Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon monesti miettinyt samaa.. Itsellänikään ei siis ole ainakaan vielä lapsia, mutta monella kaverilla on. Nytkin yhden lapsi on jo 6kk ja kaveri pääsee korkeintaan noin tunniksi välillä käymään jossain. Tykkään lapsista, mutta en haluaisi olla noin sidottu lapseen. Muutama kaveri on ns "tullut takaisin" siinä vaiheessa kun lapsi on 3-4v.. sitten kuulemma jää taas vähän muuhunkin aikaa ja lasta voi laittaa isovanhemmille hoitoon yms. Kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta ja ei kyllä houkuttele lapsen hankkiminen.
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Tämä kysymys on niin klassikko. Kysytään yksi helppo kysymys jonka vastaus on tuhansiin eri asioihin pirstaloitunut kokonaisuus. Todennäköisesti lapsen saatua sitä on pakko käyttää sitä vähäistä vapaa-aikaa kaiken muun kuin itsensä miettimiseen, yhdellä kädellä asunnon järjestely on aika hankalaa, vauva tai taapero voi olla itkuinen pitkään, yöunet todella pätkittäisiä, kauppaankaan ei pääse millin haluaa vaan se täytyy järjestellä, puhelimessa odottaa rivi viestejä vastattavaksi, laskupino pöydällä pitäisi hoitaa mutta kun tietokoneellekaan ei pääse rauhassa.
Ja joo kyllä on lapsella isä mutta lapsihan on sellainen jatkuvasti liikkeellä oleva mieltään muuttava hallitsematon olio, joka haluaa aina äidin luokse jos äidillä on jotakin joka vaatii keskittymistä. Puhelu, vessakäynnit, suihku, meikkaus, tietokone ... huuto ja mekastus alkaa ja desibelit on sitä luokkaa että ei siinä isän läsnäolo auta yhtään mitään ilman äidin taikasanoja. Sitten kun on pieni hetki aikaa istahtaa sohvalle, kun kaikilla perheessä on kaikki hyvin, ei välttämättä todellakaan ole se hetki kun tekee mieli yhtään reagoida ulkomaailmaan taikka alkaa sopia tapaamisia tai ottaa kylään kahvittelijoita. Ei vaan jaksa. Elämä perheen kanssa pyörii ainakin näin kahden lapsen kanssa varsin omillaankin kellon ympäri, ehkä vastaus olisi itsellä että kaiken sen oman härdellin päälle ei vaan kaipaa ylimääräistä sovittavaa kenenkään kanssa.
Jos mahdollisuus koittaa, säntään yksin lenkille musiikit korvilla tai vetäydyn salille treenaamaan ja laitan kotona saunan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin jättänyt lapsen hoitoon, jos olisi ollut mahdollista. Sukulaiset asuvat kaukana ja luotettavan hoitajan palkkaaminen ei ole ilmaista.
Oikeastaan olin niin väsynyt lapsiaikana, että itsensä laittaminen tai laihduttaminen ei kiinnostanut. Keskityin tärkeimpään.
Jos saan vielä lisää lapsia, teen kaiken eritavalla. Aion huolehtia ulkonäöstäni, ostan vaikka korvatulpat, jotta saan rauhassa meikata kylppärissä tai tehdä jumppaliikkeitä matolla. Lapsi oppii myös näin, että naisen ulkonäkö on tärkeää. Toivottavasti tulee tyttölapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.
Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Perhe on ykkönen mutta jäät yksin ja hylkäät pitkän ystävyyden. Oikeasti? Vai eikö sinulla ole ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Tekeekö lisääntyminen naisista aivottomia? Onhan lapsella isä! Miksi isä ei voi hoitaa? Turvaverkko? MLL:n lastenhoitaja? Ei tullut mieleen miettiä raha-asioita jo lasta tehdessä? Miksi et voi pyytää ystävää luoksesi tai mikset tapaa ystävän kotona ja ota lasta mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä, mitä oikein haet tässä. Kyllä me nähdään kavereita. Joskus on muksu mukana ja joskus ei.
Minulla on kolme lasta ja kun äidiksi tulin, niin lapsettomien ystävien kanssa oltu aika tietenkin väheni, mutta tykkäsin juuri siitä kotona olemisesta ja rauhallisuudesta, jota lasten kanssa eläminen oli! Nautin rauhallisista aamuista ja aikatauluttomista päivistä ihan täysillä ja en todellakaan kaivannut minnekään kahvilaan istumaan. Mies hoiti kyllä lapsia ja joskus kävinkin vaikka syömässä ystävän kanssa, mutta eivät ne ulkona syömiset oikein piristäneet, vaan päinvastoin ärsyttivät. Tuntuu, että lasten ja perheen kanssa ollessani olen oma itseni.
Kun ystävät saivat lapsia, niin hekin ymmärsivät asian nopeasti. Ihme juttu...
Vierailija kirjoitti:
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Niinpä. Ei oikein huvita mennä jumppaan, kun lastenhoitajalle menee parintunnin keikasta kolmekymppiä. Ja ei lasta ole hyvä jättää kenen tahansa hoitoon, pitäisi olla sama ihminen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Yhtälö toimii oikein hyvin. Ystävyyksiä ei tarvita, jokainen käsittelee omat ongelmansa tai hakee ammattiapua. Töissä on juttuseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Perhe on ykkönen mutta jäät yksin ja hylkäät pitkän ystävyyden. Oikeasti? Vai eikö sinulla ole ystäviä?
Hyvä ystävyys kyllä kestää erilaiset elämänvaiheet. Toinen ymmärtää, jos toisella aika ei riitä kuin satunnaiseen tekstiviestiin silloin tällöin. Kun sitten tavataan, niin juttu jatkuu kuin oltaisi nähty edellisenä päivänä. Pikkulapsivaihe ei todellakaan ole ainoa asia, jolloin ystävyydelle joutuu antamaan liekaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Voi antaa hoitoon”? Minne? Vastaantulijalle?
Ei kaikilla ole mitään hoitopaikkoja noin vain. Me joudumme maksamaan joka kerta.
Tekeekö lisääntyminen naisista aivottomia? Onhan lapsella isä! Miksi isä ei voi hoitaa? Turvaverkko? MLL:n lastenhoitaja? Ei tullut mieleen miettiä raha-asioita jo lasta tehdessä? Miksi et voi pyytää ystävää luoksesi tai mikset tapaa ystävän kotona ja ota lasta mukaan?
Isä voi olla työmatkalla. Tai sairas. Tai töissä.
Mikä turvaverkko? Ei kaikilla ole mitään sukulaiskaartia päivystämässä.
MLL:n hoitaja nimenomaan maksaa.
Mietin raha-asioita. Siksipä just en tuhlaa.
Ap ei halunnut kotiin.
Keksivät tekosyitä viettääkseen aikaa perheensä kanssa. Mitä jos antaisit ihmisten ihan itse määrittää miten ja mihin haluavat aikansa käyttää.