Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Varmaan sama kuin häälahjoissa: rahastusta. ”Mä en välitä susta mä vaan haluan sun rahat” ”sulla on niin huono maku ettei sun ostamat kelpaa”
Vaikka kyse on useimmiten siitä, että ihmiset ei kaipaa nurkkiinsa satoja @kyllä tuotakin pyyhettä/verhoa/potkupukua/kahviastiastoa/turvakaukaloa/kumisaappaita jossain tapauksessa sen jonkun kerran voi käyttää - nykyihmisellä kun on aivan tarpeeksi tavaraa. Ja useilla vanhemmilla rahaakin, ettei ole ihan pakko kaikkea mitä joku jostain halvalla saa, säilöä ja käyttää väkisin, vaan voi oikeasti valita oman mielen, tyylin, ekologisuuden ja laatukäsityksen mukaista.
T. Se mummo joka ostaa askartelutarvikkeita ja muuta mitä käytämme yhdessä lapsen kanssa/meillä, ja joka on vielä perinyt Pula-aika -geenin eli en kestä sitä ’heittää pois sitten’-ajatusmaailmaa.
Ja mielelläni annan kaikille lahjaksi rahaa - itse olen nyt 25v käyttänyt aivan täysin meidän tyyliin sopimatonta Iittalan kahviastiastoa vain koska joku muinainen sukulainen oli keksinyt että sellainen olisi hyvä idea meille häälahjaksi... nyt on tytär onneksi kertonut että se on ihana ja hän voisi sitten aikanaan periä sen (voi olla siis että nyt ostan mieluisen ja annan sen häälahjan tytölle, jes jes jes!)
Mä en ymmärrä tuota rahastuspointtia. Jos sen lahjan hankkii joka tapauksessa, niin eikö se ole oikeastaan ihan sama, missä muodossa sen lahjan antaa? Jos toisella oikeasti on kämppä täynnä kaikkea mitä tarvitsee, niin eikö raha ole silloin paras vaihtoehto? Tai miksi väkisin ostaa toiselle jotain Ikean juomalaseja, jos hän haluaa muumimukeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Varmaan sama kuin häälahjoissa: rahastusta. ”Mä en välitä susta mä vaan haluan sun rahat” ”sulla on niin huono maku ettei sun ostamat kelpaa”
Vaikka kyse on useimmiten siitä, että ihmiset ei kaipaa nurkkiinsa satoja @kyllä tuotakin pyyhettä/verhoa/potkupukua/kahviastiastoa/turvakaukaloa/kumisaappaita jossain tapauksessa sen jonkun kerran voi käyttää - nykyihmisellä kun on aivan tarpeeksi tavaraa. Ja useilla vanhemmilla rahaakin, ettei ole ihan pakko kaikkea mitä joku jostain halvalla saa, säilöä ja käyttää väkisin, vaan voi oikeasti valita oman mielen, tyylin, ekologisuuden ja laatukäsityksen mukaista.
T. Se mummo joka ostaa askartelutarvikkeita ja muuta mitä käytämme yhdessä lapsen kanssa/meillä, ja joka on vielä perinyt Pula-aika -geenin eli en kestä sitä ’heittää pois sitten’-ajatusmaailmaa.
Ja mielelläni annan kaikille lahjaksi rahaa - itse olen nyt 25v käyttänyt aivan täysin meidän tyyliin sopimatonta Iittalan kahviastiastoa vain koska joku muinainen sukulainen oli keksinyt että sellainen olisi hyvä idea meille häälahjaksi... nyt on tytär onneksi kertonut että se on ihana ja hän voisi sitten aikanaan periä sen (voi olla siis että nyt ostan mieluisen ja annan sen häälahjan tytölle, jes jes jes!)Mä en ymmärrä tuota rahastuspointtia. Jos sen lahjan hankkii joka tapauksessa, niin eikö se ole oikeastaan ihan sama, missä muodossa sen lahjan antaa? Jos toisella oikeasti on kämppä täynnä kaikkea mitä tarvitsee, niin eikö raha ole silloin paras vaihtoehto? Tai miksi väkisin ostaa toiselle jotain Ikean juomalaseja, jos hän haluaa muumimukeja?
En minäkään. Enkä sitä että mikä on sellaisen ei-toivotun lahjan idea. Ketä se ilahduttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Kirjoneuleet on karmeita pienten lasten kanssa. Ne langan juoksutukset nurjalla ja pienen lapsen varpaat ja sormet on toimimaton yhtälö.
Joo. Me saatiin liian pieni kirjoneuleinen tekokuituinen ”villahaalari” jossa nurja puoli täynnä noita lankoja ja pikkiriikkiset kahdeksansakaraiset napit ja liian pienet napinreiät.
Ei paljon naurattanut se ulospukeminen kahden lapsen kanssa. Lahjan antaja kyylää kärppänä että käytettiin ko haalaria.
Kirjoitinkin "taiten tehtyjä". Noiden neuloja selvästikin tarvitsee lisää harjoitusta. Itse tehty ei välttämättä tarkoita hyvää, mutta mieluummin sitä ottaa yhden huonosti tehdyn villaneuleen mitä kassitolkulla kiinalaista muovihärpäkettä.
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.
Niinhän tässä on annettukin ja monessa kommentissa on sanottu, että mummojen antama aika lapsenlapsille on ihan parasta. Kritiikkiä on tullut vain siitä, kun osa mummoista kantaa lapsensa kotiin käyttökelvotonta tavaraa ja vaatetta kielloista huolimatta. Voihan mummo pitää löytämänsä aarteet omassa kodissaan ja leikkiä siellä niillä lapsen kanssa yhdessä.
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.
Kukaan ei ole millään tavalla sekaantunut mummojen elämään. Muumothan ne sekaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.
Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Osaan mutta en neulo. Miksi miniä (tai tytärkään) saisi määrätä että minun pitää tehdä jotain mitä minä olen AINA inhonnut?
Oikeasti luulen, että nämä 70+ mummot ovat omille lapsilleen neuloneet ja ommelleet ja eläneet aikaa jolloin ei ollut tuota krääsää ostettavaksi saati rahaa tuhlattavaksi. Joten he tekevät sitä nyt ENSIMMÄISTÄ kertaa. Minun neuvoni olisi kohtuudella sitä ymmärtää ja sinnikkäästi toistaa omaa kantaansa, mutta antaa mummon myös vähän tehdä tyhmiä ostoksia jos on tehdäkseen.
Meillä oli Yver Rocher -mamma. Mamma joka ei voinut olla tilaamatta jotain merkillistä Rocherilta, koska sieltä sai aina jotain rihkamakoruja, peltirasioita, kynsisettejä jne kun riittävästi tilasi - ja meidän lapset sai ne kaikki joululahjoiksi... myös kaikki lehtitilausten bambukipot ja rantalaukut oli pakko haalia (meille lahjoiksi, tietenkin) - ei häntä asiaa ikinä saanut ymmärtämään, mutta itse toivottavasti jotain siitä opin :)
Yver Rocher -mammalle joululahjaksi kaikki mäkkärin ja hesen lelukylkiäiset, kuponkitarjoukset, ilman käsiä maalatut joulukorttiniput, nippu mainoskyniä ja kahviloista kerätyt servietit - mitä vielä? Tuo on ärrrrrrsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Tämä on todella hyvä tapa! Mun vanhemmat toimivat tähän tapaan. Ei ole tullut ikäviä ylläreitä, ollaan saatu sellaista tavaraa, mitä on tarvittu sellaisessa muodossa, kun halutaan. Eikä todellakaan ostateta sitä kalleinta vaihtoehtoa. Esim silloin kun kerrottiin esikoisen tulosta, niin sanoivat, että haluavat ostaa vauvalle pinnasängyn. Löydettiin käytettynä setti pinnis + hoitopöytä, maksoi yhteensä n. puolet siitä, mitä vastaava sänky uutena kaupassa.
Mun äiti on kirppis-ihmisiä, ja jos löytää jotain isompaa, niin ottaa kuvan ja kysyy Whatsappissa, että tarviiko muksu tällaista. Vastaan tarpeen mukaan. Mä tykkään tästä kovasti.
Se toinen mummu sit... huoh. Onneksi tuo enää jouluna ja syntymäpäivänä tavaraa meille. Silloinkin mieluusti mahdollisimman isoa ja näyttävää. Olisi se kuopuksen saama paloauto ollut varmasti ihan mieluinen, mutta meni samana päivänä rikki. Laatu ei ole anopilla ostokriteeri, vaan nimenomaan se näyttävyys, ja mielellään mahdollisimman äänekäs lelu. ihan järkevää, kun toinen lapsi reagoi voimakkaasti koviin ääniin :/ (joo, on tietoinen aistiyliherkkyydestä)
Mun siskoni. Kun lapset oli pieniä, antoi aina leluja joista lähti mahdollisimman kova ääni. Sitä hekotteli, miten sen täytyy olla meille vanhemmille mänttiä. Ööö...
Toinen ihmeellinen piirre on määrä. Antoi veljeni adhd-pojalle viisi kiloa suklaata kerralla. Se oli kuulemma valtavan hyvä vitsi.
Meille tuo leivonnaisia sata kappaletta. Siis sata imelää leivosta. Sata.
En tajua näitä juttuja lainkaan.
Mikä siinä viidessä kilossa suklaata kertalahjana adhd-pojalle on se vitsi? Multa puuttuu ilmeisesti joku osa huumonrintajusta, kun en tajua.
Äänekkäistä leluista mietin, että kiusa se on pienikin kiusa.
Niin, minusta hän antaa tosi paljon lahjoja, jotka on tulkittavissa ihan suoraksi vittuiluksi vanhemmille. Ja joka vuosi veljen pojan synttärien ja joulun jälkeen haukutaan selän takana se veljen pojan äiti kun tämä "ei arvosta lahjoja".
Mä oon varmaan tuon äidin sukulaissielu, kun en mäkään arvostaisi jos joku lykkäisi 5 kg suklaata mun lapselle lahjaksi.
Meillä miehellä on paino-ongelmaa ja joka kerta kun olemme siellä anoppi taputtelee häntä mahaan ja sanoon että kyllä sun tarttis nyt laihduttaa (joo, tosi kivaa, ikään kuin yli neljäkymppimem mies ei itse tietäisi ja koko ajan yrittäisi) - ja sitten mennään kahvipöytään ja ottakaa nyt sitä ja tätä ja mulla on täällä vielä tätä Viennetta-kakkuakin...
Ja jouluna käy aina niin, että me haemme hänet meille aaton viettoon ja hän on tuolloin aamulla ollut ’vielä ostamassa maitoa’ ja siellä kaupassa oli KAIKKI joulukarkit -40% (tai mitä ikinä) ja hän on sitten meille molemmille ostanut yhteensä ainakin 6 konvehtirasiaa ja lapsille myös tietenkin jo Itsenäisyyspäivän tienoilla (kun mamma ei ole ennättänyt aiemmin tuomaan...) 4-5 suklaajoukukalenteria (niitä mitä jossain vaiheessa kaupassa satutaan myymään -80% )Mikään ÄlÄ prkl osta EI auta 🤬
Meillä siis ei osteta ’herkkuja’ vaan paino-ongelmat tulee jo hyvästä ruoasta ja satunnaisesta viinistä. Joulukalenterin suklaa ehkä lapsille maistuisi mutta aika lailla menee se idea jos niitä kalentereita on pitkä rivi, enkä minä halua antaa lasten pilata hampaitaan päivittäisellä huonolla suklaalla (ja jälleen maailman jätemäärä on kasvanut tuotteilla mitä ei olisi koskaan edes pitänyt valmistaa )
Onpas tökerö anoppi. Meillä myös mies ylipainoinen, ja hänen äitinsä aikoinaan yritti "vaivihkaa" mun kautta laihduttaa miestä pitämällä esitelmää, kuinka "Jussi" on aina juonut vain rasvatonta maitoa. Ikinä ei ole mies itse ostanut rasvatonta maitoa. Mutta ei sentään ole miehen olutkumpua käynyt taputtelemassa.
Tuollainen oluella rakennettu vatsa on kyllä vakava terveysriski. Moni välittävä läheinen tuntee tarvetta puuttua liialliseen juomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Ja se yksi saasta on monikossa mummot?
Jos joku on saasta, hän on saasta. Ei se isoäitiys ihmisiä pese puhtaaksi. Kakkapäät on edelleen ihan samanlaisia kakkapäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Tämä on todella hyvä tapa! Mun vanhemmat toimivat tähän tapaan. Ei ole tullut ikäviä ylläreitä, ollaan saatu sellaista tavaraa, mitä on tarvittu sellaisessa muodossa, kun halutaan. Eikä todellakaan ostateta sitä kalleinta vaihtoehtoa. Esim silloin kun kerrottiin esikoisen tulosta, niin sanoivat, että haluavat ostaa vauvalle pinnasängyn. Löydettiin käytettynä setti pinnis + hoitopöytä, maksoi yhteensä n. puolet siitä, mitä vastaava sänky uutena kaupassa.
Mun äiti on kirppis-ihmisiä, ja jos löytää jotain isompaa, niin ottaa kuvan ja kysyy Whatsappissa, että tarviiko muksu tällaista. Vastaan tarpeen mukaan. Mä tykkään tästä kovasti.
Se toinen mummu sit... huoh. Onneksi tuo enää jouluna ja syntymäpäivänä tavaraa meille. Silloinkin mieluusti mahdollisimman isoa ja näyttävää. Olisi se kuopuksen saama paloauto ollut varmasti ihan mieluinen, mutta meni samana päivänä rikki. Laatu ei ole anopilla ostokriteeri, vaan nimenomaan se näyttävyys, ja mielellään mahdollisimman äänekäs lelu. ihan järkevää, kun toinen lapsi reagoi voimakkaasti koviin ääniin :/ (joo, on tietoinen aistiyliherkkyydestä)
Mun siskoni. Kun lapset oli pieniä, antoi aina leluja joista lähti mahdollisimman kova ääni. Sitä hekotteli, miten sen täytyy olla meille vanhemmille mänttiä. Ööö...
Toinen ihmeellinen piirre on määrä. Antoi veljeni adhd-pojalle viisi kiloa suklaata kerralla. Se oli kuulemma valtavan hyvä vitsi.
Meille tuo leivonnaisia sata kappaletta. Siis sata imelää leivosta. Sata.
En tajua näitä juttuja lainkaan.
Mikä siinä viidessä kilossa suklaata kertalahjana adhd-pojalle on se vitsi? Multa puuttuu ilmeisesti joku osa huumonrintajusta, kun en tajua.
Äänekkäistä leluista mietin, että kiusa se on pienikin kiusa.
Niin, minusta hän antaa tosi paljon lahjoja, jotka on tulkittavissa ihan suoraksi vittuiluksi vanhemmille. Ja joka vuosi veljen pojan synttärien ja joulun jälkeen haukutaan selän takana se veljen pojan äiti kun tämä "ei arvosta lahjoja".
Mä oon varmaan tuon äidin sukulaissielu, kun en mäkään arvostaisi jos joku lykkäisi 5 kg suklaata mun lapselle lahjaksi.
Meillä miehellä on paino-ongelmaa ja joka kerta kun olemme siellä anoppi taputtelee häntä mahaan ja sanoon että kyllä sun tarttis nyt laihduttaa (joo, tosi kivaa, ikään kuin yli neljäkymppimem mies ei itse tietäisi ja koko ajan yrittäisi) - ja sitten mennään kahvipöytään ja ottakaa nyt sitä ja tätä ja mulla on täällä vielä tätä Viennetta-kakkuakin...
Ja jouluna käy aina niin, että me haemme hänet meille aaton viettoon ja hän on tuolloin aamulla ollut ’vielä ostamassa maitoa’ ja siellä kaupassa oli KAIKKI joulukarkit -40% (tai mitä ikinä) ja hän on sitten meille molemmille ostanut yhteensä ainakin 6 konvehtirasiaa ja lapsille myös tietenkin jo Itsenäisyyspäivän tienoilla (kun mamma ei ole ennättänyt aiemmin tuomaan...) 4-5 suklaajoukukalenteria (niitä mitä jossain vaiheessa kaupassa satutaan myymään -80% )Mikään ÄlÄ prkl osta EI auta 🤬
Meillä siis ei osteta ’herkkuja’ vaan paino-ongelmat tulee jo hyvästä ruoasta ja satunnaisesta viinistä. Joulukalenterin suklaa ehkä lapsille maistuisi mutta aika lailla menee se idea jos niitä kalentereita on pitkä rivi, enkä minä halua antaa lasten pilata hampaitaan päivittäisellä huonolla suklaalla (ja jälleen maailman jätemäärä on kasvanut tuotteilla mitä ei olisi koskaan edes pitänyt valmistaa )
No se maailman jätemäärä niistä suklaakalentereista on olemassa joka tapauksessa, heität sinä ne kalenterit jätteisiin tai kauppa, joka ne myytäväkseen hankki.
Eihän niitä anopin herkkuja ole pakko syödä, ei se niitä nyt sentään pakottamalla suuhun työnnä. Anoppisi taitaa vaan olla sitä ikäluokkaa, joka on tottunut siihen että herkkuja on tarjolla. Voihan sitä viennettaakin ottaa vain ihan pikku pikku siivun. Jokainen on itse vastuussa siitä, mitä suuhunsa pistää.
Oikeesti, en voi uskoa, että ongelma on mikään suuri. Siitä voi tehdä suuren kyllä.
Olen itse tilanteessa, jossa tuollainen tavaroita tai herkkuja tyrkyttävä anoppi olisi maailman pienin murhe. En toivo kenellekään elämään suuria vaikeuksia, mutta toivoisin, että ihmiset suhteuttaisivat asioita oikein. Kun ei ole suuria huolia, silloin pitää olla asiantilaansa tyytyväinen ja nauttia elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Mitä epäkunnioittavaa siinä on?
Itse haluaisin mummona antaa lahjoja näin: a. Lapsen vanhempi sanoo selkeästi ja tarkasti mitä puuttuu ja minä ostan ja siltkin vielä vaihtoa varten kuitti vanhemmalle, b. Menen yhdessä vanhemman kanssa ostamaan, c. Annan rahat ja vanhempi ostaa, d. Annan vain rahaa tai e. Laitan rahaa tilille. Tililtä rahaa voi sitten käyttää rahaa harkinnan mukaan, esim maksaa lapselle jonkin harrastuksen.
Jo nyt olen myös omien lasten kanssa tehnyt sitä että istutan jonkin kasvin mökille lahjaksi.
Mulle ei tuota minkäänlaista tunnekokemusta ostaa t-paita Tokmannilta. Tai edes pientä ja söpöä.
Tämä on todella hyvä tapa! Mun vanhemmat toimivat tähän tapaan. Ei ole tullut ikäviä ylläreitä, ollaan saatu sellaista tavaraa, mitä on tarvittu sellaisessa muodossa, kun halutaan. Eikä todellakaan ostateta sitä kalleinta vaihtoehtoa. Esim silloin kun kerrottiin esikoisen tulosta, niin sanoivat, että haluavat ostaa vauvalle pinnasängyn. Löydettiin käytettynä setti pinnis + hoitopöytä, maksoi yhteensä n. puolet siitä, mitä vastaava sänky uutena kaupassa.
Mun äiti on kirppis-ihmisiä, ja jos löytää jotain isompaa, niin ottaa kuvan ja kysyy Whatsappissa, että tarviiko muksu tällaista. Vastaan tarpeen mukaan. Mä tykkään tästä kovasti.
Se toinen mummu sit... huoh. Onneksi tuo enää jouluna ja syntymäpäivänä tavaraa meille. Silloinkin mieluusti mahdollisimman isoa ja näyttävää. Olisi se kuopuksen saama paloauto ollut varmasti ihan mieluinen, mutta meni samana päivänä rikki. Laatu ei ole anopilla ostokriteeri, vaan nimenomaan se näyttävyys, ja mielellään mahdollisimman äänekäs lelu. ihan järkevää, kun toinen lapsi reagoi voimakkaasti koviin ääniin :/ (joo, on tietoinen aistiyliherkkyydestä)
Mun siskoni. Kun lapset oli pieniä, antoi aina leluja joista lähti mahdollisimman kova ääni. Sitä hekotteli, miten sen täytyy olla meille vanhemmille mänttiä. Ööö...
Toinen ihmeellinen piirre on määrä. Antoi veljeni adhd-pojalle viisi kiloa suklaata kerralla. Se oli kuulemma valtavan hyvä vitsi.
Meille tuo leivonnaisia sata kappaletta. Siis sata imelää leivosta. Sata.
En tajua näitä juttuja lainkaan.
Mikä siinä viidessä kilossa suklaata kertalahjana adhd-pojalle on se vitsi? Multa puuttuu ilmeisesti joku osa huumonrintajusta, kun en tajua.
Äänekkäistä leluista mietin, että kiusa se on pienikin kiusa.
Niin, minusta hän antaa tosi paljon lahjoja, jotka on tulkittavissa ihan suoraksi vittuiluksi vanhemmille. Ja joka vuosi veljen pojan synttärien ja joulun jälkeen haukutaan selän takana se veljen pojan äiti kun tämä "ei arvosta lahjoja".
Mä oon varmaan tuon äidin sukulaissielu, kun en mäkään arvostaisi jos joku lykkäisi 5 kg suklaata mun lapselle lahjaksi.
Meillä miehellä on paino-ongelmaa ja joka kerta kun olemme siellä anoppi taputtelee häntä mahaan ja sanoon että kyllä sun tarttis nyt laihduttaa (joo, tosi kivaa, ikään kuin yli neljäkymppimem mies ei itse tietäisi ja koko ajan yrittäisi) - ja sitten mennään kahvipöytään ja ottakaa nyt sitä ja tätä ja mulla on täällä vielä tätä Viennetta-kakkuakin...
Ja jouluna käy aina niin, että me haemme hänet meille aaton viettoon ja hän on tuolloin aamulla ollut ’vielä ostamassa maitoa’ ja siellä kaupassa oli KAIKKI joulukarkit -40% (tai mitä ikinä) ja hän on sitten meille molemmille ostanut yhteensä ainakin 6 konvehtirasiaa ja lapsille myös tietenkin jo Itsenäisyyspäivän tienoilla (kun mamma ei ole ennättänyt aiemmin tuomaan...) 4-5 suklaajoukukalenteria (niitä mitä jossain vaiheessa kaupassa satutaan myymään -80% )Mikään ÄlÄ prkl osta EI auta 🤬
Meillä siis ei osteta ’herkkuja’ vaan paino-ongelmat tulee jo hyvästä ruoasta ja satunnaisesta viinistä. Joulukalenterin suklaa ehkä lapsille maistuisi mutta aika lailla menee se idea jos niitä kalentereita on pitkä rivi, enkä minä halua antaa lasten pilata hampaitaan päivittäisellä huonolla suklaalla (ja jälleen maailman jätemäärä on kasvanut tuotteilla mitä ei olisi koskaan edes pitänyt valmistaa )
No se maailman jätemäärä niistä suklaakalentereista on olemassa joka tapauksessa, heität sinä ne kalenterit jätteisiin tai kauppa, joka ne myytäväkseen hankki.
Eihän niitä anopin herkkuja ole pakko syödä, ei se niitä nyt sentään pakottamalla suuhun työnnä. Anoppisi taitaa vaan olla sitä ikäluokkaa, joka on tottunut siihen että herkkuja on tarjolla. Voihan sitä viennettaakin ottaa vain ihan pikku pikku siivun. Jokainen on itse vastuussa siitä, mitä suuhunsa pistää.
Oikeesti, en voi uskoa, että ongelma on mikään suuri. Siitä voi tehdä suuren kyllä.
Olen itse tilanteessa, jossa tuollainen tavaroita tai herkkuja tyrkyttävä anoppi olisi maailman pienin murhe. En toivo kenellekään elämään suuria vaikeuksia, mutta toivoisin, että ihmiset suhteuttaisivat asioita oikein. Kun ei ole suuria huolia, silloin pitää olla asiantilaansa tyytyväinen ja nauttia elämästään.
Mistä ihmeestä sinä pöättelet ettei meillä ole suuria murheita?
Ei mäntti mummo niitä poissulje.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
AP vaikuttaa vihaavan anoppiaan niin paljon, että mikään ehdotus ei hänelle käy.
Mikään, mitä anoppi ostaa, ei oo koskaan hyvä.
Eikä oo hyvä sekään, jos mitään ei osta.
Tämähän on sinun versiosi.
Rahaa en ole ajatellut teille lahjoittaa. En edes lapselle.
On nyt sua kateltu ja alettu miettiä testamenttiakin uudestaan.
Sinä olet sellainen nousukas nirppanokka, että et tule kenenkään kanssa toimeen. Miehen siivellä nytkin elelet ja leikit olevasi varakas.
Etköhän sen lapsenkin halunnut vain varmistaaksesi, että rahahanat pysyvät auki?
Ei ne ehkä pysy, koska sulla ei ole käytöstapoja.
Tätä samaa anoppivihaa nyt tällaiseksi puettuna.
Joo. Me saatiin liian pieni kirjoneuleinen tekokuituinen ”villahaalari” jossa nurja puoli täynnä noita lankoja ja pikkiriikkiset kahdeksansakaraiset napit ja liian pienet napinreiät.
Ei paljon naurattanut se ulospukeminen kahden lapsen kanssa. Lahjan antaja kyylää kärppänä että käytettiin ko haalaria.