaan sinusta, vaan noin niinkuin yleisestä ilmiöstä, jota nykyisin näkee? Ruusunpunainen vs. todellisuus. Vähän niinkuin sinä puhut mammoista, etkä juuri minusta.

Ihan samalla tavalla kuin sinulla ilmeisesti lapset tuovat sen sisällön elämään, minulla se on myös ihmissuhteet, mutta niihin ei kuulu lapset. Kaikki eivät halua lapsia, ja elävät silti ihan yhtä lailla tyydyttävää elämää. Minun elämästäni ei puutu mitään, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Lisäksi elämässäni on muitakin onnea tuovia asioita. Yritä käyttää mielikuvitustasi; mitä muuta ihanaa tässä maailmassa on kuin lapset? Etkö todellakaan keksi ainuttakaan?

En minä keksi mitä sinun listassasi voisi olla. Suostut sanomaan ihmissuhteet ja sitten annat ymmärtää kuinka niitä on pitkä lista muitakin yhtä tärkeitä, mutta et vain jaksa kirjoittaa. No, minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään, enkä ymmärrä miksi jatkat tällaista kissa hiiri leikkiä, vai häpeätkö näitä sinulle tärkeitä asioita?

Tietenkin, joku voi elää vaikka minkä tahansa takia itselleen tyydyttävää elämää. Joku saattaisi sanoa, että elää vaikka pornolle ja elämä romahtaisi, jos se vietäisiin pois. Ja mikä minä sitä halveksimaan, mutta sinähän se olet se, joka antaa ymmärtää kuinka ei kannata pitää omaa perhettä ykkösasiana elämässä, koska jos sen menettää, niin romahtaa ja, että on olemassa muita paljon arvokkaampia asioita. No mitä? Sanot ihmissuhteet,. Johon minä vastaan, että perhe on niinkuin sama asia kuin ihmisuhteet. Sinulle se on ehkä äiti?, kaveri?, serkku?. Jollekin mammalle se on poika, tytär ja mies.

Muuta et suostu sanomaan vedoten milloin mihinkin naurettavaan tekosyyhyn. Tässä vaiheessa minulle tulee pakostakin fiilis. ettei sinulla ole sellaista kerrottavaksi. Sinusta ei ole sanomaan, eikä kukaan muukaan keksi niitä. Tai no ehkä tuo porno sitten tai tietokonepelit?

Elämä voi olla hyvää ilman mitään tärkeääkin. Onneksi.

Ei ole porno eikä tietokonepelit. Jos et muuta keksi, niin ehkä se kertoo sinusta jotain.

Minulla on tarpeeksi tärkeitä asioita elämässäni, mutta en halua niistä tämän enempää sinulle kertoa. Riittää, että niitä on. Ja ilmeisesti sinullakin. Mikä siis on ongelma?

Aivan, minä voin kyllä keksiä satoja asioita mitkä voisivat olla jollekin tärkeitä, mutta se on yksi ja sama, koska niillä ei ole välttämättä todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Jääköön siis arvoitukseksi, mikä voisi olla 4 kymppisille, niin tärkeää, että niiden asioiden edessä mamma, joka pitää perhettään tärkeimpänä on valitettava tapaus. Et halua edustaa 4 kymppistä lapsetonta ja se on sinun oikeutesi, mutta turhaan sinä minusta, sen takia jotenkin huonoa teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua. 

Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?

Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen. 

Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin. 

Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.

Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?

En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa. 

"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.

Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.

Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.

Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.

Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin. 

Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen. 

Nyt ei ole kyse siitä mitä sinä uskot ja sen miten olet ihan itse sen jotenkin tulkinnut. Keksit vaikka millaista selitystä omille ajatuksillesi. Jos et olisi niin laiska löytäisit sieltä, minkä yliopiston tutkimuksesta on kyse. Tarkennan, ettei kyseessä ole ilta-sanomien tutkimus. Mutta ainahan teitä ennemmin mututietoon uskovia, kuin yliopistotutkimuksiin luottavia on ollut, jotka selittelevät omia uskomuksiaan vedoten vähän kaikkeen.

Sinusta tämä on lillukanvarsia, koska se kumoaa täysin uskomuksesi ja siihenhän sinun egosi ei taivu.

Ja itsehän sinä kirjoitit, ettei kavereissasi ole aviopareja. No saivarrellaan. Ajattelen, että ihmiset jotka tunnet niin hyvin, että voit vetää johtopäätöksiä heidän parisuhteistaan ovat myös kavereitasi, mutta selkeästi siis tunnet myös aviopareja, jotka eivät kuitenkaan ole kavereitasi, mutta jostain syystä tiedät silti heidän erojensa syyt ja muut asiat. Mitä tuohon sanoa? My bad?

Lue uudestaan. Minä kirjoitin, että eronneet eivät ole virallisesti eronneita, koska he eivät ole naimisissa edes olleet. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kavereissani olisi naimisissa olevia, koska tsadaa, hehän ovat naimisissa eivätkä eronneita. 

Minun puolestani voit hyvin uskoa siihen, että ensisijaisesti muut ihmiset päättävät toisten avioerot ja vaikkapa avoerotkin, koska olet tämän lukenut tutkimuksista x ja y. Minulla ei ole mitään intressejä mietiskellä toisten erojen syitä, vaan keskustelu lähti siitä, kun totesin, että nyt on helpompaa sopia tapaamisia, kun on vapaita viikonloppuja. En edes tiedä, miksi vänkäät joistakin ihmisten eroista ja niiden syistä ja millä tavalla se liittyy ihmisten tapaamisiin! Onko sinulla jokin tarve tehdä täällä ongelma kaikesta, mitä ihmiset kirjoittavat ja tahallisesti väärinymmärtää?

Rauhallisempaa illanjatkoa.

No se nyt on tullut harvinaisen selväksi, ettei sinulla ole haluja ja intressejä ottaa selvää ja miettiä tosiasioista, koska olethan katsonut muutamaa kaveriasi ja se riittää.

Minä olen ihan rauhallinen, mutta mitenkäs sinä onnistut tulkitsemaankin aina noin vääristyneesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua. 

Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?

Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen. 

Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin. 

Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.

Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?

En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa. 

"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.

Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.

Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.

Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.

Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin. 

Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen. 

Nyt ei ole kyse siitä mitä sinä uskot ja sen miten olet ihan itse sen jotenkin tulkinnut. Keksit vaikka millaista selitystä omille ajatuksillesi. Jos et olisi niin laiska löytäisit sieltä, minkä yliopiston tutkimuksesta on kyse. Tarkennan, ettei kyseessä ole ilta-sanomien tutkimus. Mutta ainahan teitä ennemmin mututietoon uskovia, kuin yliopistotutkimuksiin luottavia on ollut, jotka selittelevät omia uskomuksiaan vedoten vähän kaikkeen.

Sinusta tämä on lillukanvarsia, koska se kumoaa täysin uskomuksesi ja siihenhän sinun egosi ei taivu.

Ja itsehän sinä kirjoitit, ettei kavereissasi ole aviopareja. No saivarrellaan. Ajattelen, että ihmiset jotka tunnet niin hyvin, että voit vetää johtopäätöksiä heidän parisuhteistaan ovat myös kavereitasi, mutta selkeästi siis tunnet myös aviopareja, jotka eivät kuitenkaan ole kavereitasi, mutta jostain syystä tiedät silti heidän erojensa syyt ja muut asiat. Mitä tuohon sanoa? My bad?

Lue uudestaan. Minä kirjoitin, että eronneet eivät ole virallisesti eronneita, koska he eivät ole naimisissa edes olleet. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kavereissani olisi naimisissa olevia, koska tsadaa, hehän ovat naimisissa eivätkä eronneita. 

Minun puolestani voit hyvin uskoa siihen, että ensisijaisesti muut ihmiset päättävät toisten avioerot ja vaikkapa avoerotkin, koska olet tämän lukenut tutkimuksista x ja y. Minulla ei ole mitään intressejä mietiskellä toisten erojen syitä, vaan keskustelu lähti siitä, kun totesin, että nyt on helpompaa sopia tapaamisia, kun on vapaita viikonloppuja. En edes tiedä, miksi vänkäät joistakin ihmisten eroista ja niiden syistä ja millä tavalla se liittyy ihmisten tapaamisiin! Onko sinulla jokin tarve tehdä täällä ongelma kaikesta, mitä ihmiset kirjoittavat ja tahallisesti väärinymmärtää?

Rauhallisempaa illanjatkoa.

No se nyt on tullut harvinaisen selväksi, ettei sinulla ole haluja ja intressejä ottaa selvää ja miettiä tosiasioista, koska olethan katsonut muutamaa kaveriasi ja se riittää.

Minä olen ihan rauhallinen, mutta mitenkäs sinä onnistut tulkitsemaankin aina noin vääristyneesti?

Siis tuotah, jos ketjun otsikossa viitataan irrottautumiseen ja postauksessa tapaamisiin kavereiden kesken, niin miksi tässä ketjussa pitäisi pohtia ihmisten erojen syitä ja motiiveja? Miten tämän asian tutkiskelu on olennaista ap-aiheen kannalta?

Enkä kyllä ylipäänsä tiedä, mihin tilastoillasi ja tutkimuksillasi tähtäät: siihenkö, että kenenkään ei pitäisi erota huonosta liitosta, koska uhhuh, se villitys voi tarttua kaveriinkin? No, lepo vaan: minun kaveripiirissäni ihmiset ovat tosiaan eronneet toistensa eroista tietämättä, sillä erot ovat olleet aika henkilökohtaisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua. 

Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?

Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen. 

Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin. 

Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.

Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?

En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa. 

"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.

Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.

Eli väitteesi perustuu erittäin suppean otantaan. Kovin kyllä väität tietäväsi miten asiat ovat, mutta et tunne edes aviopareja. Puhu sitten vaan sinun muutamista ystävistäsi, äläkä yleisellä tasolla, koska sen sinun pikku piirisi toiminnat eivät kuvasta toisinaan tapahtuvaa toimintaa edes Suomen tasolla.

Jos googlat Ilta-Sanomien ” Eroaako ystäväsi, varo se tarttuu” näet, että riskisi erota nousee 75% jos ystäväsi eroaa ja muuta mielenkiintoista.

Alkaa olla aika kaukaa haettuja nämä jutut ja lähteet. Mulla ei ole tarvetta googlettaa keltaista lehdistöä, vaan uskoisin, että jokainen parisuhde osaa ihan itse erota, jos on erotakseen. Voidaan epäilemättä juu puhua, että erossa tuki se ja sekin taho, mutta let's get this real ja lopetetaan saivartelu. En tiedä, miksi jumittua ihmeellisiin lillukanvarsiin. 

Varmastikin meillä kaikilla on erittäin suppea otanta emmekä ruukaa tehdä tieteellisiä tutkimuksia kaveripiireissämme. En tietääkseni sanonut, etten tunne aviopareja, joten lopetahan vääristely. Lue uudestaan, jos se jäi käteen. 

Nyt ei ole kyse siitä mitä sinä uskot ja sen miten olet ihan itse sen jotenkin tulkinnut. Keksit vaikka millaista selitystä omille ajatuksillesi. Jos et olisi niin laiska löytäisit sieltä, minkä yliopiston tutkimuksesta on kyse. Tarkennan, ettei kyseessä ole ilta-sanomien tutkimus. Mutta ainahan teitä ennemmin mututietoon uskovia, kuin yliopistotutkimuksiin luottavia on ollut, jotka selittelevät omia uskomuksiaan vedoten vähän kaikkeen.

Sinusta tämä on lillukanvarsia, koska se kumoaa täysin uskomuksesi ja siihenhän sinun egosi ei taivu.

Ja itsehän sinä kirjoitit, ettei kavereissasi ole aviopareja. No saivarrellaan. Ajattelen, että ihmiset jotka tunnet niin hyvin, että voit vetää johtopäätöksiä heidän parisuhteistaan ovat myös kavereitasi, mutta selkeästi siis tunnet myös aviopareja, jotka eivät kuitenkaan ole kavereitasi, mutta jostain syystä tiedät silti heidän erojensa syyt ja muut asiat. Mitä tuohon sanoa? My bad?

Lue uudestaan. Minä kirjoitin, että eronneet eivät ole virallisesti eronneita, koska he eivät ole naimisissa edes olleet. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kavereissani olisi naimisissa olevia, koska tsadaa, hehän ovat naimisissa eivätkä eronneita. 

Minun puolestani voit hyvin uskoa siihen, että ensisijaisesti muut ihmiset päättävät toisten avioerot ja vaikkapa avoerotkin, koska olet tämän lukenut tutkimuksista x ja y. Minulla ei ole mitään intressejä mietiskellä toisten erojen syitä, vaan keskustelu lähti siitä, kun totesin, että nyt on helpompaa sopia tapaamisia, kun on vapaita viikonloppuja. En edes tiedä, miksi vänkäät joistakin ihmisten eroista ja niiden syistä ja millä tavalla se liittyy ihmisten tapaamisiin! Onko sinulla jokin tarve tehdä täällä ongelma kaikesta, mitä ihmiset kirjoittavat ja tahallisesti väärinymmärtää?

Rauhallisempaa illanjatkoa.

No se nyt on tullut harvinaisen selväksi, ettei sinulla ole haluja ja intressejä ottaa selvää ja miettiä tosiasioista, koska olethan katsonut muutamaa kaveriasi ja se riittää.

Minä olen ihan rauhallinen, mutta mitenkäs sinä onnistut tulkitsemaankin aina noin vääristyneesti?

Siis tuotah, jos ketjun otsikossa viitataan irrottautumiseen ja postauksessa tapaamisiin kavereiden kesken, niin miksi tässä ketjussa pitäisi pohtia ihmisten erojen syitä ja motiiveja? Miten tämän asian tutkiskelu on olennaista ap-aiheen kannalta?

Enkä kyllä ylipäänsä tiedä, mihin tilastoillasi ja tutkimuksillasi tähtäät: siihenkö, että kenenkään ei pitäisi erota huonosta liitosta, koska uhhuh, se villitys voi tarttua kaveriinkin? No, lepo vaan: minun kaveripiirissäni ihmiset ovat tosiaan eronneet toistensa eroista tietämättä, sillä erot ovat olleet aika henkilökohtaisia asioita. 

No, itsehän sinä aloit miettimään kuinka outo tämä ketju mielestäsi on. Itse aloitit tällä sivuraiteella, selittäen kuinka mulkkuja äitejä toiset kirjoittajat ovat. No nyt olemme päässeet tähän pisteeseen. Arvaa miksi? Koska emme jääneet junnaamaan tuohon ekaan tekstisi, vaan keskustelu siirtyi eteenpäin. Vähän niinkuin keskusteluilla on taipumusta. Ei minun tarvitse tähdätä tilastoilla mihinkään. Tiedätkö miksi niitä edes tehdään? Ettei tarvitse mutuilla ja selitellä omia valheellisia kuvitelmia.

Ahaa, tässä ketjussa siis OT onkin ihan sallittua. Jep, ketju on mielestäni outo, mutta en silti ymmärrä, miksi puhut avioerojen syntytavoista, kun on kommentoitu sitä, että tapaamiset helpottuvat, kun ihmiset eroavat. En näe kytkyä. Et tähtää mihinkään eli höpiset vain huviksesi niitä näitä? Jaa.

Alentuvan sävyn voi varmasti lopettaa, eiköhän täällä kirjoittajista useampi akateeminen löydy. 

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Yksinkertaisesti kyse on siitä että haluaako vai ei, itse YH ja kyllä kerkeän ja pääsen, jos haluan.

 Where there is a will, there is a way!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mulla on aikaa muillekin asioille kuin perheelle, mutta ei tietenkään yhtä paljon kuin ennen lapsia.

Tottakai haluan viettää aikaa perheeni kanssa, töissäkin pitää käydä ja puolisokin kanssa viettää kahdenkeskistä aikaa. Eikä niitä tunteja vuorokaudessa ole sen enempää kuin ennenkään, joten pakkohan jostain on karsia, itse olen karsinut niistä asioista ja ihmisistä jotka aiheuttavat enemmän stressiä, ärsytystä ja ahdistusta kuin hyvää mieltä.

Spinningin vaihdoin jooogaan, alati valittavan ystävän seuran sijaan valitsen viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa virkistyy ja saa hyvän mielen, baarin sijaan kutsun kavereita mieluummin meille kotiin ja mökkiviikonlopun sijaan lähden mieluummin Pariisiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta juu, ainakin tämä lapseton poistuu hieman leppoisemmille vesille TIS-keskusteluun. Toivottavasti teillä on kavereita, joiden mukaan lähteä joskus tekemään muutakin kuin kränäämään! :) 

Onpa laadukas elämä worth living. Märehtiä toisten perhe-elämää ja sitten keskittyä roskaan. Tosi sosiaalistakin.

Aika huono. En mä siitä tiedä, miten laadukasta on, mutta tällaiset kortit tällä erää ja niiden korttien paskuutta tai hyvyyttä lienee turhaa vatuloida saati miettiä, onko "worth living" vai ei. Oli tai ei, ei tässä nyt ranteitakaan olla vetelemässä auki, vaikka sitä haluaisitkin ehkä mm. minulle. Sosiaalinen elämä on - ketjussakin mainituista syistä - vähentynyt viime vuosina, mutta toisaalta työviikon päätteeksi ei juuri jaksakaan mitään.

Mutta sen perheellisen pitää jaksaa. Muuten on laiska paska, joka ei vaan osaa organisoida ja joka takertuu liikaa ja joka kokee yksinäisen vanhuuden koska on laiska paska.

Miksi aloittaja on itse vieraantunut ystävästään elämäntilanteen muuttuessa. Mene kylään katsomaan, mitä se arki on. Jos olet tottunut tyttöjen iltoihin ja kahvilakäynteihin, etkä ole kiinnostunut uudesta elämäntilanteesta miten se ystävyys voisikaan pysyä samana. Ne ajatukset vain keskittyvät perheen perustamisen jälkeen muualle. Mutta väheneekö se ystävyys, jos välillä keksitään muita tapoja nähdä? Tai elämä muuttuu.

Ihan hassua tällainen. Mutta itse muistan kun olin ekan kerran ns. Kotiäiti niin ne perheettömät kaverit ei ikinä kerinneet näkemään. Että näin. . Nyt pitäisi kai taas yrittää sosiaalistua ja luoda uusia ystäviä ja vauvakavereita, mutta ei vaan jaksa. Elämä on välillä jo muutenkin selviytymistä, että uusien kaverisuhteiden luonti tai vanhojen kaverisuhteiden ylläpito sellaiseen kaveriin, joka ei ymmärrä perhe-elämästä mitään.. niin aika tuskaisaa se on. Ero on kaikkien kotiäitien märkäuni. Ei siitä sen enempää ^^