12-vuotias ei halua mennä isälleen yöksi: nyt sekä sossussa että perheneuvolassa työstetään tätä

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vähän sama tilanne. 15 v halusi purkaa vuoroviikkosysteemin, isä ei tähän suostunut, ja poika lähti ovet paukkuen isänsä luots sanoen, että ei halua enää ikinä nähdä tätä. Isä syytti minua vieraannuttamisesta ja mustamaalaamisesta. Oikeuteen asti mentiin, ja tuomarit olivat selkeästi isän puolella.

En ole koskaan, en kertaakaan, puhunut isästä pahaa pojalle. Isän mielestä minun olisi pitänyt pakottaa poika hänen luokseen. Sitä en tehnyt, koska pakottaminen lisää vain uhmaa. Siksi isän mielestä minä vieraannutin pojan hänestä.

Nyt en ymmärrä, palstalla sanotaan että 12-vuotias ja sitä vanhempi saa määrätä ketä tapaa ja miten, paitsi vanhemmalla on oikeus olla kokonaan tapaamasta lasta, mikä ylittää lapsen päätäntävallan. Mitä oikeutta tässä sitten on oikein käyty? Jos molemmat haluavat tavata ja tällöin lapsi määrää ketä tapaa ja milloin, niin yritettiinkö tässä sitten oikeudessa poistaa tuo lapsen määräämisoikeus eli kumota se ja julistaa lapsi jotenkin vajaavaltaiseksi tässä asiassa? Tietysti jos lapsi on vapaaehtoisesti luopunut päätäntävallastaan niin sitten vanhemmat voivat yli 12-vuotiaan huoltajuudesta ja/tai tapaamisoikeudesta riidellä oikeudessa. Mutta tuossahan lapsi oli ilmoittanut tahdokseen että ei käy enää isällään lainkaan eikä tapaa tätä enää eikä halua nähdä mitenkään muutenkaan enää isäänsä ja hänellähän on siihen oikeus. Eli mistä tässä oikein voitiin riidellä oikeudessa tässä tilanteessa???

Täällä etäännyttäjä, hei! Lapsi valitsi ettei ole tekemisissä isänsä kanssa ikinä täysi-ikäisenä. Isä tapasi vain harvoin vaikka yritin sopia ja joustaa. Ei kiinnostanut. Kaikki sukulaisensa js kaverinsa pitävät etäännyttäjänä.

Hirveää henkistä väkivaltaa pakottaa 12 vuotias yöksi paikkaan, jonne hän ei halua mennä. Omat vanhempani eivät valitettavasti koskaan eronneet. Valitettavasti, koska isäni on väkivaltainen, vainoharhainen sekopää. Jos vanhempani olisivat kuitenkin eronneet ja minut olisi pakotettu isän luokse yöksi viikonloppuisin, olisin myös uhannut tehdä itselleni jotain mieluummin kuin mennä yöksi. En olisi uhkaillut ollakseni hankala, vaan silkasta kauhusta ja paniikista. 

Toivon todella, että viranomaiset uskovat ap:n tytärtä, eivätkä lähde siihen miesasiamiesten soopaan, että "äiti kuitenkin puhunut isästä pahaa tytölle ja siksi tyttö ei halua mennä, isä on kuitenkin hyvä tyyppi kun kerran tuli perheneuvolapalaveriin lässyttämään jotain". 

Vierailija kirjoitti:

Kovin yksipuolista kommentointia.

Alan ihmisenä haluaisin muistuttaa näkökulmasta, että on myös äitejä, jotka haluavat etäännyttää lapsen ja etä-isän toisistaan.

Systemaattista etä-isän luonteen spekulointia lapsen kuullen, isän tekemisten vatvomista lapsen/nuoren kuullen, kertomalla aikuisten välisiä asioita jotka liittyneet mm.eroon johtaneisiin syihin, jotka eivät ole lapsen tai nuoren kehitysikään sopivia asioita käsiteltäviksi.

Isän luonteen ja huonojen puolien esiin tuomista jne. Vähemmälläkin syntyy lapselle käsitys, että isä ei ole luotettava, isän luo ei tee mieli mennä.

Näitä tilanteita tulee vastaan aina välillä ja syynä saattaa olla katkeruus ja kauna äidin puolelta isää kohtaan.

Ap:n aloitus antoi melko yksipuolisen kuvan tilanteesta.

Kun lapsi ei halua mennä etä vanhemman luo, syyt ovat yleensä syvällä.

On olemassa myös isiä, jotka ovat tilanteessa hyvin avuttomia, kun laki lasten kuulemisesta ja lapsen oikeudesta päättää haluaako tavata vanhempaansa määrittelee isän elämää.

Taustalla saattaa olla myös lähi äiti joka on päättänyt antaa viimeisen niitin isälle.

Kun et toiminut kuten halusin, kun olit aina töissä, kun et suostunut kaikkiin vaateisiini.

Oikeutetaan oma vallankäyttö lakiin perustuen ja käännetään tilanne, toimitaan lapsen parhaaksi ja lapsen edun mukaisesti.

Äidit kun ovat aina oikeassa.

Niinkö se olikin.

Etpä taida olla mikään ammattilainen. Sen verran aseenteellinen oli oma kirjoituksesi.

Moikka! Kiitos kaikille tuesta! Täytyy oikein ajan kanssa pohtia kaikkea. Äitini sanoo, että olen niin nössö, enkä osaa vaatia. Meillä siis tapaamissopimus joka toinen viikonloppu pe-su, mitä en ole noudattanut. Lapset ovat olleet päiväseltään su isällään. Ja nyt sitten sossun toimesta la-su, mikä aiheutti paljon ahdistusta 12-vuotiaassa (pikkuveli 8-vuotias). Käräjäoikeuteen piti antaa tänään lausunto sossun toimesta, hän soitti eilen ja on koko ajan ollut puolueellinen. Ex oli kertonut, että olemme puheväleissä ja pystymme sopimaan kaikista asioista. Niin, sopiminen on sitä, että myönnyn, antaudun, lannistun. Sossu näkee tässä nyt hyvät ainekset lasten ja isän välisen suhteen vahvistamiseksi. 

Nyt sossun lausunto käräjäoikeudessa. On "kuultu" lasta, mutta tehty oma henkilökohtainen tulkinta. Otanko nyt yhteyttä lastensuojeluun? Vai koulukuraattoriin? On tosiaan erikoista se, että kun viimein pääsin veljeni avustuksella pakenemaan vankilasta ja muuttamaan omaan kotiin, nyt päiväni kuluvat isän ja lasten suhteen vahvistamisen parissa. Miksi ihmeessä se olisi minun vastuulla?

Vierailija kirjoitti:

Kovin yksipuolista kommentointia.

Alan ihmisenä haluaisin muistuttaa näkökulmasta, että on myös äitejä, jotka haluavat etäännyttää lapsen ja etä-isän toisistaan.

Systemaattista etä-isän luonteen spekulointia lapsen kuullen, isän tekemisten vatvomista lapsen/nuoren kuullen, kertomalla aikuisten välisiä asioita jotka liittyneet mm.eroon johtaneisiin syihin, jotka eivät ole lapsen tai nuoren kehitysikään sopivia asioita käsiteltäviksi.

Isän luonteen ja huonojen puolien esiin tuomista jne. Vähemmälläkin syntyy lapselle käsitys, että isä ei ole luotettava, isän luo ei tee mieli mennä.

Näitä tilanteita tulee vastaan aina välillä ja syynä saattaa olla katkeruus ja kauna äidin puolelta isää kohtaan.

Ap:n aloitus antoi melko yksipuolisen kuvan tilanteesta.

Kun lapsi ei halua mennä etä vanhemman luo, syyt ovat yleensä syvällä.

On olemassa myös isiä, jotka ovat tilanteessa hyvin avuttomia, kun laki lasten kuulemisesta ja lapsen oikeudesta päättää haluaako tavata vanhempaansa määrittelee isän elämää.

Taustalla saattaa olla myös lähi äiti joka on päättänyt antaa viimeisen niitin isälle.

Kun et toiminut kuten halusin, kun olit aina töissä, kun et suostunut kaikkiin vaateisiini.

Oikeutetaan oma vallankäyttö lakiin perustuen ja käännetään tilanne, toimitaan lapsen parhaaksi ja lapsen edun mukaisesti.

Äidit kun ovat aina oikeassa.

Niinkö se olikin.

Alan ihminen puolustamassa yksipuolisesti etäisää. Todellakin vahvistat ketjun väitteet sossuista.

Minä toimin aikoinaan silloisten sossujen ohjeiden mukaan. Kerroin lapselle vaan hyvää hänet hyljänneestä alkkis-isästä. Isä halusi tavata lastaan yllättäen vuosien jälkeen, ja lapsi meni iloisin mielin tapaamiseen. Tapaamisen jälkeen lapsi oli vihainen minulle, miksi en ollut kertonut lapselle totuutta, millainen paska isä oikeasti oli. Että se siitä sossujen ohjeesta. Ei toimi. 

Yleensä olen rehellinen ja suorapuheinen ihminen, ja olisi kannattanut olla lapsenkin kanssa.

Eiköhän se oikeasti ole niin, että jos isä on ollut normaali hyvä isä aiemmin, lapset kyllä haluavat olla yhteydessä, ja mitään äidin apua " isäsuhteen tukemiseen" ei tarvita.

Ja sitten jos sitä tarvitaan, niin homma on jo niin tuhoon tuomittu isän omien toimien puolesta, että ei siitä joka tapauksessa tule yhtään mitään.

Olen eronnut, exä ei ole kovin kummoinen isä, mutta koska hänen luonaan on mukava äitipuoli ja upeat isovanhemmat, on lapsilla hyvä olla, enkä puutu heidän toimiinsa mitenkään. En tue, mutta en myöskään hauku millään tavalla. Näin on hyvä.

Niin.. ap:n tapauksessa isä ei ole ollut normaali hyvä isä vaan erityisesti tätä nyt 12 v. tytärtään aina vähätellyt ym. esim. kun ehkä yhden kerran vienyt tytärtään ja kaveria uimaan tai luokkakaverin synttäreille. Eli nolannut kavereiden edessä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin yksipuolista kommentointia.

Alan ihmisenä haluaisin muistuttaa näkökulmasta, että on myös äitejä, jotka haluavat etäännyttää lapsen ja etä-isän toisistaan.

Systemaattista etä-isän luonteen spekulointia lapsen kuullen, isän tekemisten vatvomista lapsen/nuoren kuullen, kertomalla aikuisten välisiä asioita jotka liittyneet mm.eroon johtaneisiin syihin, jotka eivät ole lapsen tai nuoren kehitysikään sopivia asioita käsiteltäviksi.

Isän luonteen ja huonojen puolien esiin tuomista jne. Vähemmälläkin syntyy lapselle käsitys, että isä ei ole luotettava, isän luo ei tee mieli mennä.

Näitä tilanteita tulee vastaan aina välillä ja syynä saattaa olla katkeruus ja kauna äidin puolelta isää kohtaan.

Ap:n aloitus antoi melko yksipuolisen kuvan tilanteesta.

Kun lapsi ei halua mennä etä vanhemman luo, syyt ovat yleensä syvällä.

On olemassa myös isiä, jotka ovat tilanteessa hyvin avuttomia, kun laki lasten kuulemisesta ja lapsen oikeudesta päättää haluaako tavata vanhempaansa määrittelee isän elämää.

Taustalla saattaa olla myös lähi äiti joka on päättänyt antaa viimeisen niitin isälle.

Kun et toiminut kuten halusin, kun olit aina töissä, kun et suostunut kaikkiin vaateisiini.

Oikeutetaan oma vallankäyttö lakiin perustuen ja käännetään tilanne, toimitaan lapsen parhaaksi ja lapsen edun mukaisesti.

Äidit kun ovat aina oikeassa.

Niinkö se olikin.

Alan ihminen puolustamassa yksipuolisesti etäisää. Todellakin vahvistat ketjun väitteet sossuista.

Minä toimin aikoinaan silloisten sossujen ohjeiden mukaan. Kerroin lapselle vaan hyvää hänet hyljänneestä alkkis-isästä. Isä halusi tavata lastaan yllättäen vuosien jälkeen, ja lapsi meni iloisin mielin tapaamiseen. Tapaamisen jälkeen lapsi oli vihainen minulle, miksi en ollut kertonut lapselle totuutta, millainen paska isä oikeasti oli. Että se siitä sossujen ohjeesta. Ei toimi. 

Yleensä olen rehellinen ja suorapuheinen ihminen, ja olisi kannattanut olla lapsenkin kanssa.

TÄMÄ!!!! Tuhat kertaa tämä!!!

Mä en lapsena mitään niin vihannut, kuin sitä että joku lässytti mulle kuinka paljon mun vanhemmat mua rakastaa ja jaadi jaadi jaa. Ihan sama vaikka olisivat rakastaneet maailman eniten, kun käytös mua kohtaan oli kusipäistä ja mielivaltaista ja käytännössä vielä jouduin molempien hylkäämäksi eron jälkeen.

Olen myös ollut tosi vihainen kaverilleni, joka pitkään just harrasti tätä " isän tukemista" eron jälkeen. Isä kohteli lapsiaan todella mulkusti, ja kaveri sitten puhui ne teot lapsille mustista valkoisiksi. EI ihme että lapset alkoivat oireilla aika pahasti, kun kukaan aikuinen ei ollut aidosti heidän puolellaan, vaan sekin joka muuten oli ok käytännössä puolusteli kusipää-isän tempauksia.

ja kuten yleensä: tässäkään tapauksessa tuosta " isän tukemisesta" ei ollut mitään apua, vaan hullummaksi meni vaan homma koko ajan, kunnes kaveri irtisanoutui kokonaan kaikesta yhteistyöstä, eikä suostu kommunikoimaankaan enää kuin viestein. Aiemmin sai osakseen kaiken maailman raivokohtauksia ja henk. koht, hyökkäyksiä milloin mistäkin.

Mutta myös hän on todennut, että ei lastensuojelussa oikeasti ketään kiinnosta se lapsi, vaan isä, joka vetää omaa narsistista draamaansa on kaiken keskiössä, ja kaikkien pitäisi keskittyä tuota niin kovin rakastavaa mutta uupunutta isää loputtomasti tukemaan...

Mikähän sen väkivaltaisen alkoholisti-paskiaisen muuttaisi hetkessä ihanneisäksi? Ei sitä ainakaan tee pahoinpidellyltä ex-vaimolta pakolla vaadittu tukeminen (jos sellaiseen pystyy, täytyy olla joku skitsofreenikko, sori nyt vaan), ei lasten anteeksiantava rakkaus eikä ammattilaisten harrastama hyysäys.

Käyttäjä10803 kirjoitti:

Eiköhän se oikeasti ole niin, että jos isä on ollut normaali hyvä isä aiemmin, lapset kyllä haluavat olla yhteydessä, ja mitään äidin apua " isäsuhteen tukemiseen" ei tarvita.

Ja sitten jos sitä tarvitaan, niin homma on jo niin tuhoon tuomittu isän omien toimien puolesta, että ei siitä joka tapauksessa tule yhtään mitään.

Olen eronnut, exä ei ole kovin kummoinen isä, mutta koska hänen luonaan on mukava äitipuoli ja upeat isovanhemmat, on lapsilla hyvä olla, enkä puutu heidän toimiinsa mitenkään. En tue, mutta en myöskään hauku millään tavalla. Näin on hyvä.

Tämä kun myönnettäisiin virallisestikin, voisi se tuhoon itsensä tuominneen isänkin parantuminen joskus alkaa. Mutta kun alkkista hyysätään ja hyysätään, tietää mikä on lopputulos. Toinen juo vaan entistä enemmän, ja sotkee asiansa pahemmin ja pahemmin. Sossuilla pitäisi olla munaa sanoa, että lapsi tulee luoksesi vasta sitten, kun olet raitistunut ja laittanut asiasi kuntoon, ja todistanut sen.

Vierailija kirjoitti:

Moikka! Kiitos kaikille tuesta! Täytyy oikein ajan kanssa pohtia kaikkea. Äitini sanoo, että olen niin nössö, enkä osaa vaatia. Meillä siis tapaamissopimus joka toinen viikonloppu pe-su, mitä en ole noudattanut. Lapset ovat olleet päiväseltään su isällään. Ja nyt sitten sossun toimesta la-su, mikä aiheutti paljon ahdistusta 12-vuotiaassa (pikkuveli 8-vuotias). Käräjäoikeuteen piti antaa tänään lausunto sossun toimesta, hän soitti eilen ja on koko ajan ollut puolueellinen. Ex oli kertonut, että olemme puheväleissä ja pystymme sopimaan kaikista asioista. Niin, sopiminen on sitä, että myönnyn, antaudun, lannistun. Sossu näkee tässä nyt hyvät ainekset lasten ja isän välisen suhteen vahvistamiseksi. 

Nyt sossun lausunto käräjäoikeudessa. On "kuultu" lasta, mutta tehty oma henkilökohtainen tulkinta. Otanko nyt yhteyttä lastensuojeluun? Vai koulukuraattoriin? On tosiaan erikoista se, että kun viimein pääsin veljeni avustuksella pakenemaan vankilasta ja muuttamaan omaan kotiin, nyt päiväni kuluvat isän ja lasten suhteen vahvistamisen parissa. Miksi ihmeessä se olisi minun vastuulla?

Äitisi on oikeassa. Onneksi on vielä puolellasi. Olisi saattanut kääntää selkänsä tuollaiselle lapaselle, jonka auttaminen on varmaan todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

kysymys ap:lle ja miksi ei muillekin

kuinka paljon onnellisemaksi tulisit, jos lapsesi ei enää näkisi isäänsä?

Kysymys onkin siitä, että lapsi on onnellisempi kun ei tarvitse mennä paikkaan mihin ei halua.

Mikähän siinä on että sossuilta hyvin usein tuntuu puuttuvan ymmärrys siltä ettei kaikki ihmiset todellakaan ole hyvätahtoisia tai hyviä vanhempia kunhan vaan vähän tuetaan? Ylipäänsä sossuina saisi olla enemmän sellaisia henkilöitä joilla itselläänkin on vaikea tausta eikä niitä paremman keskiluokan kullanmurusia jotka eivät ole elämän varjopuolia päässeet koskaan omakohtaisesti näkemään. Osaisivat edes vähän paremmin nähdä noiden narsistien ja muiden hullujen läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei halua isälleen ja on ahdistunut tuskin isäkään haluaa häntä luokseen. Sori vaan mutta näinse vaan menee. Ei mene enään isälleen ja piste. Näkee kerran pari vuodessa ja loppuu se ahistus. Jos nimittäin isä häner sinne haluaisi ja välit olisivat hyvät niin tuskin teini tuollalailla käyttäytyisi. En ymmärrä miksi pitää pakottaa... koska haluat lapsi vapaata??

Kysehän oli siitä, että äiti ei halua pakottaa, mutta häntä painostetaan.

.

12v tietää jo missä haluaa yönsä viettää. Mitä se sossuille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä lähivanhemman pitäisi saada päättää tapaamiset. Koska silloin etävanhempi joutuisi olemaan kunnolla sille lähivanhemmalle. Elatusmaksut pitäisi olla hoidettu tiptop, käytöksen pitäisi olla tiptop ja lasten kanssa pitäisi sujua hyvin.

Ja jos homma ei hoituisi lähivanhemman käytöksen vuoksi, tapaamiset voisi riitauttaa.

Olisi paljon yksinkertaisempi systeemi.

Kuka tämän "lähivanhemman käytöksen" määrittelisi? Käytännössä valta pysyisi sossuilla kuten nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei pitäisi tehdä parisuhteisiin ollenkaan. Naiset pääsisivät yksin helpommalla, samaten lapset eivät tarvitse mitään ylimääräisiä aikuisia herkässä kasvun vaiheessa.

Onneksi asiaa on tutkittu ja pikkuhiljaa muualla maailmassa on alettu hyväksyä, että isät ja miehet ylipäätään ovat oikeasti turhia ja vaarallisia lapsen kehitykselle. 

Mä en myöskään ymmärrä että miksi vauvoja tungetaan laitoksella isän kanssa ihokontaktiin. Oksettavaa ja haitallista niin pienelle ihmisenalulle. Lapsi on äidin, ei isän. 

Siihen on sellaiset syyt kuin imetyksen onnistuminen (!), vastustuskyvyn kehittyminen, turvallisuudentunne ja se, että miehet kiintyisivät paremmin siihen lapseen ja alkaisivat pitää siitä huolta ettei kävisi näin. Se lapsi nimenomaan on myös sen miehen, solutasollakin. 

Eiköhän imetys ole 12-vuotiaalla ohi ja nuo kaksi muuta pätevät yhtälailla isään. 

Lastensuojelu ei usko, koska suurin osa "lapsi vihaa isäänsä"-tapauksista on puhtaasti äidin tekemän vieraannuttamisen jälkeä. Toki oikeitakin on, mutta se on harvinainen tapaus.