Naiset! Onko kukaan mies koskaan haukkunut ulkonäköäsi?

Haukuttu on. Luulen, että olen aika kaunis ja myös ystävällinen ihmisille. Tämä antaa väärän signaalin siitä, että olisin kiinnostunut. Sitten turhautuminen puretaan haukkumiseen. Miehet kokee, että ovat oikeutettuja sanomaan mitä vain.

Toisaalta tuosta kasvaa kipukynnys, suhtaudun itseeni huumorilla ja nauran mukana. Yleensä heitän vielä jotain pahempaa vitsiä perään. Trakikoomista.

Oikeasti en tiedä, mitä mulle voisi enää enempää sanoa 😂

Kouluaikana haukuttiin rumaksi monta kertaa päivässä. Sen jälkeenkin etenkin humalaiset ovat huudelleet tai tulleet baarissa haukkumaan. Myös selvin päin jotkut ovat kehdanneet huudella. 30 ikävuoden jälkeen ei onneksi ketään enää kiinnosta. Ja kun katson kuvia itsestäni nuorena, en ole kuvissa kasvoiltani kaunis, mutta en nyt silmiinpistävän rumakaan (vartalosta harvemmin tuli kommenttia).

Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli.

Ei ole.

Minuakin on pienistä rinnoista haukuttu ja haukkujat on tyyliä tuntematon mies yleensä juovuksissa. Pakkien antaminen etenkin yllyttää. Näinhän se on, naisen arvo riippuu siitä montako grammaa etumuksessa roikkuu. Ainut paikka, jossa ylimääräinen rasva naisessa ei haittaa.

Naisten haukkuminen on miesten keino purkaa pettymyksiä. On helppo haukkua naista rumaksi ja läskiksi, jos ei ole mahdollisuutta naiseen.

Minua on haukuttu läskiksi, laudaksi, huoraksi, ämpärirumaksi ja ties miksi. Haukkujat ovat olleet sekä tuttuja että tuntemattomia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

onneksi naiset ei koskaan hauku miehiä. uhriutukaa nyt oikein porukalla. 

Aloitapa aiheesta ihan oma ketju. Kenenkään haukkuminen ei ole oikein.

Teininä en kelvannut suurelle rakkaudelleni, koska olin lihava. Hän teki selväksi, että yäk, oot v...tun läski, ja maailman hirvein ihminen. Olin kasvoista todella kaunis, mutta kauneus jäi ylipainon varjoon, eikä sitä noteerattu. Tavallaan ymmärsin häntä, ettei läski kiinnostanut, mutta olisi hän voinut kohteliaampi kuitenkin olla. Olisi vaikka voinut vain sanoa, että sorry, ei kiinnosta. Tottakai minä pahoitin mieleni, kun piti sitten noin pahasti sanoa. Hän kun oli tuolloin minulle niin tärkeä, aivan kuin joku "Jumalasta" seuraava. Vuosia myöhemmin laihduin. En ole ollut ylipainoinen vuosiin. Heti kun laihduin, minusta tuli miesten silmissä suosittu.

Teinivuosistani on jo yli kaksikymmentä vuotta. Nyt tämä sama tyyppi tulee kaikkien näiden vuosien jälkeen sitten yrittämään minua, ja selittelemään, että olen kuulemma uskomattoman kaunis nainen. Siis olin käymässä kotiseudullani, ja siellä sattumalta törmäsin häneen baarissa. Sanoin, että kylläpäs on nyt toinen ääni kellossa. Hän ihmetteli, että miten niin, ei muistanut minua. Kerroin tarkemmin, kuka olen, ei muistanut sittenkään. Itse hän on nyt nelikymppinen läski, kaljamahainen, juoppo äijä. Nelikymppinen juoppo äijä, joka skeittaa teinien seassa. Minä kaunis, hoikka, ikäisekseni hyvin säilynyt. Kylläpä ovat osat vaihtuneet. En viitsinyt edes sanoa hänelle mitään pahasti, vaan häivyin paikalta. Tuli sellainen olo, että eipä maksa vaivaa sanoa mitään. Tsiisus sentään...

Haukkuminen on kyllä niin syvältä. 40 kehun jälkeen 1 haukku voi helposti saada unohtamaan nuo kaikki kehut, ja saada uskomaan juuri tuohon yhteen ikävään kommenttiin😕

Mieheni haukkui järkyttävän läskiksi (olin 168 cm ja 64 kg) ja rumaksi vartalosta ja naamasta ja hiuksista ja ilmeistä ja vaatteista ja äänestä. Sanoi minun olevan alempitasoinen kuin hän itse. Kehotti hankkimaan implantitkin. Kyttäsi syömisiäni. Saattoi tulla halaamaan muka rakastavasti ja sitten puristikin jotain mielestään lihavaa kohtaa ja kehotti kuntoilemaan ahkerammin. Tätä tapahtui ihan selvinpäin keskellä arkea. En ole valitettavasti eronnut. Laihdutin 5 kg, mutta en tunne olevani yhtään kauniimpi.

Sukulaismiehet, oon kuulemma niin iso ja pitkä, että kukaan mies ei tuu koskaan haluamaan mua (170 cm), teininä oli hienoa tämä kuulla. Yläasteella sain kuulla, että olen ”ihan paska”. Kaikille pienistä tisseistä kuulleille, mulla ne on isot, mutta eipä oo kukaan mies ikinä iskenyt ja ihan itse oon aloitteet tehny.

Peruskoulusta lukioon minulle huudeltiin hyi vttua. Olin se epäsuosituin tyttö koko koulussa. Tai siltä tuntui.

Ensimmäinen poikaystävä (olin silloin 16-v) haukkui vartaloani jatkuvasti. Olin hänen mielestään muodoton lauta ja vertaili myös toisiin naisiin. Miten toiset on niin kauniita ja muodokkaita. Baarissa hyvin usein on kommentoitu silmäpussejani. Ja töissä joku miespuolinen työkaveri vihjasi, että mun pitäs alkaa käyttää silmänympärysvoiteita, kun näytän aina niin väsyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Haukkuminen on kyllä niin syvältä. 40 kehun jälkeen 1 haukku voi helposti saada unohtamaan nuo kaikki kehut, ja saada uskomaan juuri tuohon yhteen ikävään kommenttiin😕

Ja varsinkin jos ei kukaan koskaan kehu. Ei poikaystävät, baarikänniset yhden yön jutut, ei vanhemmat tai sukulaiset, ei ystävät... sitä kasvaa vereslihalla ja miettii, onko niin ruma, ettei kukaan koskaan löydä mitään hyvää sanottavaa, ja sitten tulee joku saak*lin pässi ja töräyttää päin naamaa, että hyi hel*etti mikä äm mä.

No baarissa, kun jonkun humalaisen örveltävät huomionosoitukset eivät ole herättäneet kiinnostusta tietenkin kuulee, että ei kiinnostaiskaan, kun olet niin ruma 🤪

Vierailija kirjoitti:

On haukuttu. tuntematon oli ja näki aiheelliseksi valitella liian pieniä rintojani. Olin nuorena laiha ja rinnat ei tietenkään olleet mitään D-kuppia.  Kuulin kun sanoi, että muuten nätti ja mukava tyttö, mutta ihan lauta ja pienirintainen. 

Tiedän tunteen. Minulle on sanottu, että ihan sama kun nuolis puukaupassa lautaa, kun olin sängyssä kyseisen pässin kanssa. Olen myös laiha ja rinnat on pienet.

Joo, eksä, jonka kanssa seurustelin kun olin 18 haukkui jatkuvasti rumaksi ja läskiksi. Olin silloin 163cm/53kg... Mut ko tyyppi tykkäs oikeesti laihoista tytöistä. Ja se meni siis niin pitkälle et se saattoi puristella mua "jenkkakahvoista" ja kommentoida miten niissä oli "ylimääräistä". Sanoin moneen kertaan, ensin nätisti ja sit vähemmän nätisti, ettei haukkuminen tunnu kivalta. Lopulta jätin sen eikä se yhtään tajunnu miks. 🙄

Joo haukuttiin yläasteella  niin rumaksi, että se jäi ihan selkäytimeen asti, vaikka nyt aikuisena tajuan että olin oikeasti nätti, tavallinen nuori tyttö kuvista päätellen. Valitettavasti se ulkonäön mollaminen herkässä murroiässä uppoaa todella luihin ja ytimeen ja saa tehdä todella töitä, että pystyy pääsemään näistä haukuista yli. 

Monet ovat. Lyhyydestäni, nenästäni, leveästä pepustani. No, se oli nuorempana. Nyt saan olla rauhassa. Mutta tämä "helmi" on jäänyt erityisesti mieleeni: olin teini-ikäisenä töissä kaupassa, jossa hyllytin tavaroita kun aikuinen, keski-ikäinen mies tuli viereen kommentoimaan: "nouse seisoo, niin, just sä! Oot niin helvetin lyhyt että näyttä siltä kuin seisoisit polvillas". On jäänyt melko elävästi mieleen. Ja olin niin hämmentynyt, että jäin vain tuijottamaan, mitään en saanut sanotuksi kun toinen hekotteli siinä hauskalle jutulleen.