Lue keskustelun säännöt.
Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapset sairastelleet aikoinaan, nyt jo aikuisia, vaikka mieheni poltti autossa tupakkaa ja kulki välillä ulkokengät jalassa sisällä, ja käsiä ei pesty ennen ruokailua... Luulen, että geeneistä osittain johtuu sairastelu, minä ja miehenikään ei olla flunssassa eikä vatsataudeissa juuri koskaan.
Silloin kun sinun lapset oli pieniä, ei päiväkoteja ja kouluja rakennettu muovisiksi homepusseiksi. Nykyään on niin paljon ongelmia rakennuksissa. Hoitajilla on liian kiire vahtia peseekö ne lapset edes käsiä ja siivous on vähennetty minimiin. Lisäksi lapsille juotetaan vain rasvatonta maitolitkua ja syötetään sokerihöttöhiilarimättöä tiukalla budjetilla. Ihmekään, että ollaan aina sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeaahan se on, kun jatkuvasti ovat kuumeessa/vatsataudissa, kun päivähoidossa käyvät. Onneksi olen sentään kunnalla töissä, joten se ei ole "kenenkään" rahoista pois, jos joudun olemaan kotona. Siitä syystä myöskään pomo ei pahastu jatkuvista poissaoloistani, mutta itseä vähän harmittaa, kun omat työt junnaa paikallaan viikon tai pari.
Onnistuu hyvin, 6 h päivä, lakisääteisesti voin olla sairasta lasta hoitamassa ja pois töistä, sitä etua olen käyttänyt aina tarvittaessa, työnantaja ei voi asialle mitään )a vähät välitän ”työkavereista”. Tarvittaessa mummot tulee hoitamaan, jos sairastelut pitkittyy. Puolisolla mahdollisuus milloin tahansa etätyöhön, mutta mieluummin olen itse kotona sairaan lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että lapset on alati sairaana. Käsien pesu? Home?
On normaalia päiväkodin isojen lapsiryhmien takia. Aina siellä jotain tautia kulkee. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat yhtä infektiokierrettä, ja se on täysin NORMAALIA. Sillä tavoin lapsi hankkii immuniteettinsa.
Ja juuri tämän vuoksi naisia syrjitään työelämässä: koska dädit eivät viitsi jäädä hoitamaan sitä räkäistä oksentavaa jälkeläistään.
Itselläni oli kerran lapsi hirveässä silmätulehduksessa töissä mukana, kun päiväkotiin ei voinut viedä eikä kumpikaan vanhempi voinut olla töistä pois. Istui kahvitilassa ja luki akuja, joita dosentit ja tohtorit hänelle kantoivat. Oli muuten hemmetin ymmärtäväistä sakkia, lääkäreitä kaikki :)))
Ei, en ollut hoitoalalla. Olin isossa rahastossa, joka sijoitti lääketieteen teknologiahankkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi monessa perheessä vieläkin olla niin, että miehen työ on niin ihmeellisen tärkeää ettei sieltä voi olla poissa? Meillä on sopimus että ollaan sairaan lapsen kanssa 50-50. Ei toisen työ voi aina ajaa edelle. Mutta pliis te joilla näin on, selventäkää mulle mitä maailmanpelastajia miehenne oikein ovat päivätöissään? Ja ei, yrittäjä ei ole sellainen.
Meillä mun (naisen) työ ajaa "aina" edelle. Teen itsenäistä vastaanottotyötä ajanvarauksella, vaataanottoaikojen ja verkosto- ja hoidonsiirtopalaverien peruminen on potilaiden kannalta tosi kurjaa ja tuplaa omat työt seuraavaksi viikoksi. Mies taas ohjelmistosuunnittelua, jota voi tarvittaessa tehdä illalla, viikonloppuna ja/tai etänä jos on jotain pakollista hoidettava, ja palaveritkin tapahtuu aina skypellä mikä onnistuu kotoakin. Kummallakin ne työt on siellä odottamassa eikä niitä kukaan muu tee, mutta miehen työ on joustavampaa. Siksi onkin sovittu että minä hoidan ennakoitavat menot (hammashoitolat, päiväkodin suunnittelupäivät, vanhempainvartit jne.) ja mies äkilliset sairastumiset. Vaikka se onkin kai vastoin sääntöjä 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset sairastelee kaiken mitä tarhassa liikkuu, niin perhepäivähoito voi olla ihan hyvä vaihtoehto myös. Toisilla ihmisillä vaan on huonompi immuunipuolustus, pätee myös aikuisiin.
Olisi ihan kiva, jos et yksilöitä niin hirveästi syyttäisi yksistään. Voisihan sitä miettiä, miten niitä infektiokierteitä voisi tehokkaammin ennaltaehkäistä päiväkodeissa. Asenne- ja toimintatapamuutoksia voisi ainakin päivittää ja miettiä sitä, kauanko esim. sairaan lapsen kannattaisi olla poissa, ettei sairastuta muita. Siihen taas vaikuttaa muutkin tahot, kauanko vanhemmilla on mahdollisuuksia pitää sairasta lasta esim. kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että lapset on alati sairaana. Käsien pesu? Home?
On normaalia päiväkodin isojen lapsiryhmien takia. Aina siellä jotain tautia kulkee. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat yhtä infektiokierrettä, ja se on täysin NORMAALIA. Sillä tavoin lapsi hankkii immuniteettinsa.
Ja juuri tämän vuoksi naisia syrjitään työelämässä: koska dädit eivät viitsi jäädä hoitamaan sitä räkäistä oksentavaa jälkeläistään.
Itselläni oli kerran lapsi hirveässä silmätulehduksessa töissä mukana, kun päiväkotiin ei voinut viedä eikä kumpikaan vanhempi voinut olla töistä pois. Istui kahvitilassa ja luki akuja, joita dosentit ja tohtorit hänelle kantoivat. Oli muuten hemmetin ymmärtäväistä sakkia, lääkäreitä kaikki :)))
Ei, en ollut hoitoalalla. Olin isossa rahastossa, joka sijoitti lääketieteen teknologiahankkeisiin.
Miten niin normaalia jatkuvat infektiokierteet? En muista ainakaan, että 80- tai 90-luvulla mitään infektiokierteitä olisi ollut erityisemmin. Eikä mitään mahatautikierteitäkään. Samaten ei ollut suureksi paisunutta täiongelmaakaan. Täistä kyllä varoitettiin, mutta ehkä silloin oikeaoppinen ennaltaehkäisy esti suuren täiongelman syntymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että lapset on alati sairaana. Käsien pesu? Home?
On normaalia päiväkodin isojen lapsiryhmien takia. Aina siellä jotain tautia kulkee. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat yhtä infektiokierrettä, ja se on täysin NORMAALIA. Sillä tavoin lapsi hankkii immuniteettinsa.
Ja juuri tämän vuoksi naisia syrjitään työelämässä: koska dädit eivät viitsi jäädä hoitamaan sitä räkäistä oksentavaa jälkeläistään.
Itselläni oli kerran lapsi hirveässä silmätulehduksessa töissä mukana, kun päiväkotiin ei voinut viedä eikä kumpikaan vanhempi voinut olla töistä pois. Istui kahvitilassa ja luki akuja, joita dosentit ja tohtorit hänelle kantoivat. Oli muuten hemmetin ymmärtäväistä sakkia, lääkäreitä kaikki :)))
Ei, en ollut hoitoalalla. Olin isossa rahastossa, joka sijoitti lääketieteen teknologiahankkeisiin.
Miten niin normaalia jatkuvat infektiokierteet? En muista ainakaan, että 80- tai 90-luvulla mitään infektiokierteitä olisi ollut erityisemmin. Eikä mitään mahatautikierteitäkään. Samaten ei ollut suureksi paisunutta täiongelmaakaan. Täistä kyllä varoitettiin, mutta ehkä silloin oikeaoppinen ennaltaehkäisy esti suuren täiongelman syntymisen.
Oikeaoppinen ennaltaehkäisy eli...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, että lapset on alati sairaana. Käsien pesu? Home?
On normaalia päiväkodin isojen lapsiryhmien takia. Aina siellä jotain tautia kulkee. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat yhtä infektiokierrettä, ja se on täysin NORMAALIA. Sillä tavoin lapsi hankkii immuniteettinsa.
Ja juuri tämän vuoksi naisia syrjitään työelämässä: koska dädit eivät viitsi jäädä hoitamaan sitä räkäistä oksentavaa jälkeläistään.
Itselläni oli kerran lapsi hirveässä silmätulehduksessa töissä mukana, kun päiväkotiin ei voinut viedä eikä kumpikaan vanhempi voinut olla töistä pois. Istui kahvitilassa ja luki akuja, joita dosentit ja tohtorit hänelle kantoivat. Oli muuten hemmetin ymmärtäväistä sakkia, lääkäreitä kaikki :)))
Ei, en ollut hoitoalalla. Olin isossa rahastossa, joka sijoitti lääketieteen teknologiahankkeisiin.
Miten niin normaalia jatkuvat infektiokierteet? En muista ainakaan, että 80- tai 90-luvulla mitään infektiokierteitä olisi ollut erityisemmin. Eikä mitään mahatautikierteitäkään. Samaten ei ollut suureksi paisunutta täiongelmaakaan. Täistä kyllä varoitettiin, mutta ehkä silloin oikeaoppinen ennaltaehkäisy esti suuren täiongelman syntymisen.
Oikeaoppinen ennaltaehkäisy eli...?
Pipot esim. käskettiin laittamaan hihaan talvella, mitään hiusharjoja tms. ei saanut lainailla ym. Lisäksi ilmeisesti tartunnan jo saaneet olivat niin kauan pois, että ko. ongelma oli hoitunut. Jostain netistä luin, että nykyään jo yhden täishampoopesukerran jälkeen voi jo lapsen laittaa päiväkotiin/kouluun? Kuitenkin väh. 2 viikkoa pitäisi täikammalla tarkistaa päänahka, että varmasti täit ja niiden munat ovat lähteneet kokonaan? Eli kahteen viikkoon ei voi edes olla varma, et päänahka on ok? Eli näin kauan silloin leviämisvaara on olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jäänyt kahden lapsen yksinhuoltajaksi, kun toinen lapsista oli vuoden ja toinen 3,5 vuotta. Olen koko ajan käynyt työssä. Isovanhemmat tai lasten isä hoiti joskus lapsia, kun ne olivat sairaana tai sitten minä. Lapset eivät sairastaneet paljon. Muutaman kerran vuodessa oli heidän takiaan pois töistä. Hyvin pyöri kuvio. Vähän vanhempana illat menivät lasten harrastuksissa. Kaikki ehdittiin.
Meillä minä jään aina hoitamaan lapsia, koska mies on yrittäjä, eli rahat jäisivät saamatta. Itse olen vakituisena kotihoidossa, niin en jaksa tuntea syyllisyyttä poissaoloista. Onneksi lapset eivät ole hirveästi sairastelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on kaksi aikuista ja se jää kotiin kumman aikatauluhin se paremmin sopii. Ja lisäksi meillä on lapsille luottohoitaja, joka paikkaa tarvittaessa.
Just toises ketjus todettiin, että vain äiti voi oikeasti hoitaa lapsia ja kelvata heille, ei isästä ole mihinkään. Hyvä jos teillä ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että elintavoista olisi kiinni. Syömme terveellisesti, liikumme ja ulkoilemme päivittäin. Kädet pestään aina kotiin tullessa jne. en ainakaan tiedä mitä voisin tehdä paremmin, sillä teen jo parhaani. päiväkodista ne pöpöt tulee. Usein on ovessa varoitus lappu siitä, mikä tauti siellä jyllää. Tällä hetkellä on varoitus vatsatudista. sitä ennen oli enterorokko. Poissaoloja tulisi paljon, sillä sama tauti sitten kiertää perheenjäseneltä toiselle, ensin poissaolot yhden lapsen takia, sitten toisen ja usein sairastun lopulta itsekin. Nyt olen esikoisen kanssa kotona, kun hänellä vatsatauti... Mieheni on yrittäjä, hänellä ei ole mahdollisuutta olla pois töistä, joten minä olen se joka joutuu joustamaan ja nythän se onnistuu kun opiskelen, joten onneksi en ole vielä töissä. Mistä noita luottolastenvahteja saa? ja tuleeko joku oikeasti hoitamaan sairasta lasta? ap
Yrittäjästä joka ei ole kotona, ei ole kunnon vanhemmaksi. Silloin se on sitä yksinhuoltajuutta. Miksi olet suostunut tuohon, ja vielä useita lapsia. En tajua. Mutta se on teidän asia.
Pesettehän kädet virtaavan veden alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monet vie lapset hoitoon kipeinäkin. Ja moni tulee myös töihin kipeänä marttyyrina sairastuttamaam muut.
Nykyinen kanta on että esim.flunssan takia ei tarvitse jäädä töistä pois siksi ettei sairastuttaisi muita. Oma vointi ratkaisee, pystyykö töihin. Etenkin flunssakausina syksyisin ja talvisin on niin paljon pöpöjä kaikkialla(kaupat, bussit, yleiset vessat, työpaikat, koulut ym.) että kukaan ei voi niiltä välttyä ja yksi flunssansairastaja on pisara meressä eikä lisää sairastumisen riskiä juuri muillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pidetään kotona ne 2 pahinta ekaa päivää, sen jälkeen hoitoon. Hoidostakin on sanottu että ei haittaa nuha/yskä, jos lapsi jaksaa kuitenkin leikkiä ilman että on selvästi kipeän oloinen/itkuinen. Eli heti kun lapsi vaikuttaa pirteältä, niin takaisin hoitoon.
Lapsemme aloitti päivähoidon viime syksynä ja oli käytännössä koko talven flunssassa, vain viikko siellä täällä tervettä jaksoa välissä. Söi talven aikana 3 antibioottikuuria. Siellä hoidossa ne taudit tarttuu tehokkaasti pieneen taaperoon, joka tunkee käsiään suuhun joka välissä... Toivottavasti tästä ekasta sairastelutalvesta taapero sai vähän vastustuskykyä, ettei seuraava talvi olisi ihan näin paha.
Eihän se kivaa ole ollut kuunnella koko talven kun lapsi on räkäinen ja yskäinen, ja itsekin sairasteltiin paljon. Ensi talvelksi harkitaan influenssarokotteita, epäillään että saattoi meillä joku sellainenkin olla jossain vaiheessa kun viikkokausia oltiin koko perhe flunssassa joka ei parantunut kunnolla millään!
Niin no tarttuuhan ne taudit kun tuodaan räkäisiä ja keuhkot pihalle yskiviä lapsia hoitoon. Suppo aamulla ja ventolinea, niin hyvin jaksaa.
JOs lapseni sairastelisivat oikeasti koko ajan niin en todellakaan ajattelisi töitä vaan lasten terveyttä ja hyvinvointia. Ei ole normaalia tuollainen ja alkaisin kiinnittämään huomiota elintapoihimme. Oma lapseni sairastaa kerran keväällä ja kerran syksyllä pääsääntöisesti. Tosin viime syksynä oli poikkeus ja lapsi sairasti kahdesti. Ajattelin että jos tästä alkaa sairastelu jatkua niin ei tule yhtään mitään.
Mielenkiinnosta kysyn, että kauanko lapset saivat äidinmaitoa? Vai olivatko korvikkeella? Kun noin tiheään sairastavat.
[/quote]
Yrittäjästä joka ei ole kotona, ei ole kunnon vanhemmaksi. Silloin se on sitä yksinhuoltajuutta. [/quote]
Yrittäjä-yh?
Eikö hän ole kunnon vanhempi?
Mikä on KUNNON VANHEMPI?
Jos et imetä vähintään 6 kk, olet huono äiti, koska WHO:n suosituksista lipesit, huono ihminen.
Jos imetät 2 vuotta, olet huono äiti.
Jos lapset vielä ihan oikeasti kehtaavat sairastaakin imetyksistä tai niiden olemattomuuksista huolimatta, olet todella paska mutsi.
Miten voi monessa perheessä vieläkin olla niin, että miehen työ on niin ihmeellisen tärkeää ettei sieltä voi olla poissa? Meillä on sopimus että ollaan sairaan lapsen kanssa 50-50. Ei toisen työ voi aina ajaa edelle. Mutta pliis te joilla näin on, selventäkää mulle mitä maailmanpelastajia miehenne oikein ovat päivätöissään? Ja ei, yrittäjä ei ole sellainen.