Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
järkyttäviä äitejä näillä palstoilla.
Äidin oma äiti on varmaankin hyvin kultainen, sen kanssa varmasti soitellaan ja mussutellaan vauvajuttuja vaikka jokainen päivä. Mutta puolison äiti ei sais olla lapsenlapsensa kanssa läheinen.
Itsekästä porukkaa. Muistakaa laulu: sinun lapsesi eivät ole sinun....
Antakaa lapsenne saada läheinen suhde isovanhempiinsa
No ei todellakaan ole kultainen. Minun äitiini emme ole missään väleissä, hän on aivan sekopää. Toki sitten, jos kultainen ihminen kaappaa lapsenlapsensa ja yrittää ajaa rekkaa nokkaan nämä kyydissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon, 223. Aivan hirveä tilanne, olen pahoillani että jouduit kokemaan tuon! Ne joilla on edes suht normaalit sukulaiset eivät vaan tajua.
Se oli ihan kauhea tunne, koskaan ennen en sellaista ole tuntenut enkä toivottavasti tunnekaan. Vaikka lapsi oli pieni, tuo on tainnut vaikuttaa häneen, koska on aivan kauhean ripustautunut minuun vielä vuosienkin päästä.
Meille on tulossa toinen lapsi ja vaikka emme väleissä olekaan anopin kanssa enää, varmaan saa joltain sukulaiselta asiasta kuulla. Saa nähdä, mitä tapahtuu.
Eri
Onnittelut tulevasta uudesta perheenjäsenestä 🤗
Minäkin muistan sinut, toivottavasti pystyt neuvolassa purkamaan ajatuksiasi, että saisit turhaa stressiä pois ja voisit nauttia täysillä raskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon, 223. Aivan hirveä tilanne, olen pahoillani että jouduit kokemaan tuon! Ne joilla on edes suht normaalit sukulaiset eivät vaan tajua.
Se oli ihan kauhea tunne, koskaan ennen en sellaista ole tuntenut enkä toivottavasti tunnekaan. Vaikka lapsi oli pieni, tuo on tainnut vaikuttaa häneen, koska on aivan kauhean ripustautunut minuun vielä vuosienkin päästä.
Meille on tulossa toinen lapsi ja vaikka emme väleissä olekaan anopin kanssa enää, varmaan saa joltain sukulaiselta asiasta kuulla. Saa nähdä, mitä tapahtuu.
Eri
Onnittelut tulevasta uudesta perheenjäsenestä 🤗
Minäkin muistan sinut, toivottavasti pystyt neuvolassa purkamaan ajatuksiasi, että saisit turhaa stressiä pois ja voisit nauttia täysillä raskaudesta.
Viranomaisille ei tuollaisista kannata puhua mitään. Sieltä alkaa vain painoatus ”tehdä sopu isovanhempien kanssa, koska nämä ovat korvaamattomia” jne.
Nimimerkillä kokemusta on.
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
eroasitten kirjoitti:
Mitäs nait mammanpojan, joka ei uskalla sanoa rakkaalle äiti-kullalle, että ei saa tulla liian usein kylään. Ettei olisi ollut merkit ilmassa jo ennen raskaaksi tuloa? Vai miten se miehesi nyt sitten yhtäkkiä mamman pojaksi muuttui? Elämä on valintoja. EROA, jos kerran on niin vaikeaa.
Anopin käytös muuttuu usein vasta esikoislapsenlapsen synnyttyä. Isä ei välttämättä edes huomaa, koska 1) oma äiti 2) on päivät töissä.
Anopin muuttuminen tullee yllätyksenä, joten siihen on vaikea etukäteen varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini höpsähti myös vauvasta ja yritti omia hänet. Annoin hänelle hetkeksi vauvan syliin ja sitten käveli vauva sylissään muualle - vauvani katsoi perääni ja anoppi sitten sanoi "älä katso äitiin!! Älä katso sinne päin!".
Tiedän myös hyvin milloin vauvallani on nälkä. Kun anopin sylissä ollessaan alkaa selkeästi ilmaista nälkäänsä ja pyydän anoppia antamaan vauvan minulle niin imetän, mutta sitten alkaa se "Ei kun nyt tekee kakkaa!!"
Huoh. Oma äitini antaa vauvan pienestäkin inahduksesta takaisin minulle eikä tarvitse vängätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei tullut sairaalaan vauvaa katsomaan, ei meille kotiin vauvaa katsomaan. Ristiäisissä oli, mutta ei sylitellyt vauvaa. Ei soita minulle koskaan, miehelle soittaa, jos on todella tärkeää asiaa eli ehkä kerran kuukaudessa. Ei tuppaudu kylään, ei vaadi jouluksi luokseen eikä toivo, että luonaan käydään. Elää omasta mielestään mukavaa elämää vielä kotona olevien nuorten ja puolisonsa kanssa, ei ole pyrkinyt luomaan minuun minkäänlaisia suhteita. Ja samanlaisia on miehen nuoremmat sisaruksetkin. Aika yksin ovat jättäneet.
Kuulostaa unelmaanopilta. Oikeasti parempi noin.[/
Ei hyvä kasvavan lapsen kannalta! Jossain vaiheessa lapsi ihmettelee miksi isovanhemmat eivät huomaa häntä ja pitää itseään ehkä huonona tms.
Itse tekisin jonkinlaisen aloitteen, jollei tuota tulosta niin vetäytyisin mutta miettisin voisinko korvata muilla sukulaisilla puuttuvat isovanhemmat. Ehkä oletkin jo tehnyt niin omilla sukulaisillasi se vain ei tuossa tekstissä tullut esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Mitä itsekästä on siinä, että haluaa olla vauvansa kanssa kahden tai viettää vain aikaa perheenä ilman jatkuvaa sukulaisten kyläilyä?
Ja miten se tähän liittyy miten paljon mummo epäilee hoitotaitoja, eihän se oikeuta häiriköimään kenenkään perhettä. Se miten sitä lasta hoidetaan ei ihan oikeasti kuulu sille mummolle yhtään sen enempää kuin satunnaiselle ohikulkijallekaan.
Mummo on nyt vähän itsekäs kun ei anna tuoreen perheen olla rauhassa kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon, 223. Aivan hirveä tilanne, olen pahoillani että jouduit kokemaan tuon! Ne joilla on edes suht normaalit sukulaiset eivät vaan tajua.
Se oli ihan kauhea tunne, koskaan ennen en sellaista ole tuntenut enkä toivottavasti tunnekaan. Vaikka lapsi oli pieni, tuo on tainnut vaikuttaa häneen, koska on aivan kauhean ripustautunut minuun vielä vuosienkin päästä.
Meille on tulossa toinen lapsi ja vaikka emme väleissä olekaan anopin kanssa enää, varmaan saa joltain sukulaiselta asiasta kuulla. Saa nähdä, mitä tapahtuu.
Eri
Onnittelut tulevasta uudesta perheenjäsenestä 🤗
Minäkin muistan sinut, toivottavasti pystyt neuvolassa purkamaan ajatuksiasi, että saisit turhaa stressiä pois ja voisit nauttia täysillä raskaudesta.
Kiitos, olen kyllä maininnut anopista neuvolassa, ihan sen takia jos sinne alkaa soittelemaan. Teki tätä esikoisen raskausaikana, jolloin olimme eri neuvolassa. Siellä on hoitaja ymmärtänyt ja kun kerroin mitä teki esikoisen kanssa, oli sitä mieltä että on hyvä, kun olemme rajanneet anopin pois elämästämme. Kirjasi myös ylös, että anoppi sinne neuvolaan saattaa soitella ja yrittää udella tietojani.
Muuten en anopista stressaa ollenkaan, olen kuin häntä ei olisikaan ja välimatkaa on onneksi paljon. Hän munasi mahdollisuutensa mummona jo esikoisen kanssa ja hyvin olemme tulleet toimeen, vaikka lapsella ei tätä mummoa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
järkyttäviä äitejä näillä palstoilla.
Äidin oma äiti on varmaankin hyvin kultainen, sen kanssa varmasti soitellaan ja mussutellaan vauvajuttuja vaikka jokainen päivä. Mutta puolison äiti ei sais olla lapsenlapsensa kanssa läheinen.
Itsekästä porukkaa. Muistakaa laulu: sinun lapsesi eivät ole sinun....
Antakaa lapsenne saada läheinen suhde isovanhempiinsa
Järkyttäviä mummoja näillä palstoilla. Itsekästä porukkaa.
Muistakaa laulu: sinun lapsenlapsesi ei ole sinun...
Antakaa lastenlastenne luoda normaali suhde omiin vanhempiinsa.
Omituista, että nykyisin synnytykseen saa tunkea mukaan koko suku. Minun aikanani sai tulla isä, enkä muita olisi todellakaan missään nimessä huolinut.
Meille vauvaa sai tulla katsomaan kun hän oli 2 viikon vanha, jotta ehdimme totutella itse uuteen perhetilanteeseen ja muodostaa jonkinlaisen rutiinin sekä toipua synnytyksestä.
Piirtäkää nyt hyvät nuoret äidit ne reviirirajat selvästi näkyviin ja pitäkää niistä kiinni.
On anoppeja, joille on syytä selkeäsi osoittaa, kuka perheessä "määrää" - anoppi vai nuori äiti. Katkeaa se napanuora sitten, jos on katketakseen. - Ihmeen sitkeässä se joillakin näyttää olevan, mutta sen ei pidä antaa häiritä vaan voi hypätä yli tai tallata päälle (tarvittaessa niin, että nipistää) :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini höpsähti myös vauvasta ja yritti omia hänet. Annoin hänelle hetkeksi vauvan syliin ja sitten käveli vauva sylissään muualle - vauvani katsoi perääni ja anoppi sitten sanoi "älä katso äitiin!! Älä katso sinne päin!".
Tiedän myös hyvin milloin vauvallani on nälkä. Kun anopin sylissä ollessaan alkaa selkeästi ilmaista nälkäänsä ja pyydän anoppia antamaan vauvan minulle niin imetän, mutta sitten alkaa se "Ei kun nyt tekee kakkaa!!"Huoh. Oma äitini antaa vauvan pienestäkin inahduksesta takaisin minulle eikä tarvitse vängätä.
Toivottavasti ette asu kaikki yhdessä. Jos mummot asuvat kotonaan, pidä huoli siitä, etteivät vieraile kaiken aikaa - tee selväksi, että sinulla on omat työt, menot ja tekemiset. Ja sinä päätät. Kun se on ymmärretty myös anopin taholta, voit antaa vähän liekaa, kun hän tietää rajansa.
Kivahan se lapselle sitten isompana on, että on suhteet isovanhempiin, mutta koti on koti ja omat vanhemmat ne, joilta lupa kysytään.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Meillä mennään nykyisillä suosituksilla, ei 80-luvun, oli ohjeiden antajana oma äiti, anoppi tai vaikka Jeesus Kristus.
Ajat muuttuvat, nykyään jotkut äitiemme ja anoppiemme kasvatusmetodeista katsottaisiin heitteillejätöiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Miksi ihmeessä se miniä haluaisi oman äitinsä ohjeet? Yhtä väärät ja vanhentuneet nekin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Siinä kyllä lukee isovanhemmat ja muut sukulaiset, eli siihen 20:een prossaan kuuluu myös vietetty aika enojen, tätien, setien ja luultavasti etenkin serkkujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ilmestynyt tutkimus (95 000 koululaista ekaluokkalaisista kymppiluokkalasiin) kertoo, että 20% lapsista toivoo lisää aikaa isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Ja 28 % toivoo lisää aikaa kotona vanhempien ja perheen kanssa. Isovanhemmat ovat lasten mielestä lähes yhtä tärkeitä kuin omat vanhemmat. Lähde: Opetus- ja kulttuurimonisteriön vuotuinen koululaiskysely.
Ja 80 prosenttia ei toivo.
Kysymyksenasettelu oli Mihin toivot lisää aikaa? 52% kavereiden kanssa oloon, 40 % omaa aikaa, 28% vanhempien ja kotiväen kanssa oloon, 20 % isovanhempien ja sukulaisten kanssa oloon, 15 % harrastuksiin, 3% johonkin muuhun. Eli isovanhemmat menevät jopa harrastusten edelle!
Siinä kyllä lukee isovanhemmat ja muut sukulaiset, eli siihen 20:een prossaan kuuluu myös vietetty aika enojen, tätien, setien ja luultavasti etenkin serkkujen kanssa.
Eikä siinä lue, että "haluan nähdä mummon jokaikinen päivä".
Eikä myöskään lue, että isovanhemmat menisi jopa harrastusten edelle. Tuo vain tarkoittaa, että hommansa osaavat vanhemmat ovat jo hoitaneet harrastusasiat kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Miksi ihmeessä se miniä haluaisi oman äitinsä ohjeet? Yhtä väärät ja vanhentuneet nekin on.
Kyse on myös tavasta, miten ohje annetaan. Mun anoppi huutaa kovaäänisesti käskyjä, miten mun pitää milloin mitäkin tehdä. Suuttuu, kun mä en tottele. Ihan suoraan sanonut, että mun tulee totella häntä. Mun äiti juttelee ja siinä samalla kertoo että ennen tehtiin näin, tai tällä tavalla hän on saanut lapsensa rauhoittumaan. Ei käske, vaan enempi kertoo omasta kokemuksestaan. Ja ei pidä sitä omaa mielipidettään ainoana oikeana, vaan hyväksyy sen, että minä teen eri tavalla. Anoppi ei sitä siedä, vaan pitää hänen uhmaamisenaan, kun en esim. syötä lapsille joka aamu puuroa, kun "aina on niin tehty".
"Hänen virtsansa on kultaa" oli sentään vähän liikaa. Hirvasniemi pois palstalta.
Se oli ihan kauhea tunne, koskaan ennen en sellaista ole tuntenut enkä toivottavasti tunnekaan. Vaikka lapsi oli pieni, tuo on tainnut vaikuttaa häneen, koska on aivan kauhean ripustautunut minuun vielä vuosienkin päästä.
Meille on tulossa toinen lapsi ja vaikka emme väleissä olekaan anopin kanssa enää, varmaan saa joltain sukulaiselta asiasta kuulla. Saa nähdä, mitä tapahtuu.