Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Vierailija kirjoitti:
Ensin haastatteluaikaa siirrettiin ja pyydettiin soittamaan ovenavaus. Kun oikealla ajalla tulin paikalle ja soitin pari kertaa, kukaan ei vastannut. Onneksi joku aukaisi oven ja pääsin sisälle. Haastattelija oli kyllä paikalla ja samantien ottikin minut haastatteluun. Siellä alkoi ihme tenttaaminen opinnoista, ei nähtävästi kelvannut, vaikka olin jo puhelussa kertonut mitä niihin liittyy ja mitä ei. Työkokemuskaan ei ollut yhtäkkiä sopivaa, vaikka aiemman puhelun aikana oli myös näistä asioista keskusteltu.
Nuuskaa tämä henkilö laittoi kahdesti haastattelun aikana ja hoiti samalla työasioita koneella. Heti kävi kyllä selväksi, ettei aikonutkaan harkita minua töihin.
Eipä siinä, haastattelun kärvistelin läpi enkä kyllä todellakaan halunnut tämän henkilön alaisuuteen. Onneksi seuraavalla viikolla tuli massaviesti kaikille hakijoille, joita ei oltu valittu edes haastatteluun. En vastannut enää viestiin mitään😁
Hei ja tähän tuli jatkoa kuukauden päästä. Haastattelija soittaa minulle ja tarjoaa yhtä toista työtä, joka on samankaltaista jota olen aiemminkin tehnyt. Ilmoitan, että toki voisi kiinnostaa. Haastattelija kertoo vielä neuvottelevansa yhteistyökumppanin kanssa ja huomenna tai ylihuomenna olisi haastattelu. Olen varovaisen kiinnostunut ja muokkaan aikatauluni niin, että voin lyhyelläkin varoitusajalla päästä haastatteluun. No arvatkaapa onko tästä tyypistä kuulunut enää mitään, nyt taitaa olla kuukausi jo kulunut. Nyt olenkin jo tallentanut numeron muistiin enkä aio enää vastata. Menee jo kiusanteon piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi limainen äijä, joka haki firmaansa apuria. Firmassa siis vain hän ja apulainen. Yhdessä olisi paljon matkustamista ja yöpyminen säästösyistä samassa hotellihuoneessa. Hotellissa voi sitten hieroa toisen väsymystä pois. Vihjaili mm. että kaikkea ei tarvitse sitten kotona kertoa.
No en kyllä edes harkinnut meneväni sinne vaikka äijä olisi minut valinnutkin, olisin vaikka karenssin ottanut ennemmin. Ja kotona kerroin heti kaiken 😁
Myöhemmin selvisi, että kyseinen äijä oli laittanut Kelassa työskentelevän eukkonsa katsomaan ihmisten tietoja, ja käytti niitä sitten eräänlaisissa kiristystarkoituksissa.
Saiko eukko potkut, tuohan on laitonta.
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Toimari oli selvästi sun puolellasi, itse olisin ottanut paikan ja ignorannut markkintointitädin. Plussana hän saanee ongelmia tuosta kun jättäydyit ko. naisen takia pois ja TJ tietää sen.
Jos äidinkielesi on ruotsi niin olisit vaihtanut haastattelukielen ruotsiin siinä vaiheessa kun nainen kysyy osaatko ruotsia.
Häpeä. Etenkin ensimmäisissä työhaastatteluissa saatoin puhua ohi suuni ja antaa hyvin epäammatillisen vaikutelman. Usein haastattelun jälkeen tuli sellainen fiilis, että "voi pieru kun meni huonosti, toivottavasti unohtavat minut". Nykyään osaan pysyä paremmin asiassa, onneksi,
Olen vielä "sote-alalla" ja muutaman todella huonon työkokemuksen jälkeen olen alkanut kiinnittää huomiota paljon siihen, miten haastattelija käyttäytyy. Esimiehen esimerkki peilaa usein sitä, millainen ilmapiiri koko paikassa on.
Jos esimies/lähiesimies koittaa kiirehtyä työsopparin kanssa, niin on parempi toppuutella ja esittää lisäkysymyksiä. :)
Vuosituhanteen vaihteessa oli eräs haastattelu, jossa kysyttiin palkkatoivetta. Vastasin jopa aika kohtuullisen alhaisen summan ja kysyivät mihin noin suuri summa perustuu. Hämmennyin hieman, koska olin varman päälle ottanut alakanttiin sen palkkatoiveen, kun töitä tarvitsin ja vastasin, että taitaa olla suunnilleen alan palkkatason mukaisessa normaalissa palkkahaarukassa ja TES-aloilla aika tavanomainen taso myös. Haastattelija vastasi jotakuinkin näin, että nää liittojen suositukset ja todellinen elämä ovat kuule kaksi eri asiaa ja ei täällä noin kovia palkkoja maksella.
Menin toiseen firmaan saman alan haastatteluun ja sain paikan. Sain paikan ja totesivat palkkatoiveesta, että kun on noin alhainen niin nostetaan koeajan jälkeen heti 500 eurolla. :D Perästäpäin soittelivat vielä siitä ekasta paikasta, että olisin saanut sen työn. Onneksi ehti löytyä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui 80-luvun lopulla, kun olin nätti ja näyttävä opiskelijaneitonen. Hain kesätyöpaikkaa kesäkaupungin yksityissektorin asiakaspalvelutehtäviin.
Papereiden perusteella oli valittu kymmenisen henkeä jonkinlaiseen pikarekrykoulutukseen. Minä en yllättynyt siitä, että tulin valituksi, koska olin jo monta kesää istunut pankin tiskin takana. Matkailualalla tuntui kuitenkin olevan erilainen meno kuin pankissa. Mieleeni jäi yksi matkailualalla töitä tehnyt rempseän energinen tyttö, joka toi kysymykseen "mitä asiakas huomioi ensimmäisenä saapuessaan vastaanottoon" minulle uuden ulottuvuuden vastaamalla painokkaasti, että totta kai seksuaalisuus näkyy. Perehdyttäjät, firman kaksi isointa pomoa (isoja, lihavia, keski-ikäisiä miehiä) olivat samaa mieltä, mutta vaihtoivat nopeasti näkökulmaa. Seksuaalisuus tuli esiin vielä pari kertaa, mutta se sivuutettiin nopeasti. Ajattelin, että asialinjalla ollaan, hyvä juttu.
Seuraava vaihe oli henkilökohtainen haastattelu muutaman päivän kuluttua. Minut oli kuulemma valittu työhön heti perehdytyksen aikana, ja kysymys oli ollut vain siitä, kumman pomon kohteeseen minut valittaisiin. Pomoista toinen katseli minua hiljaa mutta intensiivisesti, ja tuleva lähipomoni sanoi minua silmiin tuijotellen: "Me Veikon kanssa melkein tapeltiin sinusta monta päivää." Ja nuolaisi huuliaan hitaasti.
Otin työpaikan itse työtehtävien vuoksi, mutta parin viikon kuluttua sanouduin irti suuressa yhteisymmärryksessä pomon kanssa. En soveltunut alalle, jolla oli myytävä roskaa, valehdeltava, otettava riskejä ja siedettävä sitä, että piti korjailla muiden samanlaisen riskinoton tuloksia. Koska oltiin 80-luvulla, minä olin seuraavana maanantaina töissä pankissa lomatuuraajana, olin koko loppukesän. Pankkihommista ei jäänyt paljon mieleen, mutta se matkailupomon varmaan sensuelliksi tarkoitettu huulien nuoleminen puistattaa vielä yli viisikymppisenäkin.
Hain opettajan paikkaa. Minulle olisi siirretty opettamani pääaineen lisäksi kahden eri opettajan opettama aine, johon kuului kulkemista koulun eri opetuspisteiden välillä. Nämä kaksi eivät lopettaneet töitään, tämä ylimääräinen tuntimäärä vain jäi pois. Rehtori lipsautti haastattelussa, että nämä opettajat "aina välillä itkevät väsymyksestä" ja sen takia he luopuvat tunneista. Ja nyt minulle oli siirretty kahden opettajan työkuorma! Sain paikan, mutta en ottanut sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hain opettajan paikkaa. Minulle olisi siirretty opettamani pääaineen lisäksi kahden eri opettajan opettama aine, johon kuului kulkemista koulun eri opetuspisteiden välillä. Nämä kaksi eivät lopettaneet töitään, tämä ylimääräinen tuntimäärä vain jäi pois. Rehtori lipsautti haastattelussa, että nämä opettajat "aina välillä itkevät väsymyksestä" ja sen takia he luopuvat tunneista. Ja nyt minulle oli siirretty kahden opettajan työkuorma! Sain paikan, mutta en ottanut sitä vastaan.
Nyt en ihan hahmota. Sinä sait kahden eri opettajan ylimääräiset tunnit, et kahden opettajan koko työkuormaa. Paljonko niitä tunteja olisi siirretty ja montako teillä kullakin lopulta olisi ollut?
Opiskeluaikana hain puhelinmyyntityötä, johon minua haastatteli saman ikäinen ja ylimielinen mies (opiskelija myös). Työn vaativuuteen nähden hän prässäsi minua vähän liikaa. En halunnut työskennellä moisen tärkeilijän alaisuudessa. Fiilis oli huono. Tyyppi lupasi soittaa seuraavana päivänä ja soittikin vasta viikon kuluttua. Valehtelin saaneeni muita töitä jo. Onneksi silloin ei ollut niin oleellista, että saako kesätöitä. Kesällä pystyi suorittamaan kurssejakin. Mutta vähän se tuntui kurjalta kieltäytyä töistä, kun niitä ei ollut tarjolla kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein työilmapiiri välittyy jo esimiehen ensitapaamisella, joten sitä kannattaa tarkasti tunnustella. Minut valittiin n. 70 hakijan joukosta vaativaan kolmivuotiseen projektiin, johon minut haastatteli operatiivinen pomo, ei esimies. En siis ollut tavannut ollenkaan esimiestä ennen kuin aloitin ensimmäisen työpäivän. Alusta saakka tunsin, että hän epäili taitojani, kohteli minua töykeästi eikä kannustanut mitenkään töiden alkuun. Kaikki haastattelussa kokemani ystävällisyys oli poissa. Ajattelin kuitenkin, että ajan mittaan tulen toimeen esimiehen kanssa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Olin käytännössä vaille ohjeistusta työhön, räpiköin siis omillani, mutta häneltä sain pelkkiä haukkuja. Jaksoin työtä hyvän palkan ja loistavan projektiryhmän vuoksi, mutta puolentoistavuoden kuluttua irtisanouduin. En silti kadu tuota aikaa, se antoi paljon, vaikka esimies oli hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Minkä takia välittäisit jonkun markkinointikoordinaattorin hyökkäävyydestä? Olisiko hän sinun esimiehesi vai? Ja siis oliko markkinointikoordinaattori nyt sama henkilö kuin osa-omistaja... ymmärrän kyllä että jos osa-omistaja on täysi haahka, niin työskentely pienyrityksessä voi olla hankalaa.
Tässä siis haastattelussa oli kaksi esimiestäni, eli toimari + osa-omistaja. Marikkinointikoordinaatori olisi lähin kollegani, jonka tulisi hoitaa myös 1/2 perehdytys tähän työtehtävään. Lähinnä mietin itse sitä että koska toimari tai osa-omistaja eivät puutuneet tämän naisen passiivisagressiiviseen hyökkäilyyn, vaan istuivat hiljaa (lukuunottamatta yhtä kysymystä), varmasti tulevaisuudessa myös joutuisin kuuntelemaan markkinointikoordinaattorin simputusta kenenkään puuttmatta asiaan.
Näen myös että kaikki työhaastattelut ovat myös portti siihen että työntekijä saa katsauksen työtehtävään ja kollegoihin. Koin että negatiivinen työskentely negatiivisessa ilmapiirissä tai ivallisen kollegan kanssa ei ole vaihtamisen arvoista. Lähinnä olin kiinnostunut työstä sillä siitä olisi maksettu n.1000 euroa enemmän kuukaudessa kuin nykyisessä työpaikassani.
Varmasti teit hyvän päätöksen. Jos työntekijä ottaa tuollaisia vapauksia haastattelutilanteessa, olisi jatkossa varmasti samaa eli ongelmia tiedossa. Samankaltaisessa tilanteessa itse olen päätynyt ottamaan työn vastaan hälytyskellojen soidessa mielessä. Vastassa olikin kitkerä ja simputtava työyhteisö, jossa johtaminen oli kuralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Minkä takia välittäisit jonkun markkinointikoordinaattorin hyökkäävyydestä? Olisiko hän sinun esimiehesi vai? Ja siis oliko markkinointikoordinaattori nyt sama henkilö kuin osa-omistaja... ymmärrän kyllä että jos osa-omistaja on täysi haahka, niin työskentely pienyrityksessä voi olla hankalaa.
Tässä siis haastattelussa oli kaksi esimiestäni, eli toimari + osa-omistaja. Marikkinointikoordinaatori olisi lähin kollegani, jonka tulisi hoitaa myös 1/2 perehdytys tähän työtehtävään. Lähinnä mietin itse sitä että koska toimari tai osa-omistaja eivät puutuneet tämän naisen passiivisagressiiviseen hyökkäilyyn, vaan istuivat hiljaa (lukuunottamatta yhtä kysymystä), varmasti tulevaisuudessa myös joutuisin kuuntelemaan markkinointikoordinaattorin simputusta kenenkään puuttmatta asiaan.
Näen myös että kaikki työhaastattelut ovat myös portti siihen että työntekijä saa katsauksen työtehtävään ja kollegoihin. Koin että negatiivinen työskentely negatiivisessa ilmapiirissä tai ivallisen kollegan kanssa ei ole vaihtamisen arvoista. Lähinnä olin kiinnostunut työstä sillä siitä olisi maksettu n.1000 euroa enemmän kuukaudessa kuin nykyisessä työpaikassani.
Varmasti teit hyvän päätöksen. Jos työntekijä ottaa tuollaisia vapauksia haastattelutilanteessa, olisi jatkossa varmasti samaa eli ongelmia tiedossa. Samankaltaisessa tilanteessa itse olen päätynyt ottamaan työn vastaan hälytyskellojen soidessa mielessä. Vastassa olikin kitkerä ja simputtava työyhteisö, jossa johtaminen oli kuralla.
Tämä on ihan totta. Ei ole ikinä tullut vastaan tilannetta että tympeän haastattelun/ilkeän haastattelijan jälkeen olisi ollut varsinaisessa työssäkään tiedossa mitään muuta kuin yhtä kylmää kyytiä.
Mä hain joskus parikyt vuotta sitten erääseen markkinointifirmaan. Olin työttömänä ja kovasti työn tarpeessa. Olin ihan tosissani paikan suhteen, mutta haastattelijamies (hieman minua vanhempi) tuijotteli minua kasvoihin erittäin pitkään, hymyili vinosti. Lopuksi hän sanoi: sinulla on niin ilmeikkäät kasvot, että oletko ajatellut jotain teatterialaa .... no en. Minä en varsinaisesti tullut paikalle saadakseni kehuja kasvoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä haastattelussa yksi haastattelijoista oli sarkastisesti vittuileva johtaja.
Yhtään asiaa hän ei saanut sanottua ilman että siinä olisi joku piikki tullut mukana.
Olin helpottunut kun en tullut valituksi siihen työhön.
Olin kyllä kuullut aikaisemminkin juttuja siitä, että siinä firmassa haastattelut ovat epämiellyttäviä. Olin kuitenkin ohittanut ne jutut ajattelemalla, että ainahan haastattelut vähän epämiellyttäviä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain opettajan paikkaa. Minulle olisi siirretty opettamani pääaineen lisäksi kahden eri opettajan opettama aine, johon kuului kulkemista koulun eri opetuspisteiden välillä. Nämä kaksi eivät lopettaneet töitään, tämä ylimääräinen tuntimäärä vain jäi pois. Rehtori lipsautti haastattelussa, että nämä opettajat "aina välillä itkevät väsymyksestä" ja sen takia he luopuvat tunneista. Ja nyt minulle oli siirretty kahden opettajan työkuorma! Sain paikan, mutta en ottanut sitä vastaan.
Nyt en ihan hahmota. Sinä sait kahden eri opettajan ylimääräiset tunnit, et kahden opettajan koko työkuormaa. Paljonko niitä tunteja olisi siirretty ja montako teillä kullakin lopulta olisi ollut?
No tällä hakijalla olisi tullut tehtäväksi opettaa aineen A tunnit, ja lisäksi aineen B kaikki lisätunnit.
Niitä aineen B lisätunteja oli aikaisemmin opettanut kaksi opettajaa omien aineidensa lisäksi. Heillä oli siis opettavana oma aine X ja puolet aineen B lisätunneista kummallakin. Se oli kuitenkin heille ollut liian raskasta. Silti hakijalle tarjottiin vielä suurempaa työkuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain opettajan paikkaa. Minulle olisi siirretty opettamani pääaineen lisäksi kahden eri opettajan opettama aine, johon kuului kulkemista koulun eri opetuspisteiden välillä. Nämä kaksi eivät lopettaneet töitään, tämä ylimääräinen tuntimäärä vain jäi pois. Rehtori lipsautti haastattelussa, että nämä opettajat "aina välillä itkevät väsymyksestä" ja sen takia he luopuvat tunneista. Ja nyt minulle oli siirretty kahden opettajan työkuorma! Sain paikan, mutta en ottanut sitä vastaan.
Nyt en ihan hahmota. Sinä sait kahden eri opettajan ylimääräiset tunnit, et kahden opettajan koko työkuormaa. Paljonko niitä tunteja olisi siirretty ja montako teillä kullakin lopulta olisi ollut?
No tällä hakijalla olisi tullut tehtäväksi opettaa aineen A tunnit, ja lisäksi aineen B kaikki lisätunnit.
Niitä aineen B lisätunteja oli aikaisemmin opettanut kaksi opettajaa omien aineidensa lisäksi. Heillä oli siis opettavana oma aine X ja puolet aineen B lisätunneista kummallakin. Se oli kuitenkin heille ollut liian raskasta. Silti hakijalle tarjottiin vielä suurempaa työkuormaa.
Ope 1: aineen A tunteja 25, aineen B tunteja 5 = tunteja 30
Ope 2: aineen A tunteja 25, aineen B tunteja 5 = tunteja 30
Ja sitten tilanne muuttuu:
Ope 1: aineen A tunteja 25
Ope 2: aineen A tunteja 25
Ope 3: aineen A tunteja 25, aineen B tunteja 10 = tunteja 35
Näinkö?
Muistan vuosien takaa sen, kuinka 26 viikkotunnilla + luokanvalvojan 1 viikkotunnilla sai 40 työtunnin viikon vaivatta täyteen. Tässä valossa 35 oppituntia on todella painava taakka. Toisaalta sitten eräs ei-koskaan-opettajana-toiminut toimitusjohtaja aikuiskoulutuksen piirissä julisti sitä, että 40 opetustuntia (siis täyttä tuntia, 60 minuuttia) ei saanut olla mikään ongelma, mutta 41 tuntia oli...
Haisi niin älytön home että aivan silmiä kirveli ja yskitti koko haastattelun ajan. Työpaikka oli siis suuri vanha omakotitalo. Sain paikan, mutta en ottanut vastaan.
Hain myyjäksi erääseen aika suureen yritykseen, joka myy pääasiassa yrityksille. Työ olisi ollut siis b2b-tyyppistä myyntiä. Hain yöhön rekrytoimiston kautta.
Kun pääsin haastatteluun, vastassa oli keski-ikäinen, hieman lipevän oloinen mies, jonka muistan hikoilleen aivan järjettömästi koko haastattelun ajan. Haastattelu meni sinällään ihan ok, että en saanut töitä mutta tämä mies tarjosi konttoriassistentin virkaa hakemani työn sijaan. Tuntui vähän oudolta, koska noihin aikoihin kyseinen firma ei ollut iso, vaan max. 5-7 ihmistä, joista ainoastaan kyseinen toimari istuu konttorilla.
Haastattelun jälkeen menin nukkumaan, ja heräsin 3-aikaan yöllä siihen että saan puhelun kyseiseltä toimarilta. En vastannut tuntemattomaan numeroon keskellä yötä vaan puhelu meni vastaajaan. Tuo mies sopertaa aivan umpihumalassa miten "hyvin" meni haastattelu, ja että toivottavasti ollaan pian yhteydessä.
Laitoin välittömästi sähköpostia rekrytoimistolle että en todellakaan ole kiinnostunut työstä, ja näennäisesti he olivat oikein "huolissaan" ja "ottavat vakavasti". Kuitenkin näin n. 1 viikon päästä että rekrytoimisto mainosti konttoriassistentin paikkaa "mahtavana mahdollisuutena & upeat kollegat ja työilmapiiri".
Ihan uskomatonta. Olisin luullut että kukaan rekrytoimisto ei halua välittää töitä jollekkin huohottelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Hain myyjäksi erääseen aika suureen yritykseen, joka myy pääasiassa yrityksille. Työ olisi ollut siis b2b-tyyppistä myyntiä. Hain yöhön rekrytoimiston kautta.
Kun pääsin haastatteluun, vastassa oli keski-ikäinen, hieman lipevän oloinen mies, jonka muistan hikoilleen aivan järjettömästi koko haastattelun ajan. Haastattelu meni sinällään ihan ok, että en saanut töitä mutta tämä mies tarjosi konttoriassistentin virkaa hakemani työn sijaan. Tuntui vähän oudolta, koska noihin aikoihin kyseinen firma ei ollut iso, vaan max. 5-7 ihmistä, joista ainoastaan kyseinen toimari istuu konttorilla.
Haastattelun jälkeen menin nukkumaan, ja heräsin 3-aikaan yöllä siihen että saan puhelun kyseiseltä toimarilta. En vastannut tuntemattomaan numeroon keskellä yötä vaan puhelu meni vastaajaan. Tuo mies sopertaa aivan umpihumalassa miten "hyvin" meni haastattelu, ja että toivottavasti ollaan pian yhteydessä.
Laitoin välittömästi sähköpostia rekrytoimistolle että en todellakaan ole kiinnostunut työstä, ja näennäisesti he olivat oikein "huolissaan" ja "ottavat vakavasti". Kuitenkin näin n. 1 viikon päästä että rekrytoimisto mainosti konttoriassistentin paikkaa "mahtavana mahdollisuutena & upeat kollegat ja työilmapiiri".
Ihan uskomatonta. Olisin luullut että kukaan rekrytoimisto ei halua välittää töitä jollekkin huohottelijalle.
Lisäyksenä että tuo kyseinen vastaajaan jätetty viesti oli siis tyyliin. " Hei Saaannaaa, *köhköh* täällä ***sen Henri . Oli kyllä ihan.. ihan ihanaa tavata tänääään. Ihan todella mukavaa. Ihan todella... hyvin meni haastattelu. Soita vaikka kun kerkeät. Ollaan ihan... ihan... ihan.... mahdollisimman pian yhteydessä. "
Tästä on jo 2-vuotta aikaa, mutta muistan ihan sanatarkasti tuon ällöttävän soperruksen.
Toimari oli selvästi sun puolellasi, itse olisin ottanut paikan ja ignorannut markkintointitädin. Plussana hän saanee ongelmia tuosta kun jättäydyit ko. naisen takia pois ja TJ tietää sen.