Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Eikai kukaan nykyään hanki lapsia, hyi olkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Miksi olet noin aggressiivinen? Sinä totesit että lapsen ei kuulu vahtia lasta. On vähän eri asia vahtiiko 6v. pikkutaaperoa vai vahtiiko 14-vuotias 7-vuotiasta sen aikaa kun äiti vie roskat tai piipahtaa lähikaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Eikä myöskään se jos 16v muuttaa opiskelija-asuntolaan opintojensa vuoksi ole lastensuojeluasia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Eikä myöskään se jos 16v muuttaa opiskelija-asuntolaan opintojensa vuoksi ole lastensuojeluasia..
Hän on silti vanhempiensa vastuulla ja reilusti alaikäinen.
Onneksi meille tuli kaksoset niin päästy helpolla eikä tarvii näitä ikäeroja miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Miksi olet noin aggressiivinen? Sinä totesit että lapsen ei kuulu vahtia lasta. On vähän eri asia vahtiiko 6v. pikkutaaperoa vai vahtiiko 14-vuotias 7-vuotiasta sen aikaa kun äiti vie roskat tai piipahtaa lähikaupassa.
Kuusivuotiaasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Eikä myöskään se jos 16v muuttaa opiskelija-asuntolaan opintojensa vuoksi ole lastensuojeluasia..
Hän on silti vanhempiensa vastuulla ja reilusti alaikäinen.
Kyllä. Mutta siitähän sinä et puhunut, vaan sanoit ettei sen ikäisen _kuulu_ muuttaa omilleen. Koska sinä olet tätä mieltä. Huvittavaa että pidät itseäsi noin tärkeänä, että sinun mielipiteesi on oltava absoluuttinen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Kauheeta, otan osaa! 40 vuotta kiinni kotona. Huh!
Miten niin 40 vuotta??? Miten on kotona kiinni jos esikoinen on 40v. ja kuopus 25v? Johan se kuopuskin on muuttanut 10 vuotta sitten opiskelija-asuntoon omilleen. Minä olen 44v ja nuorin sisarus on 28v. eikä mun vanhemmat ole olleet kiinni missään yli kymmeneen vuoteen. Ei teinejä tarvi olla kotona vahtimassa, päinvastoin teinit vahtii niitä nuorempia. Minä olen hoitanut pikkusiskoa 6-vuotiaasta asti.
Lapsen ei kuulu vahtia lasta ja lapseen kuuluu panostaa siihen asti kun tämä muuttaa omilleen. Ja sitä ei kuulu tehdä alaikäisenä.
On varmaan raskasta muistaa elää kokoajan siten miten "kuuluu" ja joutua törmäyskurssille sen kanssa kun jonkun mielestä "kuuluukin" elää eri tavoin.
Laki sanoo noin. Se on lastensuojeluasia jos kuusivuotias pannaan lastenhoitajaksi tai alaikäisestä ei huolehdita. Huostaanottoperusteita.
Ei ole lainkaan raskasta tajuta tätä.
Eikä myöskään se jos 16v muuttaa opiskelija-asuntolaan opintojensa vuoksi ole lastensuojeluasia..
Hän on silti vanhempiensa vastuulla ja reilusti alaikäinen.
Kyllä. Mutta siitähän sinä et puhunut, vaan sanoit ettei sen ikäisen _kuulu_ muuttaa omilleen. Koska sinä olet tätä mieltä. Huvittavaa että pidät itseäsi noin tärkeänä, että sinun mielipiteesi on oltava absoluuttinen totuus.
Hänhän ei ”muuta omilleen” jos asuu viikot opiskelija-asuntolassa.
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta on ideaali.
Vai niin. Minulla kaksi lasta, ikäeroa 15 vuotta ja meille tämä on kaikille ideaali.
Minä en näe tuota edes perheenä.
Jaa. No me ollaan tietysti perhe, mikäs muu??tämä on rikkaus molemmille lapsille. Se tuleeko sisaruksista läheiset johtuu ihan muusta kuin ikäerosta.
Olisiko kiva jos sun perheestä sanottaisi samaa?Onko kummallakin lapsella saman äidin lisäksi sama iskä?
Käyttekö ystäväperheitten kesken harrastusviikonlopuissa ja mökkeilemässä? On tosi nastaa kun muiden pariskuntien lapset ovat isoja teinejä tai vielä vanhempia ja sitten joukkoon tulee joku uusiovaimo kera skrabapullan, jonka tarpeiden mukaan tanssivat kaikki muut, ei pelkästään se iskäraukka joka kuvitteli voivansa viettää aikaa ystäviensä kanssa.
Ja ei, en puhu viinalla läträämisestä kun siitä kumminkin aletaan jauhaa, kuten asian vierestä aina täällä palstalla.
Ihan höpöjä puhut. Meillä ystäväpariskunnilla kaiken ikäisiä lapsia.
Toisella 1, 3 ja 7 vuotiaat. Toinen ystäpariskunta on lapseton. Molempien kanssa vietetään aikaa, käydään yhdessä syömässä, ostoksilla joskus matkoilla. En edes ajatellut että pitäisi olla samanikäiset lapset!
Oletko itse suunnitellut ystäviesi kanssa lisääntyväsi samaan aikaan vai miten se tapahtuu?? Ystävillä kun voi hyvin olla lapsia toisella vauva ja toisella aikuinen eikä se ole mitenkään outoa.
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapset vuoden ja kahden kuukauden ikäerolla. Hyvin on jakseltu arjessa, eikä edes pienemmän lapsen vauva-aika tuntunut raskaalta. Ollaan oltu pitkään yhdessä mieheni kanssa, luulen, että enemmän ongelmia jaksamisessa vauva-arjessa vaikuttaa se, että ei tunneta kumppanin kanssa kunnolla kun lasta aletaan "tehdä", vaan sitä ennen on oltu vaan joku vuosi tai kaksi yhdessä.
Tämäkin riippuu myös arvoista: mitä elämältä haluaa.
Mutta noinhan yksi miehen sukulainenkin meille aikanaan povasi. Puolustelimme, että jos sen oikean tapaa kolmekymppisenä, niin jompi kumpi on valittava: yrittää perheen perustamista noin parin vuoden aikataululla, tai jättää yrittäminen 35-40-vuotiaaksi.
Me tiesimme jo sen ikäisinä, mitä halusimme. Olimme oppineet aiemmista pitkistä suhteista myös sen, mitä emme halua. Vaikka mekin teimme lapset pienellä ikäerolla, emme koskaan ajatelleet että samassa rytäkässä pois alta niin sitten pääsee ns elämään omaa elämää. Meille perhe-elämä on sitä elämää, ja unelmat sellaisia joissa koko perhe on ollut mukana.
No loppujen lopuksi kävikin niinpäin, että tämä nainen oli itse eron partaalla juuri pikkulapsivaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Olen halunnut lapseni pienellä ikäerolla, ja tuntuu luontevalta että siitä ne lapset sitten hiljalleen kasvavat. En halua myöskään palata pikkulapsiaikaan. Mutta ei se pikkulapsiaika todellakaan mitään kamalaa kurjuutta ole, vaan ihanaa aikaa sekin. Siitä huolimatta, että odotan lasten kasvavan. Onhan sekin ihanaa.
Sinänsä siis hassua yleistää, että jos haluat lapsesi pienellä ikäerolla ja haluat lasten kasvettua pikkulapsiajan olevan ohi, koet sen kauheana kurjuutena.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas muistelen kyllä lasten vauva-aikaa lämmöllä. Meillä esikoinen nukkui huonosti ja valvotti, joten mitenkään helpolla emme selvinneet, mutta hyviä hetkiä oli runsaasti enkä koskaan kokenut mitään vaipparumbaa tai päiväkotirumbaa, kun lapsia on vain kaksi, ja ikäeroa on 3,5 vuotta. Kumpikin on saanut kehittyä rauhassa omaan tahtiin, kumpikin on saanut vanhemmilta huomiota, on jaksettu antaa lasten harrastaa ja kuskattu, kun voimavarat eivät ole menneet aina uuteen vauvaan.
Eniten ylistän pikkulapsiajassa sitä kiireettömyyttä. Yhden kanssa jaksoi lähteä minne tahansa eikä päiväkotiaika ennen toista ollut mitään hosumista eikä sählinkiä, ja sitten sainkin olla kotona molempien kanssa, isompaa vein harrastuksiin, joissa näki kavereitaan ja meillä vanhemmilla oli kummallakin ns omaa aikaa, kun oli vain se yksi lapsi/vanhempi. Oikein hyvä kokonaisuus, jossa aina oli aikuisella aikaa lapselle ja kykyä tehdä lapsen ikätasoon nähden asioita yhdessä ilman että sisaruksen kuviot olisivat tulleet päälle.
Nyt kun molemmat ovat koululaisia, onkin enemmän tunne siitä, etten enää saa olla niin tiiviisti mukana lasten elämässä, kun heillä on koulukuviot ja kaverikuviot eikä samanlaista tarvetta saada huomiota vanhemmalta. Olen kiitollinen, että sitä pystyin antamaan pikkulapsiaikana. Nyt se huomiontarve on niin erilaista.
Ja jos nyt peilaa ap:n tekstiin sinun kokemuksiasi. Oletko sitä mieltä, että esim. 2-2,5 vuoden ikäero olisi tuonut parisuhteenne eron partaalle tai yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Mites te nykyään eroatte? Snapilla? WA? SMS?
Kaikilla katse älyluuriin kuitenkin. Ai niin saahan siellä tarvittaessa Facetimen... Voi vitt u daa tätä touhua