Lue keskustelun säännöt.
Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
JOs lapseni sairastelisivat oikeasti koko ajan niin en todellakaan ajattelisi töitä vaan lasten terveyttä ja hyvinvointia. Ei ole normaalia tuollainen ja alkaisin kiinnittämään huomiota elintapoihimme. Oma lapseni sairastaa kerran keväällä ja kerran syksyllä pääsääntöisesti. Tosin viime syksynä oli poikkeus ja lapsi sairasti kahdesti. Ajattelin että jos tästä alkaa sairastelu jatkua niin ei tule yhtään mitään.
Meidän lapsi sairasti 2 kertaa elämänsä aikana lyhyen flunssan ennen päiväkotiin menoa. Molemmat pikkuvauvana.Ei siis ollut juuri koskaan sairaana. Pk.n alettua on sairastanut 2 kk flunssaa niin että vain muutomia terveitä päiviä välissä. Koko muu perhe sairastettu myös vaikkei olla juuri koskaan sairaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on onnistunut työssäkäynti ilman poissaoloja.
Tää on varmaan mun veli. Mummo hoitaa aina heidän lapset. Mummo vie aina lääkäriinkin, kun omilla vanhemmilla on aina jotain "tärkeetä".
Toiset on herkempiä vastustuskyvyltään kuin toiset, tämä on se syy, vaikka itsekehujat mitä muuta väittävät. Siihen mitään syytä sen kummemmin ole. Turha siitä on mitään elintapoja syyllistää tai niistä etsiä vastausta. Toiset eivät saa tauteja huonoissakaan olosuhteissa.
Minulla oli lapset kotihoidossa, kun ei ollut töitäkään ja kuopus sairasteli ihan koko ajan, esikoinen harvakseltaan. Ajattelin tuolloin ihan samoin kuin ap. Toisilla on jotain verkostoja, esim. eläkkeellä olevia isovanhempia, jotka helpottavat asiassa. Meillä syötiin kotiruokaa ja oli perussiistiä, ei kuitenkaan desinfioitukaan joka paikkaa ja oltiin ihmisten ilmoilla kerhoissa, ettei ihan sulkeuduttu. Mutta kuopus sai vastustuskyvyn päiväkodissa ja alkoi sairastella vähemmän, minä aloitin udelleenkouluttautumisen. Meillä kyllä pystyttiin jakamaan miehen joustavan työn vuoksi.
Ei päiväkoti-ikäiset jatkuvasti sairasta. Jotkut toki, mutta suurin osa on aika terveitä. Ja mä en usko hygieniahössötykseen oikeastaan yhtään. Tottakai kädet pitää välillä pestä ja ei saa mennä mahatautisen perheeseen kylään, mutta välillä kädet on likaiset ja silti niillä syödään voikkaria. Pysyy taudit ja allergiat vaan pois, kun ei olla liian hygieenisiä.
Meillä esimerkiksi päiväkotiaikana lapset oli riippuen iästä 2-4 kertaa vuodessa kipeänä. Eskari-iässä ehkä kahdesti enää. Nyt kouluiässä kumpikin on harvoin sairaana. Toisella taisi helmikuulla olla lyhytkestoinen mahatauti, toinen ei saanut edes sitä.
Meillä molemmat vanhemmat jää kotiin vuorotellen, välillä tulee isovanhemmat hoitamaan. Ei tule kellekään liikaa poissaoloa. Kyllä etenkin tuo 2-vuotias on ”koko ajan” kipeenä, siis varmaan 5-7 jotain tautia vuodessa. 4- vuotiaaseen ei enää kaikki tartu samalla tavalla, on varmaan jo ehtinyt niin monta tautia sairastaa että on kehittynyt vastustuskykyä joillekin taudeille.
Syödään terveellisesti, ulkoillaan ja pestään käsiä. Ei ne tilannetta pelasta, päiväkodista tarttuu kyllä taudit silti. Ei sitä norovirusta kiinnosta, ootteko syöneet aamupalaksi mustikoita vai hampurilaista, tarttuu joka tapauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vastallaan näköjään lähinnä parisuhteissa ja mummojen tukiverkossa.
Noh, sellaisia ei itsellä ole. Työnantaja yksityinen firma. Olen todella onnellinen siitä, että lapsi ei ole koskaan sairastanut paljon, poissaoloja töistä sen vuoksi minulla on vain muutamia päiviä koko hänen iältään. En todellakaan ala leuhottaa, että se olisi minun ylimaallisten käsipyyhepesukykyjeni ansiota, se on pelkkä sattuma. Lapsella on osunut hyvät kortit siinä asiassa, mikä on kieltämättä ihan tarvittava tasoitus verrattuna niihin pienituloisen, yksinäisen yh:n lapsi -kortteihin.
Minun on vaikeaa nähdä ongelmaa, jos on parisuhde. Jos toisen työ on korvaamattoman tärkeää, niin miten hän hoitaisi sen, jos toista puolisoa ei olisi ja lapsi sairastaisi? Olisiko se edelleen yhtä korvaamattoman tärkeää, vai olisiko keksittävä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta pääseekö lapseton nainen vakityöhön? Todennäköisesti hankin lapsia joskus neljän vuoden päästä (Nyt ikää 22). Pelkäävätkö työnantajat että kuitenkin jään heti töitä saadessa äitiyslomalla ja haluavat palkata vasta kun olen lapsia saanut?
Riippuu alasta. Olen sosiaalialalla ja vaikka nyt opiskelen vielä niin töitä riittää. Olen nyt vielä äitiyslomalla mutta tiedän että virka napsahtaa aivan varmasti heti kun saan opinnot pakettiin. Kyllä työnantaja palkkaa jos on työhön tyytyväinen ja jos on tarvetta. Sit aloilla millä enemmän työvoimaa tyrkyllä kuin mitä tarve on niin saatetaan karsia noilla perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun taapero menee päiväkotiin, niin siinä ei perheen hygieniatottumukset vaikuta mitään. Tasan tarkkaan haalii sieltä ne pöpöt, jotka on tarttuakseen. Lapset lähmii paikkoja, laittaa käsiä ja tavaroita suuhun - ainoa tapa estää pöpöjä on eristäytyminen.
Immuunijärjestelmän kehittyminen ja reagointi pöpöihin tuntuisi olevan ihan yksilökohtaista. Toinen sairastaa enemmän ja toinen ei. Sillekään ei vaan voi mitään.
Jos oma lapsesi ei sairasta paljoa, niin ole kiitollinen. Myös pieni myötätunto olisi paikallaan niitä kohtaan, joilla tilanne ei ole niin hyvä. Sillä oli työ mikä vaan, niin kyllä jatkuva sairastelu aiheuttaa muiden murheiden lisäksi paineita töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta pääseekö lapseton nainen vakityöhön? Todennäköisesti hankin lapsia joskus neljän vuoden päästä (Nyt ikää 22). Pelkäävätkö työnantajat että kuitenkin jään heti töitä saadessa äitiyslomalla ja haluavat palkata vasta kun olen lapsia saanut?
Itse uutta työtä hakiessani olin 30 eli yleisen käsityksen mukaan vielä lapsentekoiässä. Lapset on kuitenkin jo tehty ja kouluikäisiä. Uskon pian tulevien äitiyslomien ja joissakin perheissä olevien taaperoikäisten sairastelukierteiden vaikuttavan työntekijän valintaan ja haastattelun vapaassa osiossa painotin, että minulla on lapset jo tehty ja ovat jo hieman isompia jolloin minulle on hyvä aika panostaa enemmän työhön. Lisäksi kerroin, että olemme koko perhe perusterveitä ja harvoin sairastavia, terveelliset elämäntavat omaavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan hygieniasta todella tarkkoja, mutta erityisesti nuorempi lapsi saa kaikki mahdolliset taudit päiväkodista jälkitauteineen. On tutkittu ja sanottu vain, että helpottaa kun lapsi kasvaa. Minkäs teet. Eikä ole hometta vaan uudehko omakotitalo.
Jos käytössä desifioivat pesuaineet niin syy voi olla siinä. Desifiontiaineet pitäisi olla vaan poikkeustilanteita varten ei päivittäiseen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Vuosi-puolitoista imetystä per lapsi, jokainen puoli vuotta täysimetyksellä ja soseet tein itse hedelmäsosetta lukuunottamatta.
Kotona ei käytetä desifioivia pesuaineita, käsipesu normaalilla saippualla tarpeen vaatiessa.
Lapset ovat koko ikänsä vauvasta alkaen leikkineet samoilla lattioilla koiran kanssa, mönkineet omassa pihassa mullassa ja hiekassa, pientä likaa ei ole pelätty, mutta hygienia tarkka siltä osin, että vessassa käynnin jälkeen kädet pestään ja ei ruokailla samoista astioista eikä pussailla lapsia suulle. Jos ollut joku kipeä niin enemmän saippua pesua käsille ym.
Lääkkeitä otetaan vasta jos muut keinot kokeiltu tai tarve selkeästi pakottava. Näin vältetään sotkemasta erityisesti pienen lapsen herkkää elimistön bakteeritasapainoa.
Otetaan perinteisesti rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, mutta ei turhia uutuuksia kuten pneumokokki, ripulirokotteet ja influenssarokotteet.
Lapsia kolme. Ovat olleet flunssassa kukin 0-3 kertaa vuodessa, nuorin ei ole ollut kahteen vuoteen ollenkaan kipeänä. Elämänsä aikana kahdella ollut kerran korvatulehdus ja söi antibiotit siihen, yksi ei ole syönyt antibiottia koskaan.
Lapset iältään nyt 9-13 vuotta.
Onneksi näin sillä nykyään huolehdin lapsista yksin ja sairastelevien lasten kanssa olisi aika haastavaa työnteko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun taapero menee päiväkotiin, niin siinä ei perheen hygieniatottumukset vaikuta mitään. Tasan tarkkaan haalii sieltä ne pöpöt, jotka on tarttuakseen. Lapset lähmii paikkoja, laittaa käsiä ja tavaroita suuhun - ainoa tapa estää pöpöjä on eristäytyminen.
Immuunijärjestelmän kehittyminen ja reagointi pöpöihin tuntuisi olevan ihan yksilökohtaista. Toinen sairastaa enemmän ja toinen ei. Sillekään ei vaan voi mitään.
Jos oma lapsesi ei sairasta paljoa, niin ole kiitollinen. Myös pieni myötätunto olisi paikallaan niitä kohtaan, joilla tilanne ei ole niin hyvä. Sillä oli työ mikä vaan, niin kyllä jatkuva sairastelu aiheuttaa muiden murheiden lisäksi paineita töissä.
Juuri näin. Oman lapseni päiväkodissa pidetään vesimukeja vessassa! Jokaisella lapsella on oma käsipyyhe ja sen kohdalla muki. Puhtaat laitetaan alaspäin ja likaiset ylöspäin. No, jos lapselle tulee uudestaan jano, hän ottaa sen saman mukin uudestaan. Yök yök yök. Ja kuka tietää vaihtuuko mukit muutenkin, kun pienet lapset sohlaa keskenään.
Tästä on annettu palautetta, mutta mukit näköjään on ja pysyy. Omalle lapselle painotan, että joisi aterioilla. Mutta kun meillä kotona on tapana juoda sitä vettä pitkin päivää (kuten suositellaan), niin lapsi kuuliaisesti toteuttaa tätä tarhassakin. Joskus hänen mukinsa on ollut likaisena monta päivää ja se ällöttää. Mutta minkä sille voi kun valitus ei tehoa.
Me sairastettiin koko perhe kaikki mahdolliset ja mahdottomat lastentaudit esikoisen ekana tarhavuotena. Onneksi olin vielä silloin kotiäitinä sillä se oli ihan karmea vuosi. Sen jälkeen helpotti ja esim viimeisen kahden vuoden aikana meidän kolme lasta on olleet yhteensä noin 10 päivää poissa koulusta sairastelun takia. Esikoinen on kolmannella ja kuopus tarhassa ja me miehen kanssa ollaan lasten kanssa kotona sen mukaan kummalla etäpäivä on helpommin järjestettävissä, useimmiten se on mies joka jää hoitamaan pieniä potilaita, sillä hän on yrittäjä joten joustaminen on helpompaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä parisuhteessa olevat valittajat. Teitä on KAKSI jakamassa poissaoloja: yrittäminen yms ovat vain tekosyitä, jos vastuu ei tosiasiallisesti jakaudu kahden normaalin aikuisen kesken.
Meillä mies joutuu matkustamaan paljon, ulkomaita myöten. Joskus voi tietenkin olla poissa, mutta on aivan luontevaa että päävastuu lapsesta on minulla. Mieheni tekee uraa ja kustantaa käytännössä koko elämämme ja lapsen tulevaisuuden. Minä käyn töissä lähinnä itseni vuoksi.
Lähipiirissä miesten työpaikoissa on ollut varsin nuiva suhtautuminen jo isyysvapaisiin eikä kukaan ole pitänyt muutamaa viikkoa enempää. Tämä yhteiskunta on vanhanaikainen ja perhettä perustaessa sovimme, että meille on helpointa mukautua siihen.
Tee kaikille palvelus ja jää tuolla asenteella kokonaan kotiin. Siitä kiittävät työkaverisi, työnantajasi - ja ennen kaikkea kaikki synnytysikäiset naiset, jotka ihan oikeasti haluavat päästä töihin.
Oho, mitä murskakritiikkiä. No, kuten sanoin, käyn töissä pääasiassa itseni takia. Haluan näyttää myös hyvää esimerkkiä lapselle. Mikäli tämä ei sovi työnantajalle, hän voi hankkiutua minusta eroon. Työkaverit saavat ajatella mitä haluvat. Synnytysikäiset naiset?!!? Juu en ala kantamaan huolta koko muusta yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Minä imetin molempia lapsia yli vuoden, korviketta ei kumpikaan ole saanut. Silti toinen sairastaa jatkuvasti ja toinen vain silloin tällöin. Näin on ollut ihan pienestä asti. Nuorempi on nyt 4,5v eikä häntä ole koskaan tarvinnut käyttää lääkärissä normaaleja neuvolakäyntejä lukuunottamatta. Perusflunssia ja pari vatsatautia toki hänelläkin on ollut mutta ei ole montaa kertaa ollut pois päiväkodista. Vanhempi lapsista onkin sitten joka kuukausi pois, pahimpina useaan otteeseen. Sairastelua on tutkittu mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Onhan tämä valtava haaste työssäkäynnin kannalta, koska tukijoukkoja ei ole. Mutta eipä siinä sitten auta kuin olla vain pois töistä, ei kuumeista lasta voi päiväkotiinkaan viedä.
Kolme lasta ja yhden päivän ollut sairaan lapsen kanssa kotona, isä ehkä pari päivää. Muutaman kerran mummu ollut. Lapset eivät sairastelee juurikaan ja nyt jo kaksi isompaa pärjää yksin kotona, jos perusfkunssasta kyse.
Pystyn myös usein etäilemään tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Meidän kolme lasta ovat pääosin kasvaneet korvikkeilla kun multa ei tullut kunnolla maitoa.
T: se jonka lapset ovat aniharvoin kipeitä
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Minun lapseni olivat korvikkeella, koska maitoa ei yksinkertaisesti tullut, mutta lapset olivat terveitä ja ovat edelleen.
T. Se, jota kadehtittiin terveiden lapsien vuoksi
Siis kuka laittaa vielä nykypäivänä lapsille suppoja, ihan suun kautta otettava nestemäinenkin lääke olemassa. Ei tarvi rääkätä ja nöyryyttää lasta.
Ja harva voi olla esim. 2 kk pois töistä tai opiskelupaikasta. En minä ainakaan. Se on pakko viedä lapsi hoitoon huolimatta siitä että on nuhainen ja yskäinen, kun ei kuumetta ole useaan päivään ollut.
Yskäkin voi kestää helposti kuukauden.