Kuka työssä oleva ei saa muka asuntolainaa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä työn lisäksi olla myös maksukykyä? Se palkka ei välttämättä riitä asuntolainan maksuun pankin stressitestissä. Eikö ne laske 4% vai peräti 6% korolla, että kestääkö per$e merivettä? Tietty helpottaa jos lainanmaksajia on kaksi, mutta jos sinkku hakee 200000€ lainaa, jolla saa omien säästöjen kanssa säädyllisen asunnon, niin kyllä siinä kai melkoiset tulot pitää olla?

Ei pankki hirveästi laske palkkatulojen varaan, vaikka ne olisivat hyviä... Tai oikeastaan ei varsinkaan silloin jos ne ovat hyviä. Velallinen voi joutua huomenna aamulla töihin mennessä liikenneonnettomuuteen ja menettää työkykynsä ja hyvä palkka oli sitten siinä ja velallinen jollain sairauseläkkeellä selvästi alemmalla tulotasolla, sinkun kohdalla tämä riski on tietysti vielä paljon fataalimpi kuin pariskunnalla. Realivakuus on se millä on merkitystä. Eli ensin katsotaan vakuus, riittääkö se kuittaamaan lainan ja sitten katsotaan että on ko tulotasolla realistista lyhentää laina ohjelman mukaisesti myös korkojen noustessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Miten niin tästä ei saisi puhua?

Se on selvä että rikkaiden muksut ovat tasa-arvoisempia kuin köyhien lapset, eli rikkailla on selvästi paremmat lähtökohdat. Vaikka ei saisi edes taloudellista tukea, mutta jos on tieto siitä että tarpeen vaatiessa vanhemmilla on pätkäkkää pelastaa tilanteesta, niin voi ottaa paljon suurempia taloudellisia riskiä ja näin ollen myös vaurastuu jos riskit eivät realisoidu ja ylenesähän kaikki menee hyvin. Jos elää kädestä suuhun, niin ei vaan uskalla tehdä sitä että pistäisi kaikki varansa kiinni asuntoon tai johonkin muuhun, vaan asustelee vuokralla jossa on pienempi riski, mutta tulee kalliimmaksi, eikä säästöjä kerry.

Niin, siis saahan siitä puhua, mutta yleensä etuoikeutetut eivät itse huomaa olevansa etuoikeutettuja ja ovat shokissa ja jopa loukkaantuvat, jos asian ottaa puheeksi. Lisäksi ihmisillä on taipumus selittää omat onnistumisensa omista ominaisuuksistaan johtuviksi ja toisten epäonnistumiset sitten taas toisten ominaisuuksista johtuviksi. Joten jos tästä puhuu etuoikeutettujen kanssa, vastaanotto ei ole välttämättä kovin hyvä, ellei ihminen satu olemaan erityisen tiedostava.

Hyväosaiset eivät myöskään koskaan ymmärrä sitä että ovat saaneet mahdollisuutensa syntymälahjana, eikä se ole omaa ansiotaan, kuten kuvittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Tämä. Tiedän yhden tapauksen, jossa luottotiedoton, osa-aikainen pätkätyöläinen ilman mitään säästöjä sai omistusasunnon. Miten? Koska vanhemmat ostivat asunnon ja ottivat lainan nimissään. Eli, ei se omistusasunto läheskään aina tule omien tulojen tai tekemisten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Ei se ole edes pelkästään perhetausta kiinni. Minulla puolisollani ja luonnollisesti veljelläni ja hänenkin puolisollaan on kaikilla ihan tavalliset keskiluokkaiset perhetaustat.

Veljellä on käynyt todella hyvä tuuri työasioissa ja varmaan hän on siinä myös hyvä, koska palkkansa on noin 7000€/kk. Vaimonsa on hoitoalalla,palkka noin 2000€ ja minä myös hoitoalalla, palkka noin 2800€/kk ja mieheni tienaa 4400€/kk. Eli veljen perheessä on bruttona melkein pari tonnia paremmat tulot, nettona ero toki varmaan vähän pienempi. Meillä on hieman kalliimpi asunto ja meidän toinen auto selvästi kalliimpi kuin heillä, eli meille on kertynyt vähän enemmän omaisuutta. Mutta se mikä ihan vähän närästää, on se että veljeni saa minun vanhemmiltani tuhansia euroja vuodessa rahaa kun heillä on aina rahapula. Itse olen saanut kerran 500€ kun joku rakentamiseen liittyvä "yllätyslasku" oli jäänyt huomioimatta. Mutta siinä on eroa että me emme käy montaa kertaa vuodessa ulkomailla lyhyillä ja vähän pidemmillä lomilla. Lainasin pari vuotta sitten veljelle satasen, kun hänellä ei ollut rahaa edes bensaan, en ole saanut takaisin, aina on tili tyhjänä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Parisuhteessa taloudellisten riskien hallinta paranee. On epätodennäköisempää että kumpikin joutuisi samaan aikaa työttömäksi. 

Veikkaan että v*tu puhelimyyjät ei saa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Tämä. Tiedän yhden tapauksen, jossa luottotiedoton, osa-aikainen pätkätyöläinen ilman mitään säästöjä sai omistusasunnon. Miten? Koska vanhemmat ostivat asunnon ja ottivat lainan nimissään. Eli, ei se omistusasunto läheskään aina tule omien tulojen tai tekemisten perusteella.

Minäkin tunnen tapauksen jossa vanhemmat ostivat yh-tyttärelleen asunnon ja käsittääkseni hän on työtön ja asumistukeaki tähän vanhempien asuntoon jossa on nimellisesti vuokralla. Lisäksi siellä majailee uusi miesystävä, jolla on tietysti kirjat muualla, ettei vaikuta asumis- ja muihin tukiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Voi hitto, tuloilla tarkoitan palkkatuloja, jotka siis ovat 1000-1600 euroa. Saan lisäksi soviteltua ansiopäivärahaa ja lapsilisät. Tukia ei kuitenkaan lasketa tuloiksi. Ja hyvin tullaan toimeen, kiitos huolenpidosta.

Sinua ei varmaan kiinnosta miksi olen pienituloinen? Kerron kuitenkin. Vähensin "paskaduunia" että voin keskittyä opiskeluun. Päästään pois kurjuudesta

😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne pankissa laskevat, millainen on kyky maksaa laina takaisin. Otetaan nyt vaikka: nuorehko isä työssä, eka työpaikka, palkka brutto max 2500€, äiti opiskelee, lapsi mennyt juuri päivähoitoon. Autolainaa on jo, samoin molemmilla opintolainaa. Taitaa olla aika huonot speksit saada asuntolaina ilman säästöjä. Mistäs niitä säästöjä olisi ehtinyt vielä säästää.

Kannattaa hankkia omistusasunto ennen kuin alkaa lisääntyä.

No sitten siinä käy helposti juuri niin että olet 30, asunto ostamatta, pitkäaikainen parisuhde kariutuu, kohta olet 35 vuotias sinkku, eikä ole yhtään omaisuutta, eikä parisuhdetta ja todennäköisesti jäämässä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä työn lisäksi olla myös maksukykyä? Se palkka ei välttämättä riitä asuntolainan maksuun pankin stressitestissä. Eikö ne laske 4% vai peräti 6% korolla, että kestääkö per$e merivettä? Tietty helpottaa jos lainanmaksajia on kaksi, mutta jos sinkku hakee 200000€ lainaa, jolla saa omien säästöjen kanssa säädyllisen asunnon, niin kyllä siinä kai melkoiset tulot pitää olla?

Mä otin yksin tollasen lainan 4500 palkalla. Kaks lasta. Vähän hirvittää, mutta en aktiivisesti ajattele asiaa. Maksuaika maksimissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Voi hitto, tuloilla tarkoitan palkkatuloja, jotka siis ovat 1000-1600 euroa. Saan lisäksi soviteltua ansiopäivärahaa ja lapsilisät. Tukia ei kuitenkaan lasketa tuloiksi. Ja hyvin tullaan toimeen, kiitos huolenpidosta.

Sinua ei varmaan kiinnosta miksi olen pienituloinen? Kerron kuitenkin. Vähensin "paskaduunia" että voin keskittyä opiskeluun. Päästään pois kurjuudesta

😂😂😂😂

Valitettavasti aikuisena uuden ammatin opiskelu harvon nostaa merkittävästi ansiotasoa. Toki jos luet lähäristä lääkäriksi, niin palkka tuplaantuu, mutta huippulääkärin palkoille tuskin pääset. Alisuorittaminen nuoruudessa ei ole hyvä juttu CV:ssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Voi hitto, tuloilla tarkoitan palkkatuloja, jotka siis ovat 1000-1600 euroa. Saan lisäksi soviteltua ansiopäivärahaa ja lapsilisät. Tukia ei kuitenkaan lasketa tuloiksi. Ja hyvin tullaan toimeen, kiitos huolenpidosta.

Sinua ei varmaan kiinnosta miksi olen pienituloinen? Kerron kuitenkin. Vähensin "paskaduunia" että voin keskittyä opiskeluun. Päästään pois kurjuudesta

😂😂😂😂

Valitettavasti aikuisena uuden ammatin opiskelu harvon nostaa merkittävästi ansiotasoa. Toki jos luet lähäristä lääkäriksi, niin palkka tuplaantuu, mutta huippulääkärin palkoille tuskin pääset. Alisuorittaminen nuoruudessa ei ole hyvä juttu CV:ssä.

Tämä selvä ja kiitos tsempeistä. Pitänee sitten lopettaa elämänlaadun ja tulotason nostamisyritykset kun av:n asiantuntijat niin sanoo.

Me saatiin viime syksynä yllättävän helposti. Olin juuri valmistunut lähihoitaja, työsopimus oli kahdeksi kuukaudeksi. Mies oli puoli vuotta aiemmin perustanut yrityksen vaikeahkolle alalle. Mun bruttotulot jotain 2200€/kk. Miehen netto n. 1500€/kk. 180.000 laina saatiin. Omaa rahaa oli se 5%. Ei takaajia. Ostettiin valtiontakaus ja joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä työn lisäksi olla myös maksukykyä? Se palkka ei välttämättä riitä asuntolainan maksuun pankin stressitestissä. Eikö ne laske 4% vai peräti 6% korolla, että kestääkö per$e merivettä? Tietty helpottaa jos lainanmaksajia on kaksi, mutta jos sinkku hakee 200000€ lainaa, jolla saa omien säästöjen kanssa säädyllisen asunnon, niin kyllä siinä kai melkoiset tulot pitää olla?

Mä otin yksin tollasen lainan 4500 palkalla. Kaks lasta. Vähän hirvittää, mutta en aktiivisesti ajattele asiaa. Maksuaika maksimissaan.

Mä (yh) otin yksin 200 000 e lainan 2400 e nettopalkalla. Kaikki on mahdollista! Säästin asp-tilille eka 10 % 5 vuodessa.

Pankit haluaa kyllä antaa lainoja, mulla vain yksi kieltäytyi tuosta summasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäähän sitä työn lisäksi olla myös maksukykyä? Se palkka ei välttämättä riitä asuntolainan maksuun pankin stressitestissä. Eikö ne laske 4% vai peräti 6% korolla, että kestääkö per$e merivettä? Tietty helpottaa jos lainanmaksajia on kaksi, mutta jos sinkku hakee 200000€ lainaa, jolla saa omien säästöjen kanssa säädyllisen asunnon, niin kyllä siinä kai melkoiset tulot pitää olla?

Mä otin yksin tollasen lainan 4500 palkalla. Kaks lasta. Vähän hirvittää, mutta en aktiivisesti ajattele asiaa. Maksuaika maksimissaan.

Mä (yh) otin yksin 200 000 e lainan 2400 e nettopalkalla. Kaikki on mahdollista! Säästin asp-tilille eka 10 % 5 vuodessa.

Pankit haluaa kyllä antaa lainoja, mulla vain yksi kieltäytyi tuosta summasta.

On se ihan liikaa. Yli puolet tuloista menee asumiseen

Vierailija kirjoitti:

Määräaikaisella työsopimuksella ei lainaa saa. Ei ainakaan näillä palkoilla.

Hain lainaa asumisoikeusmaksuun, omia säästöjä olisi käytettävissä 20 ke. En saanut omasta pankistani lainaa, koska työni on määräaikainen. Kuulemma määräaikaisuuden on oltava vähintään vuoden tai hoitoalalta, jolloin töiden jatkuminen on varmaa. Toisesta pankista vastattiin, että on oltava vakituinen työ, minkä lisäksi heillä vaaditaan asumisoikeusasuntoon 20 % omarahoitusosuus.

Kokeilen nyt hakea puolet pienempää lainasummaa pidemmällä maksuajalla, jolloin kuukausierän suuruudeksi jäisi +-100e. Katsotaan, jääkö lainansaanti edelleen kiinni työsuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Ei sitten tule mieleen, että ne lapset on voitu tehdä ihan toiseen tilanteeseen. On voinut tulla ero, johon ei itse voi välttämättä vaikuttaa, ja kaikki työssä saadut säästöt mennä kotihoidontuella lapsia hoitaessa, erossa muuttoon ja uuden kodin vuokraamiseen ja laittoon, ja kas vain mies ei suostu maksamaan edes elareita.  Kuten meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Miten niin tästä ei saisi puhua?

Se on selvä että rikkaiden muksut ovat tasa-arvoisempia kuin köyhien lapset, eli rikkailla on selvästi paremmat lähtökohdat. Vaikka ei saisi edes taloudellista tukea, mutta jos on tieto siitä että tarpeen vaatiessa vanhemmilla on pätkäkkää pelastaa tilanteesta, niin voi ottaa paljon suurempia taloudellisia riskiä ja näin ollen myös vaurastuu jos riskit eivät realisoidu ja ylenesähän kaikki menee hyvin. Jos elää kädestä suuhun, niin ei vaan uskalla tehdä sitä että pistäisi kaikki varansa kiinni asuntoon tai johonkin muuhun, vaan asustelee vuokralla jossa on pienempi riski, mutta tulee kalliimmaksi, eikä säästöjä kerry.

Niin, siis saahan siitä puhua, mutta yleensä etuoikeutetut eivät itse huomaa olevansa etuoikeutettuja ja ovat shokissa ja jopa loukkaantuvat, jos asian ottaa puheeksi. Lisäksi ihmisillä on taipumus selittää omat onnistumisensa omista ominaisuuksistaan johtuviksi ja toisten epäonnistumiset sitten taas toisten ominaisuuksista johtuviksi. Joten jos tästä puhuu etuoikeutettujen kanssa, vastaanotto ei ole välttämättä kovin hyvä, ellei ihminen satu olemaan erityisen tiedostava.

Hyväosaiset eivät myöskään koskaan ymmärrä sitä että ovat saaneet mahdollisuutensa syntymälahjana, eikä se ole omaa ansiotaan, kuten kuvittelevat.

Meillä miehen kanssa on todella samanlaiset taloudelliset lähtökohdat. Vanhemmilta emme saaneet mitään rahaa, mutta sitäkin huonomman mallin rahankäyttöön. Molempien vanhemmat ovat pienituloisia yksinhuoltajia, jotka ovat olleet useasti ulosotossa.

Mun miehen ja mun kohtalot on tästä huolimatta täysin erilaiset. Mies on opiskellut hyvän ammatin ja tienaa kivasti. Lisäksi hänellä ei ole tarvetta kuluttaa eikä hän harrasta juuri mitään. Minulta sen sijaan raha valuu sormien välistä, olen opiskellut tyhmiä aloja, olen menettänyt luottotietoni kahdesti ja ollut kerran ulosotossa. Minulla on yli 20 000 euroa opintolainaa ja sain vasta yli kolmikymppisenä kokoaikaisen vakityön, josta minulle maksetaan puolet vähemmän kuin miehen työstä maksetaan.

Samaan aikaan vakityön kanssa sain myös ADHD-diagnoosin. En syytä ADHD:ta siitä, että tuhlailen ja teen huonoja elämänvalintoja, koska itse olen ne tehnyt, mutta diagnoosin jälkeen minun on ollut helpompi ymmärtää miksi järkevä rahankäyttö on minulle niin vaikeaa, missä se on miehelleni helppoa.

Lainojaan suorastaan tyrkytetään joka paikasta. Onko ihmisillä edes suunnitelmissa maksaa niitä takaisin?

Nettotuloja yhteensä 5300 e/kk. Molemmat vakituisessa työssa, yksi lapsi. Ei mitään muita lainoja. Säästöjä 50 000. Haettiin lainaa 250 000 maksavaan taloon, mutta ei saatu. Pankki vaatii 40% omarahoitusosuutta, eli 100 000. Säästöt karttuvat 2500-3000 e/kk, ja vuokraan menee tonni. Vittuttaahan tämä, mutta pakko säästää vielä pari vuotta ja kituuttaa kaikessa.