Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Miten se perheviikonloppu onnistui, kun istut aina netissä kirjoittamassa olemattomia asioita??
Normi flunssathan on sairaslomapäiviä. Niiltä juoksee palkka. Eri asia on sitten se millä alalla olet. Omani on sellainen, jossa on vastuu oman työn valmistumisesta, tuuraajaa ei ole, joten työt on tehtävä, vaikka on oikeus sairaslomaan. Meillä on isovanhemmat auttaneet. Vuorotellaan miehen kanssa saikkupäivät ja sitten tehdään välillä pitkää päivää... lauantainakin on tullut oltua töissä. Siis joustavuutta vaaditaan kaikilta. Itse olen asiat järjestänyt, niin että työ ei kärsi, mutta tiedän tapauksia joilla on paljon poissaoloja ja niistä tuli sanomista. Ko ihmisen oma asenne työhön oli myös sellainen, että ei viihtynyt edes alalla, joten ei ollut motivoitunut työhön muutenkaan. Omien esimiesteni kanssa olen aina saanut asiat sovittua....tietävät myös, että joustan ja teen työni, joten ei heillä ole ollut mitään valitettavaa.
Jos sinut töihin otetaan pienten lasten vanhempana, niin kyllä pomo tietää jo palkatessaan, että flunssia voi olla. Tosin pienet lapset usein sairastaa enemmän ja meillä huomattiin, kun esikoinen täytty 5-v, että sairastelut lähes loppui. Yleensä vanhemmat on hyviä työntekijöitä.
Miksi täällä ap ja monet muut valittaa että lapsilla on influenssa. Ottakaa rokote! En ole kertaakaan joutunut olemaan pois töistä oman tai lasten influenssan takia kun olemme ottaneet rokotteen joka vuosi. Lapset nyt 7 ja 11v Ja muutenkin lasten sairastamiseen voi oikeasti vaikuttaa aika paljon hygienialla ja elintavoilla.
Jahas, tästäkin väännettiin sitten rokotekeskustelu....
Meillä on työssä käyminen onnistunut lastenhoitajan avulla. Ja isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat myös. Ei siinä sen ihmeempiä tarvita. Pakko molempien käydä töissä, kun ei meinaa rahat muuten riittää. Voihan sitä toisaalta osarilla maksaa vaikka loman nykyään, kuten tässä blogissa oli mainittu, mutta itse jotenkin yritän vältellä noita osamaksuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Minun lapseni olivat korvikkeella, koska maitoa ei yksinkertaisesti tullut, mutta lapset olivat terveitä ja ovat edelleen.
T. Se, jota kadehtittiin terveiden lapsien vuoksi
Meillä korvikevauva (ja vieläpä sektiovauva) on sairastellut vähemmän kuin hänen taaperoksi asti imetetty sisaruksensa. Nuorempi ollut vielä pidempään kotihoidossa mutta silti ne pöpöt löytävät hänet helpommin.
Heh, jos päiväkodissa vietetään aikaa 8h suhteellisen pienissä tiloissa leikkimässä samoilla leluilla ja jumppamatoilla yms, ja vaikkapa kolmella lapsella on juuri sellainen flunssa, että yskivät ja aivastelevat, ja nenästä valuu räkä, parilla entero tai muu vastaava vielä oireettomassa vaiheessa, niin ei siinä oikeasti paljon enää paina se kun pestään kädet kotona päiväkodista tullessa. Enemmän painaisi pienemmät ryhmät ja oikeasti lapsilla kotona räkäisimmän vaiheen ohi.
Ap, kuinka kauan lapset ovat olleet päivähoidossa? Yleensä ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa, mutta totta kai vielä nämä kausitaudit ovat silloinkin riesana. Esimerkiksi eskareiden ryhmässä sairastetaan jo paljon vähemmän kuin 3-5v ryhmässä, mikä johtuu osin paremmista niisto- ja yskintätavoista , mutta myös paremmasta vastustuskyvystä.
Lto
Hauskoja nää hygieniavinkit. Meillä on aika rento hygienia ja lapset ei paljon sairasta. Ehkä 4-5 päivää vuodessa ollaan yhteensä pois töistä ja kaksi alle kouluikäistä. Yleisesti ovat aika terveitä, toki joku vatsatauti noinkerran vuodessa ja esikoisella oli korvakierre vauvana. Ja iloisesti unohtuu käsienpesut kotonavälillä, vauvasta asti luuhattu jo kaikki perhekerhot imemässä samoja leluja muiden lasten kanssa ja syömässä hiekkaa hiekkiseltä. Varma tapa saada huono resistenssi tauteihin on steriloida kotinsa ja poistua sieltä vain päiväkotiin. Myös ihan joka niiskaisusta ei tartte jäädä kotiin.
Jos valmistut alalle, jolla on hyvät työnäkymät, niin pidä se puoli vuotta lisävapaata. Pidät vaikka lapset perjantaisin kotona ja päikkypäivät 9-15, niin helpompi arki heilläkin saattaa vahvistaa vastustuskykyä.
Tsemppiä. Hirveän rankkaahan tuo nykyään on yhdistää vanhemmuus ja työssäkäynti nykyisin. Itsellä kolme lasta ja on ollut kaikenlaista vaihetta. Sairastelut väheni radikaalisti, kun nuorin täytti 5.
Sairastuminen lisäksi Joka Viikko on vasua, vamhempainvarttia, hammaslääkäriä, neuvolaa, infuenssa-rokotusta siellä täällä, äitienpäiväkahveja, talkoita, myyjäisiä. Harrastuksista puhumattakaan! Viime viikolla tuli koulun opeilta loppukevään poikkeusaikataulujen listat: kahdella koululaisella yhteensä 32 poikkeusta muistettavana 2kk aikana. Millon koulu alkaa aiemmin, molemmilla 5krt uintia, koulun juhlaviikon aikataulut ne vasta mielenkiintoiset on..
Hulluksihan tässä tulee. Muuta neuvoa ei ole antaa, kuin että pidä arki niin kevyenä kuin suinkin. Kokkaa kerralla enemmän ja pakasta. Ei mitään menoja viikonlopuille. Lapset ei hajoa jos joskus katsovat 5h ohjelmia päivässä. Älä ylisuorita. Yritä ottaa huumorilla.
Imetin lastani 3-vuotiaaksi. Aloitti päiväkodin osa-aikaisena 2,5-vuotiaana ja täysiaikaisena kun täytti 3 ja minä siirryin töihin. Kerran sairasti flunssan, eikä ole sen jälkeen tullut mitään. Ja tuossa päiväkodissa jyllää ihan samalla tavalla pöpöt, kuin muissakin. Sai vain niin hyvän vastustuskyvyn äidinmaidosta.
Paljon vastauksia tullut, kiitos niistä. Olisihan se hirveen kivaa ajatella, että kaikki onnistumiset olisi kiinni omasta toiminnasta. Itsekin täysi imetin molemmat lapset 6 kk ja lopetin imetykset kun lapset n. Vuoden ikäiset. Päiväkotiin menivät 2-3 vuotiaina. Esikoinen on ollut siis n. 2 vuotta hoidossa ja kuopus päälle vuoden.
Olen noudattanut neuvolan ohjeita lähes orjallisesti, sillä olen luonteeltani jonkin verran neuroottinen.
Olen hoitanut lapset suositusten mukaan ja silti jonkin verran sairastetaan, jotkut vain sairastavat enemmän kun toiset. Kaikkeen ei siis pysty omalla toiminnallaan vaikuttaa.
Ap
Mullekin tuli aamulla viesti kollegalta, on taas pois kun lapsi on kipeä. Eihän se olekaan kuin varmaan kuudes kerta TÄNÄ VUONNA. Kiva, kun työparin hommat kaatuvat tietenkin paikalla olevalle, eli minulle.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tuli aamulla viesti kollegalta, on taas pois kun lapsi on kipeä. Eihän se olekaan kuin varmaan kuudes kerta TÄNÄ VUONNA. Kiva, kun työparin hommat kaatuvat tietenkin paikalla olevalle, eli minulle.
Eikö se ole omaa tyhmyyttä, jos teet ilman esimiehen käskyä tai et pyydä lisäkorvausta ylitunneista tai teet hampaat irvessä etkä vain sano, ettet pysty nyt kahden töihin.
Aina voi valittaa, mutta kuka tekee asialle jotain?
Meiän lapset ei onneks oo paljoo sairastellu. 2-3 kertaa vuodessa jommallakummalla on sellanen tauti, et pitää jäähä kotiin. Meillä pystyy myös ukki aika usein tulemaan noinakin kertoina lapsia hoitaa. Yhden kerran oon ite ollu sairaan lapsen kaa kotona, sit mies on tehny etäpäiviä.
Pikkulapsivaiheen jälkeen sairastelu vähenee kun muutaman vuoden on kerännyt vastustuskykyä päiväkodissa. Jostai syystä lapseni on kipeä silloin kun mulla on ollut vapaapäivä. Ihmeellistä, eikö.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi monessa perheessä vieläkin olla niin, että miehen työ on niin ihmeellisen tärkeää ettei sieltä voi olla poissa? Meillä on sopimus että ollaan sairaan lapsen kanssa 50-50. Ei toisen työ voi aina ajaa edelle. Mutta pliis te joilla näin on, selventäkää mulle mitä maailmanpelastajia miehenne oikein ovat päivätöissään? Ja ei, yrittäjä ei ole sellainen.
Ainakin ensimmäisenä tulee mieleen se, että jos mies tienaa enemmän.
Yleisesti kannattaa pitää sen parempipalkkaisen vanhemman työnantaja tyytyväisenä, eikä antaa aihetta yt-neuvotteluille jatkuvilla poissaoloilla.
Mulla oli lapset perhepäivähoidossa, eivät sairastelleet. Ennen koulun aloitusta meillä oli kaksi kertaa vatsatauti, pari lievää flunssaa vuodessa. Pienessä lämmössä sai lapset viedä hoitoon ihan hoitajan tahdosta (muut lapset olivat hoitajan omia), joten poissaoloja ei juurikaan tullut. Vesi- ja enterorokon sairastivat, mutta ei yhtään antibiootteja vaativaa tulehdusta, ei kihomatoja eikä täitä.
Nyt koululaisina ovat edelleen hyvin vastustuskykyisiä. Yksi vatsatauti on ollut kolmen vuoden aikana. Useimmiten pientä flunssaa, jolloin ovat pärjänneet yksin kotona. Ollaan oltu miehen kanssa ihan vain muutamia päiviä sairaan lapsen kanssa kotona koko lasten kouluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset ei sairasta usein.
Olisin voinut sanoa saman vielä pari vuotta sitten.
Sitten yksi lapsista alkoi sairastelemaan ihan jatkuvalla syötöllä. Vähän myöhemmin hänellä diagnosoitiin ibs, ja sen kanssa taistellaan edelleen.
Koulu auttaa tekemällä lastensuojeluilmoituksia poissaolojen takia, mutta eipä ole niistäkään löytynyt parantavaa taikavoimaa.
Pari kk sitten tehtiin kotona lapselle ulosteensiirto ja se näyttäisi auttavan. Ainakin kivut ovat vähentyneet ja ripuli käynyt harvinaisemmaksi. Näyttää että lapsi alkaa palaamaan elävien kirjoihin :D
Tuosta pitää toki muistaa olla hiljaa, ettei tule puoskaroinnista lastensuojeluilmoitusta.
Mutta joo, kyllä lapsi/lapset voi sairastaa paljon vaikka perheellä olisi elintavat ja hygienia kunnossa. Ihmiset tuntuvat usein ajattelevan, että hyvä terveys on jotekin omaa ansiota ja ansaittua. Ja että ne jotka sairastelee paljon, tekevät vaan jotain väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi monessa perheessä vieläkin olla niin, että miehen työ on niin ihmeellisen tärkeää ettei sieltä voi olla poissa? Meillä on sopimus että ollaan sairaan lapsen kanssa 50-50. Ei toisen työ voi aina ajaa edelle. Mutta pliis te joilla näin on, selventäkää mulle mitä maailmanpelastajia miehenne oikein ovat päivätöissään? Ja ei, yrittäjä ei ole sellainen.
Ainakin ensimmäisenä tulee mieleen se, että jos mies tienaa enemmän.
Yleisesti kannattaa pitää sen parempipalkkaisen vanhemman työnantaja tyytyväisenä, eikä antaa aihetta yt-neuvotteluille jatkuvilla poissaoloilla.
Miksi näin?
Meillä perheen talous kestää helposti sen pienipalkkaisen työttömyyden. Mutta suuripalkkaisen työttömyydestä selviäminen olisikin paljon vaikeampi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi monessa perheessä vieläkin olla niin, että miehen työ on niin ihmeellisen tärkeää ettei sieltä voi olla poissa? Meillä on sopimus että ollaan sairaan lapsen kanssa 50-50. Ei toisen työ voi aina ajaa edelle. Mutta pliis te joilla näin on, selventäkää mulle mitä maailmanpelastajia miehenne oikein ovat päivätöissään? Ja ei, yrittäjä ei ole sellainen.
Ainakin ensimmäisenä tulee mieleen se, että jos mies tienaa enemmän.
Yleisesti kannattaa pitää sen parempipalkkaisen vanhemman työnantaja tyytyväisenä, eikä antaa aihetta yt-neuvotteluille jatkuvilla poissaoloilla.Miksi näin?
Meillä perheen talous kestää helposti sen pienipalkkaisen työttömyyden. Mutta suuripalkkaisen työttömyydestä selviäminen olisikin paljon vaikeampi paikka.
Voi ei. Luin ensin että, parempi pitää se pienempipalkkaisen työnantaja tyytyväisenä. Mutta siinähän lukikin, että parempi pitää parempipalkkaisen työnantaja tyytyväisenä. :D
t. edellinen
Ihan turha jeesustella hygieniasta,toiset lapset sairastelee enemmän kuin toiset,sellaista se nyt vaan on.Meillä yksi lapsi ja kaksi aikuista,varmaan sairastelujen suhteen keskitasolla mennään. Vuorotellen olemme töistä pois tarvittaessa,aiheuttaahan se varsinkin minulle lisää hommia kun kukaan ei töitäni tee poissaolojen aikana. Tukiverkkoa ei ole joten yhdessä lusitaan ruuhkavuodet ja koitetaan jaksaa,tälläistä tämä nyt vaan on! Rohkeasti vaan töihin,onneksi meillä on työehtosopimukset jotka suojaavat työntekijää. Työ on vaan työtä ja perhe on kuitenkin se tärkein. Tsempit kaikille vanhemmille,joko se helpottaa tai sitten siihen vaan tottuu ajan kanssa😁