Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

Hain myyntityöhön, joka vaikutti mielenkiintoiselta ja oma työkokemuskin tuki tehtävässä onnistumista. Menin haastatteluun suurin toivein ja odotuksin. Haastattelussa pomo teki ison numeron siitä, että asuin 80 km:n päässä työpaikasta, vaikka edelliseen työpaikkaani (joka oli vuorotyötä) olin ajanut tasan saman matkan. Siinä kohtaa jo mietin, mitä hemmettiä se hänelle kuuluu, mistä tulen aamuisin töihin. Sen jälkeen hän korosti, että tiimi koostuu pelkästään miehistä, että mitenkäs sinä luulet pärjääväsi tässä "miesten maailmassa". Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi ylipäätään pääsin haastatteluun, kun pomo oli selkeästi päättänyt, ettei sinne palkata naisia. En päässyt rekrytoinnissa eteenpäin, eikä kyseisestä isosta firmasta koskaan tullut edes "valinta ei kohdistunut sinuun..."-viestiä.

Aina kieltäydyn suoraan haastattelussa jo jos tulee ilmi joku "kiva" pikku yllätys jota ei ilmoituksessa kerrota. On kumma kuinka monet työnantajat antavat ilmoituksissa kuvan lähes täydellisestä työpaikasta, mutta haastattelussa sitten selviääkin että työhön liittyykin joku erittäin ikävä sivuseikka jota ei olla ilmoituksessa mainittu. Ja sitten perus "ei kai tämä ole ongelma?" On käynyt monesti myös niin että työn alettua työnkuva on ollut hyvin erilainen mitä on luvattu. Tai sitten työtehtävään yllättäen kuuluu jotain lisähommia joista ei olla mainittu, ja jotka aiheuttavat minulle oleellisesti lisäkuormitusta.

Ihan suoraan kieltäydyn siksi, että itselleni on tärkeintä heti huomata että esimieheni on luotettava ja rehellinen. Tällaista kuvaa ei ikävä kyllä ole mahdollista saada jos haastattelussa tai työn alettua selviää että minulle on esitetty työstä tahallaan liian kaunis kuva, suorastaan valehdeltu. Tai sitten juuri jätetty jotain erittäin oleellista mainitsematta joka olisi vaikuttanut alunperinkin päätökseeni työn vastaanottamisesta.

Tuntuu muutenkin että tätä harrastaa melko monet työnantajat, enkä ymmärrä miksi? Mitä hyötyä valehtelusta ja pimittämisestä on? Saan sen kuitenkin selville, ja mukanani myös liikkuu myös omat kokemukseni firmastanne, joita myös tilanteen tullessa selvennän kysyjille. Jos olen saanut tällaisen toiminnan takia huonon kuvan firmasta ja joku tulee sen jälkeen kysymään kannattaako kyseisestä firmasta hakea paikkaa, sanon suoraan ja rehellisesti että ei. Sama toimii kaikkien muidenkin kohdalla. Mistä halu pilata firmansa maine? Sama koskee harjoittelijoiden ja opiskelijoiden kohtelua. Kai tajuatte että ne huonosti kohdellut opiskelijat levittää tarinaa koskien firmanne huonoa ja ikävää ilmapiiriä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Aina kieltäydyn suoraan haastattelussa jo jos tulee ilmi joku "kiva" pikku yllätys jota ei ilmoituksessa kerrota. On kumma kuinka monet työnantajat antavat ilmoituksissa kuvan lähes täydellisestä työpaikasta, mutta haastattelussa sitten selviääkin että työhön liittyykin joku erittäin ikävä sivuseikka jota ei olla ilmoituksessa mainittu. Ja sitten perus "ei kai tämä ole ongelma?" On käynyt monesti myös niin että työn alettua työnkuva on ollut hyvin erilainen mitä on luvattu. Tai sitten työtehtävään yllättäen kuuluu jotain lisähommia joista ei olla mainittu, ja jotka aiheuttavat minulle oleellisesti lisäkuormitusta.

Ihan suoraan kieltäydyn siksi, että itselleni on tärkeintä heti huomata että esimieheni on luotettava ja rehellinen. Tällaista kuvaa ei ikävä kyllä ole mahdollista saada jos haastattelussa tai työn alettua selviää että minulle on esitetty työstä tahallaan liian kaunis kuva, suorastaan valehdeltu. Tai sitten juuri jätetty jotain erittäin oleellista mainitsematta joka olisi vaikuttanut alunperinkin päätökseeni työn vastaanottamisesta.

Tuntuu muutenkin että tätä harrastaa melko monet työnantajat, enkä ymmärrä miksi? Mitä hyötyä valehtelusta ja pimittämisestä on? Saan sen kuitenkin selville, ja mukanani myös liikkuu myös omat kokemukseni firmastanne, joita myös tilanteen tullessa selvennän kysyjille. Jos olen saanut tällaisen toiminnan takia huonon kuvan firmasta ja joku tulee sen jälkeen kysymään kannattaako kyseisestä firmasta hakea paikkaa, sanon suoraan ja rehellisesti että ei. Sama toimii kaikkien muidenkin kohdalla. Mistä halu pilata firmansa maine? Sama koskee harjoittelijoiden ja opiskelijoiden kohtelua. Kai tajuatte että ne huonosti kohdellut opiskelijat levittää tarinaa koskien firmanne huonoa ja ikävää ilmapiiriä eteenpäin?

Tästä on pitkä keskustelu toisessa ketjussa työpaikkailmoitusten ylimitoitetuista vaatimuksista.

Syynä on se, että halutaan antaa ulospäin kuvaa siitä, että meillä on hyvä meno ja hyvät hommat. Vaikkei niillä ilmoituksilla erotu muista firmoista mitenkään ja pahiten pettyvät ne, jotka on katsottu parhaimmiksi hakijoiksi. Eli valittu ja haastatellut.

Sitten kun valittu muutamassa kuukaudessa lähtee pois, ajatellaan vain, että tämä tyyppi huijasi, esitti olevansa hyvä, mutta olikin oikeasti paska. Vaikka vain työnantaja on valehdellut. Ilmoitus ei ole vastannut työtä millään tasolla.

Pahimmillaan omalla kohdallani on käynyt niin, että ilmoituksessa ei pitänyt paikkansa mikään muu kuin tuote, jonka parissa työskenneltiin. Työtehtävät ja niiden taso olivat pelkkää sanahelinää.

Tästä on jo aikaa, mutta minulta kerran kysyttiin, että "mitä työtä vanhempasi tekevät?" Siis minähän sinne apteekkiin olin töihin hakemassa koulutuksen alalle saaneena, eivät minun vanhempani... Onneksi en päässyt - nähtävästi vanhempieni ammatit eivät olleet siihen apteekkiin sopivat.

Se, jos haastattelussa ei ole lainkaan paikalla esimiestä tai ketään, joka ymmärtäisi mitään itse tehtävästä.

Taannoin erään tunnetun konsulttifirman haastattelun hoiti kaksi parikymppistä nuorta naista, toinen oli valehtelematta jotain 18-vuotiaan näköinen. Tämä oli täysin hiljaa koko tilaisuuden ajan ja se pari vuotta vanhempi ei tiennyt mitään itse työstä mutta asenne oli äärimmäisen vittumainen ja ylimielinen. Tyyliin mitä sinä oikein kuvittelet voivasi antaa tälle yritykselle. Itselläni oli 15 vuoden työkokemus vastaavasta tehtävästä. Harmittaa vieläkin, ettei ollut pokkaa kävellä tilaisuudesta ulos. Onneksi en saanut paikkaa, ei vaikuttanut firmalta, jonka kanssa haluaisi olla missään tekemisissä.

Alkoi paljastua, että haastattelija (se mahdollinen pomo vielä) oli pahimman luokan narsisti.

Kun keskusteltiin työnkuvaan liittyvistä tehtävistä, alkoi pitää luentoja siitä miten asiat hänen mielestään ovat ja antoi ymmärtää etten osaa kaikkea (vaikka tiesivät ettei kukaan vielä "osaa" niitä, ko. työpaikassa piti pystyttää uutta kuviota). Ko. pomo ei edes ollut vaikuttanut tuossa paikassa kuin hetken ja tämä oli kai ensimmäinen rekry mitä oli hoitamassa.

Kun sitten lopuksi esitti kysymyksen että "kerro jotain ihan muuta itsestäsi, jotain mikä ei näy papereissa", niin kerrottuani erään omasta mielestäni hauskan ja sympaattisen jutun alkoi pilkallisesti röhöttää tälle.

Oli ihan hilkulla etten lopussa sanonut, että tämä oli sitten tässä ja vedän hakemukseni pois.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oli haastattelu kaupan alan työpaikkaan, ja haastattelussa kysyttiin heti alkuun että kuulunko liittoon, mitä mieltä olen ay-toiminnasta, ja ilmoitettiin myös että työnantaja ei suostu perimään palkasta liiton jäsenmaksuja. Haastattelija puhui muutenkin halveksuvaan sävyyn esim. työntekijöiden oikeuksista ja työehtosopimuksen noudattamisesta, joten ei harmita että en kyseistä työpaikkaa saanut.

Tämä tuntuu olevan yleistä palvelualoilla yms. matalapalkkaisilla aloilla, joissa käytetään paljon nuoria ja oikeuksistaan tietämättömiä työntekijöitä. Yritetään laistaa oikean kokemusvuoden mukaisen palkan maksusta, lisistä, ylityökorvauksista, viikkotuntimääristä, lepoajoista jne.

Liitot ja tessit tuntuvat olevan monelle työnantajalle punainen vaate, ja minullekin on eräässä työhaastattelussa sanottu, että työnantaja maksaa YTK:n jäsenmaksun kaikkien niiden työntekijöiden puolesta, jotka suostuvat eroamaan Pamista tai muusta ammattiliitosta. Ei kuulostanut houkuttelevalta työpaikalta, joten en ottanut sitä vastaan.

Haastattelijana oli toinen yrityksen omistajan pojista. Kumpikin poika on tunnettu siitä, että he eivät ole koskaan olleet missään "oikeissa töissä", vaan aina isänsä tarjoaman sateenvarjon alla perheyrityksessä. Pojat tunnetaan myös siitä, että he tulevat ja menevät työpaikalle / työpaikalta miten lystäävät ja tekevät todellisuudessa parin-kolmen tunnin työpäiviä täydellä johtajanliksalla johtajaeduin, hienoista autoista ja asuntoeduista alkaen. Itse pojat eivät ole saaneet elämässään aikaiseksi mitään.

Haastattelun piti pojista toinen. Haastattelu alkoi sillä, että hän nosti saappaansa työpöydälleen, nojasi taaksepäin, sytytti sikaarin ja ylimielisesti mulkoillen kysyi: "Minkä munauksen sinä olet tehnyt että haet uutta työpaikkaa ?". -Haastattelu jatkui sama rataa ja meni välillä jopa väittelyksi hänen vähätellessään osaamistani ja koulutustani, sekä näyttöjäni joita muut työnantajat kyllä olivat arvostaneet. Sama epäasiallisuus jatkui koko haastatteluna jan; Minua vähäteltiin ja nöyryytettiin.

Sanomattakin selvää, että tämän firman palvelukseen en mennyt vaikka toinen pojista soittikin perään ja kertoi minun tulleen valituksi.

Saadun tiedon mukaan, pandemia vei yritykseltä asiakkaat ja perheyritys kaatui konkurssiin kun ei selvinnyt jatkoon. -Olisi hauskaa saada tietää miten nämä perhefirmassa elätetyt "herrantertut" pärjäävät nyt tosielämässä pelkin omin avuin vailla isipapan suojelevaa taloudellista sateenvarjoa kun he itse ovat vuorostaan työnhakijoina ?

Ei ole tarvinnut toivoa. Jos olen todennut, etten paikkaa halua, niin sitten olen ilmoittanut työpaikkaan sen, etten ole enää kiinnostunut paikasta. Tämä ei tietysti työttömänä kannata, mutta silloinkin voisi vaikka vielä soittaa perään ja kysyä/sanoa jotain tyhmää, jos ei haastattelun aikana ole vielä täysin sitä sisäistänyt, että ei paikkaa halua ja näin ollen ei pysty jo haastattelussa mokaamaan tahallaan.

Haastattelija väitti minun valehtelevan CV:ssäni aikaisemmasta työpaikan työnsisällöstä heidän kilpailijallaan. Siinä vaiheessa pisti vihaksi. Jos joku asia epäilyttää niin olisi voinut vaikka sitten soittaa sen aikaisemman firman esimiehelleni (tällä alalla ihmiset tuntee toisiaan hyvin, joten valehtelusta jää tosi helposti kiinni). En tiedä oliko se joku testi hänen puoleltaan katsoa miten reagoin mutta sen verran otti päähän, että en olisi ottanut paikkaa vastaan vaikka olisi valittukin.

Kaikkiin mun kysymyksiin annettiin ympäripyöreitä vastauksia, ja kysyttiin useasti olenko tämän ja tämän asian suhteen joustava. Yksityinen päiväkoti, jo haastattelussa tiesin että tuonne en töihin halua. Sain paikan, mutta en ottanut sitä vastaa koska sain pitkän sijaisuuden kunnan päiväkodista. Palkkakin on yli 200 euroa parempi.

Yritystuet moninkertaistuivat huhti-kesäkuussa vuodentakaisesta

Vuoden 2020 huhti-kesäkuussa maksettiin suoraa yritystukea 840,94 miljoonaa euroa, mikä oli yli kuusinkertainen määrä verrattuna vuodentakaiseen 130,71 miljoonaan euroon. Myönnettyjen takausten määrä kasvoi 171,4 prosenttia vuodentakaisesta ollen nyt 737,25 miljoonaa. Maksettujen lainojen määrä laski neljänneksellä 68,64 miljoonaan. Tukisummien merkittävä kasvu selittyy COVID-19-pandemian aiheuttamalla suhdanneheikentymällä, jota yritystukien on tarkoitus lieventää. Suorista tuista 84,8 prosenttia, eli 713,50 miljoonaa euroa, maksettiin suhdanneheikentymän vuoksi. Takauksista kaksi kolmasosaa, eli 496,15 myönnettiin samasta syystä. Lainoja maksettiin suhdanneheikentymän vuoksi vain 1,4 miljoonaa euroa. Tukia maksettiin tai myönnettiin yhteensä 43 677 yritykselle, joista 34 958 yritystä, eli 80 prosenttia, sai tukea suhdanneheikentymän vuoksi.

https://www.stat.fi/tup/kokeelliset-tilastot/yritystukien-osavuositilas…

Se, että ei edes näennäisesti vilkaista työ-ja opintopapereita ja kerrotaan, että hakevat töihin hyvää tyyppiä.

Olen ollut tällaisissa ”hyvä tyyppi”-työpaikoissa, joissa muut (ammattitaitoiset) tekevät omat ja näiden ”hyvien tyyppien” työt plus selvittävät hyvien tyyppien mokat.

Pääsin kerran soveltuvuustesteihin saakka, tosin firmassa, jossa olin jo töissä ko tehtävissä. Hain paikkaa kun se vakinaistettiin. Tiesin kyllä, että pomo ei aio palkata mua, vaikka olikin sellaista joskus aiemmin lupaillut. Meillä ei kemiat ihan kohdanneet, mutta työ oli mielenkiintoista ja pomo vaihtumassa.

Testit menivät niin hyvin kuin tällaiselta introvertilta voi mennä. Palaute oli pääasiassa hyvää, kuitenkin palautteessa oli lause jolla annettiin ilmi että en sopisi ko. tehtävän tulevaisuuden vaatimuksiin. En jaksanut ottaa asiaa esille, koska olin tuossa vaiheessa ihan kypsä koko kuvioon ja ajattelin että jos pomo voi muuttua noin p45k4k5i, niin en sellaisella työnantajalla tahdo töissä ollakaan.

Se, mikä tuossa lauseessa huvitti on, että työpaikkailmoitus oli täsmälleen sama kuin silloin, kun muutamia vuosia aiemmin ko. paikkaa määräaikaisena hain. Ei mitään uutta. Ehkä olin ainoa hakija jolle muutoksista ja mitä ne on, ei puhuttu lainkaan, mutta eipä mua enää silloin kiinnostanut. Sain heti uuden, vakituisen työn muualta , jossa vastuulla vaativampia kokonaisuuksia. Parasta oli ex pomon ilme kun sattui kerran osumaan uudelle työpaikalleni :D

Oudoin työpaikkahaastattelu missä olen ollut oli sellainen, että meidät kaikki hakijat (yhteensä 15-16) laitettiin samaan huoneeseen. Haastattelijoita oli 3. Ensin meidän piti kehua itseämme ja kertoa positiivisessa ilmapiirissä miksi juuri minä olisin hyvä tarjolla olevaan hyllyntäyttäjä-makeismyyjän työhön. Seuraavaksi meidän täytyi jokaisen vuorollamme osoittaa sormella kutakin hakijaa vuorollaan ja kuulemamme perustella kertoa miksi hän ei sopisi tähän työhön. Samaan aikaan 3 haastattelijaa nauroi. Se oli hyvin nöyryyttävää. Siitä on 20 vuotta aikaa. Sen karkkivalmistajan karkkeja en ole sen jälkeen ostanut.

Olen viennin ammattilainen; Olen toiminut vientimyynnin tulosvastuullisena päällikkön'ä, edustajana ulkomailla, puhun useampaa kieltä sujuvasti, olen toiminut toimialani opettajana, luennoitsijana ja konsulttina. -Kokemustaustani on siis melkoinen ja sen kruunaa vieraan valtion edustajan asema.

Head-hunter -firma otti yhteyttä. Kävin lävitse haastattelut ja testit. Läpäisin kaikki. Tuli loppupalaverin aika. Arviolta 22 v haastattelija ilmoitti kaiken olevan kunnossá ja nyt sitten lopuksi hän vielä ottaa yhteyttä nykyiseen työnantajaani ja työkavereihini siellä tiedustellen ja varmistellen minkälainen olen ihmisenä. -Hetkonen ! -Jos meidän toimialallamme paljastuu että haet töitä muualta, uraputki katkeaa siihen paikkaan kun kaikki luulevat sinun olevan lähdössä firmasta. -Ilmoitin heti, että en ole käytettävissä. Tällainen ulkomailta suoraan apinoitu malli kun ei toimi Suomessa ja suomalaisessa työelämässä. Tuo head-hunter -firma sitten katosikin pari vuotta myöhemmin markkinoilta. Nuori haastattelijakaan ei ymmärtänyt suomalaista työpaikkakulttuuria sen vertaa että olisi osannut oikaista työnantajansa väärän strategian. Jos oikein ymmärrän, kyseinen head-hunter -firma ei saanut aikaiseksi Suomessa yhtäkään rekrytointia. Eikä mikään ihme. Olisivat palkanneet jonkun aikuisen hoitamaan homman.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys, kuinka pärjäät haastavien ihmisten kanssa?

Tätä on kysytty kahdesti, kummallakin kerralla sain työpaikan, ilmapiiri firmoissa oli suorastaan myrkyllinen eikä työpaikkakiusaamiseen edes yritetty puuttua.

Tämä on 90% sellainen red flag että juokse! Toinen mahdollisuus voi olla, että haastava ihminen voi olla asiakas mutta haluaisitko sitäkään? Tosin, on hyvä muistaa että täydellistä työpaikkaa ei ole olemassakaan. Taistelut on hyvä valita ja joskus voi käydä niin, että kun lähtee sutta karkuun, tuleekin karhu vastaan.

Ulkomailla koettua: Haastattelija kysyi minulta, että mitä mieltä olen moottoripyöräkerhoista ja Harrikoista. Vastasin totuudenmukaisesti, että mielestäni se on 13 -vuotiaiden hommaa jotka eivät aikuistu ikinä ja latasin halveksuntani MC-kerhoja kohtaan sata lasissa. Vasta myöhemmin sain tietää, että haastattelijani oli kyseisen moottoripyörämerkin harrastajakerhon puheenjohtaja kyseisessä maassa. -Hän oli tarkoittanut keräilypyöriä, minä luulin kysymyksen tarkoittaneen Helvetin Enkeleitä ja Bandidoseja.

Vierailija kirjoitti:

Kun työhaastattelussa ruvettiin kyselemään, että löytyyhän sulla työhön tarvittava läppäri ja ohjelmistot itseltäsi. Sain paikan. Selvisi, että piti tuoda kaikki kotoa teippirullasta alkaen.

Tää kyllä haiskahtaa tosi oudolle. Eikö firmalla ollut lisenssejä ohjelmistoihin mitä työn tekemiseen tarvitsee? Tai muut tarvikkeet...Kun useimiten se menee toisin päin. Ei tarvitse hankkia itse puhelinta, läppäriä, nettiä yms. kun töistä saa. 

Se, kun menet fysioterapeutin työhaastatteluun palvelutaloon ja haastattelija kertoo että pitää tehdä hoitajan työtä, eli vessattaa, vaihtaa vaippoja, yms. Ei kiitos! Jos haluaisin tehdä lähihoitajan töitä, olisin opiskellut lähihoitajaksi.