Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ytutyu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Varmasti pääsee, alkaa vaikka myöhästellä tai olla pois töistä ilmoittamatta.
Senkun ottaa loparit, karenssin aikana elää toimeentulotuella.
Koko karenssi järjestelmä on alytön, työntekijän pitäisi vaikka oman terveytensä uhalla jatkaa töissä vaikka kaikille olisi parempi että siihen tulee toinen työntekijä tilalle. Hullun hommaa
Toimeentuloa ei saa ne, joiden puoliso tienaa edes jotain.
Siis toimeentulotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikka haisi niin vahvasti homeelle, että tuntui heti kurkussa ja silmät kutisi. En saanut paikkaa. Ei kestänyt pitkään ennen kuin kyseinen koulu alkoi näkyä jatkuvasti paikallisuutisissa sisäilmaongelmien vuoksi. Kymmenet oppilaat ja opettajat ovat sairastuneet. Silti vain koulu pysyi käytössä.
Yksi haastattelijoista alkoi haastattelun lopussa paasata vihaisena, kuinka saisin olla kiitollinen, että pääsin niin monen (yli 100) ja kovatasoisen hakijan joukosta haastatteluun asti. Öö, okei? Päättelin, ettei minua valita, ja oikeassa olin. Olin erittäin helpottunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten hain kouluttajaksi erääseen firmaan, jota oli kehuttu kovasti kokonaisen aukeaman ja hymykuvien voimin maan suurimmassa bisneslehdessä. Haastattelemassa oli yrityksen koko henkilökunta eli kaksi henkeä, jotka olivat kiinnostuneita yksinomaan siitä, mille asiakkaille olin työskennellyt ja mitä tuntitaksaa heiltä oli laskutettu. Kynät suhisivat, kun rouvat tekivät muistiinpanoja, ja välillä tj pyöritteli silmiään. Haastattelun lopuksi he nousivat seisomaan ja kertoivat, ettei heillä ollut minulle töitä.
Rouville lienee käynyt soittokierroksen myötä selväksi, että antamani tiedot olivat vanhentuneet käyttökelvottomiksi, joten pari kuukautta myöhemmin he ottivat minuun yhteyttä muina miehinä ja kertoivat, että nyt olisi minulle tarjolla paljon töitä eräästä suuresta organisaatiosta. Tämä potentiaalinen asiakas kuitenkin kuulemma vaati saada ennen kilpailutusta listan tarjotun kouluttajan asiakkaiden nimistä ja yhteystiedoista viimeisten kymmenen vuoden ajalta. En onnistunut. Tämä temppu jäi kalvamaan mieltäni niin, että soitin kyseiseen organisaatioon ja kysyin, oliko näin epätavallinen vaatimus todella annettu. Jo pelkästä reaktiosta kävi ilmi, että ei ollut, ja hyvin arvattiin firman nimikin.
Eli rouvat fuulasivat sinulta työpaikan mahdollisuudella vedättämällä kaikki olennaiset tiedot omaa myyntiään varten?
Nice. Tulit oikein kunnolla perseraiskatuksi.
Eikö tuolla välissä lue aivan selvästi, että annetut tiedot olivat vanhentuneet käyttökelvottomiksi.
Luki toki, mutta sen jälkeenhän hemmosta pumpattiin 10 vuoden asiakastiedot "kilpailutusta varten". Vasta myöhemmin kertoo tempun jääneen kalvamaan mieltään ja teki tarkistussoiton: Kyllä, tuli kairatuksi /C:een ja kunnolla.
Jaha, täällä puhutaan minusta.
Ensin annoin aivan tosia mutta vanhentuneita ja käyttökelvottomia tietoja, kuten tuolla lukeekin. Kun rouvat yrittivät saada minulta kymmenen vuoden asiakastietoja, en tietenkään antanut mitään. Valitettavasti tuonne tekstiin jäi muoto "en onnistunut", kun piti olla "ei onnistunut". Muotoilin tekstiäni ja lähetin sen liian aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Hieman OT, mutta: Hain valtiolta paikkaa, johon minulla oli sekä pätevyys että kokemusta. Virasto oli kuin jostain 1930-luvulta ja haastattelijat myöskin. Ajattelin mielessäni, että jopas on kuivakkaa jengiä. Mutta haastattelun loppuvaiheessa jysähti: Kysyivät suhdettani alkoholiin. No, minulle ei ole minkäänlaista suhdetta aineeseen, koska olin lapsesta asti nähnyt aineen haitat lähiympäristössäni. Ilmoitin iloisena, etten käytä.
Molempien haastattelijoiden naamat venähtivät. Kun meillä on tapana duunin jälkeen mennä aina porukalla kaljalle!
Siihen se tyssäsi. Harmillista ja uskomatonta.
Voi ei, millaiset asiat voivat vaikuttaa työpaikan saamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrottiin, että ko. keskeisessä työroolissa ei ole ollut tekijää kahteen kuukauteen, eikä perehdyttäjää ole, vaan valitun on perehdytettävä itse itsensä ammattiin. Haastattelija kertoi tosin myös, että haastatteluun tulossa ihminen, jolla täsmäkokemusta kyseisestä työstä. Ymmärsin, että toki tulevat valitsemaan tämän ihmisen, mutta olin silti helpottunut kun valintasoittoa ei tullut.
Hain erääseen sekatavaraliikkeeseen töihin. Olin vielä edellisessä työpaikassa (fyysinen ja sotkuinen ulkotyö) ja menin haastatteluun ruokatauon lomassa. Haastattelu kesti tunnin ja 99% ajasta kertoi omista (=miehensä) saavutuksista, kalliista lomareissuista ja tarjosi lapsenvahdin sekä henkilökohtaisen avustajankin hommaa itselleen ja sukulaisilleen.
Ei kysynyt mitään minusta, ellei lasketa sitä, että "näitähän ei saisi kysyä, mutta mitä mieltä olet lapsen tekemisestä", johon vastasin että en aio tehdä lapsia. Innostui vastauksestani silmin nähden, sillä "mullekin riitti tää yksi pentu, vaikka totta puhuen vihaan lapsia. En halua palkata lapsentekoikäistä ja siksi suosin aina ihan nuoria tai keski-ikäisiä". Haastattelija haukkui sekä työntekijöitä, asiakasyrityksiä että yksityisiä asiakkaita. Leveili tuloillaan koko ajan, vaikka oikeastihan tämä nainen ei omienkaan sanojensa mukaan tehnyt töitä laisinkaan vaan delegoi ne aina muille. Firma oli lisäksi puolison kokonaan, hän oli vaan.. noh, en edes tiedä mikä hänen asemansa oli, mutta ei edes osakas ainakaan yritystietojen perusteella. Onneksi en päässyt, mutta numeron otti ylös jos tarvitsee joskus työvoimaa. Koitti paristi soitella jälkikäteen, mutta en vastannut kertaakaan.
Nuorempana pääsin henk.koht.avustajaksi, työ oli ihan mukavaa ja "helppoa rahaa". Koeajan viimeisenä päivänä avustettava purki sopimuksen ja oikeastaan hyvä niin. Hän alkoi lähentyä aivan liikaa ja pyyti minua jäämään yöksi viereensä nukkumaan lukemattomia kertoja "ettei tarvitse ajaa kotiin ja vierasvuodettahan ei mahdu asuntoon..." yms. Lisäksi kellonajasta välittämättä piti olla puhelimen äärellä ja aina valmis lähtöön, eli omaa elämää ei mulla silloin ollut laisinkaan.
Olen jo muutaman vuoden ollut unelma-ammatissani enkä toivotavasti joudu ikinä enää vaihtamaan alaa ja ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, näitä epämääräisiä haastattelu- ja työkokemuksia on kertynyt samankaltaisia, kuin mitä täällä monesti mainittukin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain osa-aikaiseksi myyjäksi kesätöihin erääseen huonekaluketjuun. Hakurumba oli seuraava: videohaastattelu -> ryhmähaastattelu -> yksilöhaastattelu -> yksilöhaastattelu.
Ensimmäisen yksilöhaastattelun jälkeen olin jo ihan poikki (en ole aiemmin ollut sellaisessa hiillostuksessa...) ja kun sen jälkeen tuli puhelu myymäläpäälliköltä, ajattelin että nyt on valinta tehty. Mutta ei, "tulisitko vielä käymään täällä kun meidän aluepäällikkö haluaisi myös tavata sinut". Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että hetkinen nyt, tämä paikka on _kolmen kuukauden osa-aikainen_ ja jos ette ole saaneet vieläkään valintaa tehtyä näinkin "suureen ja vaativaan" tehtävään niin antaa olla, minä vetäydyn nyt. Oli kuitenkin pakko katsoa tämä homma loppuun rahatilanteen vuoksi ja niinpä menin vielä siihen yhteen haastatteluun, joka oli edellisen tapaan myös yhtä hiillostusta. Silloin mietin, että ei kyllä todellakaan haittaa jos en paikkaa saa, kun rekrytointiprosessi on kuin olisi johonkin supervaativaan työhön hakemassa johtajaksi!
No, lopulta tuli soitto että minut on valittu enkä siitä viitsinyt edellämainitun rahatilanteen vuoksi kieltäytyäkään. Ainakin tuo rumba antoi itseluottamusta siihen, että jos siitä selvisin ja sain työn, niin voin pärjätä missä vaan työhaastattelussa...
Ylimielisen oloinen sikaniska mies, joka vaikutti tyypilliseltä tytöttelijältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylimielisen oloinen sikaniska mies, joka vaikutti tyypilliseltä tytöttelijältä.
"Oloinen" ja "vaikutti". Mutta oliko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylimielisen oloinen sikaniska mies, joka vaikutti tyypilliseltä tytöttelijältä.
"Oloinen" ja "vaikutti". Mutta oliko?
Oli haastattelutilanteessa. Tuntia enempää en häneen tutustunut, joten en tiedä onko yleensä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä noin kuusi vuotta sitten hain "tiiminvetäjäksi" suht uuteen yksityiseen hoivafirmaan.
Toimisto sijaitsi kotikaupunkini ydinkeskustassa kerrostalossa (kuten monet pienten firmojen toimistot). Toimisto oli ehkä kolmio tai neliö, hieman epäsiistin oloinen. Toimitusjohtajan huoneessa sijaitsi toimiston likaiset kahvinkeittimet ja kamalat paperi/lehtipinot. Huone oli todella pieni ja ihmettelin itsekseni tj:n tilan pienuutta ja joo sekasortoakin.
Oli minusta tosi kiinnostuneen oloinen ja sanoi, että poikkean muista hakijoista sillä vastasin ratkaisevaan kysymykseen oikein (hoitoa koskeva). Mietin, että onkohan edes muita hakijoita ollutkaan. Toimiston kämäisyys sai minut ajattelemaan pois kävellessään, että paikassa on jotain vilppiä tai muuta hämärää. Ehkä työntekijän oikeuksien polkemista tms. Laitoin samana päivänä viestin, jossa kiitin haastattelusta ja totesin että paikka ei ole minulle ja luovun hausta. Ei vastannut viestiini mitään. Sekin jo kertoi firmasta.. Normaalistihan olisi vastattu jotain kiitos tiedosta tms kun omakin viestini oli täysin asiallinen.
Se keski-iän vahvasti ylittänyt poliitikko mies, joka viitaten lopputyöhöni kysyi vieläkö ajattelin lisääntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerrotaan nyt sitten itsekin.
Hain nuorena kesätyöpaikkaa ja toista firman omistajista tai mikälie pomo kiinnosti enemmän mun pitkä tukka kuin kyvyt.
Niin ummehtuneeseen ilmapiiriin en olisi halunnut. Toinen sitten sanoi mulle sen selän takana, että olisi palkannut minut.
Ja minäkin olen arvo-konservatiivi. Jossain asiassa on hyvä säilyttää vanhat rakenteet, mutta hei, että ihan tukan pituus ratkaisee työhön otossa?
;)
Sinccis
Tuohan voi olla haastattelijalta ihan harkittu kommentti. Katsoo miten reagoit ja vastaat. Ei välttämättä tarkoita, että oli töykeä tms.
Umpisurkea palkka, joka paljastui työhaastattelussa. En onneksi saanut paikkaa!
Kävin nuorena nuorempana haastattelussa perheessä johon hakivat lastenhoitajaa kahdelle pienelle tyttärelle. Perhe asui Helsingin Eirassa hulppeassa asunnossa ja toimiin olisi kuulunut lasten viihdyttäminen ja ruokailut ja ulkoilut. Käyttööni olisin saanut auton jne ja vanhempaa tyttöä olisin vienyt kerhoon tai hoitoon kahtena/kolmena päivänä viikossa. Eli pääosin olisin pienemmän kanssa ollut.
Luoja mikä meininki siellä oli. Äiti huusi, lapset huusi ja kiukutteli. Vanhempi tyttö vinkui pinaattilettuja, heitteli leluaan kiukuspäissään jne. Paiskoi ovia.. Koko sen ajan kun istuin siellä juttelemassa äidin kanssa. En ihmetellyt yhtään et äiti halusi jo töihin, kun meno oli sellainen XD
Anyway, ajattelin vaan et loppuis jo. Jätin kuitenkin suosittelijani puhelinnumerot jne kun halusin asiallinen olla ja hoitaa haastattelun kunnialla loppuun jne. Niin eiköhän tää rouva sitten soittanut parin päivän päästä ja ilmoitti että paikka on minun... Kieltäydyin kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Hain osa-aikaiseksi myyjäksi kesätöihin erääseen huonekaluketjuun. Hakurumba oli seuraava: videohaastattelu -> ryhmähaastattelu -> yksilöhaastattelu -> yksilöhaastattelu.
Ensimmäisen yksilöhaastattelun jälkeen olin jo ihan poikki (en ole aiemmin ollut sellaisessa hiillostuksessa...) ja kun sen jälkeen tuli puhelu myymäläpäälliköltä, ajattelin että nyt on valinta tehty. Mutta ei, "tulisitko vielä käymään täällä kun meidän aluepäällikkö haluaisi myös tavata sinut". Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että hetkinen nyt, tämä paikka on _kolmen kuukauden osa-aikainen_ ja jos ette ole saaneet vieläkään valintaa tehtyä näinkin "suureen ja vaativaan" tehtävään niin antaa olla, minä vetäydyn nyt. Oli kuitenkin pakko katsoa tämä homma loppuun rahatilanteen vuoksi ja niinpä menin vielä siihen yhteen haastatteluun, joka oli edellisen tapaan myös yhtä hiillostusta. Silloin mietin, että ei kyllä todellakaan haittaa jos en paikkaa saa, kun rekrytointiprosessi on kuin olisi johonkin supervaativaan työhön hakemassa johtajaksi!No, lopulta tuli soitto että minut on valittu enkä siitä viitsinyt edellämainitun rahatilanteen vuoksi kieltäytyäkään. Ainakin tuo rumba antoi itseluottamusta siihen, että jos siitä selvisin ja sain työn, niin voin pärjätä missä vaan työhaastattelussa...
Hyi perkule. Oliko Jysk? Kävin vuosi sitten keväällä läpi tuota samaa rumbaa... ihan absurdia, miten tenttasivat ja tenttasivat hakijoita parin kuukauden kesätyön vuoksi. Jouduimme lisäksi antamaan myyntinäytteet ryhmähaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain osa-aikaiseksi myyjäksi kesätöihin erääseen huonekaluketjuun. Hakurumba oli seuraava: videohaastattelu -> ryhmähaastattelu -> yksilöhaastattelu -> yksilöhaastattelu.
Ensimmäisen yksilöhaastattelun jälkeen olin jo ihan poikki (en ole aiemmin ollut sellaisessa hiillostuksessa...) ja kun sen jälkeen tuli puhelu myymäläpäälliköltä, ajattelin että nyt on valinta tehty. Mutta ei, "tulisitko vielä käymään täällä kun meidän aluepäällikkö haluaisi myös tavata sinut". Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että hetkinen nyt, tämä paikka on _kolmen kuukauden osa-aikainen_ ja jos ette ole saaneet vieläkään valintaa tehtyä näinkin "suureen ja vaativaan" tehtävään niin antaa olla, minä vetäydyn nyt. Oli kuitenkin pakko katsoa tämä homma loppuun rahatilanteen vuoksi ja niinpä menin vielä siihen yhteen haastatteluun, joka oli edellisen tapaan myös yhtä hiillostusta. Silloin mietin, että ei kyllä todellakaan haittaa jos en paikkaa saa, kun rekrytointiprosessi on kuin olisi johonkin supervaativaan työhön hakemassa johtajaksi!No, lopulta tuli soitto että minut on valittu enkä siitä viitsinyt edellämainitun rahatilanteen vuoksi kieltäytyäkään. Ainakin tuo rumba antoi itseluottamusta siihen, että jos siitä selvisin ja sain työn, niin voin pärjätä missä vaan työhaastattelussa...
Hyi perkule. Oliko Jysk? Kävin vuosi sitten keväällä läpi tuota samaa rumbaa... ihan absurdia, miten tenttasivat ja tenttasivat hakijoita parin kuukauden kesätyön vuoksi. Jouduimme lisäksi antamaan myyntinäytteet ryhmähaastattelussa.
Oikein arvattu! :D
Alue: Aihe vapaa
Toimeentuloa ei saa ne, joiden puoliso tienaa edes jotain.