Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Haastattelussa kyseltiin perhetilanne, alkoholin käyttö, miten vietän vapaa-aikani, kuulunko kirkkoon ja mihin seurakuntaan. Sain sen paikan ja myöhemmin ymmärsin, että kyseisessä lafkassa pomo ja kaikki pikkupomot on lestoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi mitä olette muuten vastannut noihin asiattomiin kysymyksiin esimerkiksi siviilisäädystä udeltaessa? Miten sellaiseen kannattaa suhtautua?
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi mitä olette muuten vastannut noihin asiattomiin kysymyksiin esimerkiksi siviilisäädystä udeltaessa? Miten sellaiseen kannattaa suhtautua?
No, mä laitan hakemukseen aina, että oon naimisissa ja meillä on neljä lasta. Enempää ei ole kukaan halunnu tietää.
Haastattelijana oli paikan pomo, iso nainen, joku apuri(melkein pomo) myös iso nainen ja sihteeri , kaikista isoin.
Ja kysymykset oli suoraan jostain ala-asteen käytöksen oppaasta.
Se siitä "akateemisesta maailmasta"
1. Alan työpaikan esimies ei ymmärtänyt tutkintonimikettäni. Muutenkin käyttäytyi kuin vajaapäinen.
2. Työnantaja haki keikkatyöläistä mutta valitteli kun en voi olla täysaikainen oman työtilanteeni vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun haastattelija alkoi lukea muiden hakijoiden hakemuksia ja kysellä niihin perustuen kysymyksiä. Kaikki paperit oli levällään pitkin pöytää ja näin mm. puolitutun opiskelukaverin CV:n.
Lisäksi mainitsi minun päässeen haastatteluun, koska halusi tietää minkänäköisiä ihmisiä on töissä silloisella työnantajallani (on korkean profiilin organisaatio, joka herätti hämmentävän paljon kiinnostusta muissa ihmisissä).
Haastattelija kysyi mitä mä opiskelen. Kun kuuli vastauksen hän ei ensin ymmärtänyt mitä se on. Kun selitin niin hän suoraan sanoi, että eli en osaa mitään ja tutkintoni on hyödytön. Mähän opiskelin tuolloin siis viimeistä vuotta englantilaista filologiaa. En saanut sitä paikkaa, mutta se tunne kun he tilasivat multa nettisivuilleen käännöstyön tajuamatta keneltä sitä tilaavat oli mahtava. Tein siis opintojen jälkeen hetken käännöstöitä ennen opettajan viran saamista. En ihan täysin malttanut olla kuittailematta työn tehtyäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelussa sanottiin että minua edeltävä työntekijä lähti koeajalla itse pois koska ei tullut siellä toimeen näiden kahden muun työntekijän kanssa eli siis pomon ja toisen alaisen. Oli kuulemma vaikeaa.
En enää halunnut paikkaa ja vedin loppu haastattelun ranttaliksi koska koin ilmapiirin niin ylimieliseksi. En saanut paikkaa, olinhan (muka) unohtanut kaikki työtodistuksetkin kotiin. Olin silloin onneksi töissä toisaalla enkä sitten halunnutkaan vaihtaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Hälytyskellot alkoi soimaan kun haastattelija kehui paikkaa maasta taivaisiin. On kuulemma niin hyvä ilmapiiri, kaikki on aina kivaa ja hirveä jono ihmisiä aina hakemassa töihin vaikka haku ei ole edes päällä. Lisäksi haastattelija (mies, paikan pomo) katsoi mua kuin olisi ollut lihatiskillä ostamassa viikonlopuksi kyljyksiä.
Otin paikan vastaan koska olin epätoivoinen. Ainut paikka mihin sain haastattelun koska työkokemusta ei juuri ollut ja olin vasta muuttanut paikkakunnalle.
P*skin työpaikka ikinä. Kestin siellä vuoden. Työajat vaihteli kokoajan, joka viikko jotain vääntöä. Joskus olit töissä sen 8h, joskus 12h. Lakisääteisiä taukoja ei juuri ollut. Pomo kilahteli ihan uskomattomista asioista ja raivosi suu vaahdossa kaikkien kuullen. Loppuaikoina pidättelin aina bussissa itkua ennen työvuoroa kun ahdisti niin paljon, että mistä saa sinä päivänä huudot, milloin pääsee lähtemään kotiin, onko työvuorossa ketään muita jne. Lisäksi työntekijät väheni varmaan puolella sinä aikana kun olin siellä ja suurin osa kesti viikon tai kaksi.
Luojan kiitos sain opiskelupaikan ja sen "turvin" sain sitten sen verran selkärankaa, että lähdin hittoon sieltä. Sitä keveyttä sydämessä kun astelin vikan kerran paikasta pois.
Tää oli niin kamala, että pitää oikeasti pahoitella pulestasi :(
Itse olen ollut harjoittelussa paikassa, jossa piti ohjaajan takia itsekin välillä itkua pidätellä, vaikka se ei ollut lähelläkään kuvailemaasi. Oli enemmänkin sellainen passiivis-aggressiivinen, joka pisti epäilemään, että itse kuvittelee kaiken, kunnes se tölväisi ääneen jotain ikävää mikä vahvisti tuntemukseni.
Siellä oli jotenkin todella kummallinen työilmapiiri. Toisaalta työntekijät tuntuivat olevan kavereita keskenään, mutta sitten jauhettiin aina kauheasti sontaa niistä, jotka eivät sillä hetkellä olleet paikalla. Pisti miettimään mitähän mukavaa itsestäkin siellä selän takana puhuttiin. Mieleeni jäi yksi tapaus. Siellä oli muistaakseni joku TET-läinen itseni lisäksi samaan aikaan harjoittelussa, jota he kehuivat maasta taivaisiin, kuinka paras harkkari hän ikinä on. Vieressä mietin, että mikähän minä olen, maailman paskin varmaan sitten :D
Jossain vaiheessa sinne oli tulossa thaimaalainen harkkari myös. Etukäteen sanoivat että hänhän on varmasti kova tekemään töitä, eli unelma harkkari! Voi luoja oikeasti :D
Asiaan liittyen, haastattelussa käydessä ohjaaja ja paikkani vaikutti todella kivalta ja asialliselta. Totuus olikin vähän toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilainen muori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haastattelussa tuli ilmi, että työhön ei tule saamaan minkäänlaista perehdytystä vaikka pesti ei mikään uusi firmassa olekaan. Sain paikan ja täällä nyt ollaan. Pitkään kyllä mietin otanko vastaan. Onhan tää aika homma ollut. Paljon joutunut etsimään/selvittämään tietoa joka on kadonnut edeltävän mukana. Olisi ollut huomattavasti yksinkertaisempaa jos edeltävä olisi perehdyttänyt työhön. Kyseessä laajaa osaamista vaativa erikoisala.
Tuohon perehdyttämisen puutteeseen voi olla tämmöinenkin syy, tämän olen itse kokenut. Olin valtiolla muutaman vuoden silloin kun Internet oli vielä uusi ja rakensin sekä sisäisen että ulkoisen nettisivuston kyseiselle laitokselle. Tein siinä sivussa mikrotukihommia sekä pääosastolle että ympäri maata sijaitseville sivuosastoille.
Homma olisi ollut melko mukava, mutten noin viiden vuoden päästä enää kestänyt niitä ihmisiä vaan irtisanouduin. Talo sai jopa kolmen kuukauden varoitusajan, ja mielestäni heidän olisi siinä ajassa pitänyt ehtiä hankkia tilalleni toinen tekijä, jonka olisin hyvin ehtinyt perehdyttää vaikka joka ikiseen tekemääni hommaan.
Mutta ei. Ehdin lopettaa ja koska olin päättänyt kouluttautua lisää, olin jo ehtinyt aloittaa koulutuksen kursseja kun sain puhelun henkilöltä, jonka entinen työntantajani vihdoin viimein oli valinnut tilalleni. Osaston mielestä minun olisi pitänyt tulla vapaa-ajallani perehdyttämään häntä työtehtäviin!
Arvatkaa miltä tuntui. Onneksi olin niin kiireinen (koulutuksen takia, ja olin jo starttaamassa omaa firmaakin) että ainut järkevä vastaus minulta oli etten mitenkään voisi palvella heitä enää.
Lisäksi sain erikseen pyytää työtodistusta kun sitä ei alkanut kuulua. Ensin sain ihan oudon, epämääräisen lappusen, jota jouduin täydentämään itse. Allekirjoittajana ei lopuksi suinkaan ollut oma pomoni, vaan koko laitoksen johtaja (joka tiesi hyvin vähän ATK-jutuista). Oma pomoni olikin k*rpiintynyt, koska ilmaisin irtisanoutuessani tyytymättömyyteni myös hänen toimintaansa.
Olo oli kyllä aivan typertynyt, kun tällaista voi tapahtua.
Oikeastaan ihan arkipäivää valtiolla. Onhan se vielä melko varma työpaikka, mutta mielenterveys siinä menee. Pitää olla sopivan laitostunut, että pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena hoitajana olin puhelinhaastattelussa, osastonhoitaja haastatteli. NOH, jo puhelun alussa teki hyvin selväksi että en ole sopiva henkilö, väärä työkokemus, liian nuori, väärät harjoittelupaikat. Sanoin jo yhdessä välin että selvä juttu, kiitos soitosta, jatkoi vaan listaamista miksi juuri minä olisin huono valinta kyseiseen tehtävään. Kehtasi vielä kysyä olisiko joku luokkalaisistani vailla töitä! Soitti minulle parin viikon päästä uudelleen ja kyseli, olisinko vielä kiinnostunut, tuntui erittäin hyvältä sanoa että olen saanut paikan muualta. :D
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi mitä olette muuten vastannut noihin asiattomiin kysymyksiin esimerkiksi siviilisäädystä udeltaessa? Miten sellaiseen kannattaa suhtautua?
ei mua koskaan ole haitannut niihin vastata. Tosin en vuosiin ole hakenut töitä, joten en tiedä kysytäänkö niitä enää. Aina olen vastannut ”avioliitossa, ei lapsia, ehkä muutaman vuoden päästä hankitaan lapsia” ja sitä rataa.
Itse palkkasin erään naisen vuosi sitten. Kertoi haastattelussa kysymättä, että on raskaana. Arvostin rehellisyyttä ja palkkasin, koska oli sopivin henkilö. Tuli sellainen olo, että henkilöön voin luottaa, koska tuollaisenkin asian kertoi ihan itse. Moni olisi piilotellut asiaa koeajan loppuun asti ja ilmoittanut juuri ennen äitiyslomaa, että nähdään parin vuoden päästä. Nyt pystyin hyvissä ajoin alkaa palkkaamaan korvaajaa ja tekemään järjestelyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Ja sekö ei ole tarkoitus, siis löytää hyvää työtä, vaan jatkaa kortistossa?
Rekrytoijat heittää suoraan roskikseen niiden hakemukset, jotka on olleet kyllin kauan työttömänä saadakseen työkkärin työosoituksia.
Huonosta työstä oppii paljon, kuten miten ei tehdä kun ollaan esimiehiä.
Se kun työnantaja oli järjettömän kireän oloinen ja tivasi mielipidettäni kissoista, vaikka työ ei mitään kissojen hoitoa tietääkseni ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kokemuksia. Mulle on kelvannut huonokin työ, koska sitä kautta saa paremman sata kertaa helpommin kun kortistosta käsin.
Mutta eroon kammottavasta työpaikasta et pääse, muuta kuin löytämällä uuden.
Ja sekö ei ole tarkoitus, siis löytää hyvää työtä, vaan jatkaa kortistossa?
Rekrytoijat heittää suoraan roskikseen niiden hakemukset, jotka on olleet kyllin kauan työttömänä saadakseen työkkärin työosoituksia.
Huonosta työstä oppii paljon, kuten miten ei tehdä kun ollaan esimiehiä.
Huoh, tietysti on aikomus saada hyviä töitä. Jokainen varmasti haluaa, mutta en minä ainakaan osaa syyllistää niitä, jotka toivovat etteivät selkeästi huonoon työpaikkaan pääse, jos ei ole ihan pakko. Huonosta työstä toki voi oppia, mutta se voi myös lannistaa. Kaikista ei myöskään tule esimiehiä, joten sen konkreettisesti kokemisessa ei välttämättä varsinaisesti ole hyötyä.
Kyllä minäkin olisin ottanut tässäkin ketjussa maininneeni paikan, jos olisin päässyt koska tarvitsin kipeästi sen ensimmäisen työpaikan. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen etten päässyt, nyt olen paremmassa paikassa onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi mitä olette muuten vastannut noihin asiattomiin kysymyksiin esimerkiksi siviilisäädystä udeltaessa? Miten sellaiseen kannattaa suhtautua?
ei mua koskaan ole haitannut niihin vastata. Tosin en vuosiin ole hakenut töitä, joten en tiedä kysytäänkö niitä enää. Aina olen vastannut ”avioliitossa, ei lapsia, ehkä muutaman vuoden päästä hankitaan lapsia” ja sitä rataa.
Itse palkkasin erään naisen vuosi sitten. Kertoi haastattelussa kysymättä, että on raskaana. Arvostin rehellisyyttä ja palkkasin, koska oli sopivin henkilö. Tuli sellainen olo, että henkilöön voin luottaa, koska tuollaisenkin asian kertoi ihan itse. Moni olisi piilotellut asiaa koeajan loppuun asti ja ilmoittanut juuri ennen äitiyslomaa, että nähdään parin vuoden päästä. Nyt pystyin hyvissä ajoin alkaa palkkaamaan korvaajaa ja tekemään järjestelyt.
Hienoa, että toimit reilusti vastapainoksi rehellisyydestä! Moni ei rehellinen olisi ollut, ihan koska ei uskalla.
Täh? Mitä väliä jos sinulle tarjotaan sitä paikkaa jos et ole sitä ottamassa? Vai kuvitteleeko joku että jos tulee valituksi johonkin duuniin niin se on pakko ottaa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Täh? Mitä väliä jos sinulle tarjotaan sitä paikkaa jos et ole sitä ottamassa? Vai kuvitteleeko joku että jos tulee valituksi johonkin duuniin niin se on pakko ottaa vastaan?
Moni ainakin tuntuu kuvittelevan, ettei määräaikaista sopimusta kannata allekirjoittaa sen takia, ettei huonosta työpaikasta pääse eroon ennen kuin "kakku on kudottu loppuun".
Alue: Aihe vapaa
Mulle tulee ainakin kerran 2kk joku työtarjous te-toimistolta. Näin ainakin mulla ollut kun oon ollut työttömänä. Laittaa tottakai mun oman alan työtarjouksia kun niistä on aiemmin sovittu jo virkailijan kanssa, että mitä haen, mitä osaan, koulutus jne jne.