Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias ei halua mennä isälleen yöksi: nyt sekä sossussa että perheneuvolassa työstetään tätä
26.03.2019 |
ja 12-vuotiasta "kuullaan" mutta ei kuulla. Minua äitinä pyydetään tukemaan tapaamisia, jonka parhaani mukaan teen. Mutta mitä voin isälle, joka ei huomioi lasta, ei kuuntele, vähättelee ym.? Tämä on lapsen kertomus, hän on hyvin ahdistunut ja uhkaa tappaa itsensä. Silti isää pitäisi tavata enemmän, että suhde vahvistuisi. Tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Ajatellaan lapsen oikeutta ja etua, mutta tässä nyt ajetaan isän etua selvästi. En tiedä mitä tehdä, lastensuojelu varmaankin taho, josta voisin saada apua?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä merkillistä. Eihän tuo periaatteessa liity mitenkään äitiin, vaan lastensuojelun pitäisi kuulla lasta ja tutkia, mikä siellä isän luona mättää. On se nyt kumma, että lapsen tilanne jätetään tutkimatta vain siksi, että hänellä on toinenkin vanhempi. Tämän tilannehan pitäisi arvioida täysin äidistä riippumatta. Eli lapsen sana vastaan isän sana. Mitä hittoa se isä äitiä vastaan tappelee?
En oikein ymmärrä, mitä sinun mielestäsi tässä pitäisi tutkia ja miksi? Ensinnäkin, lastensuojelu EI ole poliisi. Jos epäillään rikosta, niin silloin poliisille tutkintapyyntö. Jos taas halutaan ratkaisu huoltajuuteen tai tapaamisiin, niin käräjäoikeuden kautta. Silloinkaan lastensuojelu EI tutki eikä tee päätöksiä näitä asioita koskien, vaan oikeuden määräyksellä tehdään olosuhdeselvitys. Olosuhdeselvitystä ei tee samat lastensuojelun tai lastenvalvojan sossut. Jos kyseessä on niin pieni paikkakunta, että siellä on samat sossut tekemässä olosuhdeselvitystä, niin kunnan sosiaalitoimi on velvollinen hankkimaan vaikkapa ostopalveluna ulkopuoliselta palveluntuottajalta olosuhdeselvityksen. Eli ap:n tapauksessa heidän perheen lastensuojelun tai perheneuvolan työntekijät EIVÄT voi tehdä olosuhdeselvitystä. Heiltä voidaan pyytää ainoastaan lausuntoja, arvioita ja kirjauksia heidän työskentelyroolin näkökulmasta. Mutta niillä tai olosuhdeselvityksellä ei asiaa ratkaista, vaan päätöksen tekee tuomari ja vanhempia avustaa oikeudenkäsittelyssä omat oikeusavustajat.
Ja ap ainakin on tässä ketjussa antanut ymmärtää, että hän on itse se lähivanhempi tällä hetkellä. Eli niin kauan kun mitään uutta virallista sopimusta tai päätöstä isän lähivanhemmuudesta tai lisääntyneistä isä-lapsi-tapaamisista ei ole, niin ei isää tarvi "tutkia" sen tarkemmin. Varsinkaan kun isä itse ei ole lähtenyt käräjöimään. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lastensuojelun ja perheneuvolan työntekijöiden pitäisi ainakin perustella tarkemmin, miksi pyrkivät lisäämään/ylläpitämään lapsen ja isän tapaamisia, vaikka 12v lapsi on itse ilmaissut haluttomuutensa tavata isää. Siis joku arvio ja näkemyshän näillä sossuilla on oltava, jos kerta puoltavat isän ja lapsen tapaamisia. Tässäkin tapauksessa työntekijöiden ei tarvitse "tutkia" tai kuulla isää vaan SITÄ LASTA. Eli sossujen pitäisi kirjata ja selventää lapsen oma mielipide ja lisäksi perustella miksi tästä lapsen mielipiteestä huolimatta puoltavat päinvastaisia toimia. Ja voihan olla, että sossut ovat ehdottaneet isän ja lapsen tapaamisia valvotuiksi, mutta isä on tätä vastustanut. Niin kauan kun vanhemmat ovat haluttomia lähtemään oikeuteen, niin sossut voivat vain ehdottaa ratkaisuja ja työstää vanhempien ja lapsen keskusteluyhteyttä. Ei sossuilla ole mitään toimivaltaa alkaa "tutkimaan" tai tekemään mitään huoltajuus- tai tapaamispäätöksiä ilman vanhempien konsensusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ex uhkasi jo lapsen ollessa vauva, että jos haen avioeroa, hän tulee vaikeuttamaan elämääni kaikin tavoin. En uskaltanut lähteä, mutta lopulta oli pakko... Tuen lastani ja puolustan. Mutta ihmetyttää, eikö kukaan näe exäni kuoren läpi? Hän vakuuttaa sossuille, kuinka haluaa tukea vanhemmuuttani, sopia asioista yhdessä ja samalla esim. lopettaa lapsen vakuutukset siitä minulle kertomatta ym. Miksi ihmeessä isän kanssa vietetty aika olisi tärkeää ja arvokasta, jos oikeasti hän haluaa kiusata?
Mieheni exä uhkasi myös tekevänsä kaikkensa, että miehen elämä menee pilalle eron jälkeen. On tehnyt asioita, joilla yrittää pilata isän ja lasten väliset suhteet. Katkera ihminen tekee noin, mutta ajastaan kääntyy itseään vastaan.
Lapsen pitää kirjoittaa muistiin kaikki, mitä isä sanoo ja tekee ja kuvata aika isän luona, jos näin ei ole vielä tapahtunut.
Ei ketään voi pakottaa menemään vanhemman luo, jos tämä ei huolehdi tai välitä.
Kommentoin aiemmin, että voisin kirjoittaa kirjan aiheesta ja jatkan vielä; Ap älä suostu allekirjoittamaan tapaamissopimusta. Tai jos se jo on, vaadi vanhan mitätöintiä. Kun sopimusta ei ole, sinulla ei ole lain silmissä velvollisuutta antaa lasta isälle.
Lasu ihmiset ajavat lapsen asiaa tosiaan, mutta kun asiat ovat äidin luona hyvin, niin ainakin meillä katsoivat ettei isää edes tarvitse kuulla tai tehdä olosuhdeselvitystä hänen luonaan. Lapset sinne vaan, huolimatta miehen saamasta pahoinpitelytuomiosta. Pienet lapset kun eivät osaa kertoa millaista isällä on ja hengissä olivat kun hain kotiin.Tsemppiä vaan toivottivat ja se siitä.
Jos mies alkaa uhkailemaan hakevansa lapsen väkisin hakeudu Marak työryhmään perheneuvolan kautta. Sitä kautta ehkä joku saa apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lähivanhemman pitäisi saada päättää tapaamiset. Koska silloin etävanhempi joutuisi olemaan kunnolla sille lähivanhemmalle. Elatusmaksut pitäisi olla hoidettu tiptop, käytöksen pitäisi olla tiptop ja lasten kanssa pitäisi sujua hyvin.
Ja jos homma ei hoituisi lähivanhemman käytöksen vuoksi, tapaamiset voisi riitauttaa.
Olisi paljon yksinkertaisempi systeemi.
Monesti on niin ettei se lähivanhempi olekaan kunnolla sille etävanhemmalle... Antakaa se huoltajuus sille etälle, niin pääsette itse eroon lapsistanne. Meillä tilanne, että lasten äiti itkee ja valittaa kun on niin raskasta kun isä tapaa lapsiaan vain joka toinen viikko 3 vrk, että pitäisi olla enemmän kun koskaan ei ole vapaata, ja rahaakin pitäisi maksaa enemmän. Kuitenkaan ei käy että lapset muuttaisivat isälleen, jolloin hänen karmaisevan iso taakkansa jakaantuisi kätevästi joka toiselle viikolle se 3vrk. Ei käy myöskään viikko-viikko-systeemi, ja tukirahat puoliksi kuten asuminenkin. Hän on juuri tuollainen, jonka mielestä isän ja yhteiskunan tulisi maksaa hänen elämisensä, ja hoitaa hänen lapsensa. Mikään ei käy kuin se, että lapset on 100% isällä, mutta hän saa kaikki tuet niistä silti.
Jos isää ei ole kiinnostanut lapsi ja sen asiat aikaisemmin kauan, niin miten sellaiselle voi antaa lasta ollenkaan. Ei kannata suostua yhteishuoltajuuteen alunperinkään. Kyllä ne elarit muutenkin juoksee.
Niin JOS. Mutta jos yhtään katsoit mihin kommentoin, niin varmaan huomasit että siellä ehdoteltiin että lähivanhemman tulisi mielivaltaisesti saada päättää miten etä lasta tapaa., jotta etä "oppisi olemaan", eli elämään elämänsä täysin lähin mielivallan alla. Että ei voisi koskaan mennä niin, koska hyvin usein se on myös lähivanhempi se, joka kapuloita rattaisiin nakkelee.
Mutta sitten tulisi vaikka automaattinen riitautus. En siis ehdottanut mielivaltaa, vaan erilaista lähtökohtaa. Riitauttaminen voisi esim. olla ilmaista, jolloin kumpikaan osapuoli ei joutuisi suostumaan mihin tahansa kireän taloustilanteensa takia. Itse olen joutunut tappelemaan omilla varoilla asuntovelallisena ja lapsen ainoana elättäjänä (elatusmaksut sain kelalta vasta oikeustaiston jälkeen) ja käytännössä siis perseaukisena (mutta työtulot kuitenkin olemassa paperilla) yh:na varattomaksi tekeytynyttä eksää vastaan, ja se vasta olikin kuulkaas kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ex uhkasi jo lapsen ollessa vauva, että jos haen avioeroa, hän tulee vaikeuttamaan elämääni kaikin tavoin. En uskaltanut lähteä, mutta lopulta oli pakko... Tuen lastani ja puolustan. Mutta ihmetyttää, eikö kukaan näe exäni kuoren läpi? Hän vakuuttaa sossuille, kuinka haluaa tukea vanhemmuuttani, sopia asioista yhdessä ja samalla esim. lopettaa lapsen vakuutukset siitä minulle kertomatta ym. Miksi ihmeessä isän kanssa vietetty aika olisi tärkeää ja arvokasta, jos oikeasti hän haluaa kiusata?
Tuo kyseinen mies on todennäköisesti oikea psykopaatti, he osaavat huijata jopa psykiatreja. He ovat häikäilemättömiä ja eivät kaihda mitään keinoja ajaakseen omaa etuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ex uhkasi jo lapsen ollessa vauva, että jos haen avioeroa, hän tulee vaikeuttamaan elämääni kaikin tavoin. En uskaltanut lähteä, mutta lopulta oli pakko... Tuen lastani ja puolustan. Mutta ihmetyttää, eikö kukaan näe exäni kuoren läpi? Hän vakuuttaa sossuille, kuinka haluaa tukea vanhemmuuttani, sopia asioista yhdessä ja samalla esim. lopettaa lapsen vakuutukset siitä minulle kertomatta ym. Miksi ihmeessä isän kanssa vietetty aika olisi tärkeää ja arvokasta, jos oikeasti hän haluaa kiusata?
Mieheni exä uhkasi myös tekevänsä kaikkensa, että miehen elämä menee pilalle eron jälkeen. On tehnyt asioita, joilla yrittää pilata isän ja lasten väliset suhteet. Katkera ihminen tekee noin, mutta ajastaan kääntyy itseään vastaan.
Joo mutta sitten pitää jaksaa olla tosi kärsivällinen ja sitkeä. Eksäni sabotoi lapseni ja mun elämää 16 vuotta eromme jälkeen aivan käsittämättömän sairailla tavoilla ja nimenomaan sossujen avustuksella, tasan siihen asti kunnes lapsi tuli täysi-ikäiseksi. No nyt ei saa tavata lastenlapsiaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen suuresti, mikseivät ammattilaiset tunnista psykopaatteja. Minäkin tunnistan nyt, kun elin yhden sellaisen kanssa muutaman vuoden, ja toinen tuli vastaan työelämässä. Sen jälkeen tunnistaminen on ollut helppoa.
Jos lapsi ei halua isälleen ja on ahdistunut tuskin isäkään haluaa häntä luokseen. Sori vaan mutta näinse vaan menee. Ei mene enään isälleen ja piste. Näkee kerran pari vuodessa ja loppuu se ahistus. Jos nimittäin isä häner sinne haluaisi ja välit olisivat hyvät niin tuskin teini tuollalailla käyttäytyisi. En ymmärrä miksi pitää pakottaa... koska haluat lapsi vapaata??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta on kuultava.
Itselläni oli tuossa iässä murrosikä kaikkine mukavuuksineen täysillä (13 v olin jo ns. "täysi nainen").
Mutta olipa lapsesi tyttö tai poika, hänellä on oikeus kieltäytyä yöpymästä paikassa jossa ei halua, henkilön seurassa, jonka kanssa ei tahdo yöpyä.
Lapsen kuuleminen ei ole sama kuin lapsen mielen mukaan toimiminen. Minusta tässä toimitaan lapsen edun mukaan (suhde isään ei katkea), mutta lapsen mielipidettä vastaan.
Jos lapsen kuuleminen = lapsen mielipide, niin silloin äidinkin pitäisi hyppiä lapsen mielipiteen mukaan. Käytännössä kasvatus jäisi silloin tekemättä.
Kovin yksipuolista kommentointia.
Alan ihmisenä haluaisin muistuttaa näkökulmasta, että on myös äitejä, jotka haluavat etäännyttää lapsen ja etä-isän toisistaan.
Systemaattista etä-isän luonteen spekulointia lapsen kuullen, isän tekemisten vatvomista lapsen/nuoren kuullen, kertomalla aikuisten välisiä asioita jotka liittyneet mm.eroon johtaneisiin syihin, jotka eivät ole lapsen tai nuoren kehitysikään sopivia asioita käsiteltäviksi.
Isän luonteen ja huonojen puolien esiin tuomista jne. Vähemmälläkin syntyy lapselle käsitys, että isä ei ole luotettava, isän luo ei tee mieli mennä.
Näitä tilanteita tulee vastaan aina välillä ja syynä saattaa olla katkeruus ja kauna äidin puolelta isää kohtaan.
Ap:n aloitus antoi melko yksipuolisen kuvan tilanteesta.
Kun lapsi ei halua mennä etä vanhemman luo, syyt ovat yleensä syvällä.
On olemassa myös isiä, jotka ovat tilanteessa hyvin avuttomia, kun laki lasten kuulemisesta ja lapsen oikeudesta päättää haluaako tavata vanhempaansa määrittelee isän elämää.
Taustalla saattaa olla myös lähi äiti joka on päättänyt antaa viimeisen niitin isälle.
Kun et toiminut kuten halusin, kun olit aina töissä, kun et suostunut kaikkiin vaateisiini.
Oikeutetaan oma vallankäyttö lakiin perustuen ja käännetään tilanne, toimitaan lapsen parhaaksi ja lapsen edun mukaisesti.
Äidit kun ovat aina oikeassa.
Niinkö se olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tällaiset "isät" edes haluavat lasten käyvän säännöllisesti luonaan. Luulisi heillekin olevan helpompaa jos näin ei olisi, kun selkeästi lapsen kanssa oleminen ja lapsen asiat ei kiinnosta. Kauhea rasite lapselle joutua pakotettuna viettämään jopa puolet lapsuudestaan paikassa joka ei tunnu kodilta ja ihmisen kanssa joka ei oikeasti hänen kanssaan halua olla. Lastensuojelu saisi kyllä tarkkaan selvittää minkälaista siellä isän luona oikeasti on, kun lapsi selkeästi esittää mielipiteensä siitä ettei halua sinne mennä eikä siellä ole hyvä olla. Tiivis ja riittävän pitkä perhetyöntekijä isän luokse, vaikka kuinka tuntuisi kyttäämiseltä. No sitähän se juuri olisikin, mutta ihan perustellusta syystä. Vaikea kai sitä asiaa on muulla tavoin selvittää jos isän ja lapsen puheet on täysin ristiriitaiset.
Tuollaisille "isille" tässä on kyse vain ja ainoastaan omien kasvojen säilyttämisestä. Muut ihmiset ovat heille omaisuutta tai väline.
Toki jokainen haluaa kivaa, luotettavaa ja rakastavaa vanhempaa tavata. Vieraannuttamispuhe tulee kylmien narskujen suista. Eivät lapset ole tyhmiä.
Koska minä olen maailman napa ja muut hyppivät käskystäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä? Kai sä nyt äitinä sanot sossuille että kiva juttu, mutta lapsi tekee niin kuin haluaa. Nuorelle voi nyt koittaa kysellä että haluaako jotka keskusteluapua, lapsen isälle voi sanoa että tilanne on tämä.
Ja se on siinä.
Jos se tilanne oikeasti on se että sä tuet sitä suhdetta, mutta et pakota tai puhu p a s k a a lapsen isästä?
Siis lasta pakotetaan jonkun käytännössä vieraan miehen luokse? En ymmärrä miten ihmiset eivät tajua, että vanhemmuus rakentuu ajan kanssa ja biologia tai pikkulapsivuosina vietetty aika ei vaikuta siihen totuuteen, kuka tai ketkä lapsen vanhempia ovat. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että silloin tällöin jonkun "isän" näkeminen ei rakenna yhtään mitään, vaan on lapselle outoa esittämistä.
Toki jos aikuinen tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja tapaamiset on tyyliä pidetään hauskaa ja syödään jäätelöä, niin ei ne silloin niin pahoja ole. Paitsi toki se että lapsi pakotetaan psyykkisesti pitämään jotain vierasta itselle "tärkeänä" koska sitähän äidit ja isät ovat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vähän sama tilanne. 15 v halusi purkaa vuoroviikkosysteemin, isä ei tähän suostunut, ja poika lähti ovet paukkuen isänsä luots sanoen, että ei halua enää ikinä nähdä tätä. Isä syytti minua vieraannuttamisesta ja mustamaalaamisesta. Oikeuteen asti mentiin, ja tuomarit olivat selkeästi isän puolella.
En ole koskaan, en kertaakaan, puhunut isästä pahaa pojalle. Isän mielestä minun olisi pitänyt pakottaa poika hänen luokseen. Sitä en tehnyt, koska pakottaminen lisää vain uhmaa. Siksi isän mielestä minä vieraannutin pojan hänestä.
Miten ihmeessä juttu päätyi ylipäätään oikeuteen?
Lapsen etu ja mielipide menee edelle. Sun ei pitäisi tukea lapsen menoa isälleen, vaan sitä että lapsi ei joudu enää isälleen, kun kärsii siitä noin paljon. Hänellä on syynsä miksei sinne halua. Isän tapaamisen voi hoitaa erikseen muuten lyhyesti ja kertoa lapsen syyt siihen selkeästi. Yleensä joku pomo jolla on laaja asiantuntemus, ymmärtää nämä asiat ja saa pykälät kohdilleen. Jos isä mokaa itse kontaktin lapseen, se ei korjaudu enää tai sitten korjautuu kun lapsi on vanhempi. Lapsen ei pidä käydä perheneuvojalla siksi, että isällä on käyttäytymisen kanssa ongelmia - se ei ole lapsen vika.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti, mikseivät ammattilaiset tunnista psykopaatteja. Minäkin tunnistan nyt, kun elin yhden sellaisen kanssa muutaman vuoden, ja toinen tuli vastaan työelämässä. Sen jälkeen tunnistaminen on ollut helppoa.
Varmaan siksi, että ammattilaiset ovat useimmiten lässyttäjätyyppejä, joita on helppo vedättää.
Ensin lapsi ei halunnut isänsä luo ja seuraavaksi isä onkin joku mielipuoli?
"Itse kävin isän luona kerran yökylässä. Toista kertaa en mennyt. Mulla oli ollut isään aina vähän etäiset välit ja tavallaan pelkäsin häntä. Kaikesta tuli myös aina sanallista riitaa/kinaa."
Kovin surullista luettavaa. Haluatko avatua kuinka tuohon ajauduitte? Eikö isäsi osannut leikkiä tytön kanssa tai eikö arvostanut tyttöä/naisia? Vaikea kuvitella että hän olisi kovin liberaali ajatusmaailmaltaan.