Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias ei halua mennä isälleen yöksi: nyt sekä sossussa että perheneuvolassa työstetään tätä
26.03.2019 |
ja 12-vuotiasta "kuullaan" mutta ei kuulla. Minua äitinä pyydetään tukemaan tapaamisia, jonka parhaani mukaan teen. Mutta mitä voin isälle, joka ei huomioi lasta, ei kuuntele, vähättelee ym.? Tämä on lapsen kertomus, hän on hyvin ahdistunut ja uhkaa tappaa itsensä. Silti isää pitäisi tavata enemmän, että suhde vahvistuisi. Tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Ajatellaan lapsen oikeutta ja etua, mutta tässä nyt ajetaan isän etua selvästi. En tiedä mitä tehdä, lastensuojelu varmaankin taho, josta voisin saada apua?
Kommentit (145)
Ihanaa, että ap pitää lapsensa puolta! Ja ihanaa, että tuolla lapsella on äitinsä luona koti, jossa saa olla silloin kun haluaa. Ystäväni oli viikko-viikko -lapsi eikä halunnut teininä olla isänsä kanssa missään tekemisissä. Olisi mieluummin asunut kokoaikaisesti äidillään. Mutta äitinsä halusi pitäytyä vuoroviikkosysteemissä, että sai enemmän aikaa olla uuden miesystävänsä kanssa. Tästä kuviosta aiheutui pitkäaikaiset mielenterveysongelmat ystävälleni :(. Ei oikein vieläkään ole täysin toipunut, vaikka aikaa on jo jonkin verran kulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tällaiset "isät" edes haluavat lasten käyvän säännöllisesti luonaan. Luulisi heillekin olevan helpompaa jos näin ei olisi, kun selkeästi lapsen kanssa oleminen ja lapsen asiat ei kiinnosta. Kauhea rasite lapselle joutua pakotettuna viettämään jopa puolet lapsuudestaan paikassa joka ei tunnu kodilta ja ihmisen kanssa joka ei oikeasti hänen kanssaan halua olla. Lastensuojelu saisi kyllä tarkkaan selvittää minkälaista siellä isän luona oikeasti on, kun lapsi selkeästi esittää mielipiteensä siitä ettei halua sinne mennä eikä siellä ole hyvä olla. Tiivis ja riittävän pitkä perhetyöntekijä isän luokse, vaikka kuinka tuntuisi kyttäämiseltä. No sitähän se juuri olisikin, mutta ihan perustellusta syystä. Vaikea kai sitä asiaa on muulla tavoin selvittää jos isän ja lapsen puheet on täysin ristiriitaiset.
Jos on vaikka sellainen tilanne kuin oli meillä? Isä halusi nähdä lastaan yllättäen monen monen vuoden jälkeen. Lapsi, silloin teini, oli ihan puulla päähän lyöty, mutta meni tapaamaan isäänsä. Lapsiraukka ei tajunnut, että isänsä haki tuolloin kaupungilta kämppää, ja ajatteli hyötyvänsä 2 alaikäisestä lapsestaan asunnonhaussa, vedoten ettei hänellä ollut paikkaa tavata lapsiaan. Asia selvisi minullekin vasta jäljestäpäin. En tiedä, onnistuiko asunnonsaannissa, sillä teinille riitti 2 tapaamiskertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysymys ap:lle ja miksi ei muillekin
kuinka paljon onnellisemaksi tulisit, jos lapsesi ei enää näkisi isäänsä?
9 vastaa.
Tuota minunkin eksäni sanoi, että minä haluan vain kostaa hänelle sillä tavalla, että olen vieraannuttanut lapsen hänestä.
Outo ajatus... elin silloin vuoroviikkoäitinä - eli puhdasta luksuselämää. Kun poika muutti kokonaan luokseni, niin minun elämäni vaikeutui tuplasti. Miksi ihmeessä olisin halunnut hankaloittaa omaa elämääni???
Tätä tyhmät sossut eivät tule tajuamaan ikäpäivänä. Kaikki yh-äidit haluaisivat todellakin, että isät kantaisivat vastuunsa lapsesta, kykenisivät huolehtimaan lapsestaan vaikka edes pari päivää kuussa, elättämään tätä, viettämään aikaa lapsensa kanssa - ja antamaan äidille vapaa-aikaa ja taloudellista apua. Mutta kun kaikista isistä ei vaan ole tähän.
Mä luovutin siinä vaiheessa, kun mun piti päivystää 24h eksän viikonloppuna puhelimen vieressä, auto lämmitettynä, jos eksä sattuu soittamaan, ettei enää jaksa pitää tyttöä luonaan, tuu hakeen pois (eli suomeksi: Ryhdyn nyt juomaan, lapsi helvettiin täältä.). Paljon helpompi oli luopua omasta elämästä ja olla 2 hengen lapsiperhe 24/7.
Tunnistan viimeisen kappaleen omasta elämästäni. Minun olisi pitänyt tarjota isälle mahdollisuus olla lapsen kanssa täysin hänen ehdoin, enkä voinut esim. töitä ottaa niille päiville kun isä halusi lasta tavata, koska hän saattoi sanoa että tuo huomenna lapsi ja kun toin, hän ei ollutkaan kotona. Tuosta taas olen eri mieltä, että isän tehtävä on järjestää äidille vapaata ja antaa äidille taloudellista tukea. Näin ei ole. Isän tehtävä olisi olla lapselle turvallisena aikuisena, ja pitää kiinni sopimuksesta jossa lapsi saa tavata isäänsä(se siis ei tarkoita äidin oikeutta lomailuun lapsesta, vaan lapsen oikeutta tavata isäänsä), sekä huolehtia osaltaan lapsen elatuksesta(ei äidin taloudellisesta tukemisesta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysymys ap:lle ja miksi ei muillekin
kuinka paljon onnellisemaksi tulisit, jos lapsesi ei enää näkisi isäänsä?
9 vastaa.
Tuota minunkin eksäni sanoi, että minä haluan vain kostaa hänelle sillä tavalla, että olen vieraannuttanut lapsen hänestä.
Outo ajatus... elin silloin vuoroviikkoäitinä - eli puhdasta luksuselämää. Kun poika muutti kokonaan luokseni, niin minun elämäni vaikeutui tuplasti. Miksi ihmeessä olisin halunnut hankaloittaa omaa elämääni???
Tätä tyhmät sossut eivät tule tajuamaan ikäpäivänä. Kaikki yh-äidit haluaisivat todellakin, että isät kantaisivat vastuunsa lapsesta, kykenisivät huolehtimaan lapsestaan vaikka edes pari päivää kuussa, elättämään tätä, viettämään aikaa lapsensa kanssa - ja antamaan äidille vapaa-aikaa ja taloudellista apua. Mutta kun kaikista isistä ei vaan ole tähän.
Mä luovutin siinä vaiheessa, kun mun piti päivystää 24h eksän viikonloppuna puhelimen vieressä, auto lämmitettynä, jos eksä sattuu soittamaan, ettei enää jaksa pitää tyttöä luonaan, tuu hakeen pois (eli suomeksi: Ryhdyn nyt juomaan, lapsi helvettiin täältä.). Paljon helpompi oli luopua omasta elämästä ja olla 2 hengen lapsiperhe 24/7.
Tunnistan viimeisen kappaleen omasta elämästäni. Minun olisi pitänyt tarjota isälle mahdollisuus olla lapsen kanssa täysin hänen ehdoin, enkä voinut esim. töitä ottaa niille päiville kun isä halusi lasta tavata, koska hän saattoi sanoa että tuo huomenna lapsi ja kun toin, hän ei ollutkaan kotona. Tuosta taas olen eri mieltä, että isän tehtävä on järjestää äidille vapaata ja antaa äidille taloudellista tukea. Näin ei ole. Isän tehtävä olisi olla lapselle turvallisena aikuisena, ja pitää kiinni sopimuksesta jossa lapsi saa tavata isäänsä(se siis ei tarkoita äidin oikeutta lomailuun lapsesta, vaan lapsen oikeutta tavata isäänsä), sekä huolehtia osaltaan lapsen elatuksesta(ei äidin taloudellisesta tukemisesta).
Kirjoitinkin kärjistäen, että edes joku sossukin tajuaisi, ettei kukaan yh-äiti pistä oikeasti pahakseen lapsivapaata hengähdystaukoa tai rahaa lapsen elatukseen. Kyllä ne äideille kelpaisi, mutta jos toinen puoli tarjoaa vain epävarmuutta ja pahaa oloa, ei siinä paljon vapaat tai rahat ratkaise. Mieluummin yrittää sinnitellä yksin, kuin lapsi epäluotettavalla isällään.
Eli sen että äiti pistää lapsen turvallisuuden rahan ja vapaan edelle pitäisi todellakin soittaa kelloja siellä sossulan päässä myös. Että on lapsen henki ja terveys kyseessä.
Mä voisin kirjoittaa kirjan aiheesta miten isän oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Meillä fiksu, varakas, itsekäs paskiainen isä pahoinpiteli minut lapsien edessä. Sai tuomion ja on nyt ex. Lapsistaan ei välittänyt avioliiton aikana yhtään, hyvä jos tervehti kun tuli töistä kotiin.
Eron jälkeen käyty mm perheneuvolassa. Täysin hyödytöntä. Työntekijät niin naiveja, nämä tietyn tyyppiset väkivaltaiset miehet ohjailevat noita naistyöntekijöitä miten haluavat. Isä olisi halunnut lapset itselleen tai vähintään vuoroviikot. En suostunut. Joka paikassa isää pidettiin hyvänä isänä kun lapset pysyivät hengissä hänen luonaan. Tämä on siis mittari hyvään isyyteen ja riittävä esim. lastensuojelulle. Minulle, äidille, jäi kaikki muu. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä ja säilyttää oman ja lapsien mielenterveyden rippeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota jäi epäselväksi onko isä ihan valkolainen syntyperäinen suomalainen meinaan ettei vierasta
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei pitäisi tehdä parisuhteisiin ollenkaan. Naiset pääsisivät yksin helpommalla, samaten lapset eivät tarvitse mitään ylimääräisiä aikuisia herkässä kasvun vaiheessa.
Onneksi asiaa on tutkittu ja pikkuhiljaa muualla maailmassa on alettu hyväksyä, että isät ja miehet ylipäätään ovat oikeasti turhia ja vaarallisia lapsen kehitykselle.
Hyvä isä kelpaa edelleen. Sellainen joka touhuaa lapsen kanssa, hoitaa lasta, osallistuu yhteisen talouden kuluihin ja osaa olla ihmisiksi.
Mutta totta puhuen tuollainen matriarkaalinen kulttuuri, mistä mainitset on ollut olemassa jossain Kiinan rajamailla. Naiset ottivat miehen vain yhdeksi yöksi, siittämiseen, ja sitten potkaisivat pellolle. Ja vaihtoivat miestä mielensä mukaan. Äidit ja isoäidit kasvattivat sitten lapset yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun nimi voitaisiin vaihtaa jo pikkuhiljaa isiensuojeluksi. Isien ongelmat ja häiriintynyt käytös jätetään kirjaamatta ja olosuhdeselvitykset ovat täynnä itse keksittyä omakehua vailla mitään viranhaltijan johtopäätöksiä. Näitä tyyppejä lasten on pakko tavata vaikka henkensä uhalla. Sosiaaliväki pitää huolta työpaikkojensa säilymisestä hörhöisiä puolustelevalla toiminnallaan. Toimenpiteet muka kehittyy mutta lasten pahoinvointi lisääntyy. Isä on katsokaas aina yhtä tärkeä kuin lasta yksin siihen asti hoitanut äiti. Sivistyneet miehet osaavat toimia lasten suhteen oikein ilman sosiaaliväkeä ja oikeusprosesseja, huumehörhöt tuttiritarit pyörittävät pian ulinallaan maailmaa. Ei voi mitään.
Tämä on NIIIIIN totta!!! Teinini jouduttiin sijoittamaan koska hän vaaransi terveytensä ja kehityksensä, ja arvatkaapa miten kävikään? Teini sijoitettiinkin isälleen, kun teini ei "halunnut" mennä mihinkään laitokseen. Noh, tämä teini oli nähnyt isäänsä joskus ja jouluna koko elämänsä, ja niinhän siinä kävi että 15-16-vuotias annettiin tupakat, alkoholit, vapaa kulku vaihtuville täysi-ikäisille poikakavereille yöksi, jne. Nyt teini on täysi-ikäinen, ja syrjäytynyt, eikä kukaan enää häntä auta.
Koko isälläasumisen ajan isä joi alkoholia, sammuili minne sattuu, häipyi viikoksikin, toi moniongelmaisia väkivaltaisia narkomaaninaisia kotiinsa, ja "seurusteli" näiden kanssa, ei hoitanut teinille ruokaa, vaatteita, mitäänmuutakaan, joi elatustuen ja lapselle myönnetyn vammaistuen, ja teini soitteli minulle ja haukkui että en välitä kun en anna raha a hänelle...
Olen tehnyt lastensuojelusta kantelun, mutta sitä ei ole vielä käsitelty.
No minkä takia se lapsesi sulta ylipäätään pois vietiin? Tuntuu hiukka oudolta. Oletko itse puhdas kun pulmunen.
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan aiheesta miten isän oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Meillä fiksu, varakas, itsekäs paskiainen isä pahoinpiteli minut lapsien edessä. Sai tuomion ja on nyt ex. Lapsistaan ei välittänyt avioliiton aikana yhtään, hyvä jos tervehti kun tuli töistä kotiin.
Eron jälkeen käyty mm perheneuvolassa. Täysin hyödytöntä. Työntekijät niin naiveja, nämä tietyn tyyppiset väkivaltaiset miehet ohjailevat noita naistyöntekijöitä miten haluavat. Isä olisi halunnut lapset itselleen tai vähintään vuoroviikot. En suostunut. Joka paikassa isää pidettiin hyvänä isänä kun lapset pysyivät hengissä hänen luonaan. Tämä on siis mittari hyvään isyyteen ja riittävä esim. lastensuojelulle. Minulle, äidille, jäi kaikki muu. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä ja säilyttää oman ja lapsien mielenterveyden rippeet.
Toi on niin totta, että sossutantat ovat p*llut märkinä tiettyjen isien edessä, ja täysin kykenemättömiä tekemään rationaalisia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysymys ap:lle ja miksi ei muillekin
kuinka paljon onnellisemaksi tulisit, jos lapsesi ei enää näkisi isäänsä?
9 vastaa.
Tuota minunkin eksäni sanoi, että minä haluan vain kostaa hänelle sillä tavalla, että olen vieraannuttanut lapsen hänestä.
Outo ajatus... elin silloin vuoroviikkoäitinä - eli puhdasta luksuselämää. Kun poika muutti kokonaan luokseni, niin minun elämäni vaikeutui tuplasti. Miksi ihmeessä olisin halunnut hankaloittaa omaa elämääni???
Kiva...
äiti, joka saadessaan lapsen luokseen kokee elämänsä vaikeuksien tuplaantuvan. :(
Ja jolle luksuselämää ovat ne ajat kun lapsi on muualla tai paikalla, mutta vain osittain (siis kun se itselleen sopii)
Ja erityisen kivaa tämä on lapselle, joka ei itse halua olla isänsä luona ja jota oma äiti pitää rasitteena 50% ajasta.
Saatoin käsittää väärinkin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 12-vuotias saa päättää asuuko toisen vanhemman luona vai ei? Mikäli saa päättää, niin eikö koko keskustelu ole turha, edellyttäen 12-vuotiaan kertovan päätöksestään?
Tässä olikin kyse vanhemman tapaamisesta, ei luona asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasta on kuultava.
Itselläni oli tuossa iässä murrosikä kaikkine mukavuuksineen täysillä (13 v olin jo ns. "täysi nainen").
Mutta olipa lapsesi tyttö tai poika, hänellä on oikeus kieltäytyä yöpymästä paikassa jossa ei halua, henkilön seurassa, jonka kanssa ei tahdo yöpyä.
Et ollut. Kukaan 13v ei ole "täysi nainen". Et edes sinä.
Tää on aivan älytöntä. Olin vastaavanlaisesta tilanteessa pari vuotta sitten. Lapsi ei halunnut mennä isälleen koska isä oli ollut aiemmilla kerroilla humalassa ja lapsi oli pelännyt isää. Isän uudesta puolisosta ja tämän lapsista oli tehty lastensuojeluilmoitus poliisin toimesta, kun lapseni isä oli kännissä riehunut oikein kunnolla ja puolison lapset oli paikalla ja naapuri oli sitten soittanut poliisin.
Isä ilmoitti että jos ei lapsi tule sovitusti hänen luokseen, hän kostaa tekemällä meistä lastensuojeluilmoituksen. En pakottanut lasta isälleen ja isä toteutti uhkauksensa.
Sosiaalityöntekijät jututtivat lasta ja näytin heille isän lähettämiä sekopäisiä viestejä joita lähetteli minulle ja lapselle (uhkaili LASTA poliisilla jos tämä ei tulisi isälleen). Tästä huolimatta, sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä että lapsen ja isän suhdetta ei saa haitata. Koko tilanne oli kaikessa kauheudessaan jopa absurdi, kun kyse ei ollutkaan lapsen oikeuksien puolustamisesta vaan siitä että isän oikeuksista pidettiin kiinni kynsin hampain. Vaikka näytin sossuille viestin jossa isä kertoi tekevänsä meistä lasun jos emme tottele häntä, olivat sosiaalityöntekijät sitä mieltä että ei silti voitu tietää oliko nimettömän ilmoituksen takana isä vai ei.
Lopputulema oli se että lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä että isä on epävakaa, päihdeongelmainen ja väkivaltataustan takia jopa vaarallinen, mutta koska ei ole käynyt lapseen kiinni, ei ole syytä olettaa että olisi lapselle vaarallinen. Lasta ei kuunneltu, tämän pelot sivuutettiin koska isäsuhde on tärkeä.
En tästäkään huolimatta pakottanut lasta isälleen vasten tahtoa ja siitä seurasi se että isä haastoi minut oikeuteen. Tarina päättyi lopulta hyvin, vaikka jokainen viranomainen oli periaatteessa sitä mieltä että pitää pitää yllä isäsuhdetta, vaikka väkisin ja vasten lapsen tahtoa, vaikka en olisi varma että lapsi on turvassa isällään. Lastensuojelun nimen voisi hyvin vaihtaa isän oikeuksien suojelukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sossutantoiksi ei saisi hyväksyä:
-lapsettomia naisia
-nuoria alle 50v naisia, ilman elämänkokemusta
-huorahtavia tai seksin puutteessa olevia naisia, miehille pitää pystyä sanomaan myös ei, jos on tarvis
-lepsuja lapasia.
-mielenterveysongelmaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan aiheesta miten isän oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Meillä fiksu, varakas, itsekäs paskiainen isä pahoinpiteli minut lapsien edessä. Sai tuomion ja on nyt ex. Lapsistaan ei välittänyt avioliiton aikana yhtään, hyvä jos tervehti kun tuli töistä kotiin.
Eron jälkeen käyty mm perheneuvolassa. Täysin hyödytöntä. Työntekijät niin naiveja, nämä tietyn tyyppiset väkivaltaiset miehet ohjailevat noita naistyöntekijöitä miten haluavat. Isä olisi halunnut lapset itselleen tai vähintään vuoroviikot. En suostunut. Joka paikassa isää pidettiin hyvänä isänä kun lapset pysyivät hengissä hänen luonaan. Tämä on siis mittari hyvään isyyteen ja riittävä esim. lastensuojelulle. Minulle, äidille, jäi kaikki muu. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä ja säilyttää oman ja lapsien mielenterveyden rippeet.Toi on niin totta, että sossutantat ovat p*llut märkinä tiettyjen isien edessä, ja täysin kykenemättömiä tekemään rationaalisia päätöksiä.
Mahtava kommentti. Varmaan yläpeukkuja sataa miesvihaaja mammoilta ja paljon.
varsinäinen äiti -esimerkki olet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kysymys ap:lle ja miksi ei muillekin
kuinka paljon onnellisemaksi tulisit, jos lapsesi ei enää näkisi isäänsä?
9 vastaa.
Tuota minunkin eksäni sanoi, että minä haluan vain kostaa hänelle sillä tavalla, että olen vieraannuttanut lapsen hänestä.
Outo ajatus... elin silloin vuoroviikkoäitinä - eli puhdasta luksuselämää. Kun poika muutti kokonaan luokseni, niin minun elämäni vaikeutui tuplasti. Miksi ihmeessä olisin halunnut hankaloittaa omaa elämääni???
Kiva...
äiti, joka saadessaan lapsen luokseen kokee elämänsä vaikeuksien tuplaantuvan. :(
Ja jolle luksuselämää ovat ne ajat kun lapsi on muualla tai paikalla, mutta vain osittain (siis kun se itselleen sopii)Ja erityisen kivaa tämä on lapselle, joka ei itse halua olla isänsä luona ja jota oma äiti pitää rasitteena 50% ajasta.
Saatoin käsittää väärinkin.
Ohis, mä ymmärsin asian aivan toisin. Miksi sulla tämä meni tunteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Tää on aivan älytöntä. Olin vastaavanlaisesta tilanteessa pari vuotta sitten. Lapsi ei halunnut mennä isälleen koska isä oli ollut aiemmilla kerroilla humalassa ja lapsi oli pelännyt isää. Isän uudesta puolisosta ja tämän lapsista oli tehty lastensuojeluilmoitus poliisin toimesta, kun lapseni isä oli kännissä riehunut oikein kunnolla ja puolison lapset oli paikalla ja naapuri oli sitten soittanut poliisin.
Isä ilmoitti että jos ei lapsi tule sovitusti hänen luokseen, hän kostaa tekemällä meistä lastensuojeluilmoituksen. En pakottanut lasta isälleen ja isä toteutti uhkauksensa.
Sosiaalityöntekijät jututtivat lasta ja näytin heille isän lähettämiä sekopäisiä viestejä joita lähetteli minulle ja lapselle (uhkaili LASTA poliisilla jos tämä ei tulisi isälleen). Tästä huolimatta, sosiaalityöntekijät olivat sitä mieltä että lapsen ja isän suhdetta ei saa haitata. Koko tilanne oli kaikessa kauheudessaan jopa absurdi, kun kyse ei ollutkaan lapsen oikeuksien puolustamisesta vaan siitä että isän oikeuksista pidettiin kiinni kynsin hampain. Vaikka näytin sossuille viestin jossa isä kertoi tekevänsä meistä lasun jos emme tottele häntä, olivat sosiaalityöntekijät sitä mieltä että ei silti voitu tietää oliko nimettömän ilmoituksen takana isä vai ei.
Lopputulema oli se että lastensuojelun työntekijät olivat sitä mieltä että isä on epävakaa, päihdeongelmainen ja väkivaltataustan takia jopa vaarallinen, mutta koska ei ole käynyt lapseen kiinni, ei ole syytä olettaa että olisi lapselle vaarallinen. Lasta ei kuunneltu, tämän pelot sivuutettiin koska isäsuhde on tärkeä.
En tästäkään huolimatta pakottanut lasta isälleen vasten tahtoa ja siitä seurasi se että isä haastoi minut oikeuteen. Tarina päättyi lopulta hyvin, vaikka jokainen viranomainen oli periaatteessa sitä mieltä että pitää pitää yllä isäsuhdetta, vaikka väkisin ja vasten lapsen tahtoa, vaikka en olisi varma että lapsi on turvassa isällään. Lastensuojelun nimen voisi hyvin vaihtaa isän oikeuksien suojelukseksi.
Täällä kans toinen, joka sai oikeutta vasta Käräjäoikeudesta. Sossut ei todellakaan ole lasten asialla.
Normaali tervejärkinen ihminen ymmärtää, että lähivanhempi ja lapset "suostuvat" tapaamisiin, kun etävanhemman välit ex-perheeseen ovat kunnossa. Jos on aiemminkin laiminlyönyt tai lyönyt perhettään, ei ne välit todellakaan millään pakolla korjaannu. Sossut vaan mahdollistavat edelleen väkivallan ja pahoinpitelyt, pelon ja sairaan vallankäytön.
12-vuotias saa kyllä itse päättää, haluaako tavata etävanhempaa vai ei. Outoa, jos tätä ei perheneuvolassa tai sossussa tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä voisin kirjoittaa kirjan aiheesta miten isän oikeudet menee lapsen oikeuksien edelle. Meillä fiksu, varakas, itsekäs paskiainen isä pahoinpiteli minut lapsien edessä. Sai tuomion ja on nyt ex. Lapsistaan ei välittänyt avioliiton aikana yhtään, hyvä jos tervehti kun tuli töistä kotiin.
Eron jälkeen käyty mm perheneuvolassa. Täysin hyödytöntä. Työntekijät niin naiveja, nämä tietyn tyyppiset väkivaltaiset miehet ohjailevat noita naistyöntekijöitä miten haluavat. Isä olisi halunnut lapset itselleen tai vähintään vuoroviikot. En suostunut. Joka paikassa isää pidettiin hyvänä isänä kun lapset pysyivät hengissä hänen luonaan. Tämä on siis mittari hyvään isyyteen ja riittävä esim. lastensuojelulle. Minulle, äidille, jäi kaikki muu. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selviytyä ja säilyttää oman ja lapsien mielenterveyden rippeet.Toi on niin totta, että sossutantat ovat p*llut märkinä tiettyjen isien edessä, ja täysin kykenemättömiä tekemään rationaalisia päätöksiä.
Mahtava kommentti. Varmaan yläpeukkuja sataa miesvihaaja mammoilta ja paljon.
Olen 20 vuotta pohtinut, mikä saa tietyt sossut (ei kaikki, vanhin ei lähtenyt isän kelkkaan) toimimaan mielisairaan isän puolella, ja muuta vaihtoehtoa en vaan ole keksinyt.
Oma isäni oli sitä mieltä, että sossut vaan halusivat keksiä lisää töitä itselleen. Hänen vanhempansa olivat olleet sosiaalilautakunnassa, niin jotain sisäpiiritietoa isälläni oli. Mutta itse en uskonut tuohon vaihtoehtoon, koska sossut valittivat usein minullekin, että heillä on ihan liikaa töitä.
Tätä tyhmät sossut eivät tule tajuamaan ikäpäivänä. Kaikki yh-äidit haluaisivat todellakin, että isät kantaisivat vastuunsa lapsesta, kykenisivät huolehtimaan lapsestaan vaikka edes pari päivää kuussa, elättämään tätä, viettämään aikaa lapsensa kanssa - ja antamaan äidille vapaa-aikaa ja taloudellista apua. Mutta kun kaikista isistä ei vaan ole tähän.
Mä luovutin siinä vaiheessa, kun mun piti päivystää 24h eksän viikonloppuna puhelimen vieressä, auto lämmitettynä, jos eksä sattuu soittamaan, ettei enää jaksa pitää tyttöä luonaan, tuu hakeen pois (eli suomeksi: Ryhdyn nyt juomaan, lapsi helvettiin täältä.). Paljon helpompi oli luopua omasta elämästä ja olla 2 hengen lapsiperhe 24/7.