Lue keskustelun säännöt.
Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
On lapset kipeänä usein ja kyllä tulee poissaoloja. Mutta en kyllä mitään opiskelua sen vuoksi venyttäisi, eihän opiskelusta saa palkkaa. Kyllä se palkka on ihana vaikka raskasta välillä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti onnistuu. Lapsi 3 v. Mies yrittäjä, minä palkkatyössä ja lisäksi opiskelen työnohessa. Koska mieheni on yrittäjä en saa jäädä palkalliselle vapaalle, jos lapsi on kipeä. Onneksi lapsemme on ollut terve. Toki isovanhemmat auttaisivat tarvittaessa, mutta en haluaisi heitä hoitamaan kipeää lasta, koska voisivat sairastua sitten itsekin.
Se ei ole itsestäänselvyys, että lapset eivät sairasta paljon. Kymmenen nuhakuumeen vuosivauhdilla mentiin vielä jokunen aika sitten. Onneksi nyt enää pari kolme tautia vuodessa. Olihan se aikaa.
Eipähän tuo optio ole. Jokainen elättää ihan itse itsensä.
Noh.. Välillä paremmin ja välillä huonommin. Täällä jyllänny alkuvuodesta tavan flunssat, noro ja influenssa, ne kaikki ollut jo, nyt odotetaan kauhulla että millon tarttuu uusi oksutautikierros ku sitäkin kuulemma liikkeellä.
Ihanaa, kun tuodaan puolikuntoisia lapsia hoitoon 🙄
Luojan kiitos mulla on pomot, joilla kaikilla on itsellään pieniä lapsia, niin he ymmärtävät aika hyvin. Yritetään toki jakaa miehen kans puoliksi sairastamistaakkaa, mutta tulee niitä poissaoloja silti 🤷♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vain mutuilevan velan havainto, mutta omassa lähipiirissäni ulkoilevien, lemmikillisten perheiden lapset vaikuttavat terveiltä. Joo, ei päde kaikkiin jne. , mutta kai vastuskykyyn voi itse jonkin verran vaikuttaa altistumalla ulkomaailmalle eikä elämällä desinfioidussa kodissa ruudun äärellä?
Täällä se äiti, jonka lapset sairasti kymmenen nuhakuumetta vuodessa. Meillä on sisällä kaksi isoa koiraa ja kissa. Ei kyllä meillä auttanut mitään nämä luonnon omat altistukset. Olen kyllä itse sairastanut tosi paljon lapsena ja yhden jutun näin, jonka mukaan elimistön puolustusjärjestelmä olisi laadultaan aika paljon perinnöllinen. Onko kukaan huomannut samaa ilmiötä omassa perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset sairastaa paljon iöman mitään sen kummempaa syytä kuin pöpöt pyörivät päiväkodeissa ja kouluissa.
Olen yh ja kaksi lasta. Työmatka 65 km suuntaansa. Hyvin sujuu silti. Harvoin ovat sairaana ja silloin teen etäpäivän. Jos on kiirettä jatkan töitä kotona illalla. Ei ongelmaa. Ihmettelen miten kahden aikuisen perheessä voi olla vaikeaa. Kun olin lasten isän kanssa naimisissa arki sujui lastenhoidollisesti kuin tanssia vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että elintavoista olisi kiinni. Syömme terveellisesti, liikumme ja ulkoilemme päivittäin. Kädet pestään aina kotiin tullessa jne. en ainakaan tiedä mitä voisin tehdä paremmin, sillä teen jo parhaani. päiväkodista ne pöpöt tulee. Usein on ovessa varoitus lappu siitä, mikä tauti siellä jyllää. Tällä hetkellä on varoitus vatsatudista. sitä ennen oli enterorokko. Poissaoloja tulisi paljon, sillä sama tauti sitten kiertää perheenjäseneltä toiselle, ensin poissaolot yhden lapsen takia, sitten toisen ja usein sairastun lopulta itsekin. Nyt olen esikoisen kanssa kotona, kun hänellä vatsatauti... Mieheni on yrittäjä, hänellä ei ole mahdollisuutta olla pois töistä, joten minä olen se joka joutuu joustamaan ja nythän se onnistuu kun opiskelen, joten onneksi en ole vielä töissä. Mistä noita luottolastenvahteja saa? ja tuleeko joku oikeasti hoitamaan sairasta lasta? ap
MLL, mutta sellaista ei tietenkää ole teillä päin? :D
Olen eri, mutta Mll:lle pitää pyynnöt esittää edellisenä päivänä klo 12 mennessä, eli äkillisiin sairastumisiin ei ole apua. Lisäksi eivät hoida oksennustautisia, näin kerrottiin.
Ja muistakaa, että jotkut meistä on vuorotyössä, molemmat vanhemmat sairastellen tauotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseääntoteuttava kehäpäätelmä. Työssäkäyvät vanhemmat käyvät työssä. Jos eivät pysty käymään työssä, eivät ole työssäkäyviä.
Olen itse ollut yksinhuoltaja, siis totaali sellainen. Silti olen käynyt kokopäiväisessä työssä pystymättä jakamaan päivittäistä hoitovastuuta toisen kanssa. Elämä lapsen kanssa on koko ajan ennakointia ja suunnittelua, ja siinä paras työväine on jääkaapin ovi ja siinä ruutupaperi ja kynä tai sitten tietokone: on ennakoitava seuraavaa päivää, seuraavaa kuukautta ja tehtävä suunnitelmia esim. kuukausien päähän, jos on vaikka työmatka tiedossa. Ja tässä välissä oli tehtävä vastuullista työtä, kasvatettava lasta, käytävä kaupassa, laitettava ruokaa, hoidettava viralliset velvollisuudet, ostettava uutta asuntoa ja polkupyörää lapselle, siivottava kotia, järjestettävä synttäreitä, haudattava omia vanhempia, välillä taas korjattava sitä pyörää, vietävä auto huoltoon tai renkaiden vaihtoon, yritettävä pitää yllä sosiaalisia suhteita, jotta taas jaksaisi. Kyse on kestävyydestä, aikatauluttamisesta, ahkeruudesta, omien tarpeiden lykkäämisestä, pitkäjänteisyydestä ja optimistisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa maitohappobakteerit käyttöön., niin vastustuskyky paranee. Silloin kun sairastavat, niin toinen on kotona aamupäivän ja toinen iltapäivän.
Minulla on 8v lapsi joka koulussa, sekä 3v lapsi joka syksyllä aloittanut päiväkodin. Kumpikin on ollut todella vähän sairaana. Puhutaan siis ihan muutamista päivistä elokuusta alkaen. Me vanhemmat taas ei olla oltu vuosiin sairaana, minä viimeksi raskaana ollessa yli 3v sitten.
Ollaan varmaan tosi onnekkaita. Pienempi on kyllä vaan 18 lapsen päiväkodissa, jossa vanhemmat pitää tosi hyvin sairaat lapset kotona. Ja sairaspäivinä voidaan onneksi kumpikin tehdä etätöitä.
Päiväkodistahan nuo tarttuu.
Kyllä se työssäkäynti onnistuu mutta ihan hiton paljon helpompaa se oli ennen lapsia. Jos olisi varaa palkata hoitaja kotiin niin tekisin sen heti. Säästyisi ainakin niiltä aamuhässäköiltä.
Eipä siinä lasten sairauksien osalta ennakoinnit auta. Aivan sama miten pitkälle sitä kalenteria tekee. On vaikea tilanne myös kahden aikuisen perheessä, jos kolme lasta sairastuu peräkkäin ja sitten vielä vanhemmat sen jälkeen. On tullut oltua kuumeessa monet kerrat töissä, kun ei enää kehtaa ilmoittaa lasten sairastelun jälkeen, että on itse sairas. Pahimpia muistoja siitä ajasta, kun lapset oli pieniä. Kaikki muu menetteli ja oli hallittavissa.
Me olemme olleet ilmeisesti todella onnekkaita sillä lapsemme eivät ole sairastelleet juuri ollenkaan. Ovat nyt 12v ja 16v. Olin molempien lapsiemme kanssa hoitovapaalla kunnes täyttivät 3v. Ehkä kerran vuodessa on ollut flunssa lapsillamme ja vatsatauti ehkä kaksi kertaa molemmilla lapsilla elämänsä aikana. Poika ei ole ollut koskaan sairauden takia päivähoidosta pois, siis ikävuosina 3-6v. Korvatulehduksia ei ole ollut ikinä kummallakaan, eikä myöskään enterorokkoa, influenssaa tai rotavirusta. Nyt kun ajattelen, niin en ole ollut koskaan lapsen sairauden takia pois töistä! Mieheni on ollut ehkä kaksi päivää.
Lapset eri perheissä ja saman perheen sisällä sairastelevat eri määriä. En voi ymmärtää miksi joidenkin vähän sairastelevien lasten vanhempien pitää päteä omaa paremmuuttaan, kuten oma työkaverini tekee. (Hän toki itse antaa aamulla kuumelääkettä lapselle ja vie hoitoon.) Useimmiten sairastelulle ei vain voi mitään.
Yleisesti meillä on pitänyt paikkansa se, että kun ikää tulee lisää niin sairastelut vähenee. Ikävuosien 2-3 aikana tuli selkeä muutos. Tosin neljästä lapsesta yksi on aina sairastellut enemmän kuin muut. Nyt kuitenkin kuluneena ja edellisenä talvena on vanhimmat koululaiset sairastelleet jatkuvasti. Flunssaa flunssan perään. Tämä ei koske vain omia lapsiani vaan molempien luokkien oppilaita. Viime viikolla peruttiin koe, koska 2/3 luokasta oli sairaana. Koulussa ei pitäisi olla hometta mutta taudit jyllää ja tähän alkaa olla jo ihan loppu vaikka heidän takiaan ei enää kotiin jäädä.
Lasten ollessa alle kouluikäisiä tai pieniä koululaisia tuli kyllä poissaoloja säännöllisesti sekä itselle että miehelle. Kummankaan töitä ei kukaan sijaista eli kaikki piti sitten kiriä kiinni. Alkuun kokeilimme puoli päivää molemmat systeemiä mutta oman työnantajani puolelta tämä ei käynyt. Tai kävi mutta puolen päivän tunnit vähennettiin saldoista vaikka jatkoi töitä illalla. Illalla tehtyjä ei siis saanut laskea työajaksi.
Meillä on kolme lasta pienellä ikäerolla ja pari vuotta meni niin, että lokakuusta huhtikuuhun kahden kolmen viikon välein kuumeinen flunssa kaikilla. Yleensä myös itse sairastuin. Se oli tosi raskasta aikaa. Ainoa asia joka tuli "yllätyksenä" lasten syntymän myötä. Muistan sen sydämen hakkaamisen yöstä asti, kun joku taas sairastui ja piti miettiä seuraavan päivän töitä. Yritän hoitaa joskus sairaita lastenlapsiani, vaikka viimeisillä voimillani, jotta omani eivät joudu vastaavaa käymään läpi. Ihan puistattaa vieläkin.