Lue keskustelun säännöt.
Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Jussi Halla-aho pitäisi sotkea suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vain yksi lapsi joka onneksi on sairastellut aika vähän. Pyritään miehen kanssa vuorottelemaan sairaan lapsen hoidossa. Itse teen neljä päiväistä viikkoa joka antaa vähän "pelivaraa". Oma esimieheni on kyllä tosi ymmärtäväinen ja hänellä itsellä on myös pieni lapsi joka sairastaa aika paljon.
Minä olisin ensisijaisesti huolissani noin kovasta sairastelusta. Minulla on 4 lasta enkä heidän sairasteluittensa tähden ole ollut poissa töistä kuin muutaman päivän koko äitiys&työ-historiani aikana 15 vuodessa..
Olen yksinhuoltaja ja lapset 2- ja 5-vuotiaat. Molemmat aloittaneet päiväkodissa 1v9kk:n iässä. Nyt vasta tänä talvena tuli tilanne, että jouduin olemaan lasten sairauden takia pois töistä, kun tuli noroa ja kovaa kuumetta peräjälkeen. Sairastuin itsekin, joten siinä oli sitten sekaisin lasten sairauslomaa, omaa sairauslomaa, etäpäiviä jne. Onneksi ovat olleet terveitä, sillä ei se helppoa olisi olla koko ajan pois töistä. Mulla on huonot tukiverkot, mutta etätyömahdollisuus auttaa paljon, ettei tarvitse ottaa ainakaan palkatonta vapaata. Rankinta on olla itse kipeä ja samalla hoitaa kuitenkin kaikki asiat, kun ei ole ketään auttamassa.
Ihanan armollinen tuo kysymys kaikille lapsiperhearkea vetäville. Sairasteluputkissa todellakin välillä tulee olo, että kuinka hemmetissä tässä vielä työelämän suuntaan itseään venyttää. Meillä 3 lasta, kuopus on iltatähti. Kortit eivät perheissä ole yhtään samanlaiset sairastelujen määrän sekä laadun suhteen, eikä myöskään tukiverkkojen suhteen. Meillä on melko huono tukiverkosto ja lapset ovat mitä luultavimmin sairastelleet aika tavallisen määrän erinäisiä tauteja. Silloin kun taudit ovat kosahtaneet päälle perä perään, on sitä kyllä vanhempana joutunut päivittelemään ja harmittelemaan. Kuitenkin pitää muistaa olla kiitollinen, että kyseessä ovat olleet taudit, joista sitten on parannuttu. Meillä miehellä on huomattavasti menestyksekkäämpi työura kuin minulla, joka teen keikkatyötä. Olen hyväksynyt tilanteen ja ymmärtänyt myös sen, että ilman toimivaa tukiverkostoa 2 vaativaa uraa ja suurperhe on aika utopistinen unelma. Tasa-arvoa kannatan ehdottomasti, meillä vaan mies on aina ollut se työorientoituneempi, niin tilanne on kuin luonnostaan kääntynyt tähän suuntaan. Ympäristöasioita on viime vuosina tullut pohdittua melko paljon ja näin jälkiviisaana onhan se ollut positiivinenkin asia, että meidän perhe ei ole varsinaisesti kylpenyt rahassa ja sitä kautta tuhonnut kohtuuttomasti maapallon varoja. Kaikki tarpeellinen on lapsillamme kuitenkin ollut. Kokonaisuudessaan työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on HAASTAVAA. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ja ikä auttaa, ei ne isommat lapset niin hirveästi sairasta. Eikä kyllä pientenkään pitäisi ihan koko aikaa... Huonoa tuuriakin teillä?
Meillä on isovanhemmat olleet isona apuna silloin kun lapset oli pieniä, vain vatsatauti on sellainen jolloin ei edes pyydetä heiltä apua.
Ja sitten jos ei muu auta, niin vanhemmat ottaa vuorotellen vapaata.
Joskus jatkuvassa sairastelussa voi olla takana jotain mikä heikentää vastustuskykyä, esim raudanpuute voi tehdä tuota. Ja on tosi yleistä erityisesti naisilla ja lapsilla. Jos äidillä on odotusaikana matalat varastoraudat, myös lapselle tyypillisesti tulee liian vähän rautaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotta ainakin meillä ikäraja.
Meillä ongelma on ratkaistu niin, että toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona. Kannattaa miettiä mikä on elämässä tärkeää. Oravanpyörässä juokseminen ei ole lasten hyvinvoinnin uhraamisen arvoista.
Ja emme nosta mitään tukia, vaan elämme yhden ihmisen palkalla omistusasunnossa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ongelma on ratkaistu niin, että toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona. Kannattaa miettiä mikä on elämässä tärkeää. Oravanpyörässä juokseminen ei ole lasten hyvinvoinnin uhraamisen arvoista.
Ja emme nosta mitään tukia, vaan elämme yhden ihmisen palkalla omistusasunnossa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.
Kaikilla ei valitettavasti ole tuohon mahdollisutta. Miehen nettotulot ovat n. 1800 - 1900€/kk, minun taas n. 2100€/kk.
Ei pärjäisi vain toisen tuloilla, jos ei hakisi mitään tukia, kuten asumistukeakaan. Suurin osa palkkaa menisi jo asumiskuluihin. Jos muutettaisiin syrjemmälle halvemman asumisen perässä, tulisi taas hankkia auto jolla pääsisi kulkemaan töihin. Auton kulut ja bensat taas herkästi syövät sen säästön, joka tulee asumisesta.
Lisäksi pelottaisi pitkä kotonaolopätkä. Mitä sen jälkeen, kun lapset ovat isoja? Mitä jos ei enää pääse työelämään sen jälkeen? Parisuhdekaan ei aina kestä, joten mitä jos se työssäkäyvä puoliso päättää laittaa iittalat jakoon, jättäen toisen täysin tyhjän päälle?
Tein itse hoitovapaalla oman alani keikkatyötä, ja koin sen erittäin hyväksi ratkaisuksi. Päätin itse työpäivistäni ja -ajoistani, enkä täysin syrjäytynyt työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että elintavoista olisi kiinni. Syömme terveellisesti, liikumme ja ulkoilemme päivittäin. Kädet pestään aina kotiin tullessa jne. en ainakaan tiedä mitä voisin tehdä paremmin, sillä teen jo parhaani. päiväkodista ne pöpöt tulee. Usein on ovessa varoitus lappu siitä, mikä tauti siellä jyllää. Tällä hetkellä on varoitus vatsatudista. sitä ennen oli enterorokko. Poissaoloja tulisi paljon, sillä sama tauti sitten kiertää perheenjäseneltä toiselle, ensin poissaolot yhden lapsen takia, sitten toisen ja usein sairastun lopulta itsekin. Nyt olen esikoisen kanssa kotona, kun hänellä vatsatauti... Mieheni on yrittäjä, hänellä ei ole mahdollisuutta olla pois töistä, joten minä olen se joka joutuu joustamaan ja nythän se onnistuu kun opiskelen, joten onneksi en ole vielä töissä. Mistä noita luottolastenvahteja saa? ja tuleeko joku oikeasti hoitamaan sairasta lasta? ap
Ei se käsienpesujen määrä vaan se laatu, kuinka usein vaihdatte käsipyyhkeet ja millä aineilla pesette kodin, jne...
Ja kodin sisäilma on tutkittu?
ps. meidän muidenkin lapset käy päiväkodissa.
Se on juuri tuo hysteerinen hygienia ja bakteerikammo joka heikentää vastustuskyvyn... tämä nykyään jo tutkimuksin todistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko teidän kiinnittää huomiota elämäntapoihin, jos jatkuvasti sairastetaan? Ruoka, hygienia, ulkoilu, lepo, onko kaikki kunnossa? Meillä on kolme lasta, eikä me jouduta olemaan töistä pois kuin muutaman kerran vuodessa.
Eiku kuulemma lapset nyt vain sairastelee paljon. Näin minulle on sanottu, ja ihmetelty miksi en ymmärrä sitä. No varmaan siksi kun oma lapseni ei sairastellut jatkuvasti, enkä minä, eikä muutkaan 20v sitten synnyttäneiden lapset, paitsi ne joilla oli korvakierre tai jotain perussairautta. LApset jotka minulle ovat nyt läheisiä, ovat miehen lapset, joista toinen on sairastanut puolen vuoden sisällä 4kk, ja toinen melkein saman verran. Koko ajan on nuhaa yskää köhää mahakipua jne. Toiset ovat siskoni lapset 3, ja 5 v jotka ovat ihan koko ajan sairaita. Jopa niin, että en ole kuukausiin voinut nähdä heitä, kun kerran kuussa on oksennustauti, ja kaksi kertaa kuussa flunssa.
Mikäköhän on muuttunut vuosikymmenien varrella? Onko päiväkodit isompia, jolloin liikkuu enemmän pöpöjä vai oliko teidän lapset perhepäivähoidossa?
Meidän lapsi oli pph ja sairasteli mun mielestä vähemmän kuin kavereiden lapset. Kertaakaan ei ollut täitä/kihomatoja. Mutta kyllä meilläkin silti sairasteltiin flunssia ja joskus vatsatauteja. Meillä varmaan vaikutti se, kun oli yksi lapsi...
No siivouksen laatu/taso on varmasti laskenut monessa paikassa siivouksen ulkoistuksen myötä. Nähnyt myös sitä, että päiväkotihenkilöstö siivoaa. Siivouskuluissa säästetään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, nyt jo isompia. Esikoinen sairasteli jonkin verran, aika tavallisen määrän sanoisin. Kuopus joutuikin sitten korvatulehduskierteeseen. Sai kaikki mahdolliset flunssat ja kaikista tulehduksen, joka ei parantunut odottelemalla vaan tarvitsi antibiootit. Lopulta korvatulehduksia alkoi sairastaa esikoinenkin, joka ei ihan pienenä sairastanut niitä lainkaan, ja jopa seitsemänkymppinen äitini! Onneksi lapset olivat kotihoidossa, mutta tämä nyt todistaa senkin, ettei se kotihoito aina estä sairasteluja. Kyllähän kotiäiditkin lapsineen käyvät mm. kerhoissa. Parin tunnin kerhoilulla saa ihan riittävästi pöpöjä, ei tarvitse kahdeksan tunnin tarhapäivää. Senpä takia suututti paljon, että kerhoon, johon ei ole pakko tulla, tullaan sairaiden lasten kanssa. Toki lapsi voi olla saanut juuri tartunnan ja tartuttaa edelleen, vaikkei vielä ole oireita, mutta olivathan ne kerhot täynnä lapsia, joilla räkä valui suuhun asti paksuina tankoina. Mietin, että jos kaikki lapset jäisivät kotiin heti ensimmäisestäkin oireesta, miten kävisi. Veikkaan, että ne "pakolliset" flunssat katoaisivat lähes täysin, eli eipä niitä sairauspoissaolojakaan lopulta juuri tulisi. Mutta tapana on kulkea ympäriinsä ja tartuttaa mahdollisimman monta ihmistä ja sitten vasta jäädä kotiin, kun on kunnon kuume :(
Meillä pitää miehen työpaikalle olla aina vähintään terveydenhoitajan kirjoittama sairaslappu, jos meinaa kotiin jäädä lasta hoitamaan. Ei ne terkkarit pelkästä nuhasta lappua kirjoita, kyllä pitää yleensä kuumettakin olla tai muuta oiretta. Jos jokaisen nenän vuotamisen tai yskän takia talven aikana pitäisi kotiin jäädä, niin aika monena päivänä näin saisi tehdä. Järki käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mitenkähän tosiaan kävisi jos kaikki lapset jäisivät kotiin vanhemman kanssa jo flunssan "ensimmäisestäkin oireesta", kuten tässä edellä ehdotettiin? Voisi olla monella työpaikalla pula työntekijöistä. Mikähän se olisi se ensioire? Niiskaisu, yskäisy vai mikä? Lääkärit ei tosiaan nykyään ihan vähästä sairaslomia kirjoita, jos ei lapsi ole kunnolla sairas. Tästä on omakohtaista kokemusta. Ei kaikissa työpaikoissa tosiaankaan voi olla vain omalla ilmoituksella sairasta lasta hoitamassa.
Kalaöljygeelivitamiinit joissa myös D-vitamiini. Heti tulee kipeäksi jos ne on loppu ja tavallisilla vitamiineilla.
Talvi rukkaset kannattaa pestä ja kuivata patterilla käännellen, haisevat muuten.
Eniten päiväkdilla on bakteereja wc:ssä ja eteisen matolla joten vanhemmat heittäkää kengät jo porstuassa.
Ei onnistu mitenkään. Siksi sossupummi. Näin on. Tuhat dollaria neuvoista. Kiitti tuli tarpeeseen. Miten ihmeeessä te sen teette.
Meidän esikoinen on 12-vuotias ja alle vuosi on sellaista aikaa, että oltais molemmat oltu yhtä aikaa 100% työelämässä. Ensi viikosta lähtien ollaan. Ruokia ostetaan valmiina ja tarvittaessa käytetään lastenhoitajaa.
Meillä on niin onnekkaasti, että kummallakaan vanhemmalla ei ole tiukkaa työaikaa. Aina on jompi kumpi voinut jäädä kotiin. Joissain harvoissa tilanteissa on lähellä asuvat isovanhemmat hälytetty apuun. Lisäksi lapset ovat olleet todella terveitä, joten senkään puolesta ei ole ongelmaa.
Minä olen aina ollut sellaisissa töissä että ei ole varaa olla pois kipeänä edes päivää. Sen verran suuret tappiot tekee kuukauden tiliin. Ei ole työterveyttä eikä muutakaan loistetta.
Eli kyllä on varaa kun ei olisi lapsettomanakaan varaa olla pois töistä kipeänä.
Olen ollut tuperkuloosissakin töissä ja pahassa influenssassa 39 asteen kuumeessa viikon verran.
Sen verran kylmät arvot on työpaikalla ettei työsopimustakaan tehdä ja ei välitetä vaikka olisi kuinka kalpeana ja tärisevänä.
Sinällään jännä kyllä. Tuntipalkkahan oli 8e pintaan.
En tiedä sitten. Minusta olisi kyllä järkevämpi olla työttömänä, mutta suurin osa kansasta pitäisi minua paskana. Siksi teen näitä pätkähommia jossa ihmisarvo tuntuisi monelle työnantajalle olevan nollan verran.
Miettikääpä välillä niitä työttömiä että kyllä sille on syynsä jos joku lopulta päättää alkaa elämäntapatyöttömäksi.
Ne työolosuhteet ja muutkin on niin kehnot monilla matalapalkka-alan hommissa että mitä olen muualta tulleilta kysellyt niin ovat ihan samaa tasoa kuin itäblokin maissa, mutta palkka on sentään parempi.
Miksi meillä ei enää makseta ylityölisiä tai ei ole työterveyslääkäriä tai vakuutuksia?
Eikö työntekijöistä välitetä enää paskanvertaa?
Sitten kansa vittuilee työttömille...
Minä se vaan jaksan käydä töissä kovassa kuumeessakin. Muuten ei ole varaa maksaa vuokraa.
Haistakaa muuten kaikki vittupäät pitkät paskat, joiden mielestä on ihan ok maksaa paskaa palkkaa työntekijöille ja vittuilla heille, jos on liian monta päivää kipeänä, vaikka mitään työsopparia ei edes ole tehty.. Sellaista olen sivusta katsellut kun työkaveri oli kipeänä. Arvot ja arvomaailma tulee kyllä selväksi ja tietää kyllä mitä sellainen ihminen äänestää ja mitä mieltä sellainen ihminen on ammattiliitoista.
Esimieheltä on alkuvuoden aikana tullut 4-5 kertaa viesti että joutuu lähtemään kesken/ei ole töissä lapsen sairauden vuoksi. Ei vielä mitenkään hälyttävää kun ovat vasta päivähoidossa aloittaneet. Onneksi organisaatio on rakennettu niin ettei se romahda siihen että työntekijä tai hänen lapsensa jonkin verran sairastavat.