Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Yv kirjoitti:
Tässä koko ketjussa saan lukea ihmisen sivistyksen ja myös sen puutteen.
Sana kiitollisuus on monella täysin ala-arvostettu, tuntematon käsite.
Nämä mummot jotka tavaroita teille lahjoittaa ovat käsittääkseni vaatimattomista oloista tai ainakin lapsuuskodeista.
Ei tälläistä yltäkylläisyyttä jota nyt monella teistä ehkä on ole ollut tässä maassa kuin harvoilla.
Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kannattaa olla vähän kiitollisempi teidänkin.
Voisin olla lastenne mummo (55.v) ja ihmettelen todellakin sitä mitä täältä luen.
Itse koitan ostaa kestävää , laadukasta tavaraa, mutta lahja halpakin on aina otettu kiittäen ja kunnioituksella vastaan.
Olen sen myös omille neljälle lapselleni yrittänyt opettaa (19-24 vuotiaat)
Elämä voi joskus näyttää myös toisen puolen.
Voi tulla sairautta, avioero tai muuta surullista ja silloin ehkä vasta ymmärtää mitä on empatia ja se että elämässä on oikeastaan paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut materiat.
Erehdyt nyt luulemaan että kaikki roskaa toisten koteihin raahaavat mummelit haluaisivat ilahduttaa tuomillaan "lahjoilla". Itse näkisin tuon toiminnan pelkkänä mummon ostosriippuvuutena jota voi toteuttaa mielin määrin tyhjentämällä halpakauppojen alelaarit ja viemällä "saaliin" muiden riesaksi. Lisäksi voi haukkua kaikille tutuille "sen ilkeän miniän" joka ei kiittele vuolaasti joka saakutan halvasta romusta mitä mummo keksii lapsiperheen riesaksi tunkea. Ihan kuin kaikilla olisi säilytystilaa jonkun mt-ongelmaisen vanhuksen pahimmillaan viikottain tuomille leluille, koriste-esineille, vaatteille tai vaikka huonekaluille.
Onkohan tämä tietyn ikäluokan ongelma että on pitää pyöriä halpamarketeissa saalistamassa halpaa roinaa välittämättä siitä tulevatko tavarat tarpeeseen, pakko vaan ostaa kun halvalla saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yv kirjoitti:
Tässä koko ketjussa saan lukea ihmisen sivistyksen ja myös sen puutteen.
Sana kiitollisuus on monella täysin ala-arvostettu, tuntematon käsite.
Nämä mummot jotka tavaroita teille lahjoittaa ovat käsittääkseni vaatimattomista oloista tai ainakin lapsuuskodeista.
Ei tälläistä yltäkylläisyyttä jota nyt monella teistä ehkä on ole ollut tässä maassa kuin harvoilla.
Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kannattaa olla vähän kiitollisempi teidänkin.
Voisin olla lastenne mummo (55.v) ja ihmettelen todellakin sitä mitä täältä luen.
Itse koitan ostaa kestävää , laadukasta tavaraa, mutta lahja halpakin on aina otettu kiittäen ja kunnioituksella vastaan.
Olen sen myös omille neljälle lapselleni yrittänyt opettaa (19-24 vuotiaat)
Elämä voi joskus näyttää myös toisen puolen.
Voi tulla sairautta, avioero tai muuta surullista ja silloin ehkä vasta ymmärtää mitä on empatia ja se että elämässä on oikeastaan paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut materiat.
Kyllä on sivistyksen puutetta, jos kielloista huolimatta yrittää täyttää aikuisen lapsensa kodin tavaroilla, joita ei tarvita.
Turha ihmetellä, miksi teidän omat lapset eivät kunnioita teitä.
Viimeistään murrosiässä alkaa kapinointi kyseenalaistaen teidän pikkumaisuutta.
Ihme kireitä äitejä! Mikä se niin puristaa?
Mitä teillä miehet sanoo näistä tavarakapinoista?
Vai sanooko ne mitään?
Vierailija kirjoitti:
Mitä teillä miehet sanoo näistä tavarakapinoista?
Vai sanooko ne mitään?
Vihaa sitä turhaa tavaraa vielä enemmän kuin minä. Yrittänyt suitsia äitiään. Äidin läväyttäessä kyyneleet peliin, niin mies sit mieluummin ottaa tavarat ja roudaa ne roskikseen äitinsä lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.
Eli se tavaran ostelija eli mummo saa ostelusta mielihyvän asap, ei se lapsi. Ihan yhtä paljon mielihyvää saa tallettaessa tavaroihin menneen rahan tilille tai rahastoon, siitä kertyy vuosien myötä iso summa. Lapsenlapsen ilo on moninkertaista, kun hän saa aikanaan rahan omaan käyttöönsä. Enemmän rahasta on silloin hyötyä.
Jos niitä vaatteita kuitenkin haluaa antaa, niin pienelle lapselle on helppo neuloa ja ommella itse. Kankaat ja langat voi valita parasta laatua eikä tule edes kalliiksi. Muutamalla eurolla saa lapselle kirjoneulesukat ja -lapaset, ostaen niihin menee monta kymppiä.
No mikä tässä nyt on ongelma, joku haluaa ostella tavaroita hyväntekeväisyyteen sen sijaan että kantaisi ei-toivottua tavaraa lapsensa perheeseen. Lapsenlapselle antaa aikaansa. Eikös tämä ole ihan win-win tilanne? Ilmeisesti ei kun rahaa pitäisi antaa.
Ja mikä sinäkin olet sanomaan mistä tämä mummo sää mielihyvää? Jos joku sää mielihyvää tavaran ostelusta niin ihan loistavaa että se tavara sitten menee tarvitseville. En ymmärrä tätä alapeukutusta.
Vierailija kirjoitti:
Turha ihmetellä, miksi teidän omat lapset eivät kunnioita teitä.
Viimeistään murrosiässä alkaa kapinointi kyseenalaistaen teidän pikkumaisuutta.
Ihme kireitä äitejä! Mikä se niin puristaa?
Niin, kyllähän se on hyvä että opetetaan pienestä pitäen lapsille, että puoliaan ei saa pitää, vaan on ihan OK että joku ulkopuolinen täyttää kämpän turhalla tavaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.
Eli se tavaran ostelija eli mummo saa ostelusta mielihyvän asap, ei se lapsi. Ihan yhtä paljon mielihyvää saa tallettaessa tavaroihin menneen rahan tilille tai rahastoon, siitä kertyy vuosien myötä iso summa. Lapsenlapsen ilo on moninkertaista, kun hän saa aikanaan rahan omaan käyttöönsä. Enemmän rahasta on silloin hyötyä.
Jos niitä vaatteita kuitenkin haluaa antaa, niin pienelle lapselle on helppo neuloa ja ommella itse. Kankaat ja langat voi valita parasta laatua eikä tule edes kalliiksi. Muutamalla eurolla saa lapselle kirjoneulesukat ja -lapaset, ostaen niihin menee monta kymppiä.
No mikä tässä nyt on ongelma, joku haluaa ostella tavaroita hyväntekeväisyyteen sen sijaan että kantaisi ei-toivottua tavaraa lapsensa perheeseen. Lapsenlapselle antaa aikaansa. Eikös tämä ole ihan win-win tilanne? Ilmeisesti ei kun rahaa pitäisi antaa.
Ja mikä sinäkin olet sanomaan mistä tämä mummo sää mielihyvää? Jos joku sää mielihyvää tavaran ostelusta niin ihan loistavaa että se tavara sitten menee tarvitseville. En ymmärrä tätä alapeukutusta.
Ostakoon lasten tarvikkeita niin paljon kuin sielu ja lompsa sietää, mutta sen lapsenlapsen kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla.
- -
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Erittäin hyvää yrittäjyyskasvatusta, tavarat kotona valmiina, vuokraa pöytä, opetat lapsesi tekemään kauppaa, budjetoimaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.
Eli se tavaran ostelija eli mummo saa ostelusta mielihyvän asap, ei se lapsi. Ihan yhtä paljon mielihyvää saa tallettaessa tavaroihin menneen rahan tilille tai rahastoon, siitä kertyy vuosien myötä iso summa. Lapsenlapsen ilo on moninkertaista, kun hän saa aikanaan rahan omaan käyttöönsä. Enemmän rahasta on silloin hyötyä.
Jos niitä vaatteita kuitenkin haluaa antaa, niin pienelle lapselle on helppo neuloa ja ommella itse. Kankaat ja langat voi valita parasta laatua eikä tule edes kalliiksi. Muutamalla eurolla saa lapselle kirjoneulesukat ja -lapaset, ostaen niihin menee monta kymppiä.
No mikä tässä nyt on ongelma, joku haluaa ostella tavaroita hyväntekeväisyyteen sen sijaan että kantaisi ei-toivottua tavaraa lapsensa perheeseen. Lapsenlapselle antaa aikaansa. Eikös tämä ole ihan win-win tilanne? Ilmeisesti ei kun rahaa pitäisi antaa.
Ja mikä sinäkin olet sanomaan mistä tämä mummo sää mielihyvää? Jos joku sää mielihyvää tavaran ostelusta niin ihan loistavaa että se tavara sitten menee tarvitseville. En ymmärrä tätä alapeukutusta.
No täällä on puhuttu pienituloisesta eläkeläisestä, joka tinkii omista menoista että saa ostettua lapsenlapselle tavaraa, mutta pienistä tuloista johtuen se tavara on aina halvinta mahdollista ja sitä on paljon. Näin siitäkin huolimatta, että hänen aikuiset lapsensa puolisoineen ovat hyvätuloisia.
Kyllä minua surettaisi, jos isovanhempi kantaisi lapsille muovileluja ja kertoisi samalla reissulla, miten pieni eläke ei riitä, kun lääkkeitäkään ei ole vara ostaa. Se ei muuta tilannetta, jos isovanhempi veisi kaiken ostamansa hyväntekeväisyyteen.
Miksi jalkaa pitää tukea oikeanlaisella nahkakengällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yv kirjoitti:
Tässä koko ketjussa saan lukea ihmisen sivistyksen ja myös sen puutteen.
Sana kiitollisuus on monella täysin ala-arvostettu, tuntematon käsite.
Nämä mummot jotka tavaroita teille lahjoittaa ovat käsittääkseni vaatimattomista oloista tai ainakin lapsuuskodeista.
Ei tälläistä yltäkylläisyyttä jota nyt monella teistä ehkä on ole ollut tässä maassa kuin harvoilla.
Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kannattaa olla vähän kiitollisempi teidänkin.
Voisin olla lastenne mummo (55.v) ja ihmettelen todellakin sitä mitä täältä luen.
Itse koitan ostaa kestävää , laadukasta tavaraa, mutta lahja halpakin on aina otettu kiittäen ja kunnioituksella vastaan.
Olen sen myös omille neljälle lapselleni yrittänyt opettaa (19-24 vuotiaat)
Elämä voi joskus näyttää myös toisen puolen.
Voi tulla sairautta, avioero tai muuta surullista ja silloin ehkä vasta ymmärtää mitä on empatia ja se että elämässä on oikeastaan paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jotkut materiat.
Minä olen saman ikäinen kuin sinä. Minä en osaisi olla kiitollinen ostosriippuvuudesta kärsivästä sukulaisesta, joka kantaa meille tavaraa vaikkei sille olisi mitään käyttöä kuten kynttilänjalkoja tai liian pieniä vaatteita lapsille. Niihin pieniin ostoksiin menee lopulta hirveän paljon rahaa ja ihan hukkaan. Miehen täti oli tällainen, joka osti mahdollisimman halpaa ja mahdollisimman paljon. Pieni lapsi kyllä ilahtui, kun sai muovilelun, mutta lopulta siitä tuli itku, kun joskus lelu meni rikki jo pakkausta avatessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jalkaa pitää tukea oikeanlaisella nahkakengällä?
Pienen lapsen jalka on kuin muovailuvahaa. Jos se heti alusta asti menee virheasentoon, siitä seuraa loppuelämän vaivaa. Jos nuorena ei vaivoja olekaan, niin keski-iässä niitä alkaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla.
- -
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Erittäin hyvää yrittäjyyskasvatusta, tavarat kotona valmiina, vuokraa pöytä, opetat lapsesi tekemään kauppaa, budjetoimaan jne.
Hyvä idea, pistän tuon 4-vuotiaan budjetoimaan lauantain kunniaksi! Saa tienata vastedes karkkirahansa myymällä mummun tuoman turhan krääsän kirpparilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Jonkun mielestä 7 veljestä on laatulanka. Sitä kyllä on tarjouksessa. Itse en siitä tekisi pienelle lapselle mitään, kun on niin karkeaa.
Luulen, että tuo paljon ja halpaa on sukupolvikokemuksista kumpuavaa. Aloittajan mummon ikäluokka on sota-ajan jälkeen syntyneitä, joista isolla osalla on ollut puutetta kaikesta ja kaikessa on ollut pakko säästää. Nyt, kun heillä vähävaraisinakin on enemmän rahaa kuin omilla vanhemmillaan koskaan oli, he haluavat "auttaa" lapsiaan kantamalla näille krääsää, jota itse eivät aikanaan saaneet.
Oma äitini on tällainen, tosin nykyään tuo vain aniharvoin mitään tavaraa, koska on kaiketi kuunnellut puhetta, kun olen jutellut, ettei meillä piitata ylimääräisestä tavarasta. Kun olin lapsi/nuori varsinkin joulut olivat usein pettymyksiä: monesti kävi niin, että pyysin yhtä tiettyä vähän kalliimpaa lahjaa, mutta sain sensijaan säkillisen halpisroinaa. Samalla rahalla olisi saanut sen toivomanikin asian, mutta määrä tuntui olevan aina tärkeämpää kuin mikään muu.
En ymmärrä, miksi niin monet haukkuvat aloittajaa. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta kerätä nurkkiinsa tavaraa, jolle hänellä ei ole käyttöä vain siksi, että jollain toisella ei ole varaa ostaa edes sitä halvinta keinokuitubodya. Hyvähän se vain on, että panostetaan laatuun ja ostetaan vähemmän! Ajatelkaa, miten paljon tekstiilijätettä kertyy juurikin lastenvaatteista vuosittain. Ne käyvät nopeasti pieniksi ja jos vaate on kovin huonolaatuinen, se ei kelpaa enää kierrätettäväksi uudelle käyttäjälle. Tällainen vaate päätyy roskiin ja kaatopaikalle kuormittamaan ympäristöä, jossa ne teidän vauvanne tulevat elämään vielä pitkään teidän jälkeenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
"Lähes jatkuvasti jossain paikassa" on eri asia mitä "jatkuvasti". Lankojen lisäksi myös puikkoja on tarjouksessa, itsekin olen ostanut bambusukkapuikot 1,50 eurolla. Hyvin toimivat vaikka halvat olivat. Jos ei ole vara ostaa kuin yhdet puikot, niin sitten neuloo neuleita, joita sillä puikkokoolla voi tehdä. Novitan lankoja myydään joka marketissa ja Nallesta ainakin saa lapsille sopivia sukkia. Hyvin ne ovat kelvanneet hyväntekeväisyyteenkin.
Lahjasta pitää olla kiitollinen- siitä joulu tai synttärilahjasta ei ole kohteliasta nyrpistellä. Hienovaraisesti sen voi laittaa kierrätykseen.
Mutta jatkuva turhan tavaran raahaaminen toisille on järjenvastaista- mummon rahat menevät hukkaan ja asiasta on kaikille vaivaa ja pahaa mieltä kun mummo kyttää onko tavarat esillä.
Mutta vaikeaa on estääkään. Anoppi toi tosi ruman savityön kirpparilta, jonkun mietelauselautasen ja rupesi hössöttään että laitetaan se teidän terassille roikkumaan. What?! Jos ostaisin hänelle jotain valkoisia belle riviera maison kylttejä hänen parvekkeelleen- olisiko se hänestä oikeasti kivaa?!
Ugh kuulostat rasittavalta ihmiseltä.