Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Minä harrastin myös tuota piileskelyä omassa kodissani pikkulapsi aikana. Muuten anoppi olisi ollut paikalla joka päivä, useita tunteja päivässä. Ei uskonut kun sanoin puhelimessa ettei nyt käy ja tuli silti ovelle pimpottelemaan ja hakkaamaan ovea. Me oltiin yläkerrassa piilossa kaihtimet kiinni. Luojan kiitos noilla ei ollut avaimia meille. Toki tuostakin tuli sanomista kun kuulemma raijasin lasta ympäri kyliä kun m_stalainen.
Minusta omassa kodissaan ei tarvitse sietää vieraan läsnäoloa silloin kun ei sitä halua. Minulle olisi ollut ok, jos anoppi olisi käynyt kylässä silloin tällöin, ei jatkuvasti.
Jokainen varmaan ymmärtää sen että ihminen haluaa olla omassa kodissaan rauhassa ja pakolla kylään tunkevat vieraat ovat ei-toivottuja ja ahdistavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Meillä kanssa anoppi lupailee lapsille, että pääsevät yökylään jne. Ei onneksi ole päivämääristä puhunut, eikä mun lapset vielä niistä ymmärräkään. Anoppi raukka vaan ei ymmärrä, että ei ole poikansa lapset hänen luokse tulossa yökylään. Ihan siksi, että luottamus on nollissa parin eriskummallisen tempauksen vuoksi. Ei huolita edes pariksi tunniksi hoitamaan, joten koko yö? Selän takana kyllä haukutaan, kun olen kuulemma hankala. Ihan varmasti, kun en suostu anopille kynnysmatoksi. Mahdoton jopa, kun halusin mieheni kanssa keksiä lapsillemme nimet ihan itse, eikä otettu anopin ehdotuksia huomioon (koska olivat kamalia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Meillä kanssa anoppi lupailee lapsille, että pääsevät yökylään jne. Ei onneksi ole päivämääristä puhunut, eikä mun lapset vielä niistä ymmärräkään. Anoppi raukka vaan ei ymmärrä, että ei ole poikansa lapset hänen luokse tulossa yökylään. Ihan siksi, että luottamus on nollissa parin eriskummallisen tempauksen vuoksi. Ei huolita edes pariksi tunniksi hoitamaan, joten koko yö? Selän takana kyllä haukutaan, kun olen kuulemma hankala. Ihan varmasti, kun en suostu anopille kynnysmatoksi. Mahdoton jopa, kun halusin mieheni kanssa keksiä lapsillemme nimet ihan itse, eikä otettu anopin ehdotuksia huomioon (koska olivat kamalia).
Onkohan sun miehes mun miehen salainen veli 😂 vai kirjoitinkohan minä tietämättäni tänne, niin tutulta kuulostaa 😮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Meillä kanssa anoppi lupailee lapsille, että pääsevät yökylään jne. Ei onneksi ole päivämääristä puhunut, eikä mun lapset vielä niistä ymmärräkään. Anoppi raukka vaan ei ymmärrä, että ei ole poikansa lapset hänen luokse tulossa yökylään. Ihan siksi, että luottamus on nollissa parin eriskummallisen tempauksen vuoksi. Ei huolita edes pariksi tunniksi hoitamaan, joten koko yö? Selän takana kyllä haukutaan, kun olen kuulemma hankala. Ihan varmasti, kun en suostu anopille kynnysmatoksi. Mahdoton jopa, kun halusin mieheni kanssa keksiä lapsillemme nimet ihan itse, eikä otettu anopin ehdotuksia huomioon (koska olivat kamalia).
Kuulostaa niin tutulta. Alkuun vielä jakso yrittää olla ystävällinen mut ei sitä jaksa ku toiselle ei mikään kelpaa ja kaikki mitä teet haukutaan. Ei auta vaikka tekisit just niinku anoppi haluaa vaan sekin on väärin. Nyt onneks mun ”räjähdyksen” jälkeen anoppi on vissiin ymmärtänyt et mun yli ei kävellä ja kohtelee melkein ku tasavertaista aikuista.
Nyt oon viime aikoina uskaltanut jättää lapsen pariks tunniks anopille että pääsen ite pakollisiin menoihin jos mies tai mun vanhemmat ei pysyy lasta hoitamaan mut yöks ei tuu saamaan lasta hoitoon ennenku joko lapsi itse osaa huolehtia allergiansa tai anoppi rupee osottamaan että huolehtii varmasti lapsen tarpeista.
Sääli anoppiasi, äidistäsi puhumattakaan. Kärsimystä heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Meillä kanssa anoppi lupailee lapsille, että pääsevät yökylään jne. Ei onneksi ole päivämääristä puhunut, eikä mun lapset vielä niistä ymmärräkään. Anoppi raukka vaan ei ymmärrä, että ei ole poikansa lapset hänen luokse tulossa yökylään. Ihan siksi, että luottamus on nollissa parin eriskummallisen tempauksen vuoksi. Ei huolita edes pariksi tunniksi hoitamaan, joten koko yö? Selän takana kyllä haukutaan, kun olen kuulemma hankala. Ihan varmasti, kun en suostu anopille kynnysmatoksi. Mahdoton jopa, kun halusin mieheni kanssa keksiä lapsillemme nimet ihan itse, eikä otettu anopin ehdotuksia huomioon (koska olivat kamalia).
Onkohan sun miehes mun miehen salainen veli 😂 vai kirjoitinkohan minä tietämättäni tänne, niin tutulta kuulostaa 😮
Lohdullista, mutta surullista, että jollain muulla on käynyt yhtä huono säkä anopin suhteen kuin mulla :) Onneksi akuutein vaihe on itsellä ohi, ja voin nauttia omasta perhe-elämästä, anoppia tarvii nähdä max 5 kertaa vuodessa. Itse pärjäisin vähemmälläkin, mutta tämä on ihan OK menneeseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Sääli anoppiasi, äidistäsi puhumattakaan. Kärsimystä heillä.
Ihan itse aiheutettua kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä en huutele provoa mistään, melkein kaikki voi periaatteessa olla totta ja tapahtunut. Mutta tää kun ap ei oo vastannu yhdelläkään viestillä aloituksen jälkeen, on vähän semmonen provomainen viba 🤔
Mitä ap kuuluu????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppini oli varsinainen pain in the ass. Heti kun kuuli (ensimmäisestä) lapsenlapsesta, oli vollottanut (aikuisen!!!) poikansa edessä kuinka hänen vauvastaan (tästä aikuisesta miehestä) tulee isä. Kummit hän päätti siltä istumalta, tietenkin heidän omasta suvustaan. En itse kuulu kirkkoon eikä kuulu lapsikaan. Tuputti niitä vuosikymmeniä vanhoja omien lastensa entisiä vaatteita ja veti herneen nenään kun hankin vauvanvaatteita itse. Ex-appi oli yhtä sekopää. Lapsi piti valokuvata samoissa vaatteissa, samoissa paikoissa ja samoissa asennoissa kuin heidänkin lapsensa oli pienenä valokuvattu. Nimen olisi pitänyt alkaa samalla kirjaimella kuin vaarin nimen ja sukunimi tietenkin heidän sukunimensä (olin pitänyt oman nimeni). Lopputulema: lasta ei kastettu, hänellä on minun sukunimeni ja etunimi alkaa eri kirjaimella kuin vaarin nimi.
Homma vaan paheni tästä. Lapsi pakotettiin nukkumaan ex-appivanhempien välissä vaikka olimme perheenä kylässä, suurin piirtein joka ikinen lapsen kakkakikkarekin merkittiin kalenteriin muistiin. Ex-appivanhemmat päättivät jo varhain että lapsen tehtävä on tukea heitä sitten kun he ovat vanhoja koska he auttavat meitä nyt. (”Auttavat”.....)
Jatkuva ja jokapäiväinen puhelinterrori. Joka hiivatin asiaan puututtiin. Ex on tosiaan nyt ex mutta sen jälkeen aloin saada ”mummolasta” haukkumakirjeitä kuinka tällä lapsella ei ole lapsuutta koska olen yksinhuoltaja. Räikeimpiä juttuja en voi kirjoittaa tunnistamisen välttämiseksi.
Tapaamiset oli pakko laittaa jäihin vuosikausiksi kun lapsikin jo ahdistui.
Uppista!
Mikä on ap tilanne/ muut jyrätyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anopillani on psykiatrinen sairaus ja tästä johtuen kanssakäyminen hänen kanssaan ei ole koskaan ollut helppoa. On ikävää sanoa näin, mutta parhaat välit tällaiseen rajattomaan anoppiin on silloin, kun on mahdollisimman vähän hänen kanssaan tekemisissä.
No, jotenkin tuntuisi erikoiselta, jos minä voisin kävellä anoppini kotiin, haukkua hänen ulkoasunsa, kummalliset tapansa, päivärytminsä ja harrastuksensa --- ja tietenkin lapsenkasvatuksensa! Tai jos voisin vaan olla koskaan kysymättä mitä hänelle kuuluu. Sen sijaan voisin oikeastaan keskustelussa sanella, miltä hänestä tuntuu ja millainen lapsuus hänellä on ollut, minullahan on ollut niin paljon vaikeampi elämä.