Lue keskustelun säännöt.
Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Siten että siivotaan kerran kuukaudessa kunnolla. Muuten ei siivota ja ei tehdä myöskään ruokaa.
Ei riitä aika tai resurssit sellaiseen.
Syödään valmista tai leipää ja tosiaan ei siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisjohtaja tässä. Työnantaja ei ikinä tuhise tai kiukuttele kunhan HOIDAT TYÖSI. Minullakin on nlapset joskus kipeänä, yleensä kotiin jää mies, mutta jos minä jään niin TEEN NORMAALIN TYÖPÄIVÄN KOTOA, yksikään homna ei jää hoitamatta. Isomman lapsen kanssa voin tehdä etätyöpäivän ja pikkutaaperon kanssa teen päivän työt illalla.
Ei johtajatasolle päädy ihmisiä jotka eivät ymmärrä että moniakaan töitä ei voi tehdä kotona. Vai päätyykö...? Eikä varsinkaan yrjöävän lapsen kanssa, joka ei muuten katoa mihinkään illaksikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
Minä kerroin tuolla ekalla sivulla meidän 5-vuotiaasta joka on pitänyt tautia nyt viidesti helmi-maaliskuussa. Imetin häntä noin 2,5-vuotiaaksi, niitä vähemmän sairastavia lapsiamme n. 2-vuotiaaksi heitäkin. Ja infektiokierteitä ei kenelläkään ollut pienenä, mutta tällä yhdellä nyt leikki-iän loppupuolella on ollut kevättalvet yhtä sairastamista.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa maitohappobakteerit käyttöön., niin vastustuskyky paranee. Silloin kun sairastavat, niin toinen on kotona aamupäivän ja toinen iltapäivän.
Tämä olisi hirveän kätevä, mutta byrokratia estää. Meidän yksikön työntekijöillä on esim. laajoja verkostopalavereja ja usein on tilanteita että työntekijä ehdottaa että voisiko osallistua aamun/iltapäivän palaveriin ja olla muuten kotona hoitamassa sairasta lasta (toinen vanhempi tai mummo hoitaa sen aikaa tai isompi lapsi pärjää puhelimen päässä 1,5h vaikka ei pärjäisikään koko päivää), mutta ei voi. Joko olet töissä tai olet poissa koko päivän. Jos tulet töihin 2 tunniksi, tulee kuusi tuntia miinusta. Ei, ei voi kiertää. Ei, ei voi joustaa. Ei vaan voi. En ymmärrä miksi. Myöskään mitään suunnittelutyötä, paperihommia, puheluita tai sähköposteja ei saa tehdä kotoa käsin. Koska ei.
Minulla on kaksi lasta, nyt jo isompia. Esikoinen sairasteli jonkin verran, aika tavallisen määrän sanoisin. Kuopus joutuikin sitten korvatulehduskierteeseen. Sai kaikki mahdolliset flunssat ja kaikista tulehduksen, joka ei parantunut odottelemalla vaan tarvitsi antibiootit. Lopulta korvatulehduksia alkoi sairastaa esikoinenkin, joka ei ihan pienenä sairastanut niitä lainkaan, ja jopa seitsemänkymppinen äitini! Onneksi lapset olivat kotihoidossa, mutta tämä nyt todistaa senkin, ettei se kotihoito aina estä sairasteluja. Kyllähän kotiäiditkin lapsineen käyvät mm. kerhoissa. Parin tunnin kerhoilulla saa ihan riittävästi pöpöjä, ei tarvitse kahdeksan tunnin tarhapäivää. Senpä takia suututti paljon, että kerhoon, johon ei ole pakko tulla, tullaan sairaiden lasten kanssa. Toki lapsi voi olla saanut juuri tartunnan ja tartuttaa edelleen, vaikkei vielä ole oireita, mutta olivathan ne kerhot täynnä lapsia, joilla räkä valui suuhun asti paksuina tankoina. Mietin, että jos kaikki lapset jäisivät kotiin heti ensimmäisestäkin oireesta, miten kävisi. Veikkaan, että ne "pakolliset" flunssat katoaisivat lähes täysin, eli eipä niitä sairauspoissaolojakaan lopulta juuri tulisi. Mutta tapana on kulkea ympäriinsä ja tartuttaa mahdollisimman monta ihmistä ja sitten vasta jäädä kotiin, kun on kunnon kuume :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap minkä ikäinen olet? Itsekin aion opiskella uuden ammatin kun lapsi vähän kasvaa ja tuntuu että oon jotenkin "liian vanha" sit kun valmistun.. Olen 26 nyt.
Me istuttiin kerran viikossa alas ja tahdistettiin kalenterit seuraavalle viikolle tarkasti ja seuraavalle parille viikolle noin suunnilleen. Hyödynsimme aikaiset aamut ja myöhäiset illat. Teimme työpäiviä jo 20 vuotta sitten, oli hienoa kun se oli jo mahdollista. Lisäksi meillä kävi tuuri, koska lapset ovat olleet aina hyvin terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on mahdollista tehdä etätöitä eli töitä kotoa, saatan tehdä vaikka 3-4 päivää peräkkäin 8-10 tunnin päiviä kotoa.
Jos työvuoromme osuvat mieheni kanssa päällekkäin, olen aina kotona, vaikka lapset olisivat terveitä.
Teemme molemmat 7-päiväistä työviikkoa eli voi olla lauantaina ja pyhänä töitä, mutta vastaavasti arkivapaita, vaikkapa kaksi vapaata peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on useampi pysyvä sairaus , käyntejä terapioissa ja lääkäreillä on kaksi tai kolme viikossa. Se on uuvuttavaa henkisesti myös lapselle. Töissä käynti osoittautui hyvin hankalaksi , tai oikeastaan siitä ei tullut mitään . Toinen vanhempi on kuollut niin on vaan yksi huoltaja. Nyt olen kotona lapsen kanssa omaishoitajana.
Vähän ohi aiheen, mutta pakko kommentoida, että kovasti tsemppiä ja voimia ❤️ Teet arvokasta työtä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän heikosti. Meillä ei muut juuri sairasta, mutta perheen 5-vuotias on vetänyt tässä alkuvuodesta taas influenssan, korvatulehduksen ja kolmen erillisen kuumeisen flunssan sarjatulen. Samankaltainen flunssaa flunssan perään oli vuosi sitten kevättalvella, muuten on enimmäkseen terveenä.
Mies tekee sitten etätöitä sen minkä pystyy, eihän se työnantaja riemusta kilju mutta minkäs teet. Minä olen työn luonteen vuoksi poissa harvemmin mutta työnantaja suhtautuu poissaoloihin asiallisesti, jopa empaattisesti, hänellä itselläänkin on pienet lapset. Ei todellakaan jätetä sairasta lasta jonkun ventovieraan hoitajan kanssa.
Miten se työnantaja pystyy käymään töissä, jos silläkin on pienet lapset ja nekin sairastaa koko ajan, ilmeisesti sitten kun kerran lapset kaiken aikaa nykyään sairastavat.
Kuulostaa kummalliselta tällainen lasten koko aikainen sairaana oleminen. Onko tässä ajassa jotain outoa? Onko basillit ja virukset lisääntyneet ja vahventuneet niin, ettei mikään enää tehoa? Mikä pitää nykylapset niin sairaina?
Millaisia aikuisia tulee näistä lapsista? Alituinen sairastaminen ihan varmasti vaikuttaa jotain lapsen kokonaisterveyteen ja tilanteeseen.
Vanhempia ei voi syyllistää, mutta missä on vika? Miksi näin sairaita lapsia ei ollut vielä parikymmentä vuotta sitten? Saati sitten silloin, kun minä itse olin lapsi. Ehkä kerran vuodessa sairastettiin joku nuha tai flunssa, kaikki ei sitäkään. Pieniä räkätauteja ei edes sairastamiseksi noteerattu. Koulusta oltiin tosi harvoin pois. Vanhemmat ei olleet ikinä pois töistä lapsen sairastamisen takia. Minä muistan kahdeksanvuotiaana olleeni hinkuyskässä naapurin tytön kanssa yhtä aikaa. Se oli harvinaista. Silloin oli vielä kesä, ja molemmat oltiin kotona yksinään, kun vanhemmat oli töissä. Oltaisiin ihan varmaan voitu olla ulkonakin, mutta meitä kiellettiin olemasta tekemisissä muiden lasten kanssa, etteivät saa sitä meistä. Ikkunan takaa vain heiluteltiin pihan lapsille. Muuta isompaa sairautta en muista itselläni koskaan ollutkaan, koska niitä nenän vuotamisia ja muita yskimisiä ei miksikään tulkittu.
Voi helevettiläinen !
Jos on noin vaikeaa, niin laita ne kersat Tori.fi :iin myyntiin. Kiität itseäsi jälkikäteen.
Tyyliin : "ota kolme riesaa, maksa kaksi. Tarjoan edullisimman"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä annettiin potkut ensimmäisissä yt:ssä kaikille lapsisairas poissaolijoille. Tuon yt kierroksen jälkeen en ole kuullut yhtään tapausta, jossa oltais ensin 3*3 päivää poissa kun lapset oli vuorotellen kipeenä ja sen päälle viikko kun oltiin itse kipeenä.
Laitonta antaa potkut lapsen sairastelun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti. Lapset päiväkotiin ja töihin. Mun lapset on sairaana ehkä kerran syksyssä. Nyt ei oo vuoteen ollut kummallakaan kuumetta. Ne päivät, kun lapsi on kipeä teen etätöinä lyhyemmän työpäivän ja kipeä lapsi lepäilee huoneessaan, terve menee hoitoon.
Eka puol vuotta meni meilläkin paljon sairastellen. Tein 30 h viikkoa silloin mikä helpotti ettei joka päivä tarvinnut olla sairastamisen takia pois. Välillä myös mies oli pois. Päikkäreitten aikana tein töitä. Kyllä se siitä tasottuu ajan mittaan
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap minkä ikäinen olet? Itsekin aion opiskella uuden ammatin kun lapsi vähän kasvaa ja tuntuu että oon jotenkin "liian vanha" sit kun valmistun.. Olen 26 nyt.
Hei,
Olen 29.
Liian vanha mihin? :) itse en ole ajatellut olevani vanha opiskelemaan, aion luultavasti opiskella lisää kun valmistun
Vierailija kirjoitti:
Laitonta antaa potkut lapsen sairastelun takia.
Yhtä laitonta kuin esimerkiksi suosia miehiä rekrytointivalinnoissa siitä syystä, että nuoret lisääntymisikäiset naiset nähdään riskeinä.
On välilä ollut tasapainoilua, kun lapset sairastaa ja sairastelukierteet pitkittyy. Ei yhtään hullumpi ajatus venyttää töihin paluuta ja opiskella vähän pidempään - töitä ehtii tehdä ja lapset on vaan kerran pieniä.
Ap, ymmärrän täysin mietteesi. Lapsi oli vähän alle 2v kun aloitti päiväkodin viime syksynä. Syksyllä ei sairastellut paljoa, mutta koko tämä alkuvuosi on mennyt flunssakierteessä. Nyt jo viides nuhakuume ja kolmas korvatulehdus vuoden alusta! Olen nyt osa-aikatyössä ja pystyn sovittamaan työtunnit hyvin, kun lapsi sairastaa. Jos olisin normi kokopäivätyössä, joutuisimme miehen kanssa vuorotellen olemaan poissa ja valjastaa myös mummi avuksi. Yhteensä sairaspoissaolopäiviä on vuoden alusta kertynyt jo 20!
Todellakin toivon, että vastustuskyky nousee eikä ihan joka pöpö nosta kuumetta.
Ja lisäyksenä vielä, että itse en helposti sairastu mutta mies sairastuu. Ilmeisesti yksi lapsista on perinyt isänsä vastustuskyvyn ja toiset minun.
T.162