Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Työpaikka paljastui nollatuntityöksi, eivätkä he edes osanneet sanoa, mikä olisi tarve ja työaika. Ilmoituksesta oli saanut käsityksen kokoaikatyöstä. Olin työtön työnhakija, joten en olisi voinut kieltäytyä. Mutta onneksi taikasanat "olen rauhallinen persoona" toimi. Ei ollutkaan asiaa siihen wahvojen naikkosten konttoriin. Ei jäänyt harmittamaan.
Teoriatasolla voisi olla sellainen tilanne, että jos huomaan työpaikan olevan pelkkä yksi helevetin avokonttori, ja ainut wc on kaikuva koppi keskellä huonetta, niin hell no, en tule kestämään. Kyllä edes vessassa pitää saada käydä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain joskus nuorena johonkin ihan huijausfirmaan töihin, missä vasta haastattelussa selvisi mistä kyse. Siellä ryhmähaastattelussa haastattelija nauroi minulle kun esittelin itseni, ryhdistäytyi sen jälkeen, kun tajusi, ettei tämä ollut kenenkään muun mielestä hauska juttu. Jäi todella nolattu fiilis ja siinä vaiheessa jo päätin, etten aio mennä tänne töihin. Lisäksi oli täysin provikkopalkalla, ilman pohjapalkkaa siis ja ovelta ovelle myymistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan voi olla haastattelijalta ihan harkittu kommentti. Katsoo miten reagoit ja vastaat. Ei välttämättä tarkoita, että oli töykeä tms.
Itselleni ei kyllä ole yhtään mitään väliä, onko möläyttely ja ilkeily harkittua vai harkitsematonta. En aio kuunnella kumpaakaan työpaikallani.
Kävin juuri viime viikolla haastattelussa. Haastattelija torui moittivasti,että tiedänkö miten rankkaa on viedä pieni lapsi päivähoitoon ja tehdä töitä. Hän on nähnyt sen vuosien aikana miten rankkaa se on. Että,olenko miettinyt nyt kunnolla.
En tietenkään,kun itkun kanssa asiaa jouduin kotona ensin pohtimaa!! Enkä kyllä sen huudon jälkeen maininnut,et joo mullahan tosiaan 3 lasta..että onhan se niinkin. Selväksi tuli,että äiti ihmistä ei ainakaan valita! En olisi lapsista itse puhunut,mutta pakko oli kertoa mitä teen tällä hetkellä eli hoidan pienintä kotona.
Kerran menin haastatteluun erääseen asennusfirmaan. Ensin kaikki meni aivan tavallisesti, eli firman pomo kyseli näitä peruskysymyksiä, eli kerro viisi hyvää puoltasi jne. Sitten hän alkoi kertoa vähän firmasta ja sen toimintatavoista, äkkiarvaamatta hän alkoi KARJUA että täällä tehdään sitten töitä, eikä tuoda mitään lehtiä luettavaksi työpaikalle, jos ei muuta tekemistä ole niin sitten siivotaan vaikka varastoa! Nih!
Olin jo onneksi nähnyt vähän elämää, joten tuijotin vain tyyppiä ns. tonnin seteli -ilmeellä. (Niille jotka eivät seuraa Ylilautaa, niin naama peruslukemilla.) Hetkeä myöhemmin kättelimme ja herra johtaja lupasi pian palaavansa asiaan.
Ilmeisesti siinä firmassa sitten töiden tekemisen lisäksi myöskin harkitaan asioita perinpohjaisesti. Eipä ole yhteydenottoa kuulunut, ja tuosta karjumishaastattelusta on yli kymmenen vuotta. Harmi etten pääsisikään, koska olen työllistynyt muualle. Siellä saa jopa lukea tauolla lehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletko sinä suomalainen?" Ulkonäölläkö on väliä kun hakee paskaduunia. Olen suomea puhuva suomen kansalainen. Puhdasroduistako henkilöä tässä etsittiin kun en sattumoisiin omaa vaaleta ihoa, tukkaa ja sinisiä silmiä. Haukuin kyseisen siivousfirman lyttyyn toisessa foorumissa ja tokaisin etten ole ikinä nähnyt muita kuin täysin suomalaisia kyseisessä firmassa töissä. Hokkus pokkus ja muutama kuukausi myöhemmin samainen firma oli palkannut mustaihoisen henkilön ehkä vain välttääkseen rasistiväitteet.
Työ olisi ollut mielenkiintoinen ja minulle sopiva, mutta työssä olisi joutunut käyttämään jatkuvasti liuottimia. Kävimme haastattelun jälkeen katsomassa työtehtäviä, olin paikalla noin 10 minuuttia. Päästyäni parkkipaikalle olisin voinut oksentaa, koska sairastan migreeniä ja pahimmat kohtaukset laukeavat juuri kemikaalien hajuista. Sain kolme päivää kestävän migreenin pahoinvointeineen ja naaman puutumisineen.
Hakiessani paikkaa ei tullut mieleen ko työssä käytettävän liuottimia, koska sivuaa sen verran paljon omaa alaani. Toivoin haastattelun jälkeen, että en saisi paikkaa. Minulla on todistus lääkäriltä, että migreenin takia ei suositella tehtävän työtä jossa käytetään kemikaaleja, joten karenssia tuskin olisin saanut vaikka paikasta olisinkin joutunut kieltäytymään. Enää en aio leikkiä terveydelläni työssä, jossa päivittäinen huono olo ja pääkipu on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoituksen mukaan vakkaripaikka täysillä tunneilla. Haastattelussa ympäripyöreää kertomista tehtävistä ja ihmeellistä selittelyä miten töitä voi olla täydet tunnit tai ei ja muutenkin tosi epämääräistä. Olisin saanut paikan, mutta sillon oli pakko sanoa ei. Kuulosti liian epäilyttävältä.
Toinen oli tällänen ilmoitus missä ei haettu oikein mitään erityistä, ihan vaan perus toimistotyöläistä kriteerein "kaiken oppii eikä tarvi olla osaamista".
No tää oli joku "tosi hauska" tyyppi mikä työns useita maileja jo hakuajalla "voi voi kun kaunis viikonloppu menee hakemuksia tutkiessa" jne. Ihme touhua.
En onneksi päässyt ees haastatteluun. Mut paras tuli lopuksi kun he ilmoitti valinneensa jonkun asian x osaamisen vuoksi, koska sitä me haluttiin painottaa eniten jo ilmoituksessa. Ööö, unohtu sit kirjottaa se siihe ilmotukseen vai? xD
Lähtökohtaisesti haen vain paikkoihin joihin haluan, joten sen puitteissa menee hyvin. En nyt olisi huolissani jos joku osoittautuisi sellaiseksi etten sinne haluakaan, koska sittenhän voin sanoa että ei kiitos. Ei ole pakko otta paikkaa jota tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alentuva suhtautuminen haastateltavaan. Se jotenkin muuttaa koko haastattelun luonteen, jos jo heti alusta alkaen tulee olo, että pidetään huonona.
Niin totta, yllättävän usein haastattelija/t ovat niin ylemmyyden tuntoisia että toivoo heti kättelyssä ettei työtä saa. Tulee tunne että väkisellä halutaan pistää toinen anomaan ja matelemaan. Miksi ei voi vain kohdata ihmistä ihmisenä, samalla tasolla? Kertonee haastattelijan huonosta itsetunnosta. Miksi myöskin aina tahallaan halutaan ymmärtää väärin. Minulta kerran kysyttiin "oletko aina noin ehdoton!?" kun oli puhe yrityksen toimintatavoista ja ylipäätään työelämän säännöistä. Eli heidän mielestään ei ole tarpeellista noudattaa ketjun ohjeistusta jos työntekijä tulee myöhässä krapulaisena tai humalassa töihin asiakaspalvelualalla. No en halua tuollaisten ihmisten kanssa tehdä töitä, onneksi en paikkaa saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain osa-aikaiseksi myyjäksi kesätöihin erääseen huonekaluketjuun. Hakurumba oli seuraava: videohaastattelu -> ryhmähaastattelu -> yksilöhaastattelu -> yksilöhaastattelu.
Ensimmäisen yksilöhaastattelun jälkeen olin jo ihan poikki (en ole aiemmin ollut sellaisessa hiillostuksessa...) ja kun sen jälkeen tuli puhelu myymäläpäälliköltä, ajattelin että nyt on valinta tehty. Mutta ei, "tulisitko vielä käymään täällä kun meidän aluepäällikkö haluaisi myös tavata sinut". Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että hetkinen nyt, tämä paikka on _kolmen kuukauden osa-aikainen_ ja jos ette ole saaneet vieläkään valintaa tehtyä näinkin "suureen ja vaativaan" tehtävään niin antaa olla, minä vetäydyn nyt. Oli kuitenkin pakko katsoa tämä homma loppuun rahatilanteen vuoksi ja niinpä menin vielä siihen yhteen haastatteluun, joka oli edellisen tapaan myös yhtä hiillostusta. Silloin mietin, että ei kyllä todellakaan haittaa jos en paikkaa saa, kun rekrytointiprosessi on kuin olisi johonkin supervaativaan työhön hakemassa johtajaksi!No, lopulta tuli soitto että minut on valittu enkä siitä viitsinyt edellämainitun rahatilanteen vuoksi kieltäytyäkään. Ainakin tuo rumba antoi itseluottamusta siihen, että jos siitä selvisin ja sain työn, niin voin pärjätä missä vaan työhaastattelussa...
Hyi perkule. Oliko Jysk? Kävin vuosi sitten keväällä läpi tuota samaa rumbaa... ihan absurdia, miten tenttasivat ja tenttasivat hakijoita parin kuukauden kesätyön vuoksi. Jouduimme lisäksi antamaan myyntinäytteet ryhmähaastattelussa.
Kyllä tuollaisesta prässistä pitäisi enemmän netota kuin parin kuukauden (pienehkön?) palkan. Luulisi, että rekrytoivan yrityksen henkilötkin arvostaisivat enemmän omaa aikaansa eikä tuhlata sitä useisiin haastattelukierroksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hälytyskellot alkoi soimaan kun haastattelija kehui paikkaa maasta taivaisiin. On kuulemma niin hyvä ilmapiiri, kaikki on aina kivaa ja hirveä jono ihmisiä aina hakemassa töihin vaikka haku ei ole edes päällä. Lisäksi haastattelija (mies, paikan pomo) katsoi mua kuin olisi ollut lihatiskillä ostamassa viikonlopuksi kyljyksiä.
Otin paikan vastaan koska olin epätoivoinen. Ainut paikka mihin sain haastattelun koska työkokemusta ei juuri ollut ja olin vasta muuttanut paikkakunnalle.
P*skin työpaikka ikinä. Kestin siellä vuoden. Työajat vaihteli kokoajan, joka viikko jotain vääntöä. Joskus olit töissä sen 8h, joskus 12h. Lakisääteisiä taukoja ei juuri ollut. Pomo kilahteli ihan uskomattomista asioista ja raivosi suu vaahdossa kaikkien kuullen. Loppuaikoina pidättelin aina bussissa itkua ennen työvuoroa kun ahdisti niin paljon, että mistä saa sinä päivänä huudot, milloin pääsee lähtemään kotiin, onko työvuorossa ketään muita jne. Lisäksi työntekijät väheni varmaan puolella sinä aikana kun olin siellä ja suurin osa kesti viikon tai kaksi.
Luojan kiitos sain opiskelupaikan ja sen "turvin" sain sitten sen verran selkärankaa, että lähdin hittoon sieltä. Sitä keveyttä sydämessä kun astelin vikan kerran paikasta pois.
Tosta joku voisi aloittaa uuden ketjun: Mitä tehdä työpaikalla asiattomalle käytökselle? Ja tapahtui 2017 ettei todellakaan niin kauan sitten.
Täällä toinen joka itkulla työhön ja luojan kiitos sain opiskelupaikan. Nyt kesätyöhakurumba menossa ja oikeasti pelottaa minkälaiseen työyhteisöön sitä taas joutuukaan...
Haastattelija kysyi mitä teen jos tulee riitaa toisen työntekijän kanssa.
Vastasin ja hän kysyi mitä jos se ei toimi
Vastasin ja hän kysyi mitä jos sekään ei toimi
Vastasin ja hän kysyi mitä jos sekään ei toimi.
Hämmennyin ja tokaisin että sitten on järjestelmässä ja johtajassa vika.
Haastattelija oli johtaja.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi työhaastattelussa tuli juuri tällainen fiilis. Hain paikkaa koska halusin downshiftata. Tiesin että joudun tonnin tulemaan nykyisessä palkassa alas, mutta se oli minulle ok kunhan saan hieman töitä hallintaan.
Kun astuin firman tiloihin, tiesin että tämä on virhe. Mäntyhyllykköjä, koivulipasto, kaikki puitteet kulahtaneet, joku 80-luvun pyörivä lehtiteline. Tuli heti sellainen olo, että tämä on virhe. Myös haastattelijat olivat ”homsuisia”, lopulta sanoin etten tingi palkasta, jotta en tulisi valittua tehtävään. Jäin nykyiseen hommaani
Hain sosionomina erääseen paikkaan, johon haettiin työntekijää sosionomin nimikkeellä. Haastattelussa selvisi, että työ olisi ollut käytännössä lähihoitajan työtä. Yhtään siis lähihoitajia väheksymättä.
Olisin saanut paikan liki siltä istumalta, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Pian työllistyin koulutustani vastaaviin tehtäviin toisaalle.
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Minkä takia välittäisit jonkun markkinointikoordinaattorin hyökkäävyydestä? Olisiko hän sinun esimiehesi vai? Ja siis oliko markkinointikoordinaattori nyt sama henkilö kuin osa-omistaja... ymmärrän kyllä että jos osa-omistaja on täysi haahka, niin työskentely pienyrityksessä voi olla hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli pakko jonnekkin tulla avautumaan eilisestä kokemuksestani.
Taustatietona siis että olen opiskellut ulkomailla business administration -tutkinnon, ja olen ollut aluejohtajana kohtalaisen isossa muotitalossa, sanotaan nyt vaikka tyyliin Lindex.
Sain tosi kiinnostavan työpaikkailmoituksen linkedinissä, kun tälläisen, kohtalaisen pienen nettiyrityksen toimari laittoi viestiä että haluaisi tosi mielellään tavata. Menin ekaa kertaa paikalle 2-viikkoa sitten, ja toimarin yli 20-minuutin myöhästymisen lisäksi sain ihan mukavaa kohtelua, ja sain kertoa mitä olen tehnyt/missä olen hyvä jne. Sainkin sitten paljon kehuja ja kutsun seuraavaan haastatteluun joka oli eilen.
Toimari oli tosi innoissaan haastattelusta, ja tarjosi palkkaa YLI palkkatoiveeni. Eiliseen haastatteluun oli kuitenkin otettu myös markkinointikoordinaattori, ja yrityksen osa-omistaja. Lähes heti kun pääsin paikalle, markkinointikoordinaattori nainen antaa minulle tosi ilkeän katseen - josta jo sain vibat että olen nyt tullut väärään paikkaan. Haastattelun aikana kyseinen koordinaattori otti tehtäväkseen tentata, hiillostaa ja suoraan olla ilkeä minulle - jopa niin paljon että yrityksen osa-omistaja mies puuttui keskusteluun tyyliin "nyt oli kohtalaisen erikoinen kysymys. Tuon voit sivuuttaa".
Kysymykset oli luokkaa "miksi haluat vaihtaa edes työpaikkaa, sullahan on ihan samanlainen työ nyt" "täällä kaikki tekee kaikkea, ei oo väliä mikä titteli", "Sullahan ei oo mitään osaamista markkinoinnista, mikä tää sun tutkinto on, ei taida olla ihan yliopistotutkinto?" "Puhutko ruotsia, tässä työssä pitää osata?" "- joo, oon opiskellut/asunut ruotsissa, ja mun isä on ruotsalainen, kirjoitin sen mun CV:seenkin." -Ahaa, en oo lukenut sun CV:tä, katon sun linkediniä tässä.
Tuli jotenkin tosi aliarvostettu ja paha olo tuon haastattelun jälkeen. Mun äidinkieli ei ole suomi, ja joudun varsinkin kun hermostun miettimään vastauksiani tosi paljon. Aina kun jouduin pitämään ajatustauon niin kyseinen nainen naurahteli mulle ivallisesti. Laitoin tästä palautetta heti haastattelun jälkeen, ja viestin toimarille että en oo valitettavasti enää kiinnostunut. Nyt sain sähköpostiin tänä aamuna pitkän viestin siitä miten he ovat pahoillaan että "kysymykset meni vähän ohi työtehtävien", ja että tosi mielellään olisivat kirjoittaneet sopimuksen tänään.
-Ei kiitos.
Minkä takia välittäisit jonkun markkinointikoordinaattorin hyökkäävyydestä? Olisiko hän sinun esimiehesi vai? Ja siis oliko markkinointikoordinaattori nyt sama henkilö kuin osa-omistaja... ymmärrän kyllä että jos osa-omistaja on täysi haahka, niin työskentely pienyrityksessä voi olla hankalaa.
Tässä siis haastattelussa oli kaksi esimiestäni, eli toimari + osa-omistaja. Marikkinointikoordinaatori olisi lähin kollegani, jonka tulisi hoitaa myös 1/2 perehdytys tähän työtehtävään. Lähinnä mietin itse sitä että koska toimari tai osa-omistaja eivät puutuneet tämän naisen passiivisagressiiviseen hyökkäilyyn, vaan istuivat hiljaa (lukuunottamatta yhtä kysymystä), varmasti tulevaisuudessa myös joutuisin kuuntelemaan markkinointikoordinaattorin simputusta kenenkään puuttmatta asiaan.
Näen myös että kaikki työhaastattelut ovat myös portti siihen että työntekijä saa katsauksen työtehtävään ja kollegoihin. Koin että negatiivinen työskentely negatiivisessa ilmapiirissä tai ivallisen kollegan kanssa ei ole vaihtamisen arvoista. Lähinnä olin kiinnostunut työstä sillä siitä olisi maksettu n.1000 euroa enemmän kuukaudessa kuin nykyisessä työpaikassani.
Hain opiskeluaikana oppaaksi lumihotelliin. Oltiin kaverin kanssa yhdessä työhaastattelussa, jossa kaveriani tervehdittiin asiallisen ystävällisesti, mutta kun tuli minun vuoroni omistaja katsoi kätellessään minusta OHI ja oli jotenkin välttelevä. Tämän jälkeen oli tosi epämiellyttävää mennä haastatteluun, koska olin varma, etten tule saamaan paikkaa. Kaverini sai paikan ja minä en, onneksi. Saavatkohan hotellin asiakkaat yhtä valikoivaa kohtelua?