Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui haastatteluun valmistautuessani. Googletellessa sain selville, että firman omistaja oli tuomittu raiskauksesta. Seuraavana päivänä istuin saman tyypin haastateltavana ja todellakin toivoin, että en saa paikkaa. En tiedä, miksi en perunut koko haastattelua, olin varmaan vaan niin yllättynyt ja järkyttynyt, ettei se tullut mieleen.

Jep, onneksi on Google. Minäkin sain kutsun haastatteluun ja sitä ennen aloin etsiä tietoa ko. Yrityksestä oikein todella.

Paljastui, että netissä eri foorumeilla eri aikoina ihmiset olivat kirjoittelleet, että ko. Firma on ihan syvältä eikä muosittele sitä kenellkään, siellä ei makseta palkkoja sovitusti, toimitusjohtaja(t) ovat ylimielisiä ja hävyttömiä tyyppejä ja jotakin hämäryyksiä kyseisellä firmalla talousasioissakin.

Peruin koko haastattelun ja huomaan, että samaan yritykseen etsitään jatkuvasti uutta väkeä, samoihin tehtäviin mutta eri nimillä.

-kun huomaan, että naisena tulen olemaan tässä työpaikassa se ”tyttö”, joka keittää kahvit äijälaumalle

- jos minulta kysellään lapsihaaveista tai raskaaksi hankkiutumisesta

- kun miespuolinen esimies flirttailee, vaikeuksia tiedossa!

- mitää vastaustani ei oikeasti kuunnella, ei katsota silmiin

-keskustelu on passiivisagressiivista, tunne siitä, että sanot mitä vaan, kaikki vastauksesi on vääriä

- ulkonäköäni kommentoidaan epäsuorasti/suoraan

- huomaan että mulle valehdellaan päin naamaa

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut toivoa. Jos olen todennut, etten paikkaa halua, niin sitten olen ilmoittanut työpaikkaan sen, etten ole enää kiinnostunut paikasta. Tämä ei tietysti työttömänä kannata, mutta silloinkin voisi vaikka vielä soittaa perään ja kysyä/sanoa jotain tyhmää, jos ei haastattelun aikana ole vielä täysin sitä sisäistänyt, että ei paikkaa halua ja näin ollen ei pysty jo haastattelussa mokaamaan tahallaan.

Ja voihan sitä vaikka haastattelun lopuksi tehdä näin:

”Entä olisiko sinulla vielä jotakin kysyttävää meiltä?”

”No sellaista, että miten teillä suhtaudutaan siihen, että työntekijällä on muutaman kerran päivässä oma 20 min. rukoushetki? Voitteko te järjestää sitä varten rauhallisen ja tilannetta kunnioittavan paikan?”

Ei oikeastaan noin päin, sillä osaan kyllä sanoa myös: kiitos haastattelusta, mutta luulen että tämä työ ei ole minulle sopiva. Oikein mukavaa päivänjatkoa kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain ammattikoulun opettajan paikkaa. Haastattelijat olivat kiinnostuneita ainoastaan siitä, miten hyvin osaan markkinoida koulutusta esim. messuilla. Mistään opetukseen liittyvästä ei edes puhuttu.

Tätä on koulutusmaailma Suomessa nykyään. Tärkeintä on haalia opiskelijoita pyörimään jonnekin "koulutukseen" jossa heitä ei opeteta, jotta koulu saa rahaa ja opettajille on töitä. Ihan sama oppiiko ne opiskelijat siellä mitään vai ei.

Sain paikan ja olen tosi turhautunut meininkiin. 

Tätähän kaikki julkinen palvelu alkaa olla, kilpailutetaan että kuka halvimmalla kehtaa jättää työt tekemättä.

Kun tänä päivänä katsoo tienpitoa ja -kuntoa pienempien teitten osalta, niin näyttää siltä, että eivät edes saa tehdä mitään töitä.

Minulle tarjottiin keskijohdon duunia vain jokunen hetki sitten. Minun olisi pitänyt siirtyä vakituisesta työpaikasta kuuden kuukauden koeajalle, 12 kuukauden määräaikaiseen työhön, jonka jälkeen olisi taas tehty kuuden tai kahdentoista kuukauden työsopimus jne. jne.  -Mitä ihmettä tämä rekrytoija ajatteli lähettäessään tällaisen työtarjouksen vakipaikassa olevalle ? -Minähän olisi heikentänyt omia etujani !

Jotkut työnantajat ja rekrytoijat luulevat olevansa lahjoja taivaasta, olematta sitä.

En vielä tänä päiväna varmasti tiedä, mikä oli kupletin juoni, kun aikanaan Raumalaisen Holmingin telakan töihinottaja haastatteli; ihmisikä sitten. Äijällä tuntui oleva testi päällä, missä kohtaa *ittuilua poltan käämini, sähköpuolen homaa kun hain. *ittuilua riitti joka asiasta:

-Intistä olin vapauutunut sinänsä loistavalla arvostelulla, mutta "vain aliupseerina"

-Opintomenestys oli huonoimmillaan ja parhaimmillaan tyydyttävää tasoa, mutta milliäkään ontumatta suoraan läpi.

"Loistavien" arvosanojen puuttuminen oli nälvimisen paikka.

-Olin seitsemän vuotta ollut liikekannalla, 3v amis, intti ja 3v tekua ja valmistumisen jälkeen randomi työpaikkoja ja samalla lyhytkestoisia asumisia siellä täällä. (äkkiä laskien kuusi eri kaupunkia ja seitsemän eri osoitetta/7+ vuoden aikana) Olin siis pitänyt ainoana vakituisena osoitteena eläkeläis-äitini osoitetta.

-Äijä kehtasi *ittuilla kuin sinkkiämpäri siitä miten kummallista on, kun aikuinen ja armeijan käynyt mies asuu kotona äidin helmoissa. No eipä ollut yli seitsemään vuoteen asunut sitten kouluaikojen, vaikka osoite sinne olikin vielä em. syystä.

Sain kohta ekan vakituisen työpaikan ja puolen vuoden jälkeen toisen, joka vei sitten sen firman eri toimipaikkojen töihin yli 30 vuodeksi. Mikä huvittavinta, työhonottaja-äijältä tuli kirje (sinne äiitini osoitteeseen) noin vuoden kuluttua jossa kertoivat yrittäneensä tavoitella ja että vieläkö vastaava tehtävä kiinnostaisi.

Ei muuten kiinnostanut silloin, eikä alkujaankaan. Harvoin olen niin vihainen ollut kuin sen "työhaastattelun" jölkeen.

Moneen rekrytilaisuuteen (työnantajan edustajana) myöhemmin osallistuneena voin vakuuttaa, että viime vuosien työhaastattelut ovat olleet HYVIN eilaisia!

No hieman olen ihmetellyt kysymystä "miten miehesi pärjää, jos palkkaamme sinut?" tai "monta vuotta olet ajatellut tehdä töitä?"

-nainen miesvaltaisella alalla

Huono palkka...

Kun hastattelija oli 30 min myöhässä...

Kerran oli kuitenkin niin, että haastattelu meni hyvin ja sainkin paikan. Mutta sen jälkeen alkoi ihan oudoksi 11 kk äitiyslomasijaisuus alkoi uhkaavasti muistuttaa 5 kk kesätyötä.  Tää oli juuri ennen koronaa. Sanottiin myös että etätöistä on turha haaveilla.  Siitäkin huolimatta että olisin joutunut vähän ajan päästä etätöihin, olen tyytyväinen, että sanoin ettei kiinosta noin lyhyt pätkä. 

Kävi ilmi, että työryhmässä olisikin pelkästään naisia. Lisäksi kysyin, että onko työryhmässä ollut vaihtuvuutta? "On, kaksi miestyöntekijää ovat siirtyneet muihin tehtäviin"

Major warning.

Ainoaksi mieheksi tuohon porukkaan?

No thanks.

-sosiaaliala

Teen keikkatöitä työvoimapula alalla. Rakentelen itselleni työvuorolistat. Lomat puuhaan minne haluan ja niin pitkät kuin haluan.

6kk sijaisuus ja päällä lomakielto. Alalla on myös työvelvoite ollut päällä.

Miksi valitsisimme sinut?

Anteeksi, miksi heikentäisin asemaani ja suostuisin täysin käskyläiseksi?

Minulle taas kävi niin että pomo sanoi haastattelun lopuksi että "hyvä että saadaaan lisää miehiä porukkaan niin naiset ei päätä kaikesta".

Olisin toki ottanut tuonkin paikan, ja ymmärrän että hyvässä työyhteisössä on kaikenikäisiä ja -sukupuolisia ihmisiä. Olen työskennellyt mies- ja naisvaltaisilla työpaikoilla eikä kumpikaan ole hyvä. Mutta jos esimies tuo asian tuolla tavoin esille, tuntuu että hänellä on erittäin huono keskusteluyhteys naisten kanssa. Esimies oli itse nainen.

Niin oli toisessakin paikassa jonka sain kun tämä haku oli vielä kesken, oli kiva kun oli valinnanvaraa. Onneksi valitsin oikein.

Harva haastattelija-työnantaja tulee ajatelleeksi sitä, että haastateltava voi olla tulevaisuudessa haastattelija-työnantajan asiakas tai potentiaalinen asiakas. Työnhakijaa ei koskaan kannattaisi kohdella huonosti.

Hain vientimyyjän duunia omalla niche-alallaan menestyneestä konepajasta jonka johtoon oli juuri asettunut kyseisen konepajan alkuperäisen omistajan poika. Rehvakkaasti kaveri kertoi harrastavansa ja keräävänsä Porscheja ja ihmetteli, että miksi minä olin tullut hakemaan heiltä töitä kun parempiakin ehdokkaita olisi tarjolla ? Lopun aikaa kuuntelin kuinka hyvä ja kallis auto Porsche on. Yksikään kysymys ei koskenut vientiprosessin tai myynnin osaamista tai hallintaa (mistä minulla on tosi kovat näytöt), vaan kaikki kysymykset olivat pelkkää hakua ja pyyntöä kehua häntä kuiinka kova bisnesmies hän kiinteistöbisneksineenkin on. Ilmeinen narsisti. Vauhtia ja puhetta riitti, käytöstapoja ei.

Olin tyytyväinen että minua ei palkattu tuohon. Minun sijastani palkattiin joku huippuviroista uransa tehnyt poispotkittu huippuvirkamies jolla ei ollut mitään kaupallista kokemusta tai näyttöjä. Itse työllistyin ensin vientipäälliköksi ja sitten toimariksi toiseen yritykseen.

Meni muutama vuosi ja myttyyn menneiden kiinteistöbisnesten takaajana ollut konepaja menetti lisäksi ex-virkamiehen hoitamat vientimarkkinansakin, ja sittenpä tämä porsche-mies tuli tarjoamaan minulle yrityksensä alihankintapalveluita: Tuotantokapasiteettia olisi kuulemma yllin kyllin tarjolla. Ohjasin ostomme muualle, en antanut mitään.

Porsche-mies konepajoineen, kiinteistöineen ja virkamiehineen kaatui nurin. Oli mukavaa mennä seuraamaan pakkohuutokauppaa ja nähdä minne Porschet ja firman koneet ja varasto myytiin. Tarina ei päättynyt vielä tähän. Seuraavaksi tapasin porsche-miehen työnhakijana meille: Hän haki työkkärin osoittamana varastomiehen duunia. Ei saanut.

Jos Porsche-mies olisi kohdellut minua asiallisesti, olisin todennäköisesti auttanut häntä kiperässä tilanteessa vuosia myöhemmin. Nyt en auttanut. -Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, työnantajakin.

Suuren rekrytointitalon rekrytoija soitti ja pyysi tapaamista. Tapasimme toimistollaan työajan jälkeen. Hän kertoi tuntevansa paikkaa minulle tarjoavan yrityksen omistajan hyvin ja haun olevan siksi suljetun haun, siis ei julkisen. Kävin lävitse testit, haastattelut, koko prosessin. Tapaamistemme aikana kiinnitin huomiota rekrytoijan punaisiin silmiin, niiskuttamiseen ja ajoittaiseen veripisaraan nenästä. Kun lopputuloksesta prosessille ei kuulunut mitään, soitin rekryfirmaan ja kysyin prosessin kuulumisia. Minut yhdistettiin rekryfirman aluejohtajalle joka kuunteli tarinani ja totesi: "Te olette yksi huijaus lisää." -Kävi ilmi, että kyseinen rekrytoija oli pyörittänyt ko. rekryfirman sisällä omia hakuprosessejaan sivubisneksenään, rahoittaakseen kokaaiinin käyttönsä. Hän oli myös ottanut tekaistujen hakuprosessien yhteydessä kynnysrahojen kaltaisten maksujen puitteissa maksuja "testituloksista", siis testeistä joita hän oli itse satuillut ja sitten myynyt työnhakijoille, olemattomiin työpaikkoihin liittyen eväiksi tulevaisuuteen.

Toinen rekrytoijien uskottavuuden menettämisen minun silmissäni aiheuttanut tapaus oli kun menin suuren rekryfirman haastatteluun, jossa haastattelija oli minulle varsin tuttu: Firmastamme poispotkittu trukkikuski. Hänellä ei ollut mitään muuta koulutusta kuin trukinajokortti. Hän selitti HR-konsultti -titteliään sillä, että hänen poikansa sattuu pelaamaan samassa jääkiekkojoukkueessa kuin kyseisen rekryfirman omistajan poika pelaa, ja sitten kerran he olivat sopineet hänelle tästä suojatyöpaikan.

Kun ajattelemme, että firmat maksavat tuhansia ja kymmeniätuhansa euroja rekryprosesseista kaiken maailman huu-haa-konsulttifirmoille, joutuu väkisinkin miettimään sitä, että eikö tällaista "villin lännen menoa" voisi jotenkin saada kuriin ? -Nämä ovat noloja hakuprosessien kaikille osapuolille.

Kysyttiin että voinko aloittaa ennenkuin irtisanomisaika on kulunut senhetkisessä työssä. Sanoin että en saa siellä vaihdettua vuoroa eli menee molempien työajat päällekkäi. Haastattelija (esimies) sitten sanoi että voithan sä esittää sairasta ja ottaa vähän saikkua sieltä. :D siis saman alan firma ja hän noin selkeästi sanoi että kaikki keinot vaan käyttöön ja esität sairasta. En tiedä olisiko mennyt sama saikutusmoraali hänen alaisenaan läpi.

Hain työttömän työkokeilupaikkaa koulusta. Haastattelussa selvisi, että eivät olleet vaivautuneet edes lukemaan hakemustani kunnolla. Eivät ollenkaan välittäneet siitä, mitä omia tavoitteita minulla olisi harjoittelun suhteen. Kertoivat vain, että tarvitsevat nyt siihen ja siihen työntekijää. Sain tietenkin paikan. Vaikea selittää mikä siinä mätti, mutta jo haastattelussa huomasin, että kyseinen paikka etsii vain ilmaisharjoittelijaa, eikä välittänyt harjoittelijoista muuten ollenkaan.

Se kun minulle kerrottiin ylpeänä, että henkilöstön virkistystoiminta on ruiskurusketuksia ja rakennekynsien laitattamista.

(Kyseessä vaatemyymälä Kampissa)

Hain erään ison järjestön pääsihteerin sihteerin paikkaa. Ostin työhaastatteluja varten merkkijakkupuvun ja haastattelun alkaessa huomasin olevani pukeutunut tyylikkäämmin kuin rouva pääsihteeri itse. Hän mulkoili vaatteitani närkästyneen näköisenä. Kysymyksistä ymmärsin, että rouva on oikea päällepäsmäri. Lopulta hän kysyi, miten luulen tulevani toimeen turkulaisen esimiehen kanssa (viittasi itseensä). Kerroin, että mieheni on turkulainen ja tulemme hyvin toimeen. Oikeasti ajattelin, että sun kanssa en ainakaan tule toimeen. Lähtiessä päätin, että jos saisin työpaikan, en ottaisi sitä vastaan. No, en saanut paikkaa ja vuoden kuluttua tämä rouva pääsihteeri joutui oikeuteen sihteerinsä pahoinpitelystä.