Kuka työssä oleva ei saa muka asuntolainaa?

Vierailija kirjoitti:

Määräaikaisuuden ymmärrän esteenä ja sen, jos tulot ei riitä lyhentämiseen, mut tosiaan tuo, ettei säästöjä ole ei ole minun tutuilla ollut este. Ja jos ei ole saanut vakuuksia muualta, ne on ostettu pankilta. Laina on vissiin silloin kalliimpi, mut lainan on saanut.

Ja siis tämä ihan sinä aikana, kun on kaikkien mukaan pakko olla omia säästöjä.

Mut ylipäätään just mietin, et oonko jossain kuplassa vaan, kun ympärillä kaikki on saanut lainan. Ja ihan just vaikka 2500 bruttotuloilla, tosin kahden ihmisen.

Siis tämä ap. Ja ihan viime vuosista oon ottanut omat esimerkit.

Ei tarvita säästöjä, mutta pitää ostaa vakuus pankilta. Millä se vakuus sitten ostetaan, jos ei säästöillä? Kysyn, koska en oikeasti tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne pankissa laskevat, millainen on kyky maksaa laina takaisin. Otetaan nyt vaikka: nuorehko isä työssä, eka työpaikka, palkka brutto max 2500€, äiti opiskelee, lapsi mennyt juuri päivähoitoon. Autolainaa on jo, samoin molemmilla opintolainaa. Taitaa olla aika huonot speksit saada asuntolaina ilman säästöjä. Mistäs niitä säästöjä olisi ehtinyt vielä säästää.

Kannattaa hankkia omistusasunto ennen kuin alkaa lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Määräaikaiset työsuhteet kausityössä. Vaikka töitä löytyisi ympäri vuoden samoille työnantajille (oma ammatti 1/2 vuotta, joku muu työ 1/2 vuotta), niin kyllä siinä jää lehdelle soittelemaan.

No, olen sitten asennoitunut elämään niin, ettei siihen lainaa tarvitse.

Kyllä mä sain lainan työttömänä kausityöläisenä pari vuotta sitten, vaikka työskentelin vieläpä vuokratyöpaikassa nollatuntisopimuksella. Toki omaa rahaa tarvittiin myös.

Yrittäjänä en saanut lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvita säästöjä, mutta pitää ostaa vakuus pankilta. Millä se vakuus sitten ostetaan, jos ei säästöillä? Kysyn, koska en oikeasti tiedä.

Ainakin niillä mun tutuilla se meni jotenkin niin, että kerran vuodessa tuli joku maksu, ei ihan älytön mut siis lainan lyhennyksen lisäksi. Ei siis tarvinnut heti lompakosta löytyä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Ajat vaihtelee. Mulla on yli keskitason säännölliset tulot, mutta vuokraloukussa ei jää säästöjä. Välillä olisin saanut lainaa sen verran, että olisin voinut muuttaa erittäin vastenmieliselle asuinalueelle huonokuntoiseen kämppään, joka olisi ollut myös huono sijoitus. Välillä sitten en saisi lainaa ollenkaan. Yksineläjänä pk-seudulla on monella aika hankala tilanne. Näihin juttuihin vaikuttaa niin monet asiat: onko pystynyt säästämään yhtään, maksaako yksin elämisensä vai voiko jakaa kulut jonkun kanssa, ajankohta, asuinpaikka. Toivoisin, ettei ketään ainakaan mollattaisi siitä, jos ei lainaa saa. Ei ole aina oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Aapee888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määräaikaisella työsopimuksella ei lainaa saa. Ei ainakaan näillä palkoilla.

Olen ollut hoitoalalla töissä muutaman vuoden ja koko ajan määräaikainen työsuhde ollut. Tai siis useampia pätkiä. Olen saanut asuntolainan yksin ja nyt pari vuotta lyhentänyt lainaa. Toki säästöjä oli asp-tilillä vaadittu määrä asunnon hinnasta. Tämä pk-seudun ulkopuolella.

No kaikilla ei niitä säästöjä ole. Ja aika moni olisi ostamassa asuntoa sieltä pk-seudulta, jos saisi lainaa.

Itsekään en olisi pk-seudulta pystynyt asuntoa ostamaan. Hinnat siellä ovat niin hurjia, että hirvittäisi ottaa niin isoa lainaa. Enkä edes saisi. Tilanne kyllä pk-seudulla on hankala, kun vuokrat ovat niin korkeita, että on haastava saada palkan sivusta säästöön rahaa isoja summia. Kannustan kuitenkin laittamaan säästöön pieniäkin summia, sekin vie eteenpäin. Tsemppiä asian kanssa painiville!

Meillä on niin pienituloista väkeä Suomessa, että yhteiskunta kompensoi palkansaajille toimeentulotukea puoli miljardia vuodessa.

Toimeentulotukiasiakas ei saa luottoa, kun puuttuu maksukyky. Itse en saanut puhtaalla maksuhistorialla ja 2 velatonta asuntoa omistavana neljän tonnin luottoa pankista, koska laskivat etteivät tuloni riitä elämiseen.

No, tässäpä elelen ilman tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne pankissa laskevat, millainen on kyky maksaa laina takaisin. Otetaan nyt vaikka: nuorehko isä työssä, eka työpaikka, palkka brutto max 2500€, äiti opiskelee, lapsi mennyt juuri päivähoitoon. Autolainaa on jo, samoin molemmilla opintolainaa. Taitaa olla aika huonot speksit saada asuntolaina ilman säästöjä. Mistäs niitä säästöjä olisi ehtinyt vielä säästää.

Kannattaa hankkia omistusasunto ennen kuin alkaa lisääntyä.

Omg ihan kuin se olis läheskään kaikille mitenkään mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ajat vaihtelee. Mulla on yli keskitason säännölliset tulot, mutta vuokraloukussa ei jää säästöjä. Välillä olisin saanut lainaa sen verran, että olisin voinut muuttaa erittäin vastenmieliselle asuinalueelle huonokuntoiseen kämppään, joka olisi ollut myös huono sijoitus. Välillä sitten en saisi lainaa ollenkaan. Yksineläjänä pk-seudulla on monella aika hankala tilanne. Näihin juttuihin vaikuttaa niin monet asiat: onko pystynyt säästämään yhtään, maksaako yksin elämisensä vai voiko jakaa kulut jonkun kanssa, ajankohta, asuinpaikka. Toivoisin, ettei ketään ainakaan mollattaisi siitä, jos ei lainaa saa. Ei ole aina oma vika.

Siis ei mulla ollut tarkoitus mollata! En mä koe, että asuntolaina olisi millään muotoa hyvän elämän tae. Ihan vaan mietin, että onko se oikeasti niin vaikea saada kuin pelotellaan, kun itsestä taas tuntuu päinvastaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tulot 1000-1600 e, riippien kuukaudesta. Paljonko antaisit lainaa ja millä maksuajalla?

Ei säästöjä eikä omaisuutta, lapsia kyllä on.

Miksi ihmeessä tehdään lapsiA tuohon kurjuuteen???

Älä viitsi tyhmäillä. Et sinäkään tiedä vuosia etukäteen, saatko potkut tai tehdäänkö sinusta osa-aikainen. Jälkiviisastelu on id ioottimaisuutta.

Käsi ylös se, joka tietää täysin varmasti säilyttävänsä työnsä, tulotasonsa ja terveytensä vaikka seuraavat 18 vuotta, eli on "oikeutettu hankkimaan lapsia".

Jos joku nosti kätensä, aika pässi oot. Ja kokoomuslainen varmasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajat vaihtelee. Mulla on yli keskitason säännölliset tulot, mutta vuokraloukussa ei jää säästöjä. Välillä olisin saanut lainaa sen verran, että olisin voinut muuttaa erittäin vastenmieliselle asuinalueelle huonokuntoiseen kämppään, joka olisi ollut myös huono sijoitus. Välillä sitten en saisi lainaa ollenkaan. Yksineläjänä pk-seudulla on monella aika hankala tilanne. Näihin juttuihin vaikuttaa niin monet asiat: onko pystynyt säästämään yhtään, maksaako yksin elämisensä vai voiko jakaa kulut jonkun kanssa, ajankohta, asuinpaikka. Toivoisin, ettei ketään ainakaan mollattaisi siitä, jos ei lainaa saa. Ei ole aina oma vika.

Siis ei mulla ollut tarkoitus mollata! En mä koe, että asuntolaina olisi millään muotoa hyvän elämän tae. Ihan vaan mietin, että onko se oikeasti niin vaikea saada kuin pelotellaan, kun itsestä taas tuntuu päinvastaiselta.

No kiva, mutta taitaa olla niin, että se on helppoa siinä sun lähipiirissä ts. kuplassa. Ei ole todellakaan kaikille, vaikka olisivat ihan kunniallisia ihmisiä.

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Jos on vakuudet kunnossa, niin silloin saa lainaa. Mutta kaikilla ei ole sellaista omaisuutta mitä voisi käyttää vakuutena. Tuttava on vähän yli 50 vuotias ja haki 50 tonnin lainaa remontiin, ajatteli maksaa sen 10 vuoden maksuohjelmalla. Asuntolainaa oli vielä vähän jäljellä, mutta asunnon varuusarvo olisi riittänyt vakuudeksi tuohon uuteenkin lainaan. Pankista ei myönnetty lainaa, koska lainan maksuaika olisi ollut hyvin lähellä eläkeikää ja on riski että hän sairastuu eikä pysty työskentelemään eläkeikään asti. Minusta työ kyllä haiskahti vähän puhtaalta ilkeydeltä ja kehoitin kysymään asuntolainan siirtoa ja lisälainaa toisesta pankista. En tiedä miten kävi, taisi masentua vanhuudestaan niin paljon että unohti ja jäi odottamaan kuolemaansa.

Keskituloiselle kaverille suositeltiin pankissa, että kannattais hankkia mies, ennen ei tipu asuntolainaa. Kehaisivat vielä, että kyllä noin simpsakalle löytyy varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Miten niin tästä ei saisi puhua?

Se on selvä että rikkaiden muksut ovat tasa-arvoisempia kuin köyhien lapset, eli rikkailla on selvästi paremmat lähtökohdat. Vaikka ei saisi edes taloudellista tukea, mutta jos on tieto siitä että tarpeen vaatiessa vanhemmilla on pätkäkkää pelastaa tilanteesta, niin voi ottaa paljon suurempia taloudellisia riskiä ja näin ollen myös vaurastuu jos riskit eivät realisoidu ja ylenesähän kaikki menee hyvin. Jos elää kädestä suuhun, niin ei vaan uskalla tehdä sitä että pistäisi kaikki varansa kiinni asuntoon tai johonkin muuhun, vaan asustelee vuokralla jossa on pienempi riski, mutta tulee kalliimmaksi, eikä säästöjä kerry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut omassa lähipiirissä semmoisen pikku jutskan, josta ei ehkä saisi puhua. Jos ajatellaan vaikka ihan mun kollegoja, isoa joukkoa kolmekymppisiä naisia ja mietitään miksi useilla on jo asuntolainat maksettu ja kesämökkiäkin jo hankittu, toisilla on asunto ostettu ja lainan lyhennykset kivasti menossa ja osa ei sitten pääse edes siihen pisteeseen, että saisi sen ensiasunnon hankittua. Ja palkka kaikilla sama.

Aika monella näistä asunnollisista on esimerkiksi ollut alun perin sellainen tilanne, että vanhemmilta on löytynyt omistusasunto, jossa on voinut majailla ilmaiseksi opiskeluajan. Tämän vuoksi ei ole tarvinnut mennä hanttihommiin töihin ja/tai ottaa opintolainaa, ja on päässyt valmistumaan ja kunnon töihin reippaasti aikaisemmin kuin muut. Monilla on myös saattanut olla niin, että vanhemmat ovat muuten pystyneet tukemaan opiskeluja rahallisesti. Jollain on ehkä ollut lapsilisät säästettynä itsenäisen elämän aloittamista varten, perintöä odottamassa tai omistuksessa osakkeita tai vaikka metsää. Tai ihan mitä vaan sellaista pientä apua alkuun, joka on sitten auttanut kivasti eteenpäin. Nämä ihmiset helposti unohtavat saaneensa heti hieman eri lähtökohdat kuin asunnottomat kaverinsa, tai eivät ihan aidosti edes itse hoksaa sitä, mikä merkitys sillä voi olla, että pääsee vähän helpommalla kiinni omaan elämäänsä.

Sitten ihmetellään, kun kaikilla ei ole sitä omaa asuntoa, kun toiset ovat valmistuneet työnteon vuoksi monta vuotta myöhemmin ja makselevat isoja opintolainojaan pois.

Yksi omistusasunnottomuudelta suojaava tekijä on ehdottomasti myös pariutuminen. Jos vuokria on maksamassa kaksi, on aivan mahdollista säästää pienituloisenakin. Yksin asuva ei siihen suinkaan välttämättä pysty.

Miten niin tästä ei saisi puhua?

Se on selvä että rikkaiden muksut ovat tasa-arvoisempia kuin köyhien lapset, eli rikkailla on selvästi paremmat lähtökohdat. Vaikka ei saisi edes taloudellista tukea, mutta jos on tieto siitä että tarpeen vaatiessa vanhemmilla on pätkäkkää pelastaa tilanteesta, niin voi ottaa paljon suurempia taloudellisia riskiä ja näin ollen myös vaurastuu jos riskit eivät realisoidu ja ylenesähän kaikki menee hyvin. Jos elää kädestä suuhun, niin ei vaan uskalla tehdä sitä että pistäisi kaikki varansa kiinni asuntoon tai johonkin muuhun, vaan asustelee vuokralla jossa on pienempi riski, mutta tulee kalliimmaksi, eikä säästöjä kerry.

Niin, siis saahan siitä puhua, mutta yleensä etuoikeutetut eivät itse huomaa olevansa etuoikeutettuja ja ovat shokissa ja jopa loukkaantuvat, jos asian ottaa puheeksi. Lisäksi ihmisillä on taipumus selittää omat onnistumisensa omista ominaisuuksistaan johtuviksi ja toisten epäonnistumiset sitten taas toisten ominaisuuksista johtuviksi. Joten jos tästä puhuu etuoikeutettujen kanssa, vastaanotto ei ole välttämättä kovin hyvä, ellei ihminen satu olemaan erityisen tiedostava.