Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Kultapieni. Tutkimuksen idea on olla tutkimus. Kuka tahansa jolla on riittävä koulutus voi stten vaan lukea tuloksen. Ymmärrän että sulla ei ole.
Rakas, olen vastannut tutkimusta tehdessäni useisiin kysymyksiin, kuten " Onko mummun uusi mies isovanhempi, onko puoliäiti kotiväkeä, mihin laitan rastin, kun haluan mennä vaarille, mutta en ukille? " Jne. Tuohon "sukulaiset" -kohtaan, lapset aina ajattelevat ensin mummoja ja pappoja, ja kun heille selittää, että siihen kuuluu serkut, tädit jne. he yleensä muistavat kummitädin, josta haluavat kertoa. Se on usealle lapselle tärkeä. Serkkuihin pidetään nykyään huonosti yhteyttä, on lapsia, jotka eivät edes tiedä, montako serkkua heillä on.
Ja kyllä, minulla on tutkijan koulukin ja myös kyky tehdä johtopäätöksiä tutkimuksistani. Myös Opetushallitus on hyvin tuttu paikka.
Tutkijan koulu ja osaat tulkita omia tutkimuksiasi?
Ei ihan riitä.
Tosta ekasta kappaleestasi ei saa mitään selvää. Ihan kuin olisit kännissä.
En voi mitään, jos sinulla on luetun ymmärtämisvaikeuksia. Eikö mummi auttanut läksyissä? Pappa lukenut kirjoja?
Sinun tekstisi on päätön. Miksi sinä olet vastannut kysymyksiin? Oletko siis lapsi?
Tutkittavat ovat lapsia, jotka viittaavat ja kysyvät aina tarkentavia kysymyksiä. He haluavat ymmärtää, mihin vastaavat. Tutkimuksen tekijänä olen läsnä ja vastaan heidän kysymyksiinsä. Onko sinulle tuttuja termit tutkija, tutkittava, otos, virhemarginaali, tulkinta jne. Jollei, älä sitten ota kantaa asioihin, jotka eivät ole sinulle tuttuja. Teet vain itsesi naurettavaksi.
Ja sinä päiväkänniläinen nyt kuvittelet meidän uskovan, että olisit muka tutkija? Buahhahaa...😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Olen eri, mutta näkeehän noista sinun postaamisista prosenteista että lähes kaikki muut ovat tärkeämpiä.
Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat toisiksi vikana ja harrastukset viimeisimpänä.
Saatan kuulostaa tylyltä, mutta lisään tuohon vielä, että esim. oman perheen alla asutaan saman katon alla, ja silti osa toivoo heidän kanssaan enemmän aikaa. Tällaisilla jotka toivovat lisää aikaa vanhempien kanssa, saattaa isä asua eri kodissa tai vanhemmat olla paljon töissä.
Suurin osa isovanhemmista asuu varmaan tilastollisesti eri paikkakunnalla kuin lapsenlapset, ja silti vain 20% toivoo lisää aikaa heidän kanssaan. Siis vaikka ei varmasti muutenkaan päivittäin nähdä, ja kun siihen joukkoon vielä kuuluu ne muut sukulaiset, niin voidaan kyllä tosiaan kyseenalaistaa sekin että moni toivoisi lisää aikaa esim. juuri mummon kanssa.
Siis en nyt halua systemaattisesti vähätellä isovanhempia, mutta jos mietitään normaaleja koulu- ja teini-ikäisiä, niin kyllähän silloin ihan muut kuviot kiinnostaa kuin isovanhemmat pääsääntöisesti. Kaverit ja itsenäistyminen ovat niin iso osa tuota aikaa ja vanhempien ja sisarusten kanssa tosiaan jo jaetaan se ihan arki. Olisi melkeinpä outoa, että normaalissa ydinperheessä asuva koululainen toivoisi lisää aikaa vanhempiensa kanssa, koska terveessä tilanteessa sitä aikaa on päivittäin ja se on laadukasta aikaa. Isovanhemmat eivät useimmissa perheissä päivittäiseen arkeen kuulu, ja siltikään heidän kanssaan haluaa viettää aikaa enemmän vain murto-osa.
Koululaisilla ja varsinkin esiteineillä ja teineillä se isovanhempien merkitys vähenee ihan luontaisesti.
Meillä on nyt tästä tapeltukin tämä vuosi, kun minä äitinä puolustan teinini halua olla kaverien kanssa ja isoäiti ottaa sen henk koht loukkauksena. Jouduimme jopa estämään hänen puhelunsa ja viestinsä, koska teini koki sen jatkuvan tunkemisen liian ahdistavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Mitä itsekästä on siinä, että haluaa olla vauvansa kanssa kahden tai viettää vain aikaa perheenä ilman jatkuvaa sukulaisten kyläilyä?
Ja miten se tähän liittyy miten paljon mummo epäilee hoitotaitoja, eihän se oikeuta häiriköimään kenenkään perhettä. Se miten sitä lasta hoidetaan ei ihan oikeasti kuulu sille mummolle yhtään sen enempää kuin satunnaiselle ohikulkijallekaan.
Mummo on nyt vähän itsekäs kun ei anna tuoreen perheen olla rauhassa kotonaan.
Juuri näin. Äiti ei voi olla itsekäs oman vauvansa suhteen, vaikka haluaisi olla koko ajan vauvan kanssa, se ei ole itsekkyyttä lainkaan. Vauva ei ole mikään lomaosake, jonka seuravuoroja jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Kultapieni. Tutkimuksen idea on olla tutkimus. Kuka tahansa jolla on riittävä koulutus voi stten vaan lukea tuloksen. Ymmärrän että sulla ei ole.
Rakas, olen vastannut tutkimusta tehdessäni useisiin kysymyksiin, kuten " Onko mummun uusi mies isovanhempi, onko puoliäiti kotiväkeä, mihin laitan rastin, kun haluan mennä vaarille, mutta en ukille? " Jne. Tuohon "sukulaiset" -kohtaan, lapset aina ajattelevat ensin mummoja ja pappoja, ja kun heille selittää, että siihen kuuluu serkut, tädit jne. he yleensä muistavat kummitädin, josta haluavat kertoa. Se on usealle lapselle tärkeä. Serkkuihin pidetään nykyään huonosti yhteyttä, on lapsia, jotka eivät edes tiedä, montako serkkua heillä on.
Ja kyllä, minulla on tutkijan koulukin ja myös kyky tehdä johtopäätöksiä tutkimuksistani. Myös Opetushallitus on hyvin tuttu paikka.
Eri
Tietenkin lapsi ajattelee ensin isovanhempia kun siinä lukee isovanhemmat. Aika johdatteleva kysymyksenasettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että kommentoija-äideistä osa (ei siis muutama, vaan osa) on muutaman vuosikymmenen kuluttua samanlainen tuppautuja-anoppi.
Aika hupsahtaa ohi. Olen itse 58 vuotta. Olen nyt vasta havahtunut siihen, että en ole enää kaksivitonen, en kolmivitonen en enää nelivitonen.
Aika hupsauttaa meidät. Mieli kääntyy niin, ettei sitä huomaa.
Mietin, olisinko kaksivitosena osannut suunnitella vauvanhaku -pläänin. En. Mutta sellaista voisi omalle tyttärelle opettaa (mitä uusi äiti haluaa läheisiltä ja mitä ei)
Onko tämä, että anoppi tai äiti tulee synnytyssaliin mukaan, opittu amerikkalaisilta? Kris Jenner siellä ainakin touhuili...
Voi voi. Olisit onnellinen että lapsellasi on mummi joka rakastaa ja tekisi varmasti mitä tahansa lapsesi eteen! HÄPEÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että kommentoija-äideistä osa (ei siis muutama, vaan osa) on muutaman vuosikymmenen kuluttua samanlainen tuppautuja-anoppi.
Aika hupsahtaa ohi. Olen itse 58 vuotta. Olen nyt vasta havahtunut siihen, että en ole enää kaksivitonen, en kolmivitonen en enää nelivitonen.
Aika hupsauttaa meidät. Mieli kääntyy niin, ettei sitä huomaa.
Mietin, olisinko kaksivitosena osannut suunnitella vauvanhaku -pläänin. En. Mutta sellaista voisi omalle tyttärelle opettaa (mitä uusi äiti haluaa läheisiltä ja mitä ei)
Onko tämä, että anoppi tai äiti tulee synnytyssaliin mukaan, opittu amerikkalaisilta? Kris Jenner siellä ainakin touhuili...
Minä olen 58, enkä hetkeäkään kuvittele että minusta tulisi tuollainen. Minut saa vapaasti ampua, jos niin käy. Tuollainen käytös on yksiselitteisesti törkeää.
Kannattaa kuule nyt ihan vaan pitää hyvät välit siihen anoppiisi. Sitten kun teille miehesi kanssa ero koittaa nii tulet vielä satoja kertoja toivomaan että sinulla ja lapsellasi olisi aidosti rakastavat isovanhemmat jotka oikeasti haluavat jopa ottaa lapsen luokseen ja viedä häntä paikkoihin jne. Kuinka itsekästä että omit vauvan kokonaan itsellesi vaikka lapsella olisi joku verisukulainen joka rakastaa ja tahtoo luoda oikean läheisen suhteen sinun lapseesi. Olet mielestäni kiittämätön ja ajattelet nyt vain itseäsi. Ei se mummo sinun lastasi kuitenkaan kaappaamassa ole ja osaat kyllä sanoa kun joku tapaamisajankohta ei sovi. Vai eikö sovi koskaan?
Lapset tarvitsevat muitakin läheisiä kuin vain äidin. Moni muu olisi kiitollinen asemassasi. Kuinka itsekäs oikein voit olla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että kommentoija-äideistä osa (ei siis muutama, vaan osa) on muutaman vuosikymmenen kuluttua samanlainen tuppautuja-anoppi.
Aika hupsahtaa ohi. Olen itse 58 vuotta. Olen nyt vasta havahtunut siihen, että en ole enää kaksivitonen, en kolmivitonen en enää nelivitonen.
Aika hupsauttaa meidät. Mieli kääntyy niin, ettei sitä huomaa.
Mietin, olisinko kaksivitosena osannut suunnitella vauvanhaku -pläänin. En. Mutta sellaista voisi omalle tyttärelle opettaa (mitä uusi äiti haluaa läheisiltä ja mitä ei)
Onko tämä, että anoppi tai äiti tulee synnytyssaliin mukaan, opittu amerikkalaisilta? Kris Jenner siellä ainakin touhuili...
Yritin kovasti ymmärtää viestiäsi mutta ei meinaa onnistua :)
Tarkoitatko, että ajan kanssa sinusta tuli niin hupsu, että aloit huomaamattasi tunkeutua lapsesi elämään?
Ja mikä vauvanhakusuunnitelman teko on hankala vauvan äidille?
Ei kai se yleistä ole että isovanhemmat on mukana itse synnytyksessä. Joskus voi tietty olla, ettei isä pääse tai isää ei ole, niin se kaikkein läheisin ihminen jonka haluaa tueksi synnytykseen onkin oma äiti tai muu vauvan sukulainen mutta nuo tilanteet ovat varmaan ihan yksittäistapauksia eikä mikään trendi.
Synnytyksen jälkeen sitten sairaalaan päästetään usein sukulaisia tai esim tulevat kummit katsomaan vauvaa.
Miksi otit anopin? Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Olen eri, mutta näkeehän noista sinun postaamisista prosenteista että lähes kaikki muut ovat tärkeämpiä.
Isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat toisiksi vikana ja harrastukset viimeisimpänä.
Saatan kuulostaa tylyltä, mutta lisään tuohon vielä, että esim. oman perheen alla asutaan saman katon alla, ja silti osa toivoo heidän kanssaan enemmän aikaa. Tällaisilla jotka toivovat lisää aikaa vanhempien kanssa, saattaa isä asua eri kodissa tai vanhemmat olla paljon töissä.
Suurin osa isovanhemmista asuu varmaan tilastollisesti eri paikkakunnalla kuin lapsenlapset, ja silti vain 20% toivoo lisää aikaa heidän kanssaan. Siis vaikka ei varmasti muutenkaan päivittäin nähdä, ja kun siihen joukkoon vielä kuuluu ne muut sukulaiset, niin voidaan kyllä tosiaan kyseenalaistaa sekin että moni toivoisi lisää aikaa esim. juuri mummon kanssa.
Siis en nyt halua systemaattisesti vähätellä isovanhempia, mutta jos mietitään normaaleja koulu- ja teini-ikäisiä, niin kyllähän silloin ihan muut kuviot kiinnostaa kuin isovanhemmat pääsääntöisesti. Kaverit ja itsenäistyminen ovat niin iso osa tuota aikaa ja vanhempien ja sisarusten kanssa tosiaan jo jaetaan se ihan arki. Olisi melkeinpä outoa, että normaalissa ydinperheessä asuva koululainen toivoisi lisää aikaa vanhempiensa kanssa, koska terveessä tilanteessa sitä aikaa on päivittäin ja se on laadukasta aikaa. Isovanhemmat eivät useimmissa perheissä päivittäiseen arkeen kuulu, ja siltikään heidän kanssaan haluaa viettää aikaa enemmän vain murto-osa.
Paljon oikeaa asiaa. Jos on eroperhe, joita on melkein puolella koululaisista, on ikävä sitä toista vanhempaa ja siinä tapauksessa tuo halu olla kotona perheen kanssa tarkoittaa usein juuri halua olla sen toisen vanhemman kanssa. Teineillä on halu olla myös isovanhempiin yhteydessä, mutta ei enää fyysisesti niin paljon kuin pienempänä. Viestit, skypetykset ja rahan tai neuvojen antaminen korostuu silloin. Esim. yksi teini toivoi mummoa neuvomaan käsitöissä, sukan neulomisessa ja toinen halusi oppia metsätöitä vaarin kanssa, mopon ja mauton remppaan pyydettiin vaarilta apua mieluummin kuin kiireiseltä isältä.
Oli myös tärkeää, että isovanhemmat olisivat katsomassa otteluita ja kannustamassa kilpailuja. Isovanhempien toivottiin olevan vielä niin nuoria, että jaksaisivat olla mukana jotenkin. Ja raittiita.
Kyllä se niin on että lapsen kasvatukseen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Joissakin tapauksissa koko kylä.
Tulet sen vielä oppimaan.
Älä tee sitä virhettä että katkot nyt kaikkien välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että lapsen kasvatukseen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Joissakin tapauksissa koko kylä.
Tulet sen vielä oppimaan.
Älä tee sitä virhettä että katkot nyt kaikkien välit.
Missäs se ap on väittänyt että katkoisi kaikkien välit? Yksi häirikkö vain.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tullut ajatelleeksi, että kommentoija-äideistä osa (ei siis muutama, vaan osa) on muutaman vuosikymmenen kuluttua samanlainen tuppautuja-anoppi.
Aika hupsahtaa ohi. Olen itse 58 vuotta. Olen nyt vasta havahtunut siihen, että en ole enää kaksivitonen, en kolmivitonen en enää nelivitonen.
Aika hupsauttaa meidät. Mieli kääntyy niin, ettei sitä huomaa.
Mietin, olisinko kaksivitosena osannut suunnitella vauvanhaku -pläänin. En. Mutta sellaista voisi omalle tyttärelle opettaa (mitä uusi äiti haluaa läheisiltä ja mitä ei)
Onko tämä, että anoppi tai äiti tulee synnytyssaliin mukaan, opittu amerikkalaisilta? Kris Jenner siellä ainakin touhuili...
Jos persoonani ja käytöstapani muuttuvat kymmenen vuoden kuluttua noin radikaalisti, toivon että minut viedään pikaisesti saamaan hoitoa. Anoastaan psykoosi tai muu vakava sairaus voisivat selittää täysin poikkeavaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Sinulta on mennyt tuon kyselyn pointti ihan ohi. Sinä haluat uskoa sen tarkoittavan sitä, että lapsi viettäisi aikaansa mieluummin isovanhempien tai sukulaisten kanssa kuin harrastuksissa, vaikka tosiasiassa se voi tarkoittaa että
a. Lapsella on liikaa harrastuksia.
b.Lapsi viettäisi aikaa mieluummin ystäviensä kanssa.
c.Lapsi viettäisi mielellään aikaa oman perheensä kanssa.
d. Olisi mieluummin yksin, kuin vanhempiensa, sukulaistensa tai ystäviensä kanssa.
e. Aika sukulaisten, kuten aika isovanhempien kanssa.
Tuo tutkimus kertoo lähinnä että tärkeimpiä lapselle ovat ydinperhe, kaverit ja oma aika.
Vasta sen jälkeen tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset ja harrastukset.
Olitko tutkimusryhmässä? Tiedätkö siitä enemmänkin? Niinpä. Älä sitten tule kertomaan omia tulkintojasi tänne.
Kultapieni. Tutkimuksen idea on olla tutkimus. Kuka tahansa jolla on riittävä koulutus voi stten vaan lukea tuloksen. Ymmärrän että sulla ei ole.
Rakas, olen vastannut tutkimusta tehdessäni useisiin kysymyksiin, kuten " Onko mummun uusi mies isovanhempi, onko puoliäiti kotiväkeä, mihin laitan rastin, kun haluan mennä vaarille, mutta en ukille? " Jne. Tuohon "sukulaiset" -kohtaan, lapset aina ajattelevat ensin mummoja ja pappoja, ja kun heille selittää, että siihen kuuluu serkut, tädit jne. he yleensä muistavat kummitädin, josta haluavat kertoa. Se on usealle lapselle tärkeä. Serkkuihin pidetään nykyään huonosti yhteyttä, on lapsia, jotka eivät edes tiedä, montako serkkua heillä on.
Ja kyllä, minulla on tutkijan koulukin ja myös kyky tehdä johtopäätöksiä tutkimuksistani. Myös Opetushallitus on hyvin tuttu paikka.
Tutkijan koulu ja osaat tulkita omia tutkimuksiasi?
Ei ihan riitä.
Tosta ekasta kappaleestasi ei saa mitään selvää. Ihan kuin olisit kännissä.
En voi mitään, jos sinulla on luetun ymmärtämisvaikeuksia. Eikö mummi auttanut läksyissä? Pappa lukenut kirjoja?
Sinun tekstisi on päätön. Miksi sinä olet vastannut kysymyksiin? Oletko siis lapsi?
Tutkittavat ovat lapsia, jotka viittaavat ja kysyvät aina tarkentavia kysymyksiä. He haluavat ymmärtää, mihin vastaavat. Tutkimuksen tekijänä olen läsnä ja vastaan heidän kysymyksiinsä. Onko sinulle tuttuja termit tutkija, tutkittava, otos, virhemarginaali, tulkinta jne. Jollei, älä sitten ota kantaa asioihin, jotka eivät ole sinulle tuttuja. Teet vain itsesi naurettavaksi.
Lainauspyramidin ensimmäisestä viestistä: "Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin)"
On siinä tutkijatädillä pitänyt kiirettä, kun on sadalletuhannelle koululaiselle istunut selventämässä mikä on sukulainen. :D
Kouluaikoina tällaisiin kyselyihin joutui toisinaan vastaamaan. Lomakenippu oli opettajalla, samoin jokin perusopas faq-osioineen. Opettaja jakoi lomakkeet ja vastasi, jos kysyttävää oli. Ei siellä mitään tutkijoita näkynyt.
Jokin laadullinen tutkimus haastateluineen erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että lapsen kasvatukseen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Joissakin tapauksissa koko kylä.
Tulet sen vielä oppimaan.
Älä tee sitä virhettä että katkot nyt kaikkien välit.
Lasta kasvattaa vanhemmat, asialliset sukulaiset, kummit, päivähoito, koulu, iltis, harrastukset, kaverit, kaverien vanhemmat ja sukulaiset.
Se että sulkee pois mt-ongelmaisen mummon on vain fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on että lapsen kasvatukseen tarvitaan vähän enemmän kuin yksi tai kaksi ihmistä. Joissakin tapauksissa koko kylä.
Tulet sen vielä oppimaan.
Älä tee sitä virhettä että katkot nyt kaikkien välit.
Tämä vois olla mun anoppini. Jätti teini-ikäisen lapsen mummon ja tädin kasvatettavaksi suurin piirtein, kun ei vaan kestänyt sitä murrosikää. Ei kyennyt vastaanottamaan sitä vihaa, kiukkua ja muuta myllerrystä. Mitä olen anoppini kanssa jutellut, niin paljon myös jätti lasta vauvana ja uhmaiässä sukulaisille, kun ei kestänyt itkua, riittämättömyyden tunnetta ja uhmaikäisen kanssa koki vaikeaksi asettaa rajat. Olen myös nähnyt miten suhtautui meidän esikoisen uhmaikään, aina kun tuli pienikin harmi, niin pakeni toiseen huoneeseen tai alkoi teeskentelemään itkuista ja yritti hämätä lapsen auttamaan häntä itkunsa kanssa.
Säälin kyllä anoppiani. On varmaan jäänyt vaille jostain lapsena, mutta enempää en halua tuntemattomista spekuloida. Ja säälittää ettei ole pystynyt olemaan äiti lapsilleen, vaikka olisi selvästi halunnut.
Vaikka kuinka säälinkin, niin en kyllä aio mitenkään takavasemmalle väistyä ja antaa anopin leikkiä äitiä lapsilleni.
Ei ole normaalia anopilta, eikä myöskään sinulta ja mieheltä ettette osaa vetää omia rajojanne. Eihän anoppia ole/ olisi ollut pakko ottaa kylään heti synnäriltä päästessä? Tai muulloinkaan. Miksi soitatte joka päivä? Itse te siihen välimatkaan vaikutatte.
Anoppisi on sairas ja häivytä se perhe elämästäsi tai se rikkoo sen.
Aseta rajat minkä yli ei tulla. Jos annat vähänkin periksi niin olet mennyttä kauraa.