Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että lapsen kasvatukseen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Joissakin tapauksissa koko kylä.
Tulet sen vielä oppimaan.
Älä tee sitä virhettä että katkot nyt kaikkien välit.
Tämä on kyllä yhtä roskaa. Lapset tarvitsee pieninä tasan vanhempiaan, isompina kavereita ja koulun tarjoamaa "kylää". Hyvät isovanhemmat on hieno lisä, mutta eivät välttämättömyys. Ja lastenhoidon tarve vanhempien osalta ei ole sama kuin "kylän" tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että kommentoija-äideistä osa (ei siis muutama, vaan osa) on muutaman vuosikymmenen kuluttua samanlainen tuppautuja-anoppi.
Aika hupsahtaa ohi. Olen itse 58 vuotta. Olen nyt vasta havahtunut siihen, että en ole enää kaksivitonen, en kolmivitonen en enää nelivitonen.
Aika hupsauttaa meidät. Mieli kääntyy niin, ettei sitä huomaa.
Mietin, olisinko kaksivitosena osannut suunnitella vauvanhaku -pläänin. En. Mutta sellaista voisi omalle tyttärelle opettaa (mitä uusi äiti haluaa läheisiltä ja mitä ei)
Onko tämä, että anoppi tai äiti tulee synnytyssaliin mukaan, opittu amerikkalaisilta? Kris Jenner siellä ainakin touhuili...
Miksi ihmeessä luulet, että kaikista tulee tuollaisia? Eiköhän noita ole vähemmistö kuitenkin. Ei mun äiti tai anoppi ole tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuule nyt ihan vaan pitää hyvät välit siihen anoppiisi. Sitten kun teille miehesi kanssa ero koittaa nii tulet vielä satoja kertoja toivomaan että sinulla ja lapsellasi olisi aidosti rakastavat isovanhemmat jotka oikeasti haluavat jopa ottaa lapsen luokseen ja viedä häntä paikkoihin jne. Kuinka itsekästä että omit vauvan kokonaan itsellesi vaikka lapsella olisi joku verisukulainen joka rakastaa ja tahtoo luoda oikean läheisen suhteen sinun lapseesi. Olet mielestäni kiittämätön ja ajattelet nyt vain itseäsi. Ei se mummo sinun lastasi kuitenkaan kaappaamassa ole ja osaat kyllä sanoa kun joku tapaamisajankohta ei sovi. Vai eikö sovi koskaan?
Lapset tarvitsevat muitakin läheisiä kuin vain äidin. Moni muu olisi kiitollinen asemassasi. Kuinka itsekäs oikein voit olla???
Miten pitää hyvät välit ihmiseen, joka jyrää ihan kaikessa, haukkuu, mitätöi, tulee toisen kotiin ihan milloin itseä sattuu huvittamaan? On siis täysin välinpitämätön muiden tunteista ja tarpeista, ei kunnioita toisen yksityisyyttä mitenkään. Hyviä neuvoja kaivataan!
Ja mistä tiedät, että ero tulee? Ei kaikki pienten lasten vanhemmat eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuule nyt ihan vaan pitää hyvät välit siihen anoppiisi. Sitten kun teille miehesi kanssa ero koittaa nii tulet vielä satoja kertoja toivomaan että sinulla ja lapsellasi olisi aidosti rakastavat isovanhemmat jotka oikeasti haluavat jopa ottaa lapsen luokseen ja viedä häntä paikkoihin jne. Kuinka itsekästä että omit vauvan kokonaan itsellesi vaikka lapsella olisi joku verisukulainen joka rakastaa ja tahtoo luoda oikean läheisen suhteen sinun lapseesi. Olet mielestäni kiittämätön ja ajattelet nyt vain itseäsi. Ei se mummo sinun lastasi kuitenkaan kaappaamassa ole ja osaat kyllä sanoa kun joku tapaamisajankohta ei sovi. Vai eikö sovi koskaan?
Lapset tarvitsevat muitakin läheisiä kuin vain äidin. Moni muu olisi kiitollinen asemassasi. Kuinka itsekäs oikein voit olla???
Miten pitää hyvät välit ihmiseen, joka jyrää ihan kaikessa, haukkuu, mitätöi, tulee toisen kotiin ihan milloin itseä sattuu huvittamaan? On siis täysin välinpitämätön muiden tunteista ja tarpeista, ei kunnioita toisen yksityisyyttä mitenkään. Hyviä neuvoja kaivataan!
Ja mistä tiedät, että ero tulee? Ei kaikki pienten lasten vanhemmat eroa.
Samaa mietin.
Miten se hyvien välien säilyttäminen tapahtuu kun toinen osapuoli ei osallistu siihen pätkääkään, ehkä alistumalla heittopussiksi ja haukuttavaksi ja antamalla lapsenlapset mummolle? 🤔
Ja vaikka minulle ja miehelleni tulisikin ero niin kyllähän mies lapsiaan silti hoitaa, ei lapsista oteta eroa. Enkä missään tapauksessa antaisi lapsiani epävakaalle mummolle jollekkin reissulle mukaan enkä edes hoitoon sinne mummon kotiin ilman, että olen itse paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuule nyt ihan vaan pitää hyvät välit siihen anoppiisi. Sitten kun teille miehesi kanssa ero koittaa nii tulet vielä satoja kertoja toivomaan että sinulla ja lapsellasi olisi aidosti rakastavat isovanhemmat jotka oikeasti haluavat jopa ottaa lapsen luokseen ja viedä häntä paikkoihin jne. Kuinka itsekästä että omit vauvan kokonaan itsellesi vaikka lapsella olisi joku verisukulainen joka rakastaa ja tahtoo luoda oikean läheisen suhteen sinun lapseesi. Olet mielestäni kiittämätön ja ajattelet nyt vain itseäsi. Ei se mummo sinun lastasi kuitenkaan kaappaamassa ole ja osaat kyllä sanoa kun joku tapaamisajankohta ei sovi. Vai eikö sovi koskaan?
Lapset tarvitsevat muitakin läheisiä kuin vain äidin. Moni muu olisi kiitollinen asemassasi. Kuinka itsekäs oikein voit olla???
Miten pitää hyvät välit ihmiseen, joka jyrää ihan kaikessa, haukkuu, mitätöi, tulee toisen kotiin ihan milloin itseä sattuu huvittamaan? On siis täysin välinpitämätön muiden tunteista ja tarpeista, ei kunnioita toisen yksityisyyttä mitenkään. Hyviä neuvoja kaivataan!
Ja mistä tiedät, että ero tulee? Ei kaikki pienten lasten vanhemmat eroa.
Suurempi riski eroon on silloin, jos perheessä häärää puolison vanhemmat. He kun jyräävät usein nimenomaan miniänsä äitiyden kaikin mahdollisin keinoin. Naisen rakkaus miestään kohtaan vähenee täysin varmasti mikäli mies ei pysty asettamaan vaimoaan etusijalle ja pahoittamaan vanhempiensa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Minun anoppini ilmestyi pyhäaamuna oven taakse kello 5.30 ja ryntäsi tutkimaan keittiön kaappien sisältöjä. Riehui miksei meillä ole verhoja (en tykkää niistä kauniin erkkerin edessä), solvasi minua koko suvulle, väitti että hassaan kaikki hänen poikansa rahat, kyykytti, nöyryytti ja komenteli.
Sitten vaan viiden vuoden päästä selitti, että vaihdevuodet. Ikinä ei edes pyytänyt anteeksi käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Onhan tässä ketjussakin tuollaista käytöstä puolustelevia. "Hyvää se anoppi tarkoittaa. Miniän sietäisi hävetä". Tervejärkisen ihmisen touhujahan tuollainen ei ole.
Vähän ohis, mutta sitä ei tosiaankaan osaa etukäteen sanoa, että millaiseksi joku läheinen muuttuu, kun itse saat lapsen. Mulla ei ole ongelmia omien eikä appivanhempien kanssa, mutta sisko sen sijaan..
Ollaan aina oltu tosi läheisiä ja hänet viimeiseksi olisin kuvitellut päällepäsmäriksi. Nyt kuitenkin on alkanut tulla sellaista tosi ilkeää ja arvostelevaa kommenttia. Miten puen vauvan, miten syötän, milloin annan tuttia jne. Olo on tosi hämmentynyt! Hänellä jo paljon vanhemmat lapset ja on tosi epävarma/herkillä joistakin ratkaisuistaan (huom, minä en ole hänen äitiyttään ikinä arvostellut): voisiko olla epävarmuutta omasta äitiydestä, kun näkee jonkun tekevän toisella tavalla?
Sikäli siis ymmärrän aloittajan fiilikset, vaikkei mun sisko mitään niin räikeää olekaan (vielä?) tehnyt. Ymmärrän myös, että jämäkkä rajojen laitto voi olla hankalaa, mutta se on vaan tehtävä!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisiahan ne anopit on. Silti niiden kasvattama poika kelpaa puolisoksi, vaikka onkin aina reissutöissä.
No ei kaikki anopit ole tuollaisia. Ei minunkaan anoppini mikään ihanneihminen ollut, mutta ei se nyt sentään tuollainen ollut. Se on jo manan majoilla. Tulihan meillekin joskus sanomista keskenämme, mutta ihan ihminen se kuitenkin oli eikä tosiaan käyttäytynyt kuin joku raivopää. Vauvojenkin kanssa oli ihan normaalisti.
Itse otin anoppina ollessani etäisyyttä miniääni, kun huomasin sen elämäntyylin, että yritti kaikin tavoin vain hyötyä meistä ja yleensä kaikista ihmisistä. Ovat eronneet jo jokin aika sitten, mutta pidän välit normaaleina lasten takia. Eli tervehdin ja voin jonkin sanan sanoa tavatessa, mutta mihinkään en anna sen ihmisen enää puuttua. Aikuinen ihminen, joka on aina käsi ojossa tarvitsemassa jotain, tehköön jotain järkevää. Ei elämäänsä voi rakentaa sen varaan, että joku muu aina hoitaa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Itsekin anoppi ja kysynkin sulta tunnetko heidät anoppina vai työtoverina, jumppakaverina, naapurina vai......?
Oma anoppini halusi ensisijaisesti hallita poikaansa (ei onnistunut) ja yritti jopa kuiskutella asioista tämän kanssa etten minä kuulisi! Onneksi sentään tykkäsi lapsistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini oli minua kohtaan ihan hirveä. Siis oikeasti hirveä. Syiksi tälle tarjottiin sitä että anopin oma anoppikin oli ollut kamala joten anopilla oli siksi oikeus kohdella minua huonosti (anoppi) ja että anopin ”emon vaisto” on niin voimakas (apen selitys).
Ei anteeksipyyntöjä, ei yritystäkään korjata käytöstä, ei mitään.
Ja kun lakkasin kokonaan olemasta tekemisissä, solvattiin kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Kultapieni. Tutkimuksen idea on olla tutkimus. Kuka tahansa jolla on riittävä koulutus voi stten vaan lukea tuloksen. Ymmärrän että sulla ei ole.
Rakas, olen vastannut tutkimusta tehdessäni useisiin kysymyksiin, kuten " Onko mummun uusi mies isovanhempi, onko puoliäiti kotiväkeä, mihin laitan rastin, kun haluan mennä vaarille, mutta en ukille? " Jne. Tuohon "sukulaiset" -kohtaan, lapset aina ajattelevat ensin mummoja ja pappoja, ja kun heille selittää, että siihen kuuluu serkut, tädit jne. he yleensä muistavat kummitädin, josta haluavat kertoa. Se on usealle lapselle tärkeä. Serkkuihin pidetään nykyään huonosti yhteyttä, on lapsia, jotka eivät edes tiedä, montako serkkua heillä on.
Ja kyllä, minulla on tutkijan koulukin ja myös kyky tehdä johtopäätöksiä tutkimuksistani. Myös Opetushallitus on hyvin tuttu paikka.
Tutkijan koulu ja osaat tulkita omia tutkimuksiasi?
Ei ihan riitä.
Tosta ekasta kappaleestasi ei saa mitään selvää. Ihan kuin olisit kännissä.
Tämä on niin hyvä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joutunut heivaamaan oman äitini fyysisesti kodistamme pihalle samanlaisessa tilanteessa.
Otin vara-avaimen pois ja ilmoitin että välimme ovat tässä kerran ei kykene käyttäytymään. Nyt ei olla nähty kohta kahdeksaan kuukauteen ja olo on paljon energisempi ja onnellisempi kun ei tarvitse tapella oman lapseni hoidosta koko aikaa ja saan olla kotona rauhassa. Kyllä minulla on äitini puolesta paha mieli useinkin, mutta en vain kestänyt sitä jatkuvaa tunkeilua, arvostelua, vauvan omimista, sekopäisiä temppuja ja niin edelleen.
On soitellut ja käynyt ovella mutta en ole viitsinyt avata koska en tahdo lähteä enää moiseen hullunmyllyyn kun elämä kotona on nyt seesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.Itsekin anoppi ja kysynkin sulta tunnetko heidät anoppina vai työtoverina, jumppakaverina, naapurina vai......?
Oma anoppini halusi ensisijaisesti hallita poikaansa (ei onnistunut) ja yritti jopa kuiskutella asioista tämän kanssa etten minä kuulisi! Onneksi sentään tykkäsi lapsistamme.
No okei, rehellisesti tunnen yhden anopin läheisesti n.40 vuoden ajalta . Hänellä on lapsenlapsi , minulla ei. Enemmän kuin lievästi liioittelin asiantuntemustani.
Tämä koko ilmiö, en tiedä miten edes nimetä se, on vaan aivan käsittämätön minun ymmärrykselleni.
Oli sillä lapsella lapsia, vaimo,aviomies, koira , kissa tai papukaija niin äiti tai kukaan muukaan ei ryntäile lapsensa asuntoon kutsumatta ja ilman lupaa. Tee ja puhu kaikkea sitä , mitä täällä on kerrottu. Mitä se mulle kuuluu , jos miniäni ja poikani asunto verhoton tai maalattu mustaksi, sanoisin kyllä että vaikea saada takaisin vaaleaksi.
Ymmärrän, että ihmiset hullaantuvat lapsenlapsistaan eri asteisesti ja suurin osa halunnee pidellä vauvoja sylissään jne. Oma lapseni oli suunnaton ilo ja onni vanhemmilleni, mutta ei minun ikinä tarvinnut hänestä heidän kanssaan tapella eikä anopinkaan.
Ja vaihdevuodet yleisimmin aiheuttavat hikoilua, punotusta ja unettomuutta ja joo ehkä jonkin asteista raivohulluutta joillekin. Silloin kannattaa mennä lääkäriin .
Mun anoppi tuskin voi vaihdevuosia syyttää, on 72-vuotias.
Ollaan jokunen vuosi oltu hyvin vähän tekemisissä. Mulle tämä sopii hyvin, eikä lapsetkaan mummoaan kaipaile. Miestäni en ole ikinä estänyt ottamasta lapsia mukaan kun käy äitinsä luona. Hyvin harvoin ottaa, eikä itsekään tykkää käydä äitinsä luona. Äitinsä on mm. käskenyt poikaansa eroamaan, ja kertonut ’totuuksia’ minusta. Toki olen mieheni kanssa vain rahan takia jne.
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Samaa ihmettelen 2 lapsen mummina ja anoppina! En todellakaan ymmärrä,siis yhtään mistä noissa "täysin sekoavissa" isovanhemmissa (isoäideissä) on kyse? Hoitotyöntekijänä ymmärrän kuitenkin jonkin verran ihmisen käyttäytymisestä elämän eri tilanteissa mutten tällaista ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuo anoppi 🙈
Oikeasti vai vertauskuvallisesti? Kerro vähän ajatuksen kulustasi. Mitä päässäsi liikkuu?
Mitä hyvää anoppi tarkoittaa, kun haukkuu nuoren äidin siivottomaksi, kun hän ei ole jaksanut tiskata valvottuaan viikon koliikkivauvan kanssa? Ja siinä samalla syyllistää tätä äitiä koliikista, kun ei hänen lapset ikinä....
Tai menee herättämään vauvan, joka on juuri nukahtanut? (Huom! Kielloista huolimatta!) Tai haukkuu lapsen äidin puolelta olevat isovanhemmat, kun ovat hankkineet (luvan kanssa) pinniksen ja hoitopöydän, ja hän ei ole päässyt huonekalukappaan, kun juuri HÄN olisi sen pinnasängyn halunnut ostaa.
Tai mitä hyvää on siinä, että lapsen nimi haukutaan ristiäisissä, suureen ääneen moititaan kuinka ruma kastemekko on, kun valittiinkin äidin suvusta, ei isän suvusta oleva perintökalleus?
Ihan oikeasti, kyllä niitä oikeasti kauheita anoppeja on olemassa! Toki ovat painajaismaisia ihmisiä usein myös muissa rooleissa, kuten äitinä, naapurina, puolisona, miniänä...