Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

1990-luvulla sattui eräs hyvin mielenkiintoinen tapaus. Olin surkeessa duunissa ja etsiskelin jotain parempaa tilalle. Sitten hain yhtä paikkaa ja tietysti haastatteluun kutsuttiin.

Homma eteni silleen, että heti alkuun ilmoitettiin, ettei haastattelija päässyt paikalle, koska oli toisella paikkakunnalla. Haastattelun suoritti eräs toinen henkilö. Hän kyseli ja katseli papereitani hieman erikoiseen tyyliin. Kun puuttui kaikenlaiset lukion käymiset, tutkinnot, hyvät entiset työpaikat jne. niin haastattelijan suhtautuminen minuun oli tosi nihkeää. Sen oikein aisti. Se oli muutenkin tosi outo kokemus koko työpaikkahaastattelu. Paikassa leijui kummallinen ilmapiiri, tunsin vahvasti, että siellä oli jokin pielessä. Haastattelu päättyi ja lähdin kotiin.

Aikaa kului ehkä pari viikkoa, kun olin silloisen avovaimoni kanssa kävelyllä. Sattumalta kuljimme tuon puljun ohi, jossa kävin työpaikkahaastattelussa. Koko paikka oli palanut maan tasalle. En tiedä, oliko tuhopoltto vai ihan sattumalta syttynyt tuleen se firma, vai mikä oli ollut? Niin mielenkiintoinen tapaus, että vertaistaan hakee. Siis niin outo tunnelma siellä työhaastattelussa, ei tullut haastattelija edes paikalle ja sitten olikin koko paikka palanut/poltettu maan tasalle.

Paljon tuoreempi tapaus on tässä muutama vuosi sitten. Kävin eräässä firmassa työpaikkahaastattelussa, kun oli lunta tullut pirusti ja oli lyhyt kova pakkasjakso.

Se työhalli oli semmonen pirun iso ja huonosti valaistu. Ei mikään viihtyisän oloinen mesta. Lisäksi haastattelija tuntui suhtautuvan väheksyen minuun. Nihkeetä oli, enkä oikein tykännyt haastattelijan olemuksesta. Jotenkin mulle jäi siitä firmasta tunne, ettei se ole meikäläisen duunipaikka. Onneksi en sinne päässytkään.

Hain 17-kesäisenä kesätöitä, useasta paikasta tietenkin, jotta saisin töitä ylipäätään.

Pääsin haastatteluun pariin paikkaan. Erään paikan työhaastattelussa haastattelija kysyi tympeään ja tenttaavaan sävyyn, olenko hakenut muita työpaikkoja. Toki vastasin totuudenmukaisesti, että olen hakenut. Tähän vastaukseen haastattelija oli silminnähden pettynyt. Haastattelu loppui käytännössä siihen, enkä sen koommin kuullut paikasta.

Huvittavinta oli, että työn palkka oli jopa teini-ikäisen mittapuulla poikkeuksellisen alhainen, enkä totta puhuen olisi sen(kään) puolesta halunnut mennä sinne töihin, joten ehkä olisi sitten hyvä, että hain muitakin töitä. Sainkin lopulta oikein hyvän paikan ja palkkakin oli asiallinen.

Edelleen vaan ihmettelen, miksi ei saisi hakea myös muuta työtä ja miksi se oli niin suuri deal breaker. Ei kai sitä kaikkia munia samaan koriin laiteta rahapulaisena teininä...

Pari vuotta sitten pääsin työhaastatteluun ja taisi olla toinen kysymys, kun kysyttiin puoluekantaa. Ilme oli sellainen, että "jos se kannattaa persuja, niin....". No, tietenkin sanoin että kannatan persuja. Ja todellakin huomasin sen asennemuutoksen kylmyyden. Muutenkin haastattelijan olemus oli ärsyttävä ja ajattelin, että tuollainen jos on tämän paikan työkulttuuri, niin se on morjes. Kun kysyttiin palkkatoivomusta sanoin, että en halua palkkaa, haluan osakkaaksi, sekä työsuhde-Audin. Haastattelija katsoi sitten vinoon kuin koira joka kuuli hassun äänen ja kysyi oletko ihan tosissasi. Vastasin että yhtä tosissani kuin olen persujen kannattaja. Sitten sanoin, että eiköhän tää ollut tässä ja kättelin ja kiitin haastattelukutsusta. En viitsi sanoa firman nimeä, kun en tiedä onko sääntöjen mukaista. Tuttu firma varmasti kuitenkin monelle täällä.

Vierailija kirjoitti:

Harva haastattelija-työnantaja tulee ajatelleeksi sitä, että haastateltava voi olla tulevaisuudessa haastattelija-työnantajan asiakas tai potentiaalinen asiakas. Työnhakijaa ei koskaan kannattaisi kohdella huonosti.

Hain vientimyyjän duunia omalla niche-alallaan menestyneestä konepajasta jonka johtoon oli juuri asettunut kyseisen konepajan alkuperäisen omistajan poika. Rehvakkaasti kaveri kertoi harrastavansa ja keräävänsä Porscheja ja ihmetteli, että miksi minä olin tullut hakemaan heiltä töitä kun parempiakin ehdokkaita olisi tarjolla ? Lopun aikaa kuuntelin kuinka hyvä ja kallis auto Porsche on. Yksikään kysymys ei koskenut vientiprosessin tai myynnin osaamista tai hallintaa (mistä minulla on tosi kovat näytöt), vaan kaikki kysymykset olivat pelkkää hakua ja pyyntöä kehua häntä kuiinka kova bisnesmies hän kiinteistöbisneksineenkin on. Ilmeinen narsisti. Vauhtia ja puhetta riitti, käytöstapoja ei.

Olin tyytyväinen että minua ei palkattu tuohon. Minun sijastani palkattiin joku huippuviroista uransa tehnyt poispotkittu huippuvirkamies jolla ei ollut mitään kaupallista kokemusta tai näyttöjä. Itse työllistyin ensin vientipäälliköksi ja sitten toimariksi toiseen yritykseen.

Meni muutama vuosi ja myttyyn menneiden kiinteistöbisnesten takaajana ollut konepaja menetti lisäksi ex-virkamiehen hoitamat vientimarkkinansakin, ja sittenpä tämä porsche-mies tuli tarjoamaan minulle yrityksensä alihankintapalveluita: Tuotantokapasiteettia olisi kuulemma yllin kyllin tarjolla. Ohjasin ostomme muualle, en antanut mitään.

Porsche-mies konepajoineen, kiinteistöineen ja virkamiehineen kaatui nurin. Oli mukavaa mennä seuraamaan pakkohuutokauppaa ja nähdä minne Porschet ja firman koneet ja varasto myytiin. Tarina ei päättynyt vielä tähän. Seuraavaksi tapasin porsche-miehen työnhakijana meille: Hän haki työkkärin osoittamana varastomiehen duunia. Ei saanut.

Jos Porsche-mies olisi kohdellut minua asiallisesti, olisin todennäköisesti auttanut häntä kiperässä tilanteessa vuosia myöhemmin. Nyt en auttanut. -Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, työnantajakin.

Tää oli ihan kuin parhaasta kostofantasiasta! Toivottavasti oli totta. Hah, porche-mies sai ansionsa mukaan :D

persu-asiakaspalvelijana-onpa-hullua:D kirjoitti:

Pari vuotta sitten pääsin työhaastatteluun ja taisi olla toinen kysymys, kun kysyttiin puoluekantaa. Ilme oli sellainen, että "jos se kannattaa persuja, niin....". No, tietenkin sanoin että kannatan persuja. Ja todellakin huomasin sen asennemuutoksen kylmyyden. Muutenkin haastattelijan olemus oli ärsyttävä ja ajattelin, että tuollainen jos on tämän paikan työkulttuuri, niin se on morjes. Kun kysyttiin palkkatoivomusta sanoin, että en halua palkkaa, haluan osakkaaksi, sekä työsuhde-Audin. Haastattelija katsoi sitten vinoon kuin koira joka kuuli hassun äänen ja kysyi oletko ihan tosissasi. Vastasin että yhtä tosissani kuin olen persujen kannattaja. Sitten sanoin, että eiköhän tää ollut tässä ja kättelin ja kiitin haastattelukutsusta. En viitsi sanoa firman nimeä, kun en tiedä onko sääntöjen mukaista. Tuttu firma varmasti kuitenkin monelle täällä.

Onko puoluekantaa laillista kysyä? Ehkä jonkin puolueen jäsenyyttä voidaan edellyttää silloin, kun puolue täyttää organisaationsa paikkoja, mutta tuskin silloinkaan saa kysyä haastattelussa, että "äänestäthän sinä varmasti meitä vaaleissa?"

Vierailija kirjoitti:

Oudoin työpaikkahaastattelu missä olen ollut oli sellainen, että meidät kaikki hakijat (yhteensä 15-16) laitettiin samaan huoneeseen. Haastattelijoita oli 3. Ensin meidän piti kehua itseämme ja kertoa positiivisessa ilmapiirissä miksi juuri minä olisin hyvä tarjolla olevaan hyllyntäyttäjä-makeismyyjän työhön. Seuraavaksi meidän täytyi jokaisen vuorollamme osoittaa sormella kutakin hakijaa vuorollaan ja kuulemamme perustella kertoa miksi hän ei sopisi tähän työhön. Samaan aikaan 3 haastattelijaa nauroi. Se oli hyvin nöyryyttävää. Siitä on 20 vuotta aikaa. Sen karkkivalmistajan karkkeja en ole sen jälkeen ostanut.

Voi luoja! Kuulostaa ihan joltain koulukiusaamiselta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva haastattelija-työnantaja tulee ajatelleeksi sitä, että haastateltava voi olla tulevaisuudessa haastattelija-työnantajan asiakas tai potentiaalinen asiakas. Työnhakijaa ei koskaan kannattaisi kohdella huonosti.

Hain vientimyyjän duunia omalla niche-alallaan menestyneestä konepajasta jonka johtoon oli juuri asettunut kyseisen konepajan alkuperäisen omistajan poika. Rehvakkaasti kaveri kertoi harrastavansa ja keräävänsä Porscheja ja ihmetteli, että miksi minä olin tullut hakemaan heiltä töitä kun parempiakin ehdokkaita olisi tarjolla ? Lopun aikaa kuuntelin kuinka hyvä ja kallis auto Porsche on. Yksikään kysymys ei koskenut vientiprosessin tai myynnin osaamista tai hallintaa (mistä minulla on tosi kovat näytöt), vaan kaikki kysymykset olivat pelkkää hakua ja pyyntöä kehua häntä kuiinka kova bisnesmies hän kiinteistöbisneksineenkin on. Ilmeinen narsisti. Vauhtia ja puhetta riitti, käytöstapoja ei.

Olin tyytyväinen että minua ei palkattu tuohon. Minun sijastani palkattiin joku huippuviroista uransa tehnyt poispotkittu huippuvirkamies jolla ei ollut mitään kaupallista kokemusta tai näyttöjä. Itse työllistyin ensin vientipäälliköksi ja sitten toimariksi toiseen yritykseen.

Meni muutama vuosi ja myttyyn menneiden kiinteistöbisnesten takaajana ollut konepaja menetti lisäksi ex-virkamiehen hoitamat vientimarkkinansakin, ja sittenpä tämä porsche-mies tuli tarjoamaan minulle yrityksensä alihankintapalveluita: Tuotantokapasiteettia olisi kuulemma yllin kyllin tarjolla. Ohjasin ostomme muualle, en antanut mitään.

Porsche-mies konepajoineen, kiinteistöineen ja virkamiehineen kaatui nurin. Oli mukavaa mennä seuraamaan pakkohuutokauppaa ja nähdä minne Porschet ja firman koneet ja varasto myytiin. Tarina ei päättynyt vielä tähän. Seuraavaksi tapasin porsche-miehen työnhakijana meille: Hän haki työkkärin osoittamana varastomiehen duunia. Ei saanut.

Jos Porsche-mies olisi kohdellut minua asiallisesti, olisin todennäköisesti auttanut häntä kiperässä tilanteessa vuosia myöhemmin. Nyt en auttanut. -Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, työnantajakin.

Tää oli ihan kuin parhaasta kostofantasiasta! Toivottavasti oli totta. Hah, porche-mies sai ansionsa mukaan :D

Miten v.... i...ootti täytyy olla kirjoittaakseen PORCHE?! 😑😑😑

Olin noin 25 v ja haastattelussa kysyttiin perheen perustamisaikeista. Lienee laitontakin. Tunnelma oli muutenkin epämiellyttävä ja seinältä tuijotti valtava, lafkan johtajaa esittävä maalaus. Vastailin jotain epämääräistä, enkä saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 25 v ja haastattelussa kysyttiin perheen perustamisaikeista. Lienee laitontakin.

Jokainen rekrytointia tekevä tietää nykyään, että tuollaista ei saisi kysyä. Silti on pällejä, jotka sitä ilmeisesti tekee, varsinkin kokemattomilta nuorilta, jotka eivät tiedä oikeuksistaan. Hyvä muistisääntö haastatteluun on, että kysymysten tulisi koskea itse yritystä sekä työtehtävää, eli selvittää sitä, kuinka hyvin sovellut työtehtävään osaamisesi ja vahvuuksiesi perusteella. Perheenperustamisjutut eivät kerro mitään siitä, kuinka hyvin osaat käyttää exceliä tai pyörittää kassajärjestelmää. Toki saat kertoa asiasta vapaasti, jos haluat.

Kysyttiin kuinka reagoin konflikteihin.

Kävin nuorena haastattelussa puhelinmyyntifirmassa. Paikka oli likaisen oloinen, vaatteet hujanhajan eteisessä, ilma oli tunkkainen ja paikka muutenkin sotkuinen.

Vaikka en mikään hienohelma olekaan, niin olisin odottanut paikalta hieman parempaa tasoa vaikka puhelinmyyntifirma olikin. En ottanut paikkaa vastaan työskentely-ympäristön vuoksi.

Oli mielenkiintoinen työ ja mukava työympäristö! Sitten kun kysyin työhaastattelussa palkkauksesta, niin oli 300 euroa pienempi kun mitä nykyisessä työssä. Meni siinä kyllä fiilikset ja se varmaan näkyi naamasta! Asia oli tosi yllätys, sillä kyseessä oli ainakin kaksi kertaa isompi työnantaja kun  se missä olin töissä sillä hetkellä.

Sihteeri nro 2 kirjoitti:

Hain erään ison järjestön pääsihteerin sihteerin paikkaa. Ostin työhaastatteluja varten merkkijakkupuvun ja haastattelun alkaessa huomasin olevani pukeutunut tyylikkäämmin kuin rouva pääsihteeri itse. Hän mulkoili vaatteitani närkästyneen näköisenä. Kysymyksistä ymmärsin, että rouva on oikea päällepäsmäri. Lopulta hän kysyi, miten luulen tulevani toimeen turkulaisen esimiehen kanssa (viittasi itseensä). Kerroin, että mieheni on turkulainen ja tulemme hyvin toimeen. Oikeasti ajattelin, että sun kanssa en ainakaan tule toimeen. Lähtiessä päätin, että jos saisin työpaikan, en ottaisi sitä vastaan. No, en saanut paikkaa ja vuoden kuluttua tämä rouva pääsihteeri joutui oikeuteen sihteerinsä pahoinpitelystä.

Eeva Kuuskoski?

Pelko että menetän työmarkkinatukeni 33,78€/pv brutto

Se kun työhaastattelussa selvisi että haluavat minun tekevän vuoroviikoin aamuja ja iltoja ilmaiseksi koska heillä väkeä lomautettuna koronan takia.. Kolmen lapsen äitinä en ilmaistyövoimaksi rupea

Kysyttiin, että mitä jos pitää ymmärtää monimutkaisia teknisiä asioita. Mitvit? Kysytäänköhän tuota mös miespuolisilta hakijoilta?

Jos haastattelija olisi lukenut CV:ni ennen haastattelua, olisi myös selvinnyt että olen insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva haastattelija-työnantaja tulee ajatelleeksi sitä, että haastateltava voi olla tulevaisuudessa haastattelija-työnantajan asiakas tai potentiaalinen asiakas. Työnhakijaa ei koskaan kannattaisi kohdella huonosti.

Hain vientimyyjän duunia omalla niche-alallaan menestyneestä konepajasta jonka johtoon oli juuri asettunut kyseisen konepajan alkuperäisen omistajan poika. Rehvakkaasti kaveri kertoi harrastavansa ja keräävänsä Porscheja ja ihmetteli, että miksi minä olin tullut hakemaan heiltä töitä kun parempiakin ehdokkaita olisi tarjolla ? Lopun aikaa kuuntelin kuinka hyvä ja kallis auto Porsche on. Yksikään kysymys ei koskenut vientiprosessin tai myynnin osaamista tai hallintaa (mistä minulla on tosi kovat näytöt), vaan kaikki kysymykset olivat pelkkää hakua ja pyyntöä kehua häntä kuiinka kova bisnesmies hän kiinteistöbisneksineenkin on. Ilmeinen narsisti. Vauhtia ja puhetta riitti, käytöstapoja ei.

Olin tyytyväinen että minua ei palkattu tuohon. Minun sijastani palkattiin joku huippuviroista uransa tehnyt poispotkittu huippuvirkamies jolla ei ollut mitään kaupallista kokemusta tai näyttöjä. Itse työllistyin ensin vientipäälliköksi ja sitten toimariksi toiseen yritykseen.

Meni muutama vuosi ja myttyyn menneiden kiinteistöbisnesten takaajana ollut konepaja menetti lisäksi ex-virkamiehen hoitamat vientimarkkinansakin, ja sittenpä tämä porsche-mies tuli tarjoamaan minulle yrityksensä alihankintapalveluita: Tuotantokapasiteettia olisi kuulemma yllin kyllin tarjolla. Ohjasin ostomme muualle, en antanut mitään.

Porsche-mies konepajoineen, kiinteistöineen ja virkamiehineen kaatui nurin. Oli mukavaa mennä seuraamaan pakkohuutokauppaa ja nähdä minne Porschet ja firman koneet ja varasto myytiin. Tarina ei päättynyt vielä tähän. Seuraavaksi tapasin porsche-miehen työnhakijana meille: Hän haki työkkärin osoittamana varastomiehen duunia. Ei saanut.

Jos Porsche-mies olisi kohdellut minua asiallisesti, olisin todennäköisesti auttanut häntä kiperässä tilanteessa vuosia myöhemmin. Nyt en auttanut. -Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, työnantajakin.

Tää oli ihan kuin parhaasta kostofantasiasta! Toivottavasti oli totta. Hah, porche-mies sai ansionsa mukaan :D

Miten v.... i...ootti täytyy olla kirjoittaakseen PORCHE?! 😑😑😑

Kato, porche-mieshän se sieltä saapui 😄

Haastattelija (pomo) pisti muutaman kysymyksen jälkeen kädet puuskaan, nojasi penkissään taaksepäin ja totesi halveksuva virne naamallaan kädet puuskassa, että vaikutan aika epävarmalta ihmiseltä. Menin lukkoon enkä osannut kuin naurahtaa hermostuneesti että aijaa. Olipa mukava, itsevarmuutta tuova kommentti muutenkin sosiaalisia tilanteita jännittävälle ihmiselle. Sitten hän vain jatkoi muina miehinä haastattelua eteenpäin. Olin 19-vuotias, kyseessä ensimmäinen työhaastatteluni ja haastattelija nelikymppinen mies. Heti haastatteluhuoneesta päästyäni suuntasin lähimpään vessaan itkemään.

Ihme ja kumma, sain paikan ja viihdyin työpaikassa neljä vuotta. Esimiehestä en oppinut koskaan pitämään, suorastaan pelkäsin häntä. Hänellä oli jatkuvasti joko kivikasvoinen ilme tai halveksuva virne, ja hän töksäytteli aivan ihme asioita. Huokaisin helpotuksesta, kun lähdin kyseisestä työpaikasta. Sen jälkeen oli kyllä rima esimiehen osalta omissa silmissäni niin alhaalla, että jokainen tämän jälkeinen esimies on ollut silmissäni aivan huipputyyppejä :D

Kun haastattelija alkoi naputtaa hermostuneesti jalallaan lattiaa, arvasin, että palaver ja urahaaveeni  ko. firmassa oli päättynyt. Lähdin kesken haastattelun nostelemaan sanomatta mitään.

LVI-alan firmaan haettiin talouspuolelle tekijää. Haastattelussa kysyttiin että ahdistaako härskit jutut, taukotilassa kuulemma lähtee usein laukalle. Myös erimielisyyksiä ratkotaan kovaan ääneen ja kahvia pitää osata ukoille keittää. Olisin saanut paikan. Kieltäydyin. Kestän kyllä härskit jutut, mutta ei kuulu tämän ajan työpaikkakäytökseen. Ja jokainen voi vuorollaan keittää kahvia, minäkin olen koulussa istunut, varmaan pidempään kuin moni lvi-asentaja, en ole heidän sihteeri.