Naiset! Onko kukaan mies koskaan haukkunut ulkonäköäsi?
Miten? Humalassa vai selvänä? Tuttu vai tuntematon?
Kommentit (152)
Mieleen on jäänyt kun yläasteella poika katsoi käsivarsiani ja totesi että oletpas yhtä karvainen kuin apina. Sen jälkeen ajelin kaikki pienetkin ihokarvat varmaan parikymppiseksi asti.
Mua ei ole kukaan koskaan haukkunut, mutta hyvin vähän on kehuttukaan. Olenkin aina kokenut olevani onnekas tässä äärimmäisessä tavanomaisuudessani. Olen saanut keskittyä elämässä muihin kiinnostaviin asioihin kaikessa rauhassa.
Tavallisuus on hyvä suoja. Mitä tavallisempi on, on luultavasti parhaiten suojassa. Suomalainen mies on tosin niin kusipää, että haukkuu kaikki naiset ja halveksii.
Minä taas halveksin suomalaisia miehiä. Tunne on molemminpuolinen, ihanaa! 😊
Teinipojat koulussa joo, ei aikuiset miehet.
Ainut mikä tulee mieleen on se, kun kerran viime kesän helteillä olin ulkona minimekossa. Muistan että yksi tuntematon mies kattoi rumasti, selkeästi ilmeellä "kuinka tuo läski kehtaa olla minihameessa". No, ei paljon haitannu.
Useasti. Tuntematon ja yleensä tukevassa humalassa. Ja ihme kyllä, senkään käytöksen jälkeen en ole lähtenyt "heille jatkoille"...
Vierailija kirjoitti:
Siis onko muka olemassa naisia, joiden ulkonäköä miehet eivät olisi haukkuneet? En usko.
Minä. No, peruskouluaikoina on kai läskiksi haukuttu, mutta ne haukkujat tais olla lähinnä tyttöjä.
Ei oo haukkuneet tuntemattomat, eikä tutut.
Enkä siis oo erityisen kaunis, ihan ok näköinen, mut välillä ollut ylipainoinen ja välillä en.
Ei mies, mutta pojat. Naureskeltiin, että olen ruma ja lihava. Olin tavallisen näköinen ja normaalipainoinen. Vaikea edelleenkään ottaa keneltäkään kehuja vastaan.
Tutut ja tuntemattomat miehet.
Myös kaverille tuntemattomat miehet tulevat ilmoittamaan liian pienistä rinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ainakin mitä itse tiedän, ei sanonut sitä suoraan minulle vaan toinen kertoi mitä oli sanonut. Oli kuitenkin sen verran paha että muistan ton ikuisesti enkä ääneen kyllä sano.
Mitä alapeukuttamista tossa on???
Hämmästyttäviä tarinoita.
Meinasin ensin sanoa, ettei kukaan ole haukkunut mutta oli lukioaikana yksi, joka takanapäin dissasi profiiliani. Hyvä "ystäväni" sitten välitti viestin minulle. Mutta tuota tyyppiä nyt ei voinut mieheksi laskea.
Toista tapausta ei tule mieleen. Minusta on todella outoa, että tuntemattomat tulevat haukkumaan tai että puolisot arvostelevat. Tuntuu olevan vieläpä yleistä mutta omalle kohdalle ei ole sattunut.
Humalassa, entinen seurustelukumppani haukkui useinkin.
Ei ole haukkunut. Tietääkseni ei edes selkäni takana.
Kehuja oon saanut, mutta en mitenkään erityisen paljon tuntemattomilta.
Muutama tyttö / nainen on haukkunut päin naamaa ja varmaan myös selkäni takana.
Ex-avo erovaiheessa alkoi kaiken lyömisen, varastelun ja muun mukavan ohessa haukkumaan myös ulkonäköä. Kukaan muu ei sitten olekaan ikinä haukkunut, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Joku mies tuli joskus baarissa sönköttämään että näytän huoralle. Minulla oli päällä polvipituinen nahkahame ja villapaita, jalassa ihan lättäpohjaiset kengät:D
Olisit sanonut takaisin, että taidat olla asiantuntija.
Exä sanoi etten koskaan saa miestä joka haluaisi olla kanssani, koska minulla on rumat häpyhuulet.
Joo on ja olipa jopa mun "kaveri". Tyyppi oli kyllä ihan sekaisin, välillä jossain ihmeellisessä psykoosissa tai maniassa. Toisena päivänä sanoi, että olen ihana ja söpö ja toisena olin läski h uora. Se kaveruus päättyi.
Voi kauhea mitä juttuja! Olen pahoillani kaikkien puolesta, miten voi olla noin ilkeitä ihmisiä? Kaikista eniten ihmettelen, että KUMPPANI arvostelee? Miksi seurustella sellaisen kanssa, jota muka pitää rumana?? Osaa kyllä arvostaa taas omaa, joka sanoo vain ihanaksi ja kauniiksi, vaikka kukaan ei tietenkään ole täydellinen. Pidetään yhtä, eikä anneta idioottien lannistaa.
Veli vitsillä on heitellyt "läskiä", muuta en muista. Voi toki olla, että joku on jotain joskus sanonut, ei vaan ole jäänyt mieleen.
Ei kukaan muu koskaan kuin oma mies.
On haukuttu. Nuorempana se loukkasi niin että annoin sen näkyä. On myös kiusattu, lukiossakin vielä. Asiat vaikuttavat minuun edelleenkin siten että olen hieman epävarma enkä luota ihmisiin. Vaikuttavat myös positiivisesti eli en välitä tuntemattomien ihmisten kommenteista (enkä aina tuttujenkaan). En välitä mitä muut minusta ajattelevat tai mitä juoruja liikkuu, tiedän itse parhaiten omat asiani&tekemiseni. Läheisten mielipiteitä kuuntelen, heitä on tasan kaksi ihmistä. Luottamustani ei hevillä saa ja kun sen menettää, sitä ei saa koskaan takaisin. Yritän itse elää siten, etten valehtele, etten loukkaa toisia ihmisiä tai etten juttele toisten asioista eteenpäin. Olen karsinut tuttavapiiristäni pois ihmisiä, jotka eivät sovi minun maailmaani eli käyttäytyvät jotenkin loukkaavasti toisia kohtaan tai ajattelevat vain itseään.