Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Kysymys, kuinka pärjäät haastavien ihmisten kanssa?
Tätä on kysytty kahdesti, kummallakin kerralla sain työpaikan, ilmapiiri firmoissa oli suorastaan myrkyllinen eikä työpaikkakiusaamiseen edes yritetty puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että haastattelussa oli tavallaan "pelon henki" esimiestä kohtaan, joka oli haastattelussa mukana. Kyllähän nyt esimiehellä saa ja pitää olla auktoriteettiä, mutta se jotenkin yhdistettynä siihen, että haastattelussa ei mitenkään kehuttu työpaikkaa sai tunteen, että työilmapiiri on huono.
Se, kun haastattelussa minulta kysyttiin: Alatko helposti itkemään?
Ohhoh, onhan näitä. Yksi oli, kun molemmilla haastattelijoilla oli mairea ja sitten kuitenkin takakireä hymy, ja päät silleen kallellaan...arrrgghh. Sitten vielä kysyttiin osaamisalueista, jotka eivät suoraan liittyneet ks tehtävään. Harvoin ahdistun, mutta työhaastattelun jälkeen kun kävelin ulos rakennuksesta niin ajattelin että toivottavasti en kyseistä paikkaa saa...enkä saanut. JESSS :D
Alentuva suhtautuminen haastateltavaan. Se jotenkin muuttaa koko haastattelun luonteen, jos jo heti alusta alkaen tulee olo, että pidetään huonona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, kun rekryfirma etsi markkinointiassistenttia Duudson-yhtiöön, työ ilmoitettiin vasta haastattelussa. Olen herkkä ja taiteellinen introvertti, olisin ollut täysin epäsopiva työhön. Koulutuskin oli ihan vääränlainen. Haastattelijan mukaan he etsivät jotain uutta näkemystä ja ideoita.
Haastattelun päätteeksi taisin itse sanoa, että minusta kyllä tuntuu, että tämä paikka ei ole sopiva minulle.
Kun viisikymppinen paikan pomo kommentoi, että "heitit sitten oman urasi romukoppaan lähtemällä miehen perässä ulkomaille!"
Joo, opettelin siellä vaan uuden kielen, tein vapaaehtoistöitä, suoritin 15 op opintokokonaisuuden etänä jne. Ja mulla oli jo pitkä työkokemus takana.
Mulle tuli siitä avausrepliikistä kyllä vahva tunne että tänne mä en halua töihin. Jos olis ollut pokkaa, olisin sanonut että eiköhän tää ollut tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi limainen äijä, joka haki firmaansa apuria. Firmassa siis vain hän ja apulainen. Yhdessä olisi paljon matkustamista ja yöpyminen säästösyistä samassa hotellihuoneessa. Hotellissa voi sitten hieroa toisen väsymystä pois. Vihjaili mm. että kaikkea ei tarvitse sitten kotona kertoa.
No en kyllä edes harkinnut meneväni sinne vaikka äijä olisi minut valinnutkin, olisin vaikka karenssin ottanut ennemmin. Ja kotona kerroin heti kaiken 😁
Myöhemmin selvisi, että kyseinen äijä oli laittanut Kelassa työskentelevän eukkonsa katsomaan ihmisten tietoja, ja käytti niitä sitten eräänlaisissa kiristystarkoituksissa.
Jos tulee tunne, että työ on liian vaativaa, olen persoonaltani epäsopiva tai työympäristö ei vaikuta sopivalta. Nykyään osaan jo itse sanoa, että tämä ei vaikuta minun jutultani. Se on kaikkien ajan ja rahan tuhlaamista mennä kuukaudeksi koeajalle ja todeta siellä, että tämä ei nyt toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rekrytoiva esimies raportoi jo haastattelussa kaikki tiiminsä terveystiedot... "Tiina oli vuoden poissa kun sillä oli syöpä ja Jennalta leikattiin sappikivet... Minna juoksee niitä maratoneja ja Maurilla on sydänvika"
Juu. Ei. Missä on ovi.
Se kun haastattelijalla ei ole mitään käsitystä alan työehdoista saa oloni epämukavaksi. Paljonhan näitä on tietysti ulkoistettu rekryfirmoille, mutta kun usein on siinä haastattelun yhteydessä työsopimustakin sorvattu, ja siellä vastapuolella ei ole alkeellisintakaan käryä palkkatasosta saati muista ihan lakisääteisistä jutuista, niin kyllä siinä yleensä tekee mieli lähteä kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran oli tämä tilanne. Pomo vaikutti suoraan sanoen todella vähälahjaiselta kpäältä. Jälkeenpäin sain kuulla, että oli onneni, etten saanut. Vaihtuvuus onkin ollut suurta ja firmasta tiedetään vaikka mitä epämääräistä.
Kaksi naispomoa haastattelemassa, joiden tärkein kompetenssi tuntui olevan exelöinti & powerpointtaus. Tein itsestäni tarkoituksella osaamattomamman mitä olin.
Kaverini päätyi tuohon firmaan eikä ole vielä alkanut kokeilla onneaan muualla. On meinaan sen verran rikki näiden kahden leidin inkompetenssiin ymmärtää yksinkertaisiakaan nykyaikaisia softateknisiä asioita, vaikka ovatkin softadippoja kummatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain ammattikoulun opettajan paikkaa. Haastattelijat olivat kiinnostuneita ainoastaan siitä, miten hyvin osaan markkinoida koulutusta esim. messuilla. Mistään opetukseen liittyvästä ei edes puhuttu.
Tätä on koulutusmaailma Suomessa nykyään. Tärkeintä on haalia opiskelijoita pyörimään jonnekin "koulutukseen" jossa heitä ei opeteta, jotta koulu saa rahaa ja opettajille on töitä. Ihan sama oppiiko ne opiskelijat siellä mitään vai ei.
Sain paikan ja olen tosi turhautunut meininkiin.
Olisin varmaan tykännyt työstä ja tehtävän esimies oli myös mukava, mutta haastelun tehnyt toimari oli mulkero, en tuullut yhtään juttuun ja rekryä tekevä konsultti oli ihan pihalla. Ei harmittanut että en päässyt töihin. Ei viissiin muutenkaan oikein rekry oinnistunut, koska paikka oli myöhemmin uudelleen haussa parikin kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Hain ammattikoulun opettajan paikkaa. Haastattelijat olivat kiinnostuneita ainoastaan siitä, miten hyvin osaan markkinoida koulutusta esim. messuilla. Mistään opetukseen liittyvästä ei edes puhuttu.
Tätä on koulutusmaailma Suomessa nykyään. Tärkeintä on haalia opiskelijoita pyörimään jonnekin "koulutukseen" jossa heitä ei opeteta, jotta koulu saa rahaa ja opettajille on töitä. Ihan sama oppiiko ne opiskelijat siellä mitään vai ei.
Sain paikan ja olen tosi turhautunut meininkiin.
Tätähän kaikki julkinen palvelu alkaa olla, kilpailutetaan että kuka halvimmalla kehtaa jättää työt tekemättä.
Kun työhaastattelussa kävi rivien välistä selväksi, että työpaikalla on huono ja kireä ilmapiiri, en pystynyt näyttelemään enää kovinkaan kiinnostunutta.
Se kun työnantaja ei osaa kysyttäessä kertoa mitä työnkuvaan kuuluu, mitkä ovat konkreettiset työtehtävät ja mikä on työnjako esimerkiksi esimiehen ja työntekijän välillä. Se, että viljellään ns. hevonpa*kabingon hienoja viimeisimpiä työelämän muotisanoja ja -termejä tai puhutaan vaan yleisellä tasolla tärkeästä asiantuntija- ja tiimityöstä ilman että osataan kertoa mitä tehdään.
Haiskahtaa ja pitkälle, ja yleensä kukaan muukaan ei tiedä mitään tai työ ei tosiaankaan ole vaativaa asiantuntijatyötä. Olen tämän nähnyt muutamaan otteeseen sitten paikan saatuani.
On myös hauskaa nähdä rekrytoijan ottavan haastatteluun mukaan kavereitaan joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa:).
Työhaastattelijat ei useinkaan tajua, että työhaastattelu on kaksisuuntainen. Siinä olisi myös mahdollisuus mainostaa omaa firmaansa. Tai sitten kehutaan vähän liikaakin, asiat kaunistellaan sellaiseksi hömpäksi, että valittu työväki sulaa pois aika nopeasti, kun totuus valkenee, ja taas olla rekryämässä uutta. Luulisi että iso työ työhön opastamisessa, jos koko ajan joutuu uusia opettamaan.
Eli peräänkuuluttaisin työnantaja-puolelta vähintään samoja vaatimuksia mitä esitetään hakijoillekin.
Aina kun työhaastattelija kysyy oman auton käytöstä, onko mahdollisuutta käyttää jne siihen liittyvää ja sanon, että ei ole kun ei ole ajokorttia eikä tietenkään autoakaan. Monesti on nyrpeet ilmeet kävässy naamalla haastattelijalla. Työ kysymys ärsyttää siksi, koska sitä kysytään aika monessakin paikassa, vaikkei olisi pakollista käyttää edes autoa työaikana esim. saman kaupungin sisällä. Onneksi monessa ilmoituksessa mainitaan nykyään tuo, että olisi hyvä jos on auto käytettävissä. En ole koskaan päässyt työpaikkaan jossa haastattelija on kysynyt auton käyttämahdollisuudesta vaikak ei olis pakollista työtehtävässä.