Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa anoppivihaa nyt tällaiseksi puettuna.
Jos anoppi on paha ihminen, niin onko viha sallittua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Tämä on todella hyvä tapa! Mun vanhemmat toimivat tähän tapaan. Ei ole tullut ikäviä ylläreitä, ollaan saatu sellaista tavaraa, mitä on tarvittu sellaisessa muodossa, kun halutaan. Eikä todellakaan ostateta sitä kalleinta vaihtoehtoa. Esim silloin kun kerrottiin esikoisen tulosta, niin sanoivat, että haluavat ostaa vauvalle pinnasängyn. Löydettiin käytettynä setti pinnis + hoitopöytä, maksoi yhteensä n. puolet siitä, mitä vastaava sänky uutena kaupassa.
Mun äiti on kirppis-ihmisiä, ja jos löytää jotain isompaa, niin ottaa kuvan ja kysyy Whatsappissa, että tarviiko muksu tällaista. Vastaan tarpeen mukaan. Mä tykkään tästä kovasti.
Se toinen mummu sit... huoh. Onneksi tuo enää jouluna ja syntymäpäivänä tavaraa meille. Silloinkin mieluusti mahdollisimman isoa ja näyttävää. Olisi se kuopuksen saama paloauto ollut varmasti ihan mieluinen, mutta meni samana päivänä rikki. Laatu ei ole anopilla ostokriteeri, vaan nimenomaan se näyttävyys, ja mielellään mahdollisimman äänekäs lelu. ihan järkevää, kun toinen lapsi reagoi voimakkaasti koviin ääniin :/ (joo, on tietoinen aistiyliherkkyydestä)
Mun siskoni. Kun lapset oli pieniä, antoi aina leluja joista lähti mahdollisimman kova ääni. Sitä hekotteli, miten sen täytyy olla meille vanhemmille mänttiä. Ööö...
Toinen ihmeellinen piirre on määrä. Antoi veljeni adhd-pojalle viisi kiloa suklaata kerralla. Se oli kuulemma valtavan hyvä vitsi.
Meille tuo leivonnaisia sata kappaletta. Siis sata imelää leivosta. Sata.
En tajua näitä juttuja lainkaan.
Mikä siinä viidessä kilossa suklaata kertalahjana adhd-pojalle on se vitsi? Multa puuttuu ilmeisesti joku osa huumonrintajusta, kun en tajua.
Äänekkäistä leluista mietin, että kiusa se on pienikin kiusa.
Niin, minusta hän antaa tosi paljon lahjoja, jotka on tulkittavissa ihan suoraksi vittuiluksi vanhemmille. Ja joka vuosi veljen pojan synttärien ja joulun jälkeen haukutaan selän takana se veljen pojan äiti kun tämä "ei arvosta lahjoja".
Mä oon varmaan tuon äidin sukulaissielu, kun en mäkään arvostaisi jos joku lykkäisi 5 kg suklaata mun lapselle lahjaksi.
Meillä miehellä on paino-ongelmaa ja joka kerta kun olemme siellä anoppi taputtelee häntä mahaan ja sanoon että kyllä sun tarttis nyt laihduttaa (joo, tosi kivaa, ikään kuin yli neljäkymppimem mies ei itse tietäisi ja koko ajan yrittäisi) - ja sitten mennään kahvipöytään ja ottakaa nyt sitä ja tätä ja mulla on täällä vielä tätä Viennetta-kakkuakin...
Ja jouluna käy aina niin, että me haemme hänet meille aaton viettoon ja hän on tuolloin aamulla ollut ’vielä ostamassa maitoa’ ja siellä kaupassa oli KAIKKI joulukarkit -40% (tai mitä ikinä) ja hän on sitten meille molemmille ostanut yhteensä ainakin 6 konvehtirasiaa ja lapsille myös tietenkin jo Itsenäisyyspäivän tienoilla (kun mamma ei ole ennättänyt aiemmin tuomaan...) 4-5 suklaajoukukalenteria (niitä mitä jossain vaiheessa kaupassa satutaan myymään -80% )Mikään ÄlÄ prkl osta EI auta 🤬
Meillä siis ei osteta ’herkkuja’ vaan paino-ongelmat tulee jo hyvästä ruoasta ja satunnaisesta viinistä. Joulukalenterin suklaa ehkä lapsille maistuisi mutta aika lailla menee se idea jos niitä kalentereita on pitkä rivi, enkä minä halua antaa lasten pilata hampaitaan päivittäisellä huonolla suklaalla (ja jälleen maailman jätemäärä on kasvanut tuotteilla mitä ei olisi koskaan edes pitänyt valmistaa )
Onpas tökerö anoppi. Meillä myös mies ylipainoinen, ja hänen äitinsä aikoinaan yritti "vaivihkaa" mun kautta laihduttaa miestä pitämällä esitelmää, kuinka "Jussi" on aina juonut vain rasvatonta maitoa. Ikinä ei ole mies itse ostanut rasvatonta maitoa. Mutta ei sentään ole miehen olutkumpua käynyt taputtelemassa.
Tuollainen oluella rakennettu vatsa on kyllä vakava terveysriski. Moni välittävä läheinen tuntee tarvetta puuttua liialliseen juomiseen.
On terveysriski, mutta ei se maha katoa rasvatonta maitoa litkimällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Toivottavasti miniäni kutsuvat minua ihan etunimellä.
Mun anoppi ei ole vähälahjainen reppana, vaan ilkeä, manipuloiva pahansuopa narsisti, jolla älyä on varmasti keskivertoa enemmän. Ihan varmasti tiedostaa, että hänen käytöksensä loukkaa. Ja tästä saadusta reaktiosta nauti kovastikin. Kaikki, jotka eivät hänen hoviinsa liity, ovat vihollisia. Kuten minä. Aikani yritin tulla toimeen ja sietää häntä, mutta lopulta päätin valita anopin tyytyväisyyden sijaan oman mielenterveyteni. En ole katunut tätä päätöstä.
Tietysti olisi eri asia, jos anoppi olisi ”vähän onnellinen” tapaus. Silloin varmasti viitsisi katsoa asioita sormien läpi. Mun tapauksessa kyse on ilkeydestä, tahallisesta mitätöinnistä, ei siitä, että toinen vaan ei tajuu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Mä joskus lapsena mietin, miksi meillä oli todella vähän kontaktia toiseen mummoon, vaikka kovin kaukana ei asunut. Aikuisena tajusin syyn, miksi oli näin toimittu.
Mun lapset eivät pahoja ihmisiä elämäänsä tarvitse, ei edes lähisukulaisen hahmossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Mä joskus lapsena mietin, miksi meillä oli todella vähän kontaktia toiseen mummoon, vaikka kovin kaukana ei asunut. Aikuisena tajusin syyn, miksi oli näin toimittu.
Mun lapset eivät pahoja ihmisiä elämäänsä tarvitse, ei edes lähisukulaisen hahmossa.
Sun pitää varmaan häippäistä lastes elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Sehän lienee se, että lahjan antajalle tulee hyvä mieli.
Meilläkin on tällainen liikaa lahjoja antava mummo, joka tekee sitä ihan itsensä takia.
Itse hän ei ota lahjoja vastaan ja on palauttanut kaikki vuosien aikana saamansa lahjat lahjojen antajille.
Meillä tällainen krääsänostaja mummo (ei ikinä siis ole oltu ottamatta vastaan) jätti itse käyttämättä meiltä saamansa arvokkaan lahjakortin mieluisaan paikkaan.
Jälkikäteen tajusin, että oli kateellinen siitä että meillä oli varaa ostaa tuollainen lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Tietty ihmistyyppi ylpeilee sillä että ostaa vain halpaa (ja huonoa kenties). Tavaran arvo on suoraan verrannollinen alhaiseen hintaan ja jos tuote on käytetty niin aina parempi.
Halpuus on itseisarvo, kestävyys ei niinkään ja esteettisyys/eettisyys ei lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Mä joskus lapsena mietin, miksi meillä oli todella vähän kontaktia toiseen mummoon, vaikka kovin kaukana ei asunut. Aikuisena tajusin syyn, miksi oli näin toimittu.
Mun lapset eivät pahoja ihmisiä elämäänsä tarvitse, ei edes lähisukulaisen hahmossa.
Sun pitää varmaan häippäistä lastes elämästä?
Miksi? Olenko paha, kun en suostu narsistimummun kynnysmatoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Ja mistä tietää jo ko mummo olisi viimeisinä päivinään halunnut vain haukkua lisää "kynnysmattoa".
han hän muuten lapsenlapsillensakin heidän äitiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietty ihmistyyppi ylpeilee sillä että ostaa vain halpaa (ja huonoa kenties). Tavaran arvo on suoraan verrannollinen alhaiseen hintaan ja jos tuote on käytetty niin aina parempi.
Halpuus on itseisarvo, kestävyys ei niinkään ja esteettisyys/eettisyys ei lainkaan.
Jep, nämä oman elämänsä sulovilénit. Mieluummin ostetaan viisi paitaa, jotka on parin käyttökerran jälkeen nyppyisiä ja saumat korkkiruuvilla eikä yhtä kunnollista, joka olisi käyttökelpoinen pitkään. Eivätkä nämä tajua, että oikeasti se yhden paidan osto olisi taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto.
Jos puhe ei mene perille niin kieltäytyy ottamasta hänen ostamiaan juttuja vastaan. Eiköhän luulisi sitten pikkuhiljaa tajuavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Ja mistä tietää jo ko mummo olisi viimeisinä päivinään halunnut vain haukkua lisää "kynnysmattoa".
han hän muuten lapsenlapsillensakin heidän äitiään?
Hän oli jo saattohoidossa ja vaikka olisi sanonut mitä, minä olisin sen kestänyt. En vain ehtinyt vastata puheluihin, kuoleman jälkeen näin vastaajasta monta häneltä tullutta lyhyttä puhelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Nousukas nirppanokka, kun haluaa lapselleen turvallisen kaukalon, eikä jotain jämälaarin alelaatikosta nostettua, kun halvalla sai?
Nyt on vedetty mutkat todella suoraksi.